Lue keskustelun säännöt.
Hyvä HS-kirjoitus siitä, milloin kannattaa erota
01.10.2019 |
Minut jätettiin 20 v jälkeen, vaikka mielestäni avioliitto oli hyvä. Tämän kirjoituksen avulla ymmärrän, että vain ensimmäinen kohta oli meillä hyvää.
Tiivistelmä:
MONESTI on vaikea tietää, onko suhde oikeasti tullut tiensä päähän ja olisiko ero parempi vaihtoehto. Stolbowin mukaan silloin kannattaa kysyä itseltään kolmea asiaa.
Ensinnäkin on hyvä pohtia, saako suhteelta riittävän fyysisen ja henkisen tyydytyksen.
”Meissä on sekä henkinen että fyysinen puoli. Jos kumpi tahansa jää tyydyttämättä, alamme voida pahoin. Jos toinen puuttuu, se alkaa vaikuttaa toiseenkin puoliskoon”.
”Se ei ole totta, että vuosien varrella parisuhteet väljähtyvät. Siihen ei saa tyytyä, että henkinen tai fyysinen osuus suhteesta puuttuu. Molempia pitää ravita, muuten kyseessä ei ole parisuhde ja ennen pitkää jompikumpi lopettaa suhteen varmasti.”
Toiseksi hän kehottaa miettimään, pystyykö suhteessa elämään itsensä näköistä elämää. Hänestä se on hyvä mittari.
”Hyvässä rakkaussuhteessa paras itsestä nousee näkyviin. Ihminen uskoo itseensä, näkee valoisia asioita ja kokee itsensä arvokkaaksi, kuulluksi ja rakastetuksi. Ei tarvitse pelätä eikä jännittää.”
Iso asia voi olla pelkästään se, että saa jakaa arkensa jonkun kanssa. Stolbow sanoo, että kaikki eronneet sanovat kaipaavansa päättyneestä parisuhteesta kumppanuutta. Sitä, että joku on kotona, kun tulee töistä ja jolle voi kertoa, mitä päivän aikana on tapahtunut”.
Kolmantena Stolbow sanoo, että suhteen pitää antaa enemmän kuin ottaa. Mutta miten sen voi tietää?
”Se on ikuista mittaamista, ja mittarina kannattaa käyttää omaa jaksamista. Parisuhde ei voi olla vain uurastamista, vaan myös sellainen, että siihen voi välillä henkisesti nojata kuin puuhun. Sen pitää olla lepopaikka.”
Kääntäen sanottuna rakkaudeton suhde on sellainen, jossa ei ole tilaa olla rennosti oma itsensä arjessa.
”Siinä pienentää itsensä ihmisenä, kun pelkää joutuvansa arvostelun kohteeksi, jos sanoo rehelliset mielipiteensä ja mistä pitää. Se on loppuunpalamisen alkua.”
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
No jaa... mulla on hyvä parisuhde. Henkisesti sovimme tosi hyvin yhteen ja meillä on tosi hauskaa yhdessä. Minun ei tarvitse stressata suhteessa, saan olla oma itseni ja tehdä asioita, jotka puolisoni minulle omalla tavallaan mahdollistaa. Parisuhde antaa minulle tosi paljon.
Seksiä meillä on, koska koen sen velvollisuudeksi parisuhteessa, mutta itselläni ei ole minkäänlaista halua. En tunne pienintäkään vetovoimaa puolisoani kohtaan, mutta pakotan itseni silloin tällöin seksiin, jotta toinen saisi senkin osuuden parisuhteesta.
Mutta vaikka tuo fyysinen puoli ei olekaan ihanteellinen, niin olen todella onnellinen parisuhteessani, enkä näe ainoatakaan syytä erota.
Hyvä niin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin tietää, kulminoituuko kaikki erot noihin kolmeen?
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tietää, kulminoituuko kaikki erot noihin kolmeen?
Enpä usko. Olen eronnut, koska koin että toinen halusi hyväksikäyttää niin ettei itse antanut suhteelle juuri mitään, mutta halusi olla saamapuolella koko ajan. Minä siivosin, laitoin ruokaa, maksoin treffit ja hoidin lapset, ja toinen oli sitä mieltä että häntä voisi huomioida enemmän. Kun ei huomioinut mua mitenkään, kärsivällisyys jossain kohdalla loppui.
Se mihin meidän parisuhde kaatui oli sen toisen osapuolen itsekkyys, ja siitä seurannut jääkausi fyysiseen ja henkiseen kanssakäymiseen.
Vierailija kirjoitti:
No jaa... mulla on hyvä parisuhde. Henkisesti sovimme tosi hyvin yhteen ja meillä on tosi hauskaa yhdessä. Minun ei tarvitse stressata suhteessa, saan olla oma itseni ja tehdä asioita, jotka puolisoni minulle omalla tavallaan mahdollistaa. Parisuhde antaa minulle tosi paljon.
Seksiä meillä on, koska koen sen velvollisuudeksi parisuhteessa, mutta itselläni ei ole minkäänlaista halua. En tunne pienintäkään vetovoimaa puolisoani kohtaan, mutta pakotan itseni silloin tällöin seksiin, jotta toinen saisi senkin osuuden parisuhteesta.
Mutta vaikka tuo fyysinen puoli ei olekaan ihanteellinen, niin olen todella onnellinen parisuhteessani, enkä näe ainoatakaan syytä erota.
Tuon mukaan se alkaa jossain vaiheessa vaivaamaan sinua. Mitä luulet?
Voi kertoa mikä todella toimii. Molemmilla omat kämpät ja sitä kautta oma aika. Toisen näkeminen 24h alkaa vtuttaa, vaikka olisikin kivaa ja hyvä suhde. Se väistämättä joku aamu vtuttaa, kun et pääse vessaan pesee hampaita heti. Noi tollaset pienet asiat kasvaa aina vaan ja lopulta jo pelkkä kahvikuppi keittiön altaassa väärällä puolella pistää hermot kireelle. Se ei riitä, että oma aika on lenkille meno tunniksi tai kahdeksi. Oma aika kokonainen päivä tai kaksi. Nykyisen naiseni kanssa ollaan oltu 8v kimpassa ja homma ei vois paremmin toimia. Suhde tuntuu koko aika tuoreelta ja toinen ihminen kiinnostaa aina.
Kaveripiirissä pari muutakin joilla sama tilanne. Suhde toimii, kun ei asuta yhdessä ja saa sitä omaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kertoa mikä todella toimii. Molemmilla omat kämpät ja sitä kautta oma aika. Toisen näkeminen 24h alkaa vtuttaa, vaikka olisikin kivaa ja hyvä suhde. Se väistämättä joku aamu vtuttaa, kun et pääse vessaan pesee hampaita heti. Noi tollaset pienet asiat kasvaa aina vaan ja lopulta jo pelkkä kahvikuppi keittiön altaassa väärällä puolella pistää hermot kireelle. Se ei riitä, että oma aika on lenkille meno tunniksi tai kahdeksi. Oma aika kokonainen päivä tai kaksi. Nykyisen naiseni kanssa ollaan oltu 8v kimpassa ja homma ei vois paremmin toimia. Suhde tuntuu koko aika tuoreelta ja toinen ihminen kiinnostaa aina.
Kaveripiirissä pari muutakin joilla sama tilanne. Suhde toimii, kun ei asuta yhdessä ja saa sitä omaa aikaa.
Tuossa ei vaan kehity ihmisenä mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Voi kertoa mikä todella toimii. Molemmilla omat kämpät ja sitä kautta oma aika. Toisen näkeminen 24h alkaa vtuttaa, vaikka olisikin kivaa ja hyvä suhde. Se väistämättä joku aamu vtuttaa, kun et pääse vessaan pesee hampaita heti. Noi tollaset pienet asiat kasvaa aina vaan ja lopulta jo pelkkä kahvikuppi keittiön altaassa väärällä puolella pistää hermot kireelle. Se ei riitä, että oma aika on lenkille meno tunniksi tai kahdeksi. Oma aika kokonainen päivä tai kaksi. Nykyisen naiseni kanssa ollaan oltu 8v kimpassa ja homma ei vois paremmin toimia. Suhde tuntuu koko aika tuoreelta ja toinen ihminen kiinnostaa aina.
Kaveripiirissä pari muutakin joilla sama tilanne. Suhde toimii, kun ei asuta yhdessä ja saa sitä omaa aikaa.
Entä lapset? Asuvatko vuoroviikoin kummankin kämpässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kertoa mikä todella toimii. Molemmilla omat kämpät ja sitä kautta oma aika. Toisen näkeminen 24h alkaa vtuttaa, vaikka olisikin kivaa ja hyvä suhde. Se väistämättä joku aamu vtuttaa, kun et pääse vessaan pesee hampaita heti. Noi tollaset pienet asiat kasvaa aina vaan ja lopulta jo pelkkä kahvikuppi keittiön altaassa väärällä puolella pistää hermot kireelle. Se ei riitä, että oma aika on lenkille meno tunniksi tai kahdeksi. Oma aika kokonainen päivä tai kaksi. Nykyisen naiseni kanssa ollaan oltu 8v kimpassa ja homma ei vois paremmin toimia. Suhde tuntuu koko aika tuoreelta ja toinen ihminen kiinnostaa aina.
Kaveripiirissä pari muutakin joilla sama tilanne. Suhde toimii, kun ei asuta yhdessä ja saa sitä omaa aikaa.
Tuossa ei vaan kehity ihmisenä mitenkään.
Minä asun myös eriosoitteessa kumppanin kanssa ja miten niin ei kehity ihmisenä. Siinähän juuri kehittyy, kun on itselle aikaa. Paras systeemihän tämä on ja meidänkin suhde toimii paremmin kuin koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tietää, kulminoituuko kaikki erot noihin kolmeen?
Enpä usko. Olen eronnut, koska koin että toinen halusi hyväksikäyttää niin ettei itse antanut suhteelle juuri mitään, mutta halusi olla saamapuolella koko ajan. Minä siivosin, laitoin ruokaa, maksoin treffit ja hoidin lapset, ja toinen oli sitä mieltä että häntä voisi huomioida enemmän. Kun ei huomioinut mua mitenkään, kärsivällisyys jossain kohdalla loppui.
Se mihin meidän parisuhde kaatui oli sen toisen osapuolen itsekkyys, ja siitä seurannut jääkausi fyysiseen ja henkiseen kanssakäymiseen.
Kyllähän tämä tilanne on tuota ykköskohtaa. Sinun henkiset eikä fyysiset tarpeet tulleet huomioiduksi, olisit tarvinnut tukea ja apua ja arvostusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kertoa mikä todella toimii. Molemmilla omat kämpät ja sitä kautta oma aika. Toisen näkeminen 24h alkaa vtuttaa, vaikka olisikin kivaa ja hyvä suhde. Se väistämättä joku aamu vtuttaa, kun et pääse vessaan pesee hampaita heti. Noi tollaset pienet asiat kasvaa aina vaan ja lopulta jo pelkkä kahvikuppi keittiön altaassa väärällä puolella pistää hermot kireelle. Se ei riitä, että oma aika on lenkille meno tunniksi tai kahdeksi. Oma aika kokonainen päivä tai kaksi. Nykyisen naiseni kanssa ollaan oltu 8v kimpassa ja homma ei vois paremmin toimia. Suhde tuntuu koko aika tuoreelta ja toinen ihminen kiinnostaa aina.
Kaveripiirissä pari muutakin joilla sama tilanne. Suhde toimii, kun ei asuta yhdessä ja saa sitä omaa aikaa.
Tuossa ei vaan kehity ihmisenä mitenkään.
Outo väite. Ihminen voi kehittyä moneen eri suuntaan. Ei parisuhdekaan kehitä ihmistä kokonaisvaltaisesti, vaan taas siihen yhteen suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kertoa mikä todella toimii. Molemmilla omat kämpät ja sitä kautta oma aika. Toisen näkeminen 24h alkaa vtuttaa, vaikka olisikin kivaa ja hyvä suhde. Se väistämättä joku aamu vtuttaa, kun et pääse vessaan pesee hampaita heti. Noi tollaset pienet asiat kasvaa aina vaan ja lopulta jo pelkkä kahvikuppi keittiön altaassa väärällä puolella pistää hermot kireelle. Se ei riitä, että oma aika on lenkille meno tunniksi tai kahdeksi. Oma aika kokonainen päivä tai kaksi. Nykyisen naiseni kanssa ollaan oltu 8v kimpassa ja homma ei vois paremmin toimia. Suhde tuntuu koko aika tuoreelta ja toinen ihminen kiinnostaa aina.
Kaveripiirissä pari muutakin joilla sama tilanne. Suhde toimii, kun ei asuta yhdessä ja saa sitä omaa aikaa.
Tuossa ei vaan kehity ihmisenä mitenkään.
Outo väite. Ihminen voi kehittyä moneen eri suuntaan. Ei parisuhdekaan kehitä ihmistä kokonaisvaltaisesti, vaan taas siihen yhteen suuntaan.
Mielestäni kehittyminen ylipäätään vaatii sitä että käy läpi myös itselle hankalia asioita tyyliin ”nyt opettelen sietämään sitä että vessa ei ole heti vapaa”. Siinä esimerkiksi kehittyy kärsivällisyys. Jos olet vain omassa hyvässä seurassasi ei siinä yksinkertaisesti ole mitään tarvetta kehittyä mihinkään. Yksin itselleen kelpaa aina. Ei ne omat puutteet tule edes näkyviin, ilman toista ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole mitään ihmisenä kehittymistä, että mukautuu ja tottuu tekemään kaiken yhdessä.
Mun tuntemista ihmisistä sinkut yleensä kehittyvät. Tekevät uusia juttuja ja haastavat itseään.
Pariskunnat liian helposti jämähtävät paikalleen. Tai sitten kehittyvät, mutta eri suuntiin...
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Voi kertoa mikä todella toimii. Molemmilla omat kämpät ja sitä kautta oma aika. Toisen näkeminen 24h alkaa vtuttaa, vaikka olisikin kivaa ja hyvä suhde. Se väistämättä joku aamu vtuttaa, kun et pääse vessaan pesee hampaita heti. Noi tollaset pienet asiat kasvaa aina vaan ja lopulta jo pelkkä kahvikuppi keittiön altaassa väärällä puolella pistää hermot kireelle. Se ei riitä, että oma aika on lenkille meno tunniksi tai kahdeksi. Oma aika kokonainen päivä tai kaksi. Nykyisen naiseni kanssa ollaan oltu 8v kimpassa ja homma ei vois paremmin toimia. Suhde tuntuu koko aika tuoreelta ja toinen ihminen kiinnostaa aina.
Kaveripiirissä pari muutakin joilla sama tilanne. Suhde toimii, kun ei asuta yhdessä ja saa sitä omaa aikaa.
Ilmeisesti minulla on todella hyvä suhde koska tuollaiset asiat eivät meillä ketuta lainkaan, ei vaikka on oltu jo 20 vuotta yhdessä. En muutenkaan ole koskaan oikein ymmärtänyt miten jotkut ärsyyntyvät kaikista pikkuasioista. Mutta silloin varmaan kyllä sopii tuo järjestely että ei asuta yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kertoa mikä todella toimii. Molemmilla omat kämpät ja sitä kautta oma aika. Toisen näkeminen 24h alkaa vtuttaa, vaikka olisikin kivaa ja hyvä suhde. Se väistämättä joku aamu vtuttaa, kun et pääse vessaan pesee hampaita heti. Noi tollaset pienet asiat kasvaa aina vaan ja lopulta jo pelkkä kahvikuppi keittiön altaassa väärällä puolella pistää hermot kireelle. Se ei riitä, että oma aika on lenkille meno tunniksi tai kahdeksi. Oma aika kokonainen päivä tai kaksi. Nykyisen naiseni kanssa ollaan oltu 8v kimpassa ja homma ei vois paremmin toimia. Suhde tuntuu koko aika tuoreelta ja toinen ihminen kiinnostaa aina.
Kaveripiirissä pari muutakin joilla sama tilanne. Suhde toimii, kun ei asuta yhdessä ja saa sitä omaa aikaa.
Tuossa ei vaan kehity ihmisenä mitenkään.
Outo väite. Ihminen voi kehittyä moneen eri suuntaan. Ei parisuhdekaan kehitä ihmistä kokonaisvaltaisesti, vaan taas siihen yhteen suuntaan.
Mielestäni kehittyminen ylipäätään vaatii sitä että käy läpi myös itselle hankalia asioita tyyliin ”nyt opettelen sietämään sitä että vessa ei ole heti vapaa”. Siinä esimerkiksi kehittyy kärsivällisyys. Jos olet vain omassa hyvässä seurassasi ei siinä yksinkertaisesti ole mitään tarvetta kehittyä mihinkään. Yksin itselleen kelpaa aina. Ei ne omat puutteet tule edes näkyviin, ilman toista ihmistä.
Ihminen kehittyy lähinnä silloin, kun on yksin. Ilman toisia, ilman radiota, ilman ääniä. Silloin on pakko kohdata itsensä. Ja siihen esim. Meditaatio osuu. Jos kotona on muita ihmisiä, niin kehittyminen on vaikeampaa. Siksi väitän, että yksin asuessaan ihminen kehittyy enemmän.
Tämän sanon kokemuksen rintaäänellä; ensin olin vuosikymmenet aviossa ja sen jälkeen kolme vuotta yksin.
Toki joustavuus ja kärsivällisyys opitaan vuorovaikutuksessa. Mutta minusta nämä ovat vain pintaa ihmisyydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kertoa mikä todella toimii. Molemmilla omat kämpät ja sitä kautta oma aika. Toisen näkeminen 24h alkaa vtuttaa, vaikka olisikin kivaa ja hyvä suhde. Se väistämättä joku aamu vtuttaa, kun et pääse vessaan pesee hampaita heti. Noi tollaset pienet asiat kasvaa aina vaan ja lopulta jo pelkkä kahvikuppi keittiön altaassa väärällä puolella pistää hermot kireelle. Se ei riitä, että oma aika on lenkille meno tunniksi tai kahdeksi. Oma aika kokonainen päivä tai kaksi. Nykyisen naiseni kanssa ollaan oltu 8v kimpassa ja homma ei vois paremmin toimia. Suhde tuntuu koko aika tuoreelta ja toinen ihminen kiinnostaa aina.
Kaveripiirissä pari muutakin joilla sama tilanne. Suhde toimii, kun ei asuta yhdessä ja saa sitä omaa aikaa.
Ilmeisesti minulla on todella hyvä suhde koska tuollaiset asiat eivät meillä ketuta lainkaan, ei vaikka on oltu jo 20 vuotta yhdessä. En muutenkaan ole koskaan oikein ymmärtänyt miten jotkut ärsyyntyvät kaikista pikkuasioista. Mutta silloin varmaan kyllä sopii tuo järjestely että ei asuta yhdessä.
Parisuhde ei sovi nipottajille, joille on vain yksi tapa elää ja se on heidän oma tapansa.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Ei se ole mitään ihmisenä kehittymistä, että mukautuu ja tottuu tekemään kaiken yhdessä.
Mun tuntemista ihmisistä sinkut yleensä kehittyvät. Tekevät uusia juttuja ja haastavat itseään.
Pariskunnat liian helposti jämähtävät paikalleen. Tai sitten kehittyvät, mutta eri suuntiin...
Nemenomaan on. Ihminen on laumaeläin ja kehitystä on kaikki joka edesauttaa yhteiseloa muiden kanssa.
Kehitystä taas ei ole se että tekee vain kaikkea joka itseä kiinnostaa. Aivan kuin söisi aina vain herkkuruokia, välilä vain sitten taas uusia.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Ei se ole mitään ihmisenä kehittymistä, että mukautuu ja tottuu tekemään kaiken yhdessä.
Mun tuntemista ihmisistä sinkut yleensä kehittyvät. Tekevät uusia juttuja ja haastavat itseään.
Pariskunnat liian helposti jämähtävät paikalleen. Tai sitten kehittyvät, mutta eri suuntiin...
No niin, kehittyy tietenkin vaikka jossain liikuntalajissa, mutta se ei nyt ollut ihan sitä mitä tarkoitin. Toki jos niissä harrastuksissa on paljon tekemisissä muiden ihmisten kanssa niin sitten. Mutta kyllä ihmisenä kehittyminen, ihmissuhdetaidot, vaatii sitä että olet tiiviisti yhdessä muiden ihmisten kanssa. Monellahan se ei tietenkään mene ihan putkeen parisuhteessa ja yhdessä asuessakaan, vaan tulee eroja ja uusissa suhteissa on ne samat itse mukana raahatut ongelmat. Parisuhde ja yhdessä asuminen on kuitenkin minusta paras tapa hioa itseään, ehkä vanhemmuus tosin on vielä sitäkin tehokkaampaa.
Itse kehitän itseäni mieluummin vaikka yliopiston kursseilla tai harrastamalla tavoitteellisesti jotain liikuntalajia, tai vaikka perustamalla yrityksen.
En jaksa uskoa, että sohvalla löhöäminen jonkun miehen kanssa kehittäisi minua yhtään mitenkään.
Sori.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
No jaa... mulla on hyvä parisuhde. Henkisesti sovimme tosi hyvin yhteen ja meillä on tosi hauskaa yhdessä. Minun ei tarvitse stressata suhteessa, saan olla oma itseni ja tehdä asioita, jotka puolisoni minulle omalla tavallaan mahdollistaa. Parisuhde antaa minulle tosi paljon.
Seksiä meillä on, koska koen sen velvollisuudeksi parisuhteessa, mutta itselläni ei ole minkäänlaista halua. En tunne pienintäkään vetovoimaa puolisoani kohtaan, mutta pakotan itseni silloin tällöin seksiin, jotta toinen saisi senkin osuuden parisuhteesta.
Mutta vaikka tuo fyysinen puoli ei olekaan ihanteellinen, niin olen todella onnellinen parisuhteessani, enkä näe ainoatakaan syytä erota.
Artikkelin mukaan fyysinen puoli tarkoittaa paljon muutakin kuin seksiä: pieniä arjen kosketuksia, halaamista ym. Itse ymmärsin siis niin, että fyysistä yhteyttä, eihän se välttämättä vaadi seksiä ollenkaan.
No jaa... mulla on hyvä parisuhde. Henkisesti sovimme tosi hyvin yhteen ja meillä on tosi hauskaa yhdessä. Minun ei tarvitse stressata suhteessa, saan olla oma itseni ja tehdä asioita, jotka puolisoni minulle omalla tavallaan mahdollistaa. Parisuhde antaa minulle tosi paljon.
Seksiä meillä on, koska koen sen velvollisuudeksi parisuhteessa, mutta itselläni ei ole minkäänlaista halua. En tunne pienintäkään vetovoimaa puolisoani kohtaan, mutta pakotan itseni silloin tällöin seksiin, jotta toinen saisi senkin osuuden parisuhteesta.
Mutta vaikka tuo fyysinen puoli ei olekaan ihanteellinen, niin olen todella onnellinen parisuhteessani, enkä näe ainoatakaan syytä erota.