Haluatko, että lapsellasi olisi harvinainen nimi vai yleinen nimi?

No en esikoisen kohdalla antanut harvinaista nimeä vaan kuopuksen. Jos vielä kolmannen saan niin siltä väliltä.

Ei niin yleinen, että luokalla olisi monta samannimistä, mutta ei niin harvinainen, että luokan opettaja ei olisi ennen tavannut sen nimistä ihmistä.

Lasteni nimet on sellaiset, jotka on olleet suosittuja 50-luvulla. Lasteni syntymävuosina eivät olleet erityisen suosittuja. Että kai tuo on vähän että miten tulkitsee. Tykkään perinteisistä nimistä yleensä enemmän, kuin sellaisista jotka kuulostaa siltä että on yritetty keksimällä keksiä jotain erikoista.

Onnistuneet harvinaisemmat nimet ovat toki hyviä, mutta usein ne yritelmät myös epäonnistuvat.

Lapsesta ei saa fiksua, kaunista ja onnellista menestyjää sekä muuta hienoa ja kaunista nimellä.

Halusin, että lapsellani on nimi jolta hän näytti ja joka oli mielestäni todella kaunis. 

Se osui harvinaiseen. Jos olisi ollut tyttö, tuo nimi olisi suhteellisen yleinen.

Oma nimeni oli harvinainen, kun sain sen 70-luvulla. 2000-luvulla se olikin yksi suosituimmista nimistä joita annettiin.

Harvinainen joka kuulostaa yleiseltä

Halusin, että lapsillamme oli kohtuutavalliset nimet. Ei mitään muotinimiä jota on 12 tusinassa tietyssä iässä, mutta ei harvinaistakaan. Mulle oli tärkeä löytää nimet, jotka ovat käytössä kaikissa ikäluokissa ja että ne on niin yleiset ettei tarvitse selittää tai tavata. Nimet on luokkaa Kaisa, Maija ja Pekka.

Ratkaisin asian niin että eka nimi on normaali ja toinen erikoinen.Tarvittessa voi itse vanhempana valita kumpaa käyttää.Nyt helppoa ja normaalia nimeä.

Vanha nyrkkisääntö on, että jos sukunimi on erikoinen, annetaan tavallinen etunimi ja toisinpäin.

Niin harvinainen, ettei luokalla ole monia samannimisiä, mutta kuitenkin sen verran tavallinen, että ymmärretään kerrasta eikä tarvitse tavailla.

Yleinen, yksinkertainen, riittävän kansainvälinen. Ei mitään Amber Kimberly Jessicaa tai Anthony Phoenix Richardia, mutta ehkä jotain tällaista kuin Anna, Emilia, Marie, Sara tai Leo, Jasper, Oliver, Tom. 

Meidän lasten nimet ovat ihan tavallisia suomalaisia nimiä, mutta kuitenkin ikäluokassaan harvinaisia. Esim. 31-vuotiaan esikoisemme nimeä on vasta nyt ihan parin viime vuoden aikana alkanut esiiintyä pikkulapsilla. Sen sijaan nimeä on paljon n. 70 - 80-vuotiailla.

Meidän lapsilla on tavalliset, perinteiset nimet. Tyyliin Olli ja Martta.

En halunnut minkään vuoden yleisimpiä nimiä. Lapsellani on joitain satoja kaimoja. Nimi oli kaunis ja hänelle sopiva.

Harvinainen. Ja sellaiset on myös annettu.

Jotain siltä väliltä. En halua antaa yleistä, koska minulla on sellainen. Tiedän ainakin 5 kokonimikaimaa, joista yksi oli samassa pienessä koulussa. Harvinaista nimeäkään en halua antaa, koska sitten lapsi joutuisi jokikiselle aina kertomaan kirjoitusasun. "Anika yhdellä ännällä", puhumattakaan niistä vaikeammista.

Yleinen mutta ei mikään muotinimi. Tällä hetkellä ei lapsille juuri anneta niitä nimiä jotka tuli valittua mutta yli kuusikymppisillä ovat tosi yleisiä.

Minä tykkään luontonimistä ja sellaisen lapseni sai. Kaisla nimi ei ole kovin yleinen, mutta ei harvinainenkaan.

Tavallisenharvinaisista tykkään tyyliin Maija.

En tykkää mistään Pilvikimaroista

En minä oikeastaan edes miettinyt asiaa tuolta kannalta. Nykyään annetaan niin paljon erikoisempiakin nimiä, esimerkiksi sukulaislapsillani on aika runsaasti sellaisia kavereita, jotka ovat erikoisia, kuin suoraan jostain satukirjasta :D

Siis se pointtini oli tuossa että en miettinyt sen kummemmin onko nimi liian erikoinen tai "vanha", kun tuntuu ettei nykyään enää niin lapset ihmettele toistensa nimiä, toisin kuin omassa lapsuudessani tehtiin. Annettiin vain nimi, joka oli kaunis meidän mielestä ja sopi lapsellemme. Oli kyllä enemmän harvinainen kuin yleinen. Taitavat olla kuitenkin ne aikuiset jotka enemmän näitä nimiä ihmettelevät. Kaverini joka on päiväkodissa töissä sanoi myös samaa, että nykyään annetaan paljon enemmän niitä ns. erikoisia nimiä lapsille, että näkyy ryhmissä kyllä.