Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun ärsyynnyn nykyään kaveristani ja hänen tavoistaan toimia?
02.10.2019 |
Hän ei ole siis tehnyt minulle mitään pahaa tai loukannut tms. Siksi minua harmittaa nyt nämä tuntemukseni, mutta näitä vaan on jatkunut jo jonkin aikaa ja eikä tunnu helpottavan...
Eli lisätietoja tulee nyt. Keskityn nyt ruotimaan niitä ärsyttävyyksiä, koska niissä kaipaan apua. Hyviä ja hienoja puoliakin hänessä TIETENKIN on, emme kai muuten olisi kaverustuneet. Olemme alunperin tutustuneet työn kautta, mutta nykyään näemme sekä töissä että vapaa-ajalla ja olemme ihan syvällisiäkin paljon jutelleet ym. Kohtaamiset töissä ovat työmme luonteen takia tosi nopeita/ohimeneviä.
Kaveri on todella pedantti ja tarkka luonne. Aiemmin ihailin sitä piirrettä hänessä, mutta nykyään se lähinnä tuntuu rasittavalta. Sen lisäksi että hän on pedantti, hän on vähän kuin ”asennossa” koko ajan. Eli tuntuu, ettei hänen seurassaan ole helppo olla rennosti, vaan pitäisi ”jäpittää” ja jotenkin leikkiä sellaista ”Näin sitä tässä eletään oikeaoppista elämää”-leikkiä (sen sijaan, että elettäisiin oikeasti ja annettaisiin mennä, välillä tuiskahdellenkin)... Äh, vaikea selittää,toivottavasti jotenkin ees tajuatte...
Hän heittää läppää, mutta sekin tuntuu nykyään jotenkin päälleliimatulta ja laskelmoidulta. Hänen naurunsa kuulostaa tekonaurulta, se on kovaäänistä muttei mielestäni useinkaan pulppua aidosti sydämestä. Hän on itse kertonut, että ajattelee välillä, kenen kanssa kannattaa olla millaisissakin väleissä. Lisäksi hän on kertonut kuvittelevansa usein etukäteen erilaisia tapahtumien mahdollisia kulkuja. Aluksi pidin tätä jälkimmäistä piirrettä jotenkin sympaattisena, nykyään nimenomaan osana laskelmointia tämänkin.
Hän tuntuu karsastavan hiljaisia hetkiä ja onkin hyvä small talkissa. Sitäkin olen hänessä aiemmin arvostanut, nykyään sekin tuntuu jotenkin jonninjoutavalta. Eikö hyvien kavereiden kanssa tai päivittäisessä työpaikassa tms. välillä voi olla vähän koomaisempiakin hetkiä? Itse ainakin kaipaan, että voin joskus vaikka vaan röhnöttää puolikuolleena työpaikan taukohuoneessa tai kaveriporukankin kokoontumisessa, jos tilanne sellainen on, ja silti kaikki on ihan ok ja on jopa hyvä olla oma itsensä. En jaksaisi koko ajan larpata hyväntuulista ja pirteää, jos en aina ole. En tietenkään minäkään ole mikään hapannaama, mutta siis tykkään olla oma itseni ja jakaa monenlaisia hetkiä työkamujen ja muiden kamujen kanssa, ei aina tarvitse olla niin tekopirteä.
Voinko mitenkään muuttaa ajatuksiani, mitä sanotte? Kaveri ei oikeasti ansaitse, että ajattelen hänestä kurjasti. Tuntuu, että nykyään vähän jotenkin huomaamatta välttelen häntä, eikä hän tosiaan ole mitään pahaa minulle tehnyt. Help!
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Kierous ja kilpailuhenkisyys.
Ihmisten jaottelija hyviin ja huonompiin. Kaksinaamaisuus. Piikittelijä. Oman edun tavoittelija.
En arvosta tuollaisia piirteitä.
Sä arvostat siis toisia arvostelevia tai ainakin itse jäykkinä pysyviä, teennäisiä, epävarmoja ihmisiä. Taidat olla sellainen itsekin. Sen kuvan mä ap:n ystävästä sain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kierous ja kilpailuhenkisyys.
Ihmisten jaottelija hyviin ja huonompiin. Kaksinaamaisuus. Piikittelijä. Oman edun tavoittelija.
En arvosta tuollaisia piirteitä.Sä arvostat siis toisia arvostelevia tai ainakin itse jäykkinä pysyviä, teennäisiä, epävarmoja ihmisiä. Taidat olla sellainen itsekin. Sen kuvan mä ap:n ystävästä sain.
Nimenomaan nämä ominaisuudet eivät ole mitään tasokkaan ihmisen ominaisuuksia. Jos toinen on epävarma, niin se aivan varmasti kompensoidaan juuri tässä ketjussa tutulla hyökkäävyyden kaavulla, koska ei osata mennä itseen, ja myöntää niitä omia heikkouksia. En ap tuhlaisi sellaiseen ihmiseen enempää aikaani, he ovat loistavia pahoittamaan toisten mielet, koska hyökkäävät ennemmin kuin myöntävät heikkouksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut että kaverisi on laskelmoiva, mutta itse täällä avaudut hänestä. En ymmärrä, miksi edes koet tarpeelliseksi luetella kaverisi piirteitä tähän tapaan. Emme me häntä tunne ja olemme vain puolueellisen kuvailusi varassa, ja siten meidän kommenttimme ovat aivan turhanpäiväisiä. Jos koet että olette liian erilaisia niin thats it. Ei kaverissasi ole silti mitään ”väärää” vaikka haluaisit ehkä meidän niin kertovan, jotta omatuntosi olisi puhdas. Ihmisiä on erilaisia. Maailma on täynnä ystäviä jotka on lähtenyt eri teille, ei siinä sen kummempaa ole.
Minusta kyse on ehkä ennemminkin siitä, että ap on muista hyvää uskova ja ajatteleva ihminen, mutta tästä syystä hän on ensin nähnyt tuon ystävänsä ikävät piirteet jopa hyveinä.
Eli itse aloittaisin tarkastelun siitä, että minkä takia ylipäätään ensin oli niin kova tarve ihastella ja arvostaa piirteitä, joita toisessa on? Välttämättä ei ole lainkaan käynyt niin, että mikään on muuttunut kummassakaan heissä, vaan ap ei näe kyseisiä piirteitä enää VAIN positiivisessa valossa, vaan näkee sen, mitä niihin piirteisiin kaikkinensa liittyy.
Analyysi ystävästä oli mielestäni ihan hyvä, voisiko olla niin, että syystä tai toisesta ap on kasvamassa eteenpäin, ja tämä toinen ihminen on jäämässä hieman matalammalle tasolle ihmisenä.
On vaikea löytää seuraa, jos ei matalamman tason ihmiset kiinnosta, heitähän ihmiset kuitenkin ovat valtaosin. Eli eivätpysähdy ikinä tarkastelemaan itseään kriittisesti, eivätkä kykene näkemään omaa toimintaansa itsensä ulkopuolelta. Silloin he ovat sellaisia, ettei heitä jaksa sellainen, joka haluaa kasvaa noista ulos.Millä tavalla ap on tässä pysähtynyt tarkastelemaan itseään kriittisesti? Hän arvostelee pelkästään kaveriaan ja ärsyyntyy siitä, että joku on tarkka ja rauhallinen.
Hävisitpäs pyl.lypää väittelyn. Epävarmojen ihmisten puolustelijat, te ette ole yhtään muita parempia, vaikka aina annatte sellaisen käsityksen itsestänne, te olette nollia, viihtykää keskenänne saatanan epävarmikset, ja arvostelkaa itseänne tasokkaampia minkä pas.kaisilta suiltanne ehditte.
Aloittajan ainoa epävarmuus ihmisenä oli se, että pitääkö tuntea syyllisyyttä, jos ei nauti epävarmemman ja siksi rasittavan tai ärsyttämään ruvenneen ystävän seurasta. Ei tarvitse.
Minun äitini oli tällainen rasittavan epävarma ihminen (tajuamatta oikein sitä itse) ja olen sen takia saanut häneltä tonneittain todella paskoja ohjeita ja neuvoja sietää nimenomaan itseäni matalamman tason ihmisiä ja heidän kiukutteluaan ja Joka kumpuaa epävarmuudesta ja siitä, miten huonon sellainen näistä ihmisistä tekeekään.
Jos joku on epävarma, ja tiedostaa sen, he ovat aivan erilaisia, mukavia ihmisiä. Heitä tekee mieli kannustaa, mutta ei tässä ketjussa esiintyviä, narsisteiksi toisia haukkuvia hirviöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini oli tällainen rasittavan epävarma ihminen (tajuamatta oikein sitä itse) ja olen sen takia saanut häneltä tonneittain todella paskoja ohjeita ja neuvoja sietää nimenomaan itseäni matalamman tason ihmisiä ja heidän kiukutteluaan ja huonokäytöksisyyttään. Joka kumpuaa epävarmuudesta ja siitä, miten huonon sellainen näistä ihmisistä tekeekään.
Jos joku on epävarma, ja tiedostaa sen, he ovat aivan erilaisia, mukavia ihmisiä. Heitä tekee mieli kannustaa, mutta ei tässä ketjussa esiintyviä, narsisteiksi toisia haukkuvia hirviöitä.
Annan sinulle ohjeen.
Itseäsi voit muuttaa toisia et.
Joten ole hyvä ja kaveeraa kaltaistesi ihmisten kanssa.
Miksi yrität väkisin ystävyyttä joka ei nyt selvästi toimi? Kuka sinua siihen alistaa? Ole hänen kanssaan hyvän päivän tuttu ja se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho, onpas täällä ollut kuhinaa!
Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille. Tosiaan kaipaisin kokemuksia tai mielipiteitä siitä, on tässä jotain mitä voisin yrittää tehdä tai miten minun kannattaisi kohdata kaveriani ja näitä tilanteita. En haluaisi lähtökohtaisesti ”lopettaa” kaveruutta.
T: Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up, pitkästä aikaa! Tilanne on yhä sama.
T: Ap
Sinun saattaisi ehkä olla parasta ottaa etäisyyttä tähän kaveriisi, koska aloituksesi perusteella vaikuttaa siltä, että et enää aidosti viihdy hänen seurassaan. Ihmisessä ei tarvitse olla tai yleensä olekaan mitään "vikaa", vaikka hänen seurastaan ei nauttisi. Olette vain liian eri aaltopituudella ja teillä on ilmeisen eri odotukset siltä, mitä ystävyyssuhteelta ja kanssakäymiseltä kaipaatte. Jos olette edelleen samassa työpaikassa, niin siellä teidän tietenkin pitää hoitaa hommat asiallisesti mutta siihen ei onneksi vaadita vapaa-ajan ystävyyssuhdetta.
Minulla oli jokin aikaa sitten hieman samanlainen tilanne erään ystäväni kanssa. Tässäkään ei siis kyseessä millään tapaa paha ihminen, narsistinen, hyväksikäyttäjä tai muukaan sellainen mutta jokin oli alkanut tökkiä. Tajusin sittemmin, että meillä alkoi olla hyvin erilaiset sosiaaliset tarpeet ja muutenkin erilaiset prioriteetit ja se oli alkanut heijastua väkinäisyytenä yhteydenpidossa. Hän haluaa tulla ja mennä, olla enemmän esillä eri juhlissa ja tilaisuuksissa. Minä vastaavasti halusin keskittyä parantamaan joitain laiminlyötyjä menneisyyden haavoja ja tunsin tarvetta vetäytyä omiin oloihini. Välejä en ole poikki laittanut enkä sinuakaan rohkaisisi tekemään niin, koska kyseinen ihminen ei ole sinulle aloituksen perusteella tehnyt varsinaisesti pahaa. Ystävyyssuhteet eivät yleensä säily samanlaisina läpi elämän ja joskus on mietittävä, mitä tarvetta tämä kyseinen ystävyys palvelee omassa elämässä ja onko se tällä hetkellä sellaisessa tilassa, että molemmat tuntevat saavansa siitä irti enemmän positiivista kuin negatiivista.
Sä arvostat itsekeskeistä minäminä-ihmistä, joka ei ole kiinnostunut siitä, että pahoittaa muiden mielet.
Sellainen kuva minulle aloittajan ystävästä syntyi.