Miten suhtautua ystäväperheeseen tämän jälkeen?

Lokakuussa mietit juhannusta?

Mietin, että mikä tässä meni pieleen, kun tähän mennessä perheestä ei ole kuulunut mitään. Annanko olla?

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Mietin, että mikä tässä meni pieleen, kun tähän mennessä perheestä ei ole kuulunut mitään. Annanko olla?

Ap.

Laita viestiä, kysele kuulumisia?

Kai perheellä saa olla muitakin ystäviä. Kesää ja mökkeilyä on muulloinkin kuin juhannuksena. Kohta on syysloma, eikö olisi parempi miettiä vaikka sitä.

Vierailija kirjoitti:

Kai perheellä saa olla muitakin ystäviä. Kesää ja mökkeilyä on muulloinkin kuin juhannuksena. Kohta on syysloma, eikö olisi parempi miettiä vaikka sitä.

12 vuotta on aikalailla jo perinne.

"Everything's not about you". Heillä voi olla parisuhdekriisi, jonkun vakava sairaus, työuupumus, mitä vaan.

Älä ole vaativa, vaan ole ystävä. Ota yhteyttä ihan normaalisti, "hei mitäs kuuluu, onkin jo syksy tullut ihan huomaamatta" ja "olis kiva nähdä taas jossain kohtaa, kiinnostaako vaikka blini-ilta".

Itse kyllä tykkään kuvailemistasi perinteistä, ja varmaan harmittaisi jos joku katkaisis sellasen. Itse oon vielä nuori, eli ns ystäväperheitä mulla/meillä ei vielä ole, mutta esim paras kaveri tulee joka kesä mun mökille. Samoin vanhemmilla oli noita et vappua vietetään tiettyjen kanssa ym.

Halusivat vaihtelua. Ihan luonnollista.

Mä olen käynyt siskon mökillä juhannukset 45 vuotta. Viime juhannuksena otettiin siihen lomamatka. Joskus vaihtelu virkistää. Voihan mökillekin taas mennä toiste.

Sisko piti tapana kutsua koko suvun tapanina syömään, sitten 30 vuotta sitä tehtyä ilmoitti että enää ei jaksa. Nykyään emännöintivuoro kiertää.

Sanoisin että suhtaudu normaalisti. Eiköhän se sitten selviä, mitkä teidän välit on.

Itseä ahdistaisi ajatus että, joka ikinen juhannus (joulu tai mikä vaan) pitäisi viettää aina tismalleen samalla lailla ja samojen ihmisten kanssa.

Ystäväsi ei ole tehnyt mitään väärin.

Vierailija kirjoitti:

Mietin, että mikä tässä meni pieleen, kun tähän mennessä perheestä ei ole kuulunut mitään. Annanko olla?

Ap.

Miten niin annatko olla, eikö teidän pitänyt olla ystäviä? Entä jos siellä on joku hätänä tai sairas, ei tullut mieleen kysyä mites siellä jaksellaan? Kysyitkö muuten edes mitään tuon juhannuksen peruuntumisen aikaan?

En tykkää perinteistä, en ainakaan muiden itselleni/perheelleni laatimista perinteistä. Sellaisia ei meillä myöskään enää ole, sillä olemme katkonut meille tylsät ja turhat "perinteet" yksi kerrallaan. Emme ole ikäviä, mutta emme halua olla muiden käskytettävissä ja niinpä perheemme miettii itselleen omat juuri meille sopivat juttunsa tilanteen mukaan.

Meidän perhe tekee mitä itse haluaa ja koska lapsemmekin ovat kasvaneet pienistä lapsista teineiksi, niin luonnollisesti asiat muuttuvat.

Yksi esimerkki perinteiden katkomisesta on joulun vietto. Isovanhemmat olisivat halunneet, että vietämme joka toisen joulun toisten isovanhempien kanssa ja joka toisen toisten kanssa. Joulupyhinä sitten meidän olisi pitänyt lasten kanssa kyläillä se toinen puoli sukua läpi ja juhlia joulua uudestaan. No ei, niin minä kuin miehenikään emme jaksaneet sitä ruljanssia kuin muutaman vuoden. Teemme juuri niin kuin itse haluamme ja useana vuonna olemme lähteneetkin reissuun tai niin kuin viime vuonna, olimme keskenämme kotona ja meille sai tulla kylään meidän määrittämänä päivänä, jos halusi.

Eli maailma muuttuu Eskoseni.

Joskus perinteetkin tulevat tiensä päähän ilman sen kummempia parusteita. Setä kutsui aina Tapanina heille reilun 10 vuoden ajan. Sitten vain jonain vuonna perinne loppui. Ja oli vastavuoroisuutta kyläilykutsuissa, mitään "vain toiset kutsuu ja tarjoo" tilannetta ei ollut.

Miten huonosti osaatte tulkita toisia?? Tottakai tästä voi loukkaantua. Jos halusivat vaihtelua, sen olisi voinut jutella yhdessä eikä vain ilmoittaa, että eivät tule. Olisin vastaavassa tilanteessa erittäin loukkaantunut, että ilman mitään syytä perheemme ei enää kelpaisikaan seuraksi.

Vierailija kirjoitti:

Joskus perinteetkin tulevat tiensä päähän ilman sen kummempia parusteita. Setä kutsui aina Tapanina heille reilun 10 vuoden ajan. Sitten vain jonain vuonna perinne loppui. Ja oli vastavuoroisuutta kyläilykutsuissa, mitään "vain toiset kutsuu ja tarjoo" tilannetta ei ollut.

Näin se on. Ystäväperhe ei ole asiasta tilivelvollinen mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Miten huonosti osaatte tulkita toisia?? Tottakai tästä voi loukkaantua. Jos halusivat vaihtelua, sen olisi voinut jutella yhdessä eikä vain ilmoittaa, että eivät tule. Olisin vastaavassa tilanteessa erittäin loukkaantunut, että ilman mitään syytä perheemme ei enää kelpaisikaan seuraksi.

Samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

En tykkää perinteistä, en ainakaan muiden itselleni/perheelleni laatimista perinteistä. Sellaisia ei meillä myöskään enää ole, sillä olemme katkonut meille tylsät ja turhat "perinteet" yksi kerrallaan. Emme ole ikäviä, mutta emme halua olla muiden käskytettävissä ja niinpä perheemme miettii itselleen omat juuri meille sopivat juttunsa tilanteen mukaan.

Meidän perhe tekee mitä itse haluaa ja koska lapsemmekin ovat kasvaneet pienistä lapsista teineiksi, niin luonnollisesti asiat muuttuvat.

Yksi esimerkki perinteiden katkomisesta on joulun vietto. Isovanhemmat olisivat halunneet, että vietämme joka toisen joulun toisten isovanhempien kanssa ja joka toisen toisten kanssa. Joulupyhinä sitten meidän olisi pitänyt lasten kanssa kyläillä se toinen puoli sukua läpi ja juhlia joulua uudestaan. No ei, niin minä kuin miehenikään emme jaksaneet sitä ruljanssia kuin muutaman vuoden. Teemme juuri niin kuin itse haluamme ja useana vuonna olemme lähteneetkin reissuun tai niin kuin viime vuonna, olimme keskenämme kotona ja meille sai tulla kylään meidän määrittämänä päivänä, jos halusi.

Eli maailma muuttuu Eskoseni.

Onneksi te olette uutta sukupolvea, joka ei sitten omiakaan lapsiaan "kiristä" tulemaan joka ikinen joulu ja juhannus viettämään aikaa lapsuuden kotonaan vaan antavat sen tilan ja etäisyyden. Ja kun lapsenne saavat sitten ehkä omia lapsiaan niin sekään ei muuta tilannetta, että yhtäkkiä pitäisi asiat muuttua.

Te olette miehesi kanssa aikuisia ihmisiä ja pärjäätte kahdestaan vaikka ystävien kanssa ilman, että nuorten pitäisi tulla juhlapyhinä "kotiin" ja nuoret sitten omine lapsineen ovat vapaita tekemään mitä he itse haluavat, te ette vanhempina ole taakka ettekä ikävä velvollisuus.

Maailma tosiaan muuttuu ja onneksi osa ihmisistä tajuaa ajoissa katkaista velvollisuuksien raskaat perinteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin, että mikä tässä meni pieleen, kun tähän mennessä perheestä ei ole kuulunut mitään. Annanko olla?

Ap.

Miten niin annatko olla, eikö teidän pitänyt olla ystäviä? Entä jos siellä on joku hätänä tai sairas, ei tullut mieleen kysyä mites siellä jaksellaan? Kysyitkö muuten edes mitään tuon juhannuksen peruuntumisen aikaan?

Siis että ystäväperheessä on joku hätä ja nämä ilmaisevat sen ystävilleen niin että me mennään toisen perheen kanssa juhannusta viettämään, heippa. Really? Onko sulla yhtään ystävää jäljellä jos tuo kuulostaa sinusta järkevältä ja kohtuulliselta.

Vierailija kirjoitti:

Miten huonosti osaatte tulkita toisia?? Tottakai tästä voi loukkaantua. Jos halusivat vaihtelua, sen olisi voinut jutella yhdessä eikä vain ilmoittaa, että eivät tule. Olisin vastaavassa tilanteessa erittäin loukkaantunut, että ilman mitään syytä perheemme ei enää kelpaisikaan seuraksi.

Monista on outo ajatus, että ihmisten, joita ei ole edes kutsuttu vielä mihinkään, pitäisi ottaa keskusteluun, että ”tänä vuonna me haluttais mennä toisille kavereille”.

Koska aapeehän ei edes kutsunut, vaan vain soitti vähän aikaisemmin järjestelyistä... minä olisin loukkaantunut niidne toisten sijassa, kun ap olettaa, että automaattisesti ei ole mitään muuta elämää vaan pompitaan heidän käskyn mukaan edes erikseen pyytämättä

Päivä kerrallaan.