Lue keskustelun säännöt.
Suosittele jotakin vanhaa ja jo unohdettua kirjaa!
03.10.2019 |
Tyyliin mummon kirjahyllystä bongattua tai oma nuoruuden suosikki.
Kommentit (124)
Lapsena tykkäsin lukea Leena Härmän Pieni Tuittupää- kirjasarjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Phillip Pullman: Kultainen kompassi jatko-osineen.
Sue Harrison: Äiti maa, isä taivas jatko-osineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiane F
Se toinen huumekirja on myös hyvä, se joku lumivalkoinen (?).
Ja tietysti nancy spungenin kirja, se sen äidin kirjoittama.
”Ruohoa, lunta”? Se muuten paljastui fiktioksi, vaikka tositarinana nuorisolle markkinointiinkin.
Pari vanhempaa teosta
Marton Taiga : Perlattaren Sukkanauha tai Mustan Lipun Ritarit
Marton Taiga on taiteilijanimi. Suomalainen kirjailija, joka ei kai koskaan ollut käynyt Suomen rajojen ulkopuolella, mutta kirjoitti 1930-luvulla ja 1940-luvulla seikkalukertomuksia, jotka sijoittuvat ympäri maailmaa. Kirjat ovat sujuvaa hömppää ja siksi helposti luettavissa. Saattaa löytyä divareista tai kirjastosta, jos pistää tilaukseen.
Edgar Wallace: Komisario Sandels
1900-luvun alkupuolella kirjoitettu kirjasarja, jossa Komisario Sandels on Brittien määräämä hallinnonllinen virkamies kuvitteellisella alueella Afrikassa. Kirjat ihannoivat avoimesti valkoista ylivaltaa ja ovat puhtaan ra*istisia. Kirjat ovat sujivia, huumoria ja romantiikkaa löytyy sekä seikkailuja. Kannattaa lukea ajankuvan takai, auttaa ymmärtämään miksi holokausti tapahtui.
Kolme muskettisoria:
Tästähän on tehty vaikka kuinka monta eri elokuvaa ja TV-sarjaa. Kirjakin on kohtuullisen luettava. Vainhoissa käännöksissä numerot on käännetty ihanasti ranskalaisen tavan sanoa numerot mukaan.
Lopuksi oikeasti hyvä kirja:
Mika Waltari: Turms Kuolematon
Valtari tuskin koskaan katoaa suomalaisesta kirjallisuudesta. Mutta kun hänen kirjansa eivät pistään aikaan ole tulleet esiin, niin nostan tämän lempikirjani Waltarin tuotannosta.
Niin ja Komisario Palmut voi myös lukea, jos haluaa keveyttä ja huumoria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neiti Etsivä
Viisikko
3 Etsivää
Viisikot on pelkkää mässäilyä ruokien kanssa eikä sovi nykyaikaisille ihmisille joille jokainen pienikin herkkuhetki merkitsee saatanallista hiilijalanjälkeä joka pitää ylijumala Gretan edessä kumartuen hyvittää.
Viisikko retkeili luonnossa ja telttailivat paljon. Kirjoissa runsaasti selvitymisopastusta karuihin oloihin.
Toki heillä oli sekä hyvät että asialliset eväät. Joissakin kohdin uhkasivat loppuakin, joten opastettiin lukijallekin, miten syömistä joutuu säännöstelemään poikkeusoloissa. - Voi olla, että sekoitan saman tekijän Seikkailu-sarjaan, mutta periaate on sama molemmissa.
Muistan Viisikoista seikkailun, jossa vanhemmat olivat lähteneet matkalle ja kotiin oli palkattu taloudenhoitaja. Taloudenhoitaja oli tehnyt viisikolle eväät retkeä varten, mutta leität oli leikattu liiaan paksuiksi ja hilloa oli liian ohuelti.
Eipä siis ihme, että kirjan lopussa kävi ilmi, että taloudenhoitaja ja taloudenhoitajan mies olivat sen kirjan roistoja.
Tosin sitä en osaa sanoa kumpi on paheksuttavampaa salakuljetus vai tuollaisten eväiden teko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hilja Valtonen jo mainittiinkin, niistä erityisesti Vaimoke ja Kilroy palaa kotiin.
Nuorena ahmin Ursula-sarjan, Pikku naisia jatko-osineen, Anna-sarjan jne. klassikot. Sitten Angelikat ja Jalna-sarjan :D
Mä oon suositellut tätä jossain toisessakin ketjussa, ja suosittelen taas historiasta kiinnostuneille. Monet varmasti muistavat Otto-Wille Kuusinen, suomalaisen, joka pääsi korkeaan asemaan Stalinin ajan Neuvostoliitossa ja jäi puhdistuksissa henkiin. Mutta moniko muistaa hänen Kominternissä työskennelleen vaimonsa? Hänen tarinansa on oikein mielenkiintoinen. Hän loikkasi Neuvostoliittoon ja joutui sitten niin monen kominterniläisen tavoin gulagiin, mutta säilyi hengissä. Suosittelen siis hänen omaeläkertaansa, jolla on mahtipontinen nimi: Jumala syöksee enkelinsä. Kuusisen kerrontaan kannattaa suhtautua hieman kriittisesti.
Unohdetuksi tämän kirjan tekee se, että ainakin meidän kirjastossamme se piti hakea kirjavarastosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon suositellut tätä jossain toisessakin ketjussa, ja suosittelen taas historiasta kiinnostuneille. Monet varmasti muistavat Otto-Wille Kuusinen, suomalaisen, joka pääsi korkeaan asemaan Stalinin ajan Neuvostoliitossa ja jäi puhdistuksissa henkiin. Mutta moniko muistaa hänen Kominternissä työskennelleen vaimonsa? Hänen tarinansa on oikein mielenkiintoinen. Hän loikkasi Neuvostoliittoon ja joutui sitten niin monen kominterniläisen tavoin gulagiin, mutta säilyi hengissä. Suosittelen siis hänen omaeläkertaansa, jolla on mahtipontinen nimi: Jumala syöksee enkelinsä. Kuusisen kerrontaan kannattaa suhtautua hieman kriittisesti.
Unohdetuksi tämän kirjan tekee se, että ainakin meidän kirjastossamme se piti hakea kirjavarastosta.
Miten tästä nyt jäi nimi pois? Piti kirjoittaa moniko muistaa hänen Kominternissä työskennelleen vaimonsa Aino Kuusisen. Eli siis AINO KUUSINEN, vielä kerran!
Vierailija kirjoitti:
Paimen, piika ja emäntä
Hei hienoa. Muisto vuosien takaa; luin nuorena monta kertaa, oli kotona kirjahyllyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Angelica-sarja, täysin romanttista hömppää, ei varmasti sivistä ketään, mutta koukuttava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eva Illoinen, Kotkan kahdet kasvot. Kertoo Venäjän tsaari Aleksanteri I:n ja Keisarinna Elisabetin onnettomasta avioliitosta. Se on asiallisempi kuin monet muut historialliset romaanit olematta silti lainkaan pitkäveteinen. Lisäksi se saa ajattelemaan elämää yleensä, mikä tosi harvinaista historialliselle romaanille.
Laila Hirvisaari: Laatokka- ja Sonja sarjat
Sigfrid Sirenius : Ihmisiä, joilta sain. Tammi 1953.
Arnold Toynbee - Historia uudessa valossa
Kerstin Thorvall: Tyttö huhtikuussa.
Biblia Satanica