Uusi suhde heti eron jäljeen

Erosin pitkästä ja kuolleesta liitosta puoli vuotta sitten. Elellyt lasten kanssa erittäin tyytyväisenä itsekseni ja ei todellakaan ollut ajatuksissa edes uusi suhde.

Tapasin kuitenkin miehen jollaista ei löydy treffipalstoilta tai baareista. En voinut vain ohittaa sillä verukkeella, että viihdyn myös itsekseni. Mistään sen vakavammasta ei vielä ole kyse. Vietetään aikaa yhdessä ja seksiä tietty. Odotellaan rauhassa että lapset tästä aikuistuvat ja aika näyttää johtaako suhde vakavampaan.

Tehokkain ja varmin tapa saada lapset inhomaan itseään ja näin ollen pois omasta elämästä, on se, että otetaan heti uusi/vaihdetaan lennosta  ja lyödään hynttyyt yhteen samantien.

Oma eksäni teki näin ja nyt ihmettelee kun lapset eivät halua olla isänsä kanssa missään tekemisisssä.

Up

Vierailija kirjoitti:

Erosin pitkästä ja kuolleesta liitosta puoli vuotta sitten. Elellyt lasten kanssa erittäin tyytyväisenä itsekseni ja ei todellakaan ollut ajatuksissa edes uusi suhde.

Tapasin kuitenkin miehen jollaista ei löydy treffipalstoilta tai baareista. En voinut vain ohittaa sillä verukkeella, että viihdyn myös itsekseni. Mistään sen vakavammasta ei vielä ole kyse. Vietetään aikaa yhdessä ja seksiä tietty. Odotellaan rauhassa että lapset tästä aikuistuvat ja aika näyttää johtaako suhde vakavampaan.

Näin mullekin kävi. Joskus se löytyy sitten kun lakkaa etsimästä. Me on nyt seurusteltu jo monta vuotta sillä ajatuksella, että ei kiirehditä muuttamaan yhteen, vaan lapset saa asua vaan vanhemman kanssa niin kauan kuin asuu.

up

Up

Kyseessä oli ensimmäinen "suhteeni" ja siihen lähteminen oli helppoa. Olen sitä ennen aina ollut yksin ja olen kuitenkin 30 ja suhde kesti sen neljä vuotta. En todellakaan usko, että tulevaisuudessakaan tulee ongelmia lähteä suhteeseen, jos oikea mies tulee vastaan. Suurempi todennäköisyys on se, ettei sopivaa miestä tule. En ole kiinnostunut tekemään lisää lapsia tai perustamaan mitään uusperhettä heti. Haluan ensin itse kunnolla oppia tuntemaan lapseni ja millaiseksi ihmiseksi hän kasvaa ja kyllä siihen useampi vuosi menee, on nyt vasta 2v, ennen kuin pakotan hänet mukaan omiin suhteisiini. Mieluummin mies ja suhde, joka kestää loppuelämän kuin joku vaan, koska haluaa halikaverin. Nautin seksistä, mutta olen sitä nuoruudessani paljon harrastanut ja se, että muutaman vuoden menen oman käden oikeudella ei maailmaani kaada, kunhan itse olen onnellinen ja lapseni myös. Ap

Up

Up

Mulla oli aika nopeasti uusi tapailukumppani, kun erosin lasteni isästä.

Asuttiin pari kuukautta vielä yhdessä siis eropäätöksen jälkeen, kunnes muutin yhteisestä kodistamme pois. Alle kuukauden olin asunut uudessa kodissakun aloin tapailla tätä uutta miestä.

Tapailtiin alle vuosi. Hänellä oli myös lapsia, tosin vähän vanhempia kuin minun lapseni ja meillä on exän kanssa vuoroviikot.

Ei tavattu toistemme lapsia, ei tapailtu kuin lapsivapailla. Tämä oli molempien toive.

Se oli semmoinen kevytsuhde. Tehtiin kaikkea hauskaa, harrastettiin seksiä yms. Viihdyttiin kyllä toistemme seurassa. Hän oli eronnut pari viikkoa minua ennen.

Ehkä tämä suhde kuului molemmilla toipumiseen.

Nykyään ollaan työkuvioissa tekemisissä silloin tällöin. Päädyttiin me sänkyyn vielä useamman kerran sen jälkeen kun oltiin päätetty tapailumme.

Nyt avioerosta on reilu viitisen vuotta. Lapset ovat kasvaneet isoiksi koululaisiksi. Olen seurustellut ihanan miehen kanssa nyt reilun vuoden. Kesällä hän tapasi lapseni ja minä hänen lapsensa. Pikkuhiljaa. Yhteenmuutost on puhuttu, mutta ajankohtana luultavasti vasta yli vuoden päästä tai kahden vuoden päästä. Ei meillä ole kiire, kun yhteisiä lapsia ei aiota hankkia.

Tein ero- ja surutyöni jo avioliittoni viimeisinä vuosina, kun niin huonosti meni. Uusi suhde oli lopullinen päätös eroon. Ei ole mikään laastari, vaan aito rakkaus, jollaista ei exän kanssa edes ollut, vaikka yhdessä olimme yli 20 vuotta. Yhteen ei rakkaan kanssa muuteta koskaan, sillä sen verran erilaista elämää vietämme.

Moni ihminen ei pysty olemaan yksin hetkeäkään. Ei muuten haittaisi minua, mutta nämä ihmiset luonnollisestikin etsivät elävästä elämästä itselleen kumppania. En haluaisi olla kenenkään kumppani vain siksi, että ei kestä olla yhtään yksin. Huh.

Exäni löysi uuden suhteen 2 vuotta sen jälkeen kun olimme eronneet eli ei ollenkaan liian aikaisin. Lopulta jompi kumpi aina löytää uuden suhteen ja voin rehellisesti sanoa että ainakin itselläni kirpaisi että hän löysi uuden naisen ennen kuin minä löysin uuden miehen.

Vierailija kirjoitti:

Moni ihminen ei pysty olemaan yksin hetkeäkään. Ei muuten haittaisi minua, mutta nämä ihmiset luonnollisestikin etsivät elävästä elämästä itselleen kumppania. En haluaisi olla kenenkään kumppani vain siksi, että ei kestä olla yhtään yksin. Huh.

Olen kanssasi samaa mieltä.Surullista on et tuolla tavalla toimivat eivät aidosti edes välitä kenestäkään.Ihmiset ovat heille käyttötavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Moni ihminen ei pysty olemaan yksin hetkeäkään. Ei muuten haittaisi minua, mutta nämä ihmiset luonnollisestikin etsivät elävästä elämästä itselleen kumppania. En haluaisi olla kenenkään kumppani vain siksi, että ei kestä olla yhtään yksin. Huh.

Minä taisin olla exälleni juuri tuollainen yksinäisyyden täyttäjä kumppani. Hänellänoli ollut liuta lyhyitä suhteita ennen minua, muutama puolen vuoden, kaikkiaan yli 10 suhdetta alle 5 vuodessa. Olin vaan niin rakastunut, että en ehkä halunnut nähdä merkkejä. Harmi, että meillä yhteinen lapsi - vaikka lasta rakastan koko sydämestäni), + sillä nyt pitää olla tekemisissä lopun elämää

Vierailija kirjoitti:

Tein ero- ja surutyöni jo avioliittoni viimeisinä vuosina, kun niin huonosti meni. Uusi suhde oli lopullinen päätös eroon. Ei ole mikään laastari, vaan aito rakkaus, jollaista ei exän kanssa edes ollut, vaikka yhdessä olimme yli 20 vuotta. Yhteen ei rakkaan kanssa muuteta koskaan, sillä sen verran erilaista elämää vietämme.

Minulla oli samoin. Viimeiset liiton vuodet tein surutyötä ja keräsin voimia ja välineitä eroon. Eroprosessiin meni se puoli vuotta, jonka päätyttyä ex-mies jo nähtiin uuden kanssa. Ehkäpä tuo oli ollut odottamassa jo kulisseissa.

Vuosi eropäätöksestä tein deittiprofiilin ja tapasin minäkin aidon rakkauden, sellaisen jota en ollut koskaan kokenut. Tuosta on jo vuosia aikaa, emme ole luopuneet toisesta asunnosta kun teinejä asuu edelleen kotona. Katsotaan sitten kun lapset ovat lentäneet pesästä, mitä uusi elämänvaihe tuo meille. Pidän kahta kotia mukavana järjestelynä, ehkä ne sitten ovat vain pienemmät.

Vierailija kirjoitti:

Tein ero- ja surutyöni jo avioliittoni viimeisinä vuosina, kun niin huonosti meni. Uusi suhde oli lopullinen päätös eroon. Ei ole mikään laastari, vaan aito rakkaus, jollaista ei exän kanssa edes ollut, vaikka yhdessä olimme yli 20 vuotta. Yhteen ei rakkaan kanssa muuteta koskaan, sillä sen verran erilaista elämää vietämme.

Ja malliesimerkki miten erittäin itsekäs ihminen toimii. Ei voida lopettaa sitä huonoa suhdetta, vaan odotetaan että uusi löytyy ja laitetaan se toinen osapuoli kärsimään oikein kunnolla, vaikka syy on peilikuvassa. Olit 20 vuotta ihmisen kanssa, jota et edes rakastanut ? Niin Miksi ? Miksi et eronnut, jos et kerran rakastanut toista ? Oliko eksäsi myös kanssasi samaa mieltä ? Puhdasta itsekkyyttä.

Eron hetkellä ajattelin, etten vilkaise vakavissani miehiin päinkään moneen vuoteen. Alussa tapailinkin miehiä ihan vain hauskanpidon ja seksin merkeissä, ilman odotuksia mistään muusta. Tämä oli tietoinen valinta: halusin seksuaalisia kokemuksia.

Noin 4 kk eron jälkeen minulle tuli kuitenkin sellainen olo, että voisin haluta jotain enemmänkin jos oikea ihminen osuu kohdalle. Itse asiassa melko pian tapasinkin aivan ihanan miehen ja aloimme seurustella rauhallisesti edeten. Päätimme katsoa, miten asiat kehittyvät. Hyvinhän ne kehitttyivät ja nyt olemme olleet jo 5 vuotta yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Eron hetkellä ajattelin, etten vilkaise vakavissani miehiin päinkään moneen vuoteen. Alussa tapailinkin miehiä ihan vain hauskanpidon ja seksin merkeissä, ilman odotuksia mistään muusta. Tämä oli tietoinen valinta: halusin seksuaalisia kokemuksia.

Noin 4 kk eron jälkeen minulle tuli kuitenkin sellainen olo, että voisin haluta jotain enemmänkin jos oikea ihminen osuu kohdalle. Itse asiassa melko pian tapasinkin aivan ihanan miehen ja aloimme seurustella rauhallisesti edeten. Päätimme katsoa, miten asiat kehittyvät. Hyvinhän ne kehitttyivät ja nyt olemme olleet jo 5 vuotta yhdessä.

Ja siis pointti: todellakaan ei kyse ole siitä etten osaisi olla yksinkin. Päin vastoin, olen varsin itsenäinen ja niin on puolisonikin. Mutta eron hetkellä ei voi tietää, miten mieli kenties muuttuu ajan kuluessa. Mielestäni olisin ollut tyhmä, jos olisin antanut kultakimpaleeni mennä vain siksi, että erostani oli "liian vähän" aikaa.

- sama

Mä laitoin "uutta matoa koukkuun" heti ja heti nappas. Nyt oltu uuden miehen kanssa pian 6 vuotta yhdessä. En siis ollut oikeastaan yhtään sinkkuna. Mutta emme asu yhdessä, meillä on eri kotitaloudet, rahataloudet, koen olevani hyvinkin itsenäinen ja omillani pärjäävä, mutta rakastavassa parisuhteessa kyllä.

Mulle on ihan sama, miten muut elämänsä elää, mutta en todellakaan olisi voinut kävellä tämän onnen ohi, vaikka se tuli vastaan monen mielestä liian nopeasti eron jälkeen. En toki ketään muuta usuta suhteisiin tms. Jokainen tekee, kuten parhaaksi näkee.