Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko tällaisesta avioliitosta enää mitään? Haluamme nykyään aivan eri asioita.
01.10.2019 |
Alussa oli samanlaisia unelmia, tykättiin samanlaisista asioista ja muutenkin haluttiin monesti samoja asioita. Nyt liittomme on muuttunut sellaiseksi, että halutaan aivan eri asioita, siis isoissa ja pienissä jutuissa. Kun mietitään minne ravintolaan mentäisiin syömään, niin mies haluaa ehdottomasti pihvipaikkaan, minä taas sushipaikkaan. Mies haluaa toisen lapsen, minä en. Mies haluaa että lähdemme kaikki kolme hänen ulkomaankomennukselle, minä en halua todellakaan muuttaa edes hetkeksi ulkomaille, koska se tarkoittaisi iskua omalle uralleni enkä muutenkaan viihtyisi ulkomailla asumassa hetkeäkään. Minä haluaisin perhelomalla esim. Pariisiin tai Portugalin rannikolle, mies jonnekin Kainuun vuokramökille. Jne jne. Oikeastaan kaikista kuviteltavissa olevista asioista ollaan aivan eri mieltä, siis halutaan täysin eri asioita. Voiko tästä tulla mitään? Pienet asiat sovitetaan kompromissein eli toinen joustaa, mutta esim. tuo ulkomaankomennus onkin jo vaikeampi..
Kommentit (28)
Turhaa kysellä täältä. Teidän pitää itse ratkaista ongelmanne. Perinpohjin. Plussat ja miinukset paperille parisuhteesta ja missä on molempien joustettava, missä taas päädytään kompromisseihin. Kannattaa käyttää myös perheneuvolaa tms ammattiapua jos tuntuu vaikealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna miehen käydä komennuksella ja jää lapsen kanssa tekemään uraa. Pyydä, että lähettää isomman osan rahoista kotiin, jotta voit ostaa myös lastenhoitoapua sen verran kuin tarvitset. Sitten kun komennus on ohi on taas uusi elämänvaihe.
Antaisin kyllä. Olen sanonut, että voidaan elää etäsuhteessa se vuosi tai kaksi ja voi yksin lähteä sinne komennukselle. Mutta miespä ei tätä halua vaan vaatii meitä mukaansa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Turhaa kysellä täältä. Teidän pitää itse ratkaista ongelmanne. Perinpohjin. Plussat ja miinukset paperille parisuhteesta ja missä on molempien joustettava, missä taas päädytään kompromisseihin. Kannattaa käyttää myös perheneuvolaa tms ammattiapua jos tuntuu vaikealta.
En minä täältä mitään kyllä/ei-vastausta haekaan vaan ihmisten näkemyksiä tällaisesta tilanteesta ja samassa tilanteessa olleiden kokemuksia. Ap
Kumpi on muuttunut, sinä vai mies?
Ja siis mies valittaa, että minä olen muuttunut suhteen alkuajoista niin, että en enää halua samanlaisia asioita kuin silloin. No se on totta. Tai siis osan sillon olleista haaveista olemme täyttäneet, eli ne ei ole enää "voimassa", koska ne saavutettiin jo ja niistä siis on tykätty ja nautittu kyllä. Mutta olen muuttunut tässä vuosien varrella siten, että nyt minua kiinnostaa moni uudenlainen asia ja moni asia josta tykkäsin vuosia sitten tuntuu lähinnä nähdyltä, koetulta ja kyllästyttää, enkä enää halua sellaista. Mies sen sijaan ei ole muuttunut alkuvuosista. Mutta eikö ihminen saisi elämässään muuttua yhtään? Eikö saisi haaveilla mistään uudesta, tykätä mistään uudesta? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumpi on muuttunut, sinä vai mies?
Enemmän minä. Ap
Erikoinen käsitys kompromisseista, ne ovat tilanteita, joissa kumpikaan ei saa täysin haluamaansa. Nuo ovat vain joustamista tai periksi antamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä alalla olet, kun urakehitys tyssää 2 vuodessa? Jos oot esim. lähäri, niin ei. Jos joku huippuasiantuntija, voit varmasti työskennellä esim. osa-aikaisesti etänä.
Eiväthän nuo ole mitään isoja asioita jos rakkaus on ennallaan. Ongelma taitaakin piillä ehkä juuri siinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erikoinen käsitys kompromisseista, ne ovat tilanteita, joissa kumpikaan ei saa täysin haluamaansa. Nuo ovat vain joustamista tai periksi antamista.
Siis kompromisseja, joita teemme on esim. pihvi/sushi-tilanteessa mennäkin johonkin kalaravintolaan. Mutta ne pikkuasiat ei ole niin suuri ongelma vaan isommat asiat. Ap
Vierailija kirjoitti:
Millä alalla olet, kun urakehitys tyssää 2 vuodessa? Jos oot esim. lähäri, niin ei. Jos joku huippuasiantuntija, voit varmasti työskennellä esim. osa-aikaisesti etänä.
Menetän työpaikkani jos lähden. Ja minun alan paikkoja on todella vähän ja hakijoita niitä joka paikkaan noin 400. En halua luopua hyvästä työpaikasta. Enkä muutenkaan halua muuttaa hetkeksikään ulkomaille. En vain halua, en yhtään. Mies saa lähteä komennukselle kyllä jos haluaa sitä paljon. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiväthän nuo ole mitään isoja asioita jos rakkaus on ennallaan. Ongelma taitaakin piillä ehkä juuri siinä?
Mies syyttää minua siitä, että en ole enää sellainen jonka kanssa hän meni naimisiin enkä enää "tarjoa" sellaista elämää, jota annoin ymmärtää alussa. Eli siis että minun tykkäämät asiat on erilaisia kuin vuosia sitten (esim. se että haluan sinne Pariisiin enkä joka kerta Kainuun vuokramökille, jossa tykkäsin kyllä käydä ekat viisi kertaa). Mies syyttää minua käytännössä jotenkin hänen pettämisestä siinä, että en olekaan se ihminen joka olin alussa ja jonka kanssa hän halusi elää elämäänsä. Vaatii minua olemaan se sama kuin vuosia sitten. Ehkä rakasti vain niitä asioita joita halusin silloin, ei minua? Ap
Mene nyt hemmetissä sinne ulkomaille mukaan! Luuletko että upea ura lämmittää kuolinvuoteella enemmän kuin kokemukset? Lapsiasiassa sinä päätät koska kannat ja synnytät. Muut asiat on sovittavissa, vaikkapa joka toinen kerta toinen valitsee, tai vaihtoehto c joka miellyttää molempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatimukset kasvaa. Molemmille on annettava tilaa ja asioista pitäisi osata neuvotella.
Riitakin voi olla joskus hyväksi, eihän asioista tarvitse olla samaa mieltä aina.
On myös osattava antaa anteeksi, jos toista on loukannut.
Vierailija kirjoitti:
Mene nyt hemmetissä sinne ulkomaille mukaan! Luuletko että upea ura lämmittää kuolinvuoteella enemmän kuin kokemukset? Lapsiasiassa sinä päätät koska kannat ja synnytät. Muut asiat on sovittavissa, vaikkapa joka toinen kerta toinen valitsee, tai vaihtoehto c joka miellyttää molempia.
En halua. En halua yhtään. Koko ajatus tuntuu ihan kamalalta idealta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vaatimukset kasvaa. Molemmille on annettava tilaa ja asioista pitäisi osata neuvotella.
Riitakin voi olla joskus hyväksi, eihän asioista tarvitse olla samaa mieltä aina.
On myös osattava antaa anteeksi, jos toista on loukannut.
Minä annan miehelle tilaa (esim. lähteä sinne komennukselle), mutta mies ei anna minulle tilaa vaan vaatii minua olemaan sama kuin vuosia sitten, haluamaan vain samoja asioita kuin halusin vuosia sitten ja painostaa mukaan sinne komennukselleen (sanoo että ei suostu lähtemään yksin ja pilaan hänen haaveen jos en lähde). Riidat ei ole ongelma eikä anteeksianto vaan se, että haluamme nykyään elämässä täysin eri asioita, siis kaikessa. Ap
Siis meidän ongelma tuntuu olevan se, että olen muuttunut tässä vuosien varrella ja mies ei. Ja mies vaatii että en ole muuttunut vaan olen ihan sama ja haaveet on samat kuin vuosia sitten. En vain ole, ja miestä suututtaa se. Miten saan miehen ymmärtämään, että ihmiset muuttuu? Ap
Pitkässä liitossa käy joskus noin. Ero ei ole ollenkaan ainoa vaihtoehto, mut se vaatii, et molemmat tajuaa, et ihmiset muuttuu. Kumppania ei voi vaatia muuttumaan takaisin.
Kompromissit aina missä voi, ja toisaalta sitten sen hyväksymistä, että toinen voi tehdä eri asioita kuin toinen. Meillä miehen kanssa on aika erilaiset elämät, ja hyvin toimii, kumpikin nauttii omista jutuistaan. Tottakai myös jotain yhteistä pitää olla.
Tsemppiä, ja jos on kaksistaan hankala availla solmuja, niin perheneuvolaan tai pariterapiaan <3
Ei se mies voi pakottaa teitä ulkomaille. Sinuna miettisin, haluatko jatkaa liittoa,koska selvästi olette menossa eri suuntiin.
En oikein näe tulevaisuudessa teitä yhdessä. Olisiko kamala ajatus, jos tulisi ero? Ehkä sitä kannattaa miettiä ihan rauhassa, mitä haluatte elämältä.
Anna miehen käydä komennuksella ja jää lapsen kanssa tekemään uraa. Pyydä, että lähettää isomman osan rahoista kotiin, jotta voit ostaa myös lastenhoitoapua sen verran kuin tarvitset. Sitten kun komennus on ohi on taas uusi elämänvaihe.