Miten suhtautua ystäväperheeseen tämän jälkeen?

Täälläkin on vietetty juhannusta jne. tietyn kaavan mukaan viimeiset 20 vuotta ellei yli. Siinä on lapset aikuistuneet, osa porukasta eläköityneet ja jopa siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Jälkikasvu on jo useamman vuoden halunnut tavata kavereitaan ja tyttö/poikaystäviään tai muuten vaan tehdä omia juttujaan vapaalla joten väkisinkin yhteiset isot pyhien yms. vietot muuttaa muotoaan tai  jopa loppuu, ainakin joksikin aikaa. Mekin ukon kanssa ajateltiin että vois tossa joulun aikoihin lähteä pariksi päiväksi reissuun. Mennä valmiiseen pöytään ja ihastella joulufiilistä jossain Euroopan kaupungissa. Tiedän että joku sukulaisista ottaa asiakseen loukkaantua, en vain ymmärrä mistä... 

Joku toinen siis ehti kutsua ensin. Aikuisten ei tarvitse kysyä ystäviltään lupaa juhannuksen viettoonsa vaan voivat vastata kutsuun myöntävästi neuvottelematta asiasta ensin teidän kanssanne. Perinteet on kivoja, mutta niistä ei pidä tehdä velvollisuutta eikä itsestäänselvyyttä.

Olen itsekin loukkaantunut vastaavan perinteen katkaisusta. Enkä olisi ikinä kuvitellut, että se onkin minulle niin tärkeä asia! Mutta pakko hyväksyä, että muille se ei ollut tärkeä. Hetken omaa pikkumaisuuttani nieleskeltyä otin ystäviini yhteyttä ja ystävyys jatkui. Myöhemmin sitten sanoin, että minua harmitti perinteen loppuminen mutta en jäänyt sitä liikaa suremaan ja nyt ystävien kanssa uusia juttuja.

Olen tietämättäni saattanut tehdä samoin myös muille nyt jälkikäteen miettiessäni, lopettanut jotain heille tärkeitä vuosittaisia juttuja.

Ap, ota yhteyttä ystäviisi, aloita vaikka pahoittelemalla miten aika onkaan kulunut, tehtäisiinkö pitkästä aikaa jotain yhdessä. Ja kun ystävyys taas palautettu, voit kysyä haluavatko ensi vuonna jatkaa yhteisiä juhannuksia.

Siis olette 12 vuota viettäneet juhannuksia yhdessä ja nyt 2 vko ennen soitit sopiaksesi järjestelyistä. Mistä juttelitte ystävän kanssa 3 päivää ennen tuota soittoa tai edellisellä viikolla? Vai onko niin, että muuta yhteydenpitoa ei ole kuin yhteinen juhannus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tykkää perinteistä, en ainakaan muiden itselleni/perheelleni laatimista perinteistä. Sellaisia ei meillä myöskään enää ole, sillä olemme katkonut meille tylsät ja turhat "perinteet" yksi kerrallaan. Emme ole ikäviä, mutta emme halua olla muiden käskytettävissä ja niinpä perheemme miettii itselleen omat juuri meille sopivat juttunsa tilanteen mukaan.

Meidän perhe tekee mitä itse haluaa ja koska lapsemmekin ovat kasvaneet pienistä lapsista teineiksi, niin luonnollisesti asiat muuttuvat.

Yksi esimerkki perinteiden katkomisesta on joulun vietto. Isovanhemmat olisivat halunneet, että vietämme joka toisen joulun toisten isovanhempien kanssa ja joka toisen toisten kanssa. Joulupyhinä sitten meidän olisi pitänyt lasten kanssa kyläillä se toinen puoli sukua läpi ja juhlia joulua uudestaan. No ei, niin minä kuin miehenikään emme jaksaneet sitä ruljanssia kuin muutaman vuoden. Teemme juuri niin kuin itse haluamme ja useana vuonna olemme lähteneetkin reissuun tai niin kuin viime vuonna, olimme keskenämme kotona ja meille sai tulla kylään meidän määrittämänä päivänä, jos halusi.

Eli maailma muuttuu Eskoseni.

Onneksi te olette uutta sukupolvea, joka ei sitten omiakaan lapsiaan "kiristä" tulemaan joka ikinen joulu ja juhannus viettämään aikaa lapsuuden kotonaan vaan antavat sen tilan ja etäisyyden. Ja kun lapsenne saavat sitten ehkä omia lapsiaan niin sekään ei muuta tilannetta, että yhtäkkiä pitäisi asiat muuttua.

Te olette miehesi kanssa aikuisia ihmisiä ja pärjäätte kahdestaan vaikka ystävien kanssa ilman, että nuorten pitäisi tulla juhlapyhinä "kotiin" ja nuoret sitten omine lapsineen ovat vapaita tekemään mitä he itse haluavat, te ette vanhempina ole taakka ettekä ikävä velvollisuus.

Maailma tosiaan muuttuu ja onneksi osa ihmisistä tajuaa ajoissa katkaista velvollisuuksien raskaat perinteet.

Todennäköisempää että ne lapset tulee viettämään aikuisena joulua vanhempiensa luokse kun ovat tottuneet että sitä voi sielläkin viettää eikä vain reissata ympäriinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tykkää perinteistä, en ainakaan muiden itselleni/perheelleni laatimista perinteistä. Sellaisia ei meillä myöskään enää ole, sillä olemme katkonut meille tylsät ja turhat "perinteet" yksi kerrallaan. Emme ole ikäviä, mutta emme halua olla muiden käskytettävissä ja niinpä perheemme miettii itselleen omat juuri meille sopivat juttunsa tilanteen mukaan.

Meidän perhe tekee mitä itse haluaa ja koska lapsemmekin ovat kasvaneet pienistä lapsista teineiksi, niin luonnollisesti asiat muuttuvat.

Yksi esimerkki perinteiden katkomisesta on joulun vietto. Isovanhemmat olisivat halunneet, että vietämme joka toisen joulun toisten isovanhempien kanssa ja joka toisen toisten kanssa. Joulupyhinä sitten meidän olisi pitänyt lasten kanssa kyläillä se toinen puoli sukua läpi ja juhlia joulua uudestaan. No ei, niin minä kuin miehenikään emme jaksaneet sitä ruljanssia kuin muutaman vuoden. Teemme juuri niin kuin itse haluamme ja useana vuonna olemme lähteneetkin reissuun tai niin kuin viime vuonna, olimme keskenämme kotona ja meille sai tulla kylään meidän määrittämänä päivänä, jos halusi.

Eli maailma muuttuu Eskoseni.

Onneksi te olette uutta sukupolvea, joka ei sitten omiakaan lapsiaan "kiristä" tulemaan joka ikinen joulu ja juhannus viettämään aikaa lapsuuden kotonaan vaan antavat sen tilan ja etäisyyden. Ja kun lapsenne saavat sitten ehkä omia lapsiaan niin sekään ei muuta tilannetta, että yhtäkkiä pitäisi asiat muuttua.

Te olette miehesi kanssa aikuisia ihmisiä ja pärjäätte kahdestaan vaikka ystävien kanssa ilman, että nuorten pitäisi tulla juhlapyhinä "kotiin" ja nuoret sitten omine lapsineen ovat vapaita tekemään mitä he itse haluavat, te ette vanhempina ole taakka ettekä ikävä velvollisuus.

Maailma tosiaan muuttuu ja onneksi osa ihmisistä tajuaa ajoissa katkaista velvollisuuksien raskaat perinteet.

Eikö sinusta ole hienoa, että jokainen voi oikeasti valita viettääkö joulua autossa istuen ajaen ympäri Suomea tai keittiössä raataen 24 h tai jouluohjelmia katsellen ja jouluherkkuja syöden, nukkuen pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tykkää perinteistä, en ainakaan muiden itselleni/perheelleni laatimista perinteistä. Sellaisia ei meillä myöskään enää ole, sillä olemme katkonut meille tylsät ja turhat "perinteet" yksi kerrallaan. Emme ole ikäviä, mutta emme halua olla muiden käskytettävissä ja niinpä perheemme miettii itselleen omat juuri meille sopivat juttunsa tilanteen mukaan.

Meidän perhe tekee mitä itse haluaa ja koska lapsemmekin ovat kasvaneet pienistä lapsista teineiksi, niin luonnollisesti asiat muuttuvat.

Yksi esimerkki perinteiden katkomisesta on joulun vietto. Isovanhemmat olisivat halunneet, että vietämme joka toisen joulun toisten isovanhempien kanssa ja joka toisen toisten kanssa. Joulupyhinä sitten meidän olisi pitänyt lasten kanssa kyläillä se toinen puoli sukua läpi ja juhlia joulua uudestaan. No ei, niin minä kuin miehenikään emme jaksaneet sitä ruljanssia kuin muutaman vuoden. Teemme juuri niin kuin itse haluamme ja useana vuonna olemme lähteneetkin reissuun tai niin kuin viime vuonna, olimme keskenämme kotona ja meille sai tulla kylään meidän määrittämänä päivänä, jos halusi.

Eli maailma muuttuu Eskoseni.

Onneksi te olette uutta sukupolvea, joka ei sitten omiakaan lapsiaan "kiristä" tulemaan joka ikinen joulu ja juhannus viettämään aikaa lapsuuden kotonaan vaan antavat sen tilan ja etäisyyden. Ja kun lapsenne saavat sitten ehkä omia lapsiaan niin sekään ei muuta tilannetta, että yhtäkkiä pitäisi asiat muuttua.

Te olette miehesi kanssa aikuisia ihmisiä ja pärjäätte kahdestaan vaikka ystävien kanssa ilman, että nuorten pitäisi tulla juhlapyhinä "kotiin" ja nuoret sitten omine lapsineen ovat vapaita tekemään mitä he itse haluavat, te ette vanhempina ole taakka ettekä ikävä velvollisuus.

Maailma tosiaan muuttuu ja onneksi osa ihmisistä tajuaa ajoissa katkaista velvollisuuksien raskaat perinteet.

Lapset saavat tehdä aikanaan omat valintansa itse, se on selvä juttu. Sitten kun he ovat muuttaneet kotoa pois, niin tottakai he voivat tulla meille, jos niin sovitaan tai sitten me voimme lähteä mieheni kanssa vaikka Espanjaan jouluksi, jos niin haluamme.

Meillä on kolme ihanaa teiniä ja perheemme on hyvä perhe, jossa jokaisella on tilaa olla ja elää. Tänäkin jouluna olemme lähdössä reissuun reiluksi viikoksi ja reissussa joulusta tulee meille varmasti taas kerran mukava perheloma, jossa voimme rauhoittua ja rentoutua ilman jouluhösistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tykkää perinteistä, en ainakaan muiden itselleni/perheelleni laatimista perinteistä. Sellaisia ei meillä myöskään enää ole, sillä olemme katkonut meille tylsät ja turhat "perinteet" yksi kerrallaan. Emme ole ikäviä, mutta emme halua olla muiden käskytettävissä ja niinpä perheemme miettii itselleen omat juuri meille sopivat juttunsa tilanteen mukaan.

Meidän perhe tekee mitä itse haluaa ja koska lapsemmekin ovat kasvaneet pienistä lapsista teineiksi, niin luonnollisesti asiat muuttuvat.

Yksi esimerkki perinteiden katkomisesta on joulun vietto. Isovanhemmat olisivat halunneet, että vietämme joka toisen joulun toisten isovanhempien kanssa ja joka toisen toisten kanssa. Joulupyhinä sitten meidän olisi pitänyt lasten kanssa kyläillä se toinen puoli sukua läpi ja juhlia joulua uudestaan. No ei, niin minä kuin miehenikään emme jaksaneet sitä ruljanssia kuin muutaman vuoden. Teemme juuri niin kuin itse haluamme ja useana vuonna olemme lähteneetkin reissuun tai niin kuin viime vuonna, olimme keskenämme kotona ja meille sai tulla kylään meidän määrittämänä päivänä, jos halusi.

Eli maailma muuttuu Eskoseni.

Onneksi te olette uutta sukupolvea, joka ei sitten omiakaan lapsiaan "kiristä" tulemaan joka ikinen joulu ja juhannus viettämään aikaa lapsuuden kotonaan vaan antavat sen tilan ja etäisyyden. Ja kun lapsenne saavat sitten ehkä omia lapsiaan niin sekään ei muuta tilannetta, että yhtäkkiä pitäisi asiat muuttua.

Te olette miehesi kanssa aikuisia ihmisiä ja pärjäätte kahdestaan vaikka ystävien kanssa ilman, että nuorten pitäisi tulla juhlapyhinä "kotiin" ja nuoret sitten omine lapsineen ovat vapaita tekemään mitä he itse haluavat, te ette vanhempina ole taakka ettekä ikävä velvollisuus.

Maailma tosiaan muuttuu ja onneksi osa ihmisistä tajuaa ajoissa katkaista velvollisuuksien raskaat perinteet.

Lapset saavat tehdä aikanaan omat valintansa itse, se on selvä juttu. Sitten kun he ovat muuttaneet kotoa pois, niin tottakai he voivat tulla meille, jos niin sovitaan tai sitten me voimme lähteä mieheni kanssa vaikka Espanjaan jouluksi, jos niin haluamme.

Meillä on kolme ihanaa teiniä ja perheemme on hyvä perhe, jossa jokaisella on tilaa olla ja elää. Tänäkin jouluna olemme lähdössä reissuun reiluksi viikoksi ja reissussa joulusta tulee meille varmasti taas kerran mukava perheloma, jossa voimme rauhoittua ja rentoutua ilman jouluhösistä.

Nauti tästä ajasta koska ensi joulu voi olla jo viimeinen kerta kun olette missään koko perheellä. Jo 14-vuotiasta on hankala saada enää mihinkään perheen kanssa ja perhe-elämä ei vaan enää kiinnosta teinejä, on niin paljon muuta ja mielenkiintoisempaa. Nyt on jo kaverit tärkeimpiä kuin perhe, niin se vaan menee.

Mutta sekin on lohduttava ajatus tietää, että usein sisaruksista tulee toisilleen tärkeät vaikka vanhemmat menettävät merkitystään ajan kuluessa. Tässä kohtaa maailma ei sinänsä muutu koska näin se on mennyt aina, myös sinun kohdallasi jos ajattelet vanhempiasi ja isovanhempiasi ja sitten taas itseäsi ja lapsiasi, ja heidän mahdollisia lapsiaan.

En mitään. Munkin ystävä katkaisi meidän uudenvuodenperinteen viettämällä aikaa toisen kaverinsa kanssa, perui vähän ennen uutta vuotta mun kanssa tehdyt suunnitelmat. Muutenkin sitä alkoi kiinnostaa enemmän toisen kanssa ajan viettäminen. Ei siinä mitään voi minusta tehdä. Pitää keksiä omat suunnitelmat joihin ei enää tuo kaveri kuulu. Tietysti tällaisella perumisella on vaikutuksensa ystävyyteen.

Minulla ystävä perui yhteisen uudenvuoden perinteen, halusikin viettää sen toisen kaverinsa kanssa. Sitten näitä perumisia alkoi tulla muutenkin. Ei siinä mitään voi tehdä, häntä kiinnostaa nyt eri ihminen. Tietysti tällaisella perumisella on vaikutuksensa ystävyyteemme. Eli en tietenkään nostanut mitään mekkalaa, mutta surin mielessäni väljähtyneitä välejämme ja annoin kaverin mennä. Aluksi tietysti yritin kysellä kuulumisia ja pitää yllä kaveruuttamme

Ensimmäinen viesti tulikin näköjään perille viiveellä, pahoittelut tuplaviestistä!

Perheen joulunvietto ja siihen liittyvät perinteet on kyllä eri asia kuin ap:n tilanne. Täällä keskustelu heittää aina aiheesta sivuun.

Minusta tuntuisi pahalta, jos kävisi noin. Onhan perinteen lopetus kuin viesti, että emme nyt halua olla teidän kanssa. Miten siitä pitäisi sen loukatun osapuolen nyt kantaa vastuuta ystävyyden jatkumisesta? Kuin kerjäisi, että olkaa vielä ystäviämme. Minä odottaisin toisen osapuolen lähestymistä. Vaikka sitten maailman tappiin.

Vierailija kirjoitti:

Perheen joulunvietto ja siihen liittyvät perinteet on kyllä eri asia kuin ap:n tilanne. Täällä keskustelu heittää aina aiheesta sivuun.

Minusta tuntuisi pahalta, jos kävisi noin. Onhan perinteen lopetus kuin viesti, että emme nyt halua olla teidän kanssa. Miten siitä pitäisi sen loukatun osapuolen nyt kantaa vastuuta ystävyyden jatkumisesta? Kuin kerjäisi, että olkaa vielä ystäviämme. Minä odottaisin toisen osapuolen lähestymistä. Vaikka sitten maailman tappiin.

Siilipuolustus on usein suomalainen tyyli, itkeskellään loukattuna ja sydän syrjällään mutta ei selvitetä mitä on tapahtunut ja onko oikeastaan tapahtunut mitään.

Toinen pariskunta haluaa vaihtelua ja on ottanut toisen pariskunnan kutsun vastaan kun ap on kysynyt (tai olettanut) vasta pari viikkoa ennen juhannusta. Ja ilmoittaminen ap:lle on ollut joko hankalaa tai ilmoitetaan sitten kysyttäessä.

Sinä saat odottaa siihen maailman tappiin asti, että sinulta tullaan kotoasi hakemaan ystävyyttä. Sillä aikaa kun olet oikeassa niin paljon mukavaa tapahtuu mihin sinä et oman itsepäisyytesi vuoksi ole osallisena. Kukaan muu ei "kärsi" paitsi sinä itse :D

Meillä on jouluna perinteinen joulupöytä ja kutsutaan läheiset meille niin ei tarvitse meidän matkustaa. Tapanina usein käydään sitten ystäväperheellä kylässä.

Pöytään katetaan rosollia, graavikaloja, joululaatikoita sekä joulukinkku tai kokonainen, uunissa paistettu kalkkuna. Illan kruunaavat jälkiruoat: luumurahka, piparit, joulutortut ja itse tehdyt makeiset. Sitten pidän sienisalaatista ja piparkakkujuustokakusta. Mitä teidän joulupöytään kuuluu?

Mun veli katkaisi meidän yhteisen perinteen, eli vuoden vaihtumisen viettäminen yhdessä perheinemme. Syy oli veljen lisääntynyt juominen ja alkoholisoituminen. Veli kyllä kertoi etukäteen, että ei enää juhlita heillä, eikä meillä. On hakenut apua juomiseen ja saanutkin sitä ja kaikki on siltä osin hyvin. Mutta hän kertoi rehellisesti, että haluaa välttää tilanteita, joihin ennen kuului alkoholinkäyttö, koska ei vielä uskalla luottaa itseensä tässä asiassa. 

Ja korostan, että ne juhlimiset ei meillä ole koskaan ollut mitään känniörvellystä vaan ihan sivistynyttä ruokailua viineineen ja keskiyöllä kuohuviiniä, saunajuomat. Sellaista hidasta tissuttelua, mutta veljelle alkoi maistua liikaa ja oli usein jo juhlien alkaessa silminnähden humalassa. 

Kaikenlaisia tilanteita ihmisten elämässä tulee ja ap:n tarinassakin voi olla kyse mistä tahansa. Voi olla, että mitään toista ystäväperhettä ei edes ollut, mihin nuo kaverit menivät. 

Nyt vaan ap puhelin käteen ja kyselet kuulumisia. Parempi kuitenkin, että et ota juhannusta puheeksi, antaa sen olla. Kyllä ystävyyttä voi jatkaa muutenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tykkää perinteistä, en ainakaan muiden itselleni/perheelleni laatimista perinteistä. Sellaisia ei meillä myöskään enää ole, sillä olemme katkonut meille tylsät ja turhat "perinteet" yksi kerrallaan. Emme ole ikäviä, mutta emme halua olla muiden käskytettävissä ja niinpä perheemme miettii itselleen omat juuri meille sopivat juttunsa tilanteen mukaan.

Meidän perhe tekee mitä itse haluaa ja koska lapsemmekin ovat kasvaneet pienistä lapsista teineiksi, niin luonnollisesti asiat muuttuvat.

Yksi esimerkki perinteiden katkomisesta on joulun vietto. Isovanhemmat olisivat halunneet, että vietämme joka toisen joulun toisten isovanhempien kanssa ja joka toisen toisten kanssa. Joulupyhinä sitten meidän olisi pitänyt lasten kanssa kyläillä se toinen puoli sukua läpi ja juhlia joulua uudestaan. No ei, niin minä kuin miehenikään emme jaksaneet sitä ruljanssia kuin muutaman vuoden. Teemme juuri niin kuin itse haluamme ja useana vuonna olemme lähteneetkin reissuun tai niin kuin viime vuonna, olimme keskenämme kotona ja meille sai tulla kylään meidän määrittämänä päivänä, jos halusi.

Eli maailma muuttuu Eskoseni.

Onneksi te olette uutta sukupolvea, joka ei sitten omiakaan lapsiaan "kiristä" tulemaan joka ikinen joulu ja juhannus viettämään aikaa lapsuuden kotonaan vaan antavat sen tilan ja etäisyyden. Ja kun lapsenne saavat sitten ehkä omia lapsiaan niin sekään ei muuta tilannetta, että yhtäkkiä pitäisi asiat muuttua.

Te olette miehesi kanssa aikuisia ihmisiä ja pärjäätte kahdestaan vaikka ystävien kanssa ilman, että nuorten pitäisi tulla juhlapyhinä "kotiin" ja nuoret sitten omine lapsineen ovat vapaita tekemään mitä he itse haluavat, te ette vanhempina ole taakka ettekä ikävä velvollisuus.

Maailma tosiaan muuttuu ja onneksi osa ihmisistä tajuaa ajoissa katkaista velvollisuuksien raskaat perinteet.

Lapset saavat tehdä aikanaan omat valintansa itse, se on selvä juttu. Sitten kun he ovat muuttaneet kotoa pois, niin tottakai he voivat tulla meille, jos niin sovitaan tai sitten me voimme lähteä mieheni kanssa vaikka Espanjaan jouluksi, jos niin haluamme.

Meillä on kolme ihanaa teiniä ja perheemme on hyvä perhe, jossa jokaisella on tilaa olla ja elää. Tänäkin jouluna olemme lähdössä reissuun reiluksi viikoksi ja reissussa joulusta tulee meille varmasti taas kerran mukava perheloma, jossa voimme rauhoittua ja rentoutua ilman jouluhösistä.

Nauti tästä ajasta koska ensi joulu voi olla jo viimeinen kerta kun olette missään koko perheellä. Jo 14-vuotiasta on hankala saada enää mihinkään perheen kanssa ja perhe-elämä ei vaan enää kiinnosta teinejä, on niin paljon muuta ja mielenkiintoisempaa. Nyt on jo kaverit tärkeimpiä kuin perhe, niin se vaan menee.

Mutta sekin on lohduttava ajatus tietää, että usein sisaruksista tulee toisilleen tärkeät vaikka vanhemmat menettävät merkitystään ajan kuluessa. Tässä kohtaa maailma ei sinänsä muutu koska näin se on mennyt aina, myös sinun kohdallasi jos ajattelet vanhempiasi ja isovanhempiasi ja sitten taas itseäsi ja lapsiasi, ja heidän mahdollisia lapsiaan.

Kuulostaa että perheessä on jotain tosi pahasti vialla jos 14-vuotias jouluna lähtee jonnekin muualle kun on perheensä kanssa.

Tuo edellinen kuvaili että heidän perheessään on kaikilla tilaa olla eikä lasten tarvitse siis paeta joulunakin muualle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai perheellä saa olla muitakin ystäviä. Kesää ja mökkeilyä on muulloinkin kuin juhannuksena. Kohta on syysloma, eikö olisi parempi miettiä vaikka sitä.

12 vuotta on aikalailla jo perinne.

Ja? Niitä ei voi muuttaa vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tykkää perinteistä, en ainakaan muiden itselleni/perheelleni laatimista perinteistä. Sellaisia ei meillä myöskään enää ole, sillä olemme katkonut meille tylsät ja turhat "perinteet" yksi kerrallaan. Emme ole ikäviä, mutta emme halua olla muiden käskytettävissä ja niinpä perheemme miettii itselleen omat juuri meille sopivat juttunsa tilanteen mukaan.

Meidän perhe tekee mitä itse haluaa ja koska lapsemmekin ovat kasvaneet pienistä lapsista teineiksi, niin luonnollisesti asiat muuttuvat.

Yksi esimerkki perinteiden katkomisesta on joulun vietto. Isovanhemmat olisivat halunneet, että vietämme joka toisen joulun toisten isovanhempien kanssa ja joka toisen toisten kanssa. Joulupyhinä sitten meidän olisi pitänyt lasten kanssa kyläillä se toinen puoli sukua läpi ja juhlia joulua uudestaan. No ei, niin minä kuin miehenikään emme jaksaneet sitä ruljanssia kuin muutaman vuoden. Teemme juuri niin kuin itse haluamme ja useana vuonna olemme lähteneetkin reissuun tai niin kuin viime vuonna, olimme keskenämme kotona ja meille sai tulla kylään meidän määrittämänä päivänä, jos halusi.

Eli maailma muuttuu Eskoseni.

Onneksi te olette uutta sukupolvea, joka ei sitten omiakaan lapsiaan "kiristä" tulemaan joka ikinen joulu ja juhannus viettämään aikaa lapsuuden kotonaan vaan antavat sen tilan ja etäisyyden. Ja kun lapsenne saavat sitten ehkä omia lapsiaan niin sekään ei muuta tilannetta, että yhtäkkiä pitäisi asiat muuttua.

Te olette miehesi kanssa aikuisia ihmisiä ja pärjäätte kahdestaan vaikka ystävien kanssa ilman, että nuorten pitäisi tulla juhlapyhinä "kotiin" ja nuoret sitten omine lapsineen ovat vapaita tekemään mitä he itse haluavat, te ette vanhempina ole taakka ettekä ikävä velvollisuus.

Maailma tosiaan muuttuu ja onneksi osa ihmisistä tajuaa ajoissa katkaista velvollisuuksien raskaat perinteet.

Lapset saavat tehdä aikanaan omat valintansa itse, se on selvä juttu. Sitten kun he ovat muuttaneet kotoa pois, niin tottakai he voivat tulla meille, jos niin sovitaan tai sitten me voimme lähteä mieheni kanssa vaikka Espanjaan jouluksi, jos niin haluamme.

Meillä on kolme ihanaa teiniä ja perheemme on hyvä perhe, jossa jokaisella on tilaa olla ja elää. Tänäkin jouluna olemme lähdössä reissuun reiluksi viikoksi ja reissussa joulusta tulee meille varmasti taas kerran mukava perheloma, jossa voimme rauhoittua ja rentoutua ilman jouluhösistä.

Nauti tästä ajasta koska ensi joulu voi olla jo viimeinen kerta kun olette missään koko perheellä. Jo 14-vuotiasta on hankala saada enää mihinkään perheen kanssa ja perhe-elämä ei vaan enää kiinnosta teinejä, on niin paljon muuta ja mielenkiintoisempaa. Nyt on jo kaverit tärkeimpiä kuin perhe, niin se vaan menee.

Mutta sekin on lohduttava ajatus tietää, että usein sisaruksista tulee toisilleen tärkeät vaikka vanhemmat menettävät merkitystään ajan kuluessa. Tässä kohtaa maailma ei sinänsä muutu koska näin se on mennyt aina, myös sinun kohdallasi jos ajattelet vanhempiasi ja isovanhempiasi ja sitten taas itseäsi ja lapsiasi, ja heidän mahdollisia lapsiaan.

Kuulostaa että perheessä on jotain tosi pahasti vialla jos 14-vuotias jouluna lähtee jonnekin muualle kun on perheensä kanssa.

Tuo edellinen kuvaili että heidän perheessään on kaikilla tilaa olla eikä lasten tarvitse siis paeta joulunakin muualle.

Jep, näin se on. Perheemme vanhin teini on nyt 18 vuotias ja lähtee mielellään meidän muiden kanssa reissuun. Nuorimmainen ja keskimmäinen ehdottivat itse reissua ja ovat sen lähestulkoon keskenään suunnitelleetkin, joten he ovat hyvin innokkaita matkalaisia.

Tottakai tulee joskus aika, että vaikka vanhin tytär haluaakin olla poikaystävänsä luona joulun, mutta juuri niin kaiken pitääkin mennä! Silloin olemme tehneet kaiken oikein ja lapset lentävät pesästään turvallisin mielin.

En siis muovaisi mitään kovin kiinteitä perinteitä, sillä niistä voi tulla todellinen riesa jokaiselle. Vierivä kivi ei sammaloidu.

Huomaa, että on vaikeaa hyväksyä omalle kohdalleen sitä mitä on valmis tarjoilemaan muille. Kuinka lämminhenkinen ihminen oikeasti on jos puhuu kuinka "katkoo tylsät ja turhat perinteet".

On pokkaa halveksua/mitätöidä toisille tärkeitä asioita ja sitten vierailulle pyytäminen on käskyttämistä? Mitä ihmettä? Eli oman perheen kesken on oikein lämpimät ja läheiset välit mutta sitten isovanhempiin tai sukuun on vedetty kovempi linja, että on tylsää ja turhaa viettää joulua suvun kesken. Toki saa tulla kylään määriteltynä päivänä jos haluaa mutta ei varsinaisesti kutsuta. Tosi tervetullut olo varmaan mummoilla ja paloilla. Jotakin tuossa perheessä tai vanhempien ajattelumallissa, käytöksessä on pahasti pielessä.

Toki jos suvun ihmiset eivät kovin välitä toisistaan tai inhoavat toisiaan niin tuo on ymmärrettävämpää ja näin säilyy rauha maassa edes juhlapyhinä. Olisi vaan hyvä muistaa, että oma käytös näyttää mailia omille lapsille.

unohtakaa nyt ne joulujutut ja palatkaa aiheeseen