Lue keskustelun säännöt.
Kokeneemmat äidit, neuvokaa miten pääsen tästä ahdistuksesta eroon (lapsen syöminen)
04.10.2019 |
Minulla on yksi lapsi, juuri yksi täyttänyt. Olen kai tyypillinen esikoisen äiti, joka pelkää kaikkea ja ahdistuu kaikesta :D (siis kärjistäen näin). Pelkään koko ajan, että lapsi syö jotain väärää, josta tulee sitten kipeäksi. Olen siinä käsityksessä, että yli 1-v. saa syödä mitä vain, mutta pelkään että ei sitten saakaan vaan teen väärin kun annan sushia ja raakaa kalaa (joita haluaa ja joita söisi). Ja sitten lapsi kulkiessaan lattialla laittaa myös aivan kaiken löytämänsä roskat (tai esim. pikkuhämähäkit) suuhun ja syö. Hän myös piilottaa jonnekin kaapin alle leivänjämän niin että en huomaa ja hakee sen sieltä parin päivän päästä ja syö.
Kokeneemmat äidit, puhukaa minulle järkeä.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Normiruoka ja muutama kärpänen ei tee lapselle pahaa.
Sun ongelma ei ole lapsi, tuo on lapselle ihan normaalia.
Ongelma on sun joku oma ahdistuneisuus ja pelot ja kontrollin tarve. Sun on tärkeä saada se hallintaan ettet ala kontrolloida lasta epäterveesti.
Varmaan sulla on ollut tätä aina, ootko saanut terapiaa?
Joo siis siksi sanoinkin aloituksessa että puhukaa mulle järkeä. Ihan olen koko ajan tiennyt että se on noin. On ollut tällaista ahdistusta aina liittyen terveysasioihin, ei muuhun, muuten olen rento tyyppi. Olen ollut terapiassa tästä mutta ei se ole niin auttanut. Eniten auttaa kun joku puhuu järkeä mulle kun uskon sitten kyllä mitä sanotaan ja ahdistus poistuu. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun esikoinen söi hiekkaa lapiolla hiekkalaatikosta, nuoli vessanpöntön jalkaa ja ampiaisen lattialta. On nyt 18v, ei ensimmäistäkään vatsatautia. Ikinä. Ja kaikkiruokainen.
Meillä ei ikinä ole lapset piilottaneet ruokaa. Ruoka syödään välipalaa myöten pöydässä eikä lattialla. Ehkä kannattaisi kokeilla?
Vaikka esität ettet ole ahdistunut, lapsi kyllä ajan kanssa huomaa ja vaistoaa, että olet kireänä kun hän tekee jotain tiettyä. Vahingoitat häntä sillä pitkällä tähtäimellä, hän alkaa arvailla ja aavistella mitä saa tehdä ja mitä ei.
Kummityttö vajaa vuoden söi kissan kakan eikä siitä sairastunut :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ikinä ole lapset piilottaneet ruokaa. Ruoka syödään välipalaa myöten pöydässä eikä lattialla. Ehkä kannattaisi kokeilla?
En jaksa pingottaa välipalasta, välillä se syödään pöydässä, välillä lattialla, välillä pihalla, ei se niin tarkkaa ole. Kunhan lapsi kasvaa ja voi hyvin. Tää on ihan mun oma pään sisäinen ongelma minkä kuvasin aloituksessa, ei meidän pöytätapaongelma. Ap
Lue ap kuinka on tutkittu, että ne lapset on terveempiä, jotka on asunut eläinten kanssa. Eli ovat saaneet oman osansa koiranruokaa, hiekkaa, nuolaisuja, karvatuppoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli yhtäkaikki voidaan todeta että se mikä ei ole myrkyllistä ja tulee kakan mukana pois, sen kun syö. Bakteerit on HYVÄSTÄ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ikinä ole lapset piilottaneet ruokaa. Ruoka syödään välipalaa myöten pöydässä eikä lattialla. Ehkä kannattaisi kokeilla?
En jaksa pingottaa välipalasta, välillä se syödään pöydässä, välillä lattialla, välillä pihalla, ei se niin tarkkaa ole. Kunhan lapsi kasvaa ja voi hyvin. Tää on ihan mun oma pään sisäinen ongelma minkä kuvasin aloituksessa, ei meidän pöytätapaongelma. Ap
Onhan se pöytätapaongelma. Ahdistut, kun lapsi jemmaa ruokaa ja syö sitä myöhemmin. Ratkaisuksi esitettiin ruokailun siirtämistä pöydän ääreen, mutta kun ei kelpaa, niin sitten on siedettävä ruokaa jemmailevaa muksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ikinä ole lapset piilottaneet ruokaa. Ruoka syödään välipalaa myöten pöydässä eikä lattialla. Ehkä kannattaisi kokeilla?
En jaksa pingottaa välipalasta, välillä se syödään pöydässä, välillä lattialla, välillä pihalla, ei se niin tarkkaa ole. Kunhan lapsi kasvaa ja voi hyvin. Tää on ihan mun oma pään sisäinen ongelma minkä kuvasin aloituksessa, ei meidän pöytätapaongelma. Ap
Onhan se pöytätapaongelma. Ahdistut, kun lapsi jemmaa ruokaa ja syö sitä myöhemmin. Ratkaisuksi esitettiin ruokailun siirtämistä pöydän ääreen, mutta kun ei kelpaa, niin sitten on siedettävä ruokaa jemmailevaa muksua.
Päämääräni on kontrolloida ahdistustani, ei muksua. Siksi en halua muuttaa pöytätapoja vaan säätää päätäni. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ikinä ole lapset piilottaneet ruokaa. Ruoka syödään välipalaa myöten pöydässä eikä lattialla. Ehkä kannattaisi kokeilla?
En jaksa pingottaa välipalasta, välillä se syödään pöydässä, välillä lattialla, välillä pihalla, ei se niin tarkkaa ole. Kunhan lapsi kasvaa ja voi hyvin. Tää on ihan mun oma pään sisäinen ongelma minkä kuvasin aloituksessa, ei meidän pöytätapaongelma. Ap
Onhan se pöytätapaongelma. Ahdistut, kun lapsi jemmaa ruokaa ja syö sitä myöhemmin. Ratkaisuksi esitettiin ruokailun siirtämistä pöydän ääreen, mutta kun ei kelpaa, niin sitten on siedettävä ruokaa jemmailevaa muksua.
Päämääräni on kontrolloida ahdistustani, ei muksua. Siksi en halua muuttaa pöytätapoja vaan säätää päätäni. Ap
Kyllä mäkin ahdistuisin, jos lapsi piilottelisi ruokia pitkin taloa. Ahdistuksen voi myös kanavoida toiminnaksi ja yksinkertaisesti muuttaa ruokatapoja niin, että ruoka syödään pöydän ääressä. Mitään muuta lääkettä ahdistukseen ei minulla ole tarjota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, huh...
Luulin otsikon perusteella, että äiti kuvittelee syövänsä lapsensa ja ahdistuu siitä.
Mutta kyse olikin siitä, että lapsi laittaa suuhunsa mitä nyt milloinkin.
Eipä tähän muuta kuin anna laittaa. Jos ei aiheuta mitään tukehtumisvaaraa. Hämähäkki on puhdasta proteiinia :)
Ei 1-vuotias osaa suunnitelmallisesti piilottaa ruokaa ja hakea salakätköstä parin päivän päästä.
Kuvittelet vain. Laittaa johonkin ja sattumalta löytää sen myöhemmin. Ja meillä nyt ainakin syödään ruokapöydässä se mitä syödään.
Koko ongelmalta välttyy sillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi helvetti uskokaa nyt jotkut että ap:n ongelma ei ole piilotettujen/löydettyjen ruokien syöminen (niiden mitä ei syödä pyhän ruokapöydän ääressä) VAAN murehtiminen että niissä + muissa syödyissä aarteissa olisi jotain vaarallista. Ja niissä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitan, että pidä lattia puhtaana, jos kerran pidät siellä vauvaa.
Hämähäkkien syöminenkin on käytös, joka perustuu täysin ahdistukseen ja sen hallitsemiseen.
Mitä voimakkaammin reagoit, sitä enemmän haittaa aiheutat. Älä keskity kieltämiseen, vaan ohjaamiseen.
En ole reagoinut. Ahdistun vain pääni sisällä mutta en reagoi ulospäin lapselle. Ap
On sellainen sanonta, että vanhempien alitajunta on lapsen todellisuus. Eli lapsi vaistoaa ahdistuksen sinusta vaikka et sitä omasta mielestäsi näytäkkään. Relaa ja koita ymmärtää, että noin lasten kuuluukin tehdä. He tutkivat maistamalla. Minkä hän toteaa pahan makuiseksi, ei enää mene suuhun. Ja mikään luettelemasi ei ole lapselle vaarallinen. Jos et pysty rentoutumaan edes vähää niin hae apua. Muuten olette molemmat ongelmissa ennen pitkää, lapselle tulee syömishäiriö tjms kun kaikesta suuhun laitettavasta äiti saa hepulin.
Käyttäjä22057 kirjoitti:
Voi helvetti uskokaa nyt jotkut että ap:n ongelma ei ole piilotettujen/löydettyjen ruokien syöminen (niiden mitä ei syödä pyhän ruokapöydän ääressä) VAAN murehtiminen että niissä + muissa syödyissä aarteissa olisi jotain vaarallista. Ja niissä ei ole.
Kiitos. Juuri näin. Minä ahdistun siitä että joku (itse tai lapseni) sairastuu, saa vatsataudin, jonkun myrkytyksen tms. Ei se haittaa että lapsi piilottaa ruokia tms vaan minulla on ahdistusongelma liittyen sairastumisiin. Ap
Ihanaa, kun joku muukin ajatteli otsikon perusteella, että ap on ahdistunut siitä, että syö lapsensa.
Mutta siis asiaan: kannattaa puhua ahdistuksesta ammattilaiselle. Jos jäät vatvomaan sitä yksin, et tule löytämään ahdistuksen perimmäisiä syitä etkä välttämättä pääse siitä eroon. Jos ahdistus on jo sitä luokkaa, että se häiritsee elämää, taitava psykoterapeutti/psykologi voi auttaa. Lyhytkin terapia voi tehdä jo paljon. Suosittelen lämmöllä. Yksi ammattilainen on kuitenkin parempi kuin tuhat av-mammaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, kun joku muukin ajatteli otsikon perusteella, että ap on ahdistunut siitä, että syö lapsensa.
Mutta siis asiaan: kannattaa puhua ahdistuksesta ammattilaiselle. Jos jäät vatvomaan sitä yksin, et tule löytämään ahdistuksen perimmäisiä syitä etkä välttämättä pääse siitä eroon. Jos ahdistus on jo sitä luokkaa, että se häiritsee elämää, taitava psykoterapeutti/psykologi voi auttaa. Lyhytkin terapia voi tehdä jo paljon. Suosittelen lämmöllä. Yksi ammattilainen on kuitenkin parempi kuin tuhat av-mammaa.
Kirjoitinkin jo tuossa aiemmin tässä ketjussa, että olen ollut ahdistuksen takia terapiassa mutta ei se auttanut. Minua ahdistaa vain sairastumiset, se on joku fobia. Siihen tuntuu auttavan vain tieto (siitä, että asia x ei aiheuta sairauksia y tai z). Esim. että kärpästen ja hämähäkkien syöminen ei aiheuta lapselle sairastumista tai vatsakipua. Tai että toissailtana sulatetut katkaravut ei voi aiheuttaa ruokamyrkytystä (jos siis näin on oikeasti). Kun joku puhuu minulle järkeä, että kärpäsissä ei ole haitallisia bakteereja eikä viruksia eikä muutakaan sairautta aiheuttavaa niin ahdistus niistä katoaa heti. Eli terapia käyty läpi, ei ollut apua. Monelle kyllä on ja sinänsä kannatan terapiaa. Ap
Onneksinuo ovat kaikki kammonneet sen verran ötököitä ettei ole niitä syönyt 😅
Mutta ei jai ne nyt myrkyllisiä ole. Lapsesihan on päin vastoin edelläkävijä kun hyönteisiä pistelee poskeensa 😉
Tosiaan 1-vuotias voi syödä maalaisjärjen puitteissa mitä vaan.
Ja olen minä 4 lapsen äitinäkin vähän ylihysteerinen itsekin eli ehkä tämä vaan kuuluu meille vanhemmille. Se kertoo vaan että välität lapsestasi.
Normiruoka ja muutama kärpänen ei tee lapselle pahaa.
Sun ongelma ei ole lapsi, tuo on lapselle ihan normaalia.
Ongelma on sun joku oma ahdistuneisuus ja pelot ja kontrollin tarve. Sun on tärkeä saada se hallintaan ettet ala kontrolloida lasta epäterveesti.
Varmaan sulla on ollut tätä aina, ootko saanut terapiaa?