Lue keskustelun säännöt.
Yksi syy suomalaisten vauvakatoon, liikakilot vaikeuttavat lapsen saamista
04.10.2019 |
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Ja jos se olisi niin yksinkertaista, niin meillä ei myöskään olisi päihderiippuvuutta, eikä kukaan polttaisi tupakkaa. Idioottihan se on, joka kaikesta tiedosta huolimatta imee myrkkyä keuhkoihinsa monta kertaa päivässä! Niimpä. Tämä on minun ongelmani, jollain toisella on toinen.
Kielteisellä asenteella ei onnistu mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se niin on, että ihmiset eivät lisäänny, koska ihmisen biologinen vietti ei jostain syystä vedä lisääntymään. Biologinen vietti on niin voimakas, että nainen hakee, vaikka baarista vieraan miehen ja lisääntyy. Hiljattain tässäkin oli tarina naisesta, joka koki viettinsä huudon fyysisenä kipuna. Itse en ikinä ole tuntenut tällaista tarvetta; olisikin ollut outoa - täysin järjenvastaista - yrittää lisääntyä.
Tätä voi hyvin verrata kissan viettiin lisääntyä. Leikkaamatonta naaraskissaa tai pitkään leikkaamattomana elänyttä ja pentueita synnyttänyttä kissaa, kun hipaiseekin selän takaosasta heti on peppu ylhäällä ja tyttö valmiina lisääntymään. Jos leikkaamaton kissa asuu erossa muusta kissapopulaatiosta, yksikään täysijärkinen ihminen ei ole täysijärkinen enää sen huutamisen jälkeen: tauotonta huutamista, jolla se houkuttelee kulmakunnan kolleja apajille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on rahaa ahmia herkkuja vuodesta toiseen, luulis että voi muutaman kuukauden maksaa oikealle valmentajalle joka auttaa elämäntapojen muutoksessa.
Olin aina pienikokoinen lapsi ja teini. Paino alkoi kerääntymään aika tyypillisesti opiskellessa, kun hoidin stressiä syömällä mitä mieleni teki. Samoin ensimmäinen (erittäin kurja) parisuhde teki tehtävänsä. Idiootti olin, mutta minkäs sille jälkikäteen voi. Lisäksi oma perheeni ei koskaan ollut kovin liikunnallinen, joten en koskaan saanut mallia säännöllisestä liikunnasta ja sen vuoksi lähes kaikki urheilu on aika lailla pakkopullaa.
Nykyään syön oman perheeni kanssa tavallista kotiruokaa ja yritän tehdä toisin omien lasteni kanssa. Liikumme päivittäin, jotta he oppisivat sen liikunnan ilon, jota minulla ei ole. Mies ja lapset on normaalipainoisia, mutta minun kilot on ja pysyy. Aineenvaihdunta on aivan seis ja edelleen on haasteita mm. Ruokarytmissä.
En tarvitse ketään vahtimaan iltaisin, että syönkö vai enkö. Tarvitsen tukea aloitukseen ja etenemisen seuraamiseen, jotta se motivoi myös silloin, kun kukaan ei ole "vahtimassa". Ymmärrän, että tätä on vaikea käsittää sellaisten ihmisten, jotka eivät ole painineet näiden asioiden kanssa vuosikausia. Jos se olisi niin yksinkertaista, että luet faktaa internetistä ja teet niin eihän meillä olisi ylipainoisia lainkaan.
kuinka paljon painat? paljonko pituus? annoskokoa pienemmäksi aluksi. sitten herkkuja vähemmälle. Pertti Mustajoki on kirjoittanut paljon painonhallinnasta, sellaista mikä toimii.
Missä kohtaa asenteeni on ollut kielteinen? Onhan se vaikea ymmärtää, että vuosien ongelmaa ei ratkaise vauvapalstalaisten "yleispätevät" neuvot...
Asenteeni elämässä taas on oikein positiivinen, mulla on hyvä perhe, ihana mies ja lapset, mukava työ ja koti. Painonpudotus ei ole listani ykkösenä, enkä murehdi sitä päivittäin tai ajattele negatiivisesti. Vuosien kokemuksella tiedän, mikä ei toimi ja mitä tarvitsen ja siitä asiallisesti täällä keskustelen. Harmi, että minun ylipainoni ja toiveeni siitä, että verorahoilla kustantamani terveydenhuolto auttaisi minua häiritsee hoikkia ihmisiä niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on rahaa ahmia herkkuja vuodesta toiseen, luulis että voi muutaman kuukauden maksaa oikealle valmentajalle joka auttaa elämäntapojen muutoksessa.
Olin aina pienikokoinen lapsi ja teini. Paino alkoi kerääntymään aika tyypillisesti opiskellessa, kun hoidin stressiä syömällä mitä mieleni teki. Samoin ensimmäinen (erittäin kurja) parisuhde teki tehtävänsä. Idiootti olin, mutta minkäs sille jälkikäteen voi. Lisäksi oma perheeni ei koskaan ollut kovin liikunnallinen, joten en koskaan saanut mallia säännöllisestä liikunnasta ja sen vuoksi lähes kaikki urheilu on aika lailla pakkopullaa.
Nykyään syön oman perheeni kanssa tavallista kotiruokaa ja yritän tehdä toisin omien lasteni kanssa. Liikumme päivittäin, jotta he oppisivat sen liikunnan ilon, jota minulla ei ole. Mies ja lapset on normaalipainoisia, mutta minun kilot on ja pysyy. Aineenvaihdunta on aivan seis ja edelleen on haasteita mm. Ruokarytmissä.
En tarvitse ketään vahtimaan iltaisin, että syönkö vai enkö. Tarvitsen tukea aloitukseen ja etenemisen seuraamiseen, jotta se motivoi myös silloin, kun kukaan ei ole "vahtimassa". Ymmärrän, että tätä on vaikea käsittää sellaisten ihmisten, jotka eivät ole painineet näiden asioiden kanssa vuosikausia. Jos se olisi niin yksinkertaista, että luet faktaa internetistä ja teet niin eihän meillä olisi ylipainoisia lainkaan.
kuinka paljon painat? paljonko pituus? annoskokoa pienemmäksi aluksi. sitten herkkuja vähemmälle. Pertti Mustajoki on kirjoittanut paljon painonhallinnasta, sellaista mikä toimii.
Ehkä kuitenkin päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja yhtä suurena syynä on anoreksia. Todella moni lapsettomuushoitoihin hakeutunut sairastaa anoreksiaa. Tästä ei puhuta, koska laihuus on ihanne.
Yhtä suurena.? Öööö, ylipainoisia taisi olla joka neljäs 30 vuotta täyttäneistä ja samanverran anorektikkojako?
Olen käsittänyt, että kasvuiän syömishäiriö voi aiheuttaa jopa pysyviä muutoksia naisen lisääntymisterveydelle? Mutta joo, ylipaino on kyllä varmaan isompi ongelma.
Väestön väheneminen ja syntyvyyden lasku on todella positiivinen asia.
Se on yksinkertaista, mutta tarvitaan myös positiivista asennetta. Sulla on niin kielteinen asenne, että se jo torppaa kaikki hyvät ohjeet, mitä sulle yritetään antaa.