Te, joilla on tyttö ja poika

Poika! Iästä riippumatta.

Poika

Poika ehdottomasti. Ei ikinä mitään ongelmaa missään iässä, nyt 15v. Tyttö 12v on ollut yhtä itkupotkuraivaria koko ikänsä.

Tyttö. Poika on rakas mutta todella raskas ja lähtien kouluun menosta. Nyt nuoren aikuisen ongelmat jotka särkee äidin ja isän sydämen.

Tytär kaikin puolin perustyttö nyt jo aikuinen eli älykäs, vastuullinen, tekevä ja paikkansa työelämässä löytänyt.

Poika on se helpompi, 11v, tosi iisi muuten paitsi vauvana, jolloin suurinpiirtein koko ekan vuotensa kiljui. Ja niin, edelleen hän heräilee öisin usein. Tyttö nukkuu hyvin ja vauva-aika hänellä oli rauhaisa, mutta elämä sen jälkeen onkin ollut yhtä vääntöä koko ajan.

tyttö

Poika helpompi, mutta tytöstä joutuu olemaan vähemmän huolissaan. Tyttö tulee varmasti pärjäämään elämässään, on fiksu ja itsenäinen, eikä varmasti ala kynnysmatoksi. Poika vähän haahuilija, ja liian kiltti.

Tyttö on helpompi. Tyttö on omapäisempi, mutta muuten sellaista “kympin tyttö” matskua.

Pojan kanssa ei samanlaista vääntöä asioista ole, mutta hänellä sit ollut ongelmia oppimisessa, kaverisuhteissa, koulunkäynnissä, ja nekös särkee äidin sydämen ja saa huolesta sekaisin välillä. Ja on se vähän eri kaliiberia taistella siitä pitääkö mennä kouluun vai siitä saako jo käyttää poskipunaa..

Poika (16).Tytär (13) on ollut aina hyvin haastava, poika erityisyydestään huolimatta ns. kiltti ja helppo ihan varhaislapsuutta lukuun ottamatta.

Poika 12v ja tyttö 6v. Poika helpompi ja mies huolehtii tytöstä enemmän. Isin prisnsessa saa mitä haluaa ja on jotenkin enemmän läsnä hänelle. Pojat on poikia tyylillä. Vaikka tekevät saomoja asioita niin mies on enemmän läsnä tytölle jne.

Tyttö vaikeampi lapsena, mutta aikuisena pärjää paremmin.

Meillä on kyllä vaikein eka tyttö (17) ja helpoin eka tyttö (13). Poika (15) on jotain helpon ja vaikean väliltä. Eivät kukaan ole aiheuttaneet suurempia ongelmia itselleen tai muille. Esikoinen vain tuottuilee ja aikas paljon.

Poika. Tytöt on niin fiksuja, että me osaa psykologisen sodankäynnin. Löytävät vanhempien heikkoudet ja käyttävät niitä hyväksi.

Kummatkin yhtä helppoja tai vaikeita, asiat mistä vaikeus tulee, ovat erilaisia.

Tytär maailman helpoin vauva, parikuisesta asti nukkunut yöt heräämättä, poika karkotti vauvakuumeen loppuiäksi valvomisillaan ja riippuvaisuudellaan. Tyttö henkisesti haastavampi, uhmaikä 2vsta kouluikään, poika taas fyysisempi remuaja jonka kohelluksia saa pelätä, mutta tykkää halailla ja pusutellakin toisin kuin tytär. Tyttö tekee asioita itsekseenkin mielellään, poika tarvitsisi aina seuraa. Ovat pian 8 ja 6 -vuotiaat.

Sanoisin että fifti-fifti, hankaluudet ja helppoudet eri asioissa :)

Ovat niin erilaisia, ei voi sanoa. Tyttö on rauhallinen, tunnollinen, pärjää koulussa, mutta tosi sulkeutunut. Jos jotain ongelmia on niin hänestä ei saa mitään ulos ja olen huolesta soikeana. Poika on todella vilkas, rauhaton, kiukustuu helposti... paljon aikaa menee ihan mielialojen tasaamiseen, mutta kaikki harmin aiheet kuulee kyllä koko kortteli.

Lapsena tytär oli todella helppo, myös murrosikä meni aika helposti. 

Pojat ei ole yhtä omatoimisia eikä luotettavia, telovat itseään, hajottavat tavaroita jne. huomattavasti enemmän. Eivät osaa huolehtia koulunkäynnistään ja muista velvoitteistaan samalla tavalla. Pitävät enemmän meteliä, leikit on enemmän kaikenlaista tavaroiden heittelyä ja vastaavaa. Murrosikä voi olla haastava, tai sitten ei.

Poika 13v. ja tyttö 9v.

Ehdottomasti poika on helpompi. Rauhallinen ja tunnollinen tyyppi. Huolehtii hyvin kouluhommat ja pitää tavaratkin hyvässä tallessa. Joskin miinuksena sanoisin, että yrittää luistaa kotihommista joka välissä (kuten minäkin :D).

Tyttö on taas veljensä vastakohta. Tavarat aina hukassa tai rikki, kouluhommista saa jatkuvasti tapella. Kiihtyy nollasta sataan ja suuttumisen kuulee koko kylä.

Meillä on molemmat. En kuitenkaan lähtisi sukupuolen perusteella erottelemaan, kumpi on "helpompi".

Kyse on enemmänkin temperamentista, siitä, mikä on saatu syntymässä. Ennenkaikkea kyse on vanhemmista ja heidän kyvystään kommunikoida erilaisen temperamentin omaavien lastensa kanssa.

Mulla on 2 tyttöö ja 2 poikaa, pojat on ollu helpoin ja vaikein kasvattaa.