Syntyvyyden lasku - mitä syitä omalla kohdallasi?

Ajatus siitä että joku roikkuisin helmoissa vuosia ahdistaa. Piinaa olis koko arki.

Opiskelut vielä kesken. Mies on jo hyväpalkkaisessa työssä, mutta haluaisin olla opinnoissani hieman pidemmällä. Valmistun myös alalle, jossa lasten hankkiminen tuntuu olevan hidaste uralla. Se vähän jännittää... Toivoisin, että yhteiskunnassa oltaisiin lapsimyönteisempiä, eikä lasten saaminen vaikeuttaisi uralla etenemistä niin paljon.

Olemme menossa myös naimisiin lähivuosina, ennen sitä ajankohta ei ole hyvä. Hieman ristiriitaista kun välillä on sellainen olo, että olisimme jo valmiita. Minä 27 mies 31.

30v., naimisissa. Emme kumpikaan halua lapsia ja lapsiperhe-elämää, se on isoin syy. Ja vaikka haluaisimmekin, minulla työt on määräaikaisia pätkiä kun omalla alalla on huono työtilanne. En voisi kuvitellakaan lisääntyväni ilman vakityötä mistä ei niin vain potkittaisi pihalle. 

34v. Aikaisemmin pätkätöissä ja myös todella kuormittavissa töissä. Sain vuosi sitten vakituisen työn ja yrittäminen alkoi heti. Toistaiseksi ei ole tärpännyt. Taisi parhaat vuodet mennä jo ohi.

Ei ole vielä tärpännyt. Kiva olisi kyllä jos vähitellen alkaisi tärppäämään kun ikääkin vielä reippaasti alle 30 vuotta. Vakituinen parisuhde on, opiskelut loppuvaiheessa hyvin työllistävällä alalla ja tukiverkostoa lähellä. Omistusasunnon ja pitkän työuran ehdin kyllä saamaan vielä lasten saamisen jälkeenkin.

Olen 42-vuotias yhden lapsen äiti. Olisin halunnut useamman lapsen, ja aloittaa nuorempana. Olin 20-vuotias kun aloin seurustella samanikäisen miehen kanssa, kumpikin halusi lapsia ”sitten joskus”. Miehellä vaan tämä ”sitten joskus” vaan siirtyi ja siirtyi, kunnes 35-vuotiaana totesin, että aika loppuu: joko aletaan yrittämään lasta nyt tai erotaan, ja minä alan katsella toista isää tuleville lapsilleni. Aloimme yrittää, ja siinä menikin sitten vähän kauemmin, olin 39-vuotias kun sain ainokaiseni. Lisää haluaisin, mutta terveys ei kestä. Mies on oikein hyvä mies ja isä, mutta hyvin varovainen ja muutosvastarintainen, sellainen haaveilija, joka ei saa asioita aikaiseksi ilman patistamksta. Harmittaa, että en nuorempana tajunnut sanoa miehelle että tekee valintansa nyt eikä ”sitten joskus”. Toisaalta, mistä sen tietää, olisinko löytänyt toista yhtä hyvää miestä, joka haluaa kanssani lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Oon 14v, ja moni sanoo et mieli muuttuu ja oon juori. Kukaan ei jostain syystä hakua ymmäryää, että oon vakaavasti päättäny olla hankimatta lapsia. Haluaisin ehsin hyvän työpaikan, elää, saada oman kofin, jne. En siktikään halua tänne ,jossa ikmasto on mitä on, jne ja ku tää maa pian tuhoutuu jos tätä menoa ei millään sit hillitä.

Mitä merkitystä sitten on työllä ja omalla kodillakaan jos kaikki tuhoutuu?

Minulla on sairaus, jonka takia raskaus on riski. Enkä välttämättä edes tule raskaaksi. Pelottaa oman terveyden sekä tietysti vauvan puolesta. Toinen syy on se, että olen sinkku. Terveenä hankkisin lapsen yksin, koska ikäkin tulee pian vastaan. Sairauteni kanssa en uskalla.

Yksi huoli on pätkätyökierre. Tosin jos tulisin raskaaksi, niin kyllä lapsi menisi etusijalle. Tiedän, että töihin ei olisi paluuta sen jälkeen, mutta ei voisi vähempää kiinnostaa siinä vaiheessa. Näin etukäteen vaan ahdistaa työpaikan menetys. Harmittaa myös, kun yksi syy pätkätyökierteeseen on varmaan pelko äitiyslomakierteestä, vaikka saatan jäädä lapsettomaksi. Haluaisin lapsia ja kärsin tilanteestani. Ahdistaa, että työpaikkakin rankaisee ketjuttamisella.

33v, naimisissa, lapseton. Teemme paljon töitä ja työmatkoja molemmat (kuka lapset hoitaisi?). Arvostamme tämän kaiken hektisyyden jälkeen rauhallista, kiireetöntä yhdessäoloa vapaa-aikana.

Maailma on sitä paitsi niin julma ja paha että pelottaisi tehdä lapsi tällaiseen maailmaan.

Miehestä ei ollut isäksi ja kuolikin pois. Uusi mies halusi perheen, mutta ikä tuli vastaan niin ettei saatu kuin yksi lapsi.

Olen iñcel.

Ikä alkaa tulla vastaan ja ei ehditä enää viidettä.

Ensimmäisen lapsen saamiseen kului useampi vuosi lapsettomuushoidoissa ja rahaa kului noin 20 000 euroa. Myös raskausaika oli melko rankkaa. Oksensin ja pyörtyilin koko 9 kuukauden ajan. Lapsen kanssa elämä on ollut leppoisaa ja mukavaa.

Haaveiltiin aina suurperheestä, mutta nyt ensi vuonna kun palataan hoitoihin niin saa nähdä, että saadaanko edes sitä toista lasta. Kaikkea ei valitettavasti voi itse päättää näissä lapsiasioissa.

38 v., naimisissa. En ole koskaan edes harkinnut lasten hankintaa, ei tunnu yhtään omalta jutulta. Rehellisesti sanottuna en ajattele asiaa juurikaan vaikka nythän ehkä olisi vielä mahdollista saada lapsi jos muuttaisi mielensä. Mitään muuta syytä ei ole, meillä on hyvä suhde ja hyvät työpaikat. 

26v, en tahdo olla äiti. En halua mitään mitä vanhemmuuteen liittyy, vaikka onkin hyvä neljän vuoden parisuhde. En usko, että muuttaisin mieltäni, vaikka ei kai sitä voi vieläkään varmasti sanoa.

Voi kiesus, on se totta, että jengi on kyllä tosi itsekeskeistä ja omaa napaa tuijottavia. Siis ilmeisen vallalla tää ristiriitainen "pelastan maapallon kun en hanki lapsia, mutta samaan aikaan haluan kiertää palloa sekä relata balilla". Tuhlata niihin ferrareihin tai muihin kivoihin materialismijutskiin vaan ittelle, mutta eihän ne mitään kulutusjuhlaa lisää...*silmien pyöritys*

Arvoina siis läheiset, yhteisöllisyys ja perhe tuntuu olevan aika kaukana kenenkään prioriteeteista. En tarkoita, että pitäisi pykätä tusinan verran mukuloita maailmaan, mutta se sävy millä nykyään kaikki on musta-valkoista ja egoistista, niin huh huh. Vihataa räkänokkia, unohtaen, että samanlainen räkäpallero ollut itsekin. Mahtaa olla vanhempanne tyytyväisiä valitsemaanne polkuun!

Onnellisia ostohetkiä ja yksin mätänemistä vanhuksena, kaippa joku auttavasti suomea puhuva robotti teidänkin vaipat vaihtaa...?

Vierailija kirjoitti:

Vapaaehtoisesti lapseton. En voi sietää muidenkaan rääkyviä räkänokkia. Lisäksi maksavat yli sata tonnia kappale. Ostan mieluummin vaikka Ferrarin ja muutenkin nautin elämästä mitä ei kersat rajoita. Rahat jäävät omaan käyttöön ja voi tehdä mitä huvittaa silloin kun huvittaa. Tissit ei roiku eikä perse leviä.

Kyllä se on syöminen mikä levittää perseen ja lihottaa, ei lasten saaminen.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Vakituinen työ ja aviomies löytyy, mutta sairaus estää. Olen nykyään sinut asian kanssa.

N34

Vierailija kirjoitti:

Kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Vakituinen työ ja aviomies löytyy, mutta sairaus estää. Olen nykyään sinut asian kanssa.

N34

Lisään tähän vielä, että sairaus sinänsä ei ole este lapselle; on monia bipo-äitejä. En vain halua riskeerata omaa tai lapsen elämää. Parempi näin.

Synnytys oli niin traumatisoiva etten missään nimessä halunnut lisää lapsia. Yhteen jäi.