Olenko luonut maailman itselleni?
Olen alkanut uskomaan siihen että universumi ja elämä on tietoisuuteni luomaa harhaa. Olen itse universumi joka viihdyttää ja tarkastelee itseään elämän avulla. Ketään teistä ei oikeasti ole olemassa, lähipiiri tosin on varmasti osa minua. Voisiko tämä olla oikeasti mahdollista?
Kommentit (21)
Se selittäisi paljon. On käytännössä mahdottomuus että olen edes syntynyt. Jo se että vanhempani tapasivat on todella epätodennäköistä.
Keksipä minulle sitten vaikka seuraavaksi mukava loppuviikko, kiitos.
Jumala kuulemma loi ihmisen omaksi kuvakseen, silloin minun logiikallani siitä seuraa se että kyllä, ap todellakin on jumala.
Jumala loi
Taivaan ja maan
Linnut ja puut
Ihmisetkin
Olen lukenut tämän aloituksen 10 vuotta sitten.
Mitäs olet siitä mieltä?
Sinccis
Vastausta odotellessa ..
Sinccis
Paaaaljon vanhoja aloituksia taas tänään.
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tämän aloituksen 10 vuotta sitten.
Mitäs olet siitä mieltä?
Sinccis
Huomaan aina kun alan puhumaan näistä että tietoisuuteni iskee puolustusmekanismin päälle ja huijaa minua yrittämällä estää pääsyn totuuden äärelle
Kannattaisko jättää se pelaaminen vähän vähemmälle? 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut tämän aloituksen 10 vuotta sitten.
Mitäs olet siitä mieltä?
Sinccis
Huomaan aina kun alan puhumaan näistä että tietoisuuteni iskee puolustusmekanismin päälle ja huijaa minua yrittämällä estää pääsyn totuuden äärelle
Ei se ole puolustus, vaan huijausmekanismi.
Sinccis
Palaamme filosofian äärelle:
Kuka sinä olet?
Sinccis
Oletko sinä se sätkynukke, joka saa ohjeet, vai jotain muuta.
Itse välillä huvittelen ajatuksella, että olen kuollut jo silloin, kun synnyin, ja koko tämä elämä on helvettiä. Siltä ainakin monesti vaikuttaa. Helvetissäkin on välillä joitain hyviä hetkiä: sitä pahemmaltahan se sitten aina tuntuu, kun taas vedetään matto jalkojen alta. Kaikkein parasta epätoivoa luo se, että välillä on myös vähän toivoa jostain paremmasta.
Tyyppi sekoilee ja luulee olevansa mä. Näitä on vähän väliä. Harvemmin niistä on käyttistä. Kun niille näyttää kaiken ilman rajoituksia niillä yleensä mieli hajoaa. Sit ne luulee olevansa kun vähän näytti.
Mä olen tätä aika paljon kanssa miettinyt ja on kiinnostava, jokseenkin hieman pelottava konsepti. Mitä jos olin jumala ja minulla oli tylsää ja päätin luoda itseni ihmiseksi vaihtelunvuoksi ja päätin myös pyyhkäistä jumalaisen muistini. Todennäköisenä pidän myös sitä, että me kaikki yhdessä olemme osa jumaluutta ja maailmassa on olemassa collective consciousness, jonka avulla pystymme yhdessä muokkaamaan maailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Jumala loi
Taivaan ja maan
Linnut ja puut
Ihmisetkin
Mikä niistä maailman 4000+ jumalista niin teki?
Vierailija kirjoitti:
Itse välillä huvittelen ajatuksella, että olen kuollut jo silloin, kun synnyin, ja koko tämä elämä on helvettiä. Siltä ainakin monesti vaikuttaa. Helvetissäkin on välillä joitain hyviä hetkiä: sitä pahemmaltahan se sitten aina tuntuu, kun taas vedetään matto jalkojen alta. Kaikkein parasta epätoivoa luo se, että välillä on myös vähän toivoa jostain paremmasta.
Juu mäkin oon aatellu tätä. Onhan näitä paljon teorioita siitäkin, että avaruusoliot ovat luoneet nykyihmisen. Hullultahan tuo kuulostaa, mutta yhtä huonosti pystymme todistamaan tuon kuin minkä tahansa muun jumaluskomuksen.
Ja tämä ei ole trolli, eikä minulla ole lääkkeet ottamatta. Uskon aidosti tähän.