Onko teillä muilla keski-iässä meikkaaminen muuttunut rasittavaksi pakkopullaksi ?

Vierailija kirjoitti:

Eihän siinä mitään jos olisi luonnonkaunis, mutten ole. Kalpea iho joka iän myötä menettänyt kuulautensa , pyöreä muodoton naama, mustat silmänaluset, hailakat tynkäripset. Peiliin katsoessa järkyttyy että kuka tuo sairaan näköinen seinäruusu on?

Ap

En ole kaunis minäkään enkä silti meikkaa. Mitä hyötyä meikkaamisesta olisi, kun se ei itselle tuota iloa? Sitä paitsi en edes näe laittaa meikkiä ilman silmälaseja ja silmälasien kanssa ei pysty silmiä meikkaamaan. Piilolinssejä en todellakaan hanki ihan vain ulkonäön takia.

Ihan oikeasti, jos ei nauti meikkaamisesta ihan sen itsensä takia, niin miksi pitäisi meikata. What's in it for me?

Ei oikeastaan, sillä kokeilen muutamaa eri sävyistä luomiväriä joka viikko, samoin poskipunasävyjä ja vaihtelen huulikiiltojen ja punien välillä.

Jos meikkaisin aivan samalla tavalla joka päivä, niin varmasti tuntuisi rasittavalta.

t. N46v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän siinä mitään jos olisi luonnonkaunis, mutten ole. Kalpea iho joka iän myötä menettänyt kuulautensa , pyöreä muodoton naama, mustat silmänaluset, hailakat tynkäripset. Peiliin katsoessa järkyttyy että kuka tuo sairaan näköinen seinäruusu on?

Ap

En ole kaunis minäkään enkä silti meikkaa. Mitä hyötyä meikkaamisesta olisi, kun se ei itselle tuota iloa? Sitä paitsi en edes näe laittaa meikkiä ilman silmälaseja ja silmälasien kanssa ei pysty silmiä meikkaamaan. Piilolinssejä en todellakaan hanki ihan vain ulkonäön takia.

Ihan oikeasti, jos ei nauti meikkaamisesta ihan sen itsensä takia, niin miksi pitäisi meikata. What's in it for me?

Itse koen että meikkaamisesta on hyötyä työelämässä. Olen alalla, jolla useimmat on nuoria tai nuorehkoja miehiä, ja nuorekkuus on muutenkin valttia. Teen konsultin töitä, ja koko olemukseni on ensimmäinen käyntikorttini jonka asiakas kohtaa. Jo se että olen nainen, ja keski-ikäinen, herättää varsinkin vanhemmissa miesasiakkaissa ennakkoluuloja. Jos olisin vielä todella väsähtäneen näköinen: mustat silmänaluset, lakanankalpea iho ja huulet, couperosapunoitus poskilla, kalpeat ripset ja kulmat, niin en usko että oikein dynaamiselta tekijätyypiltä asiakkaiden silmissä näyttäisin.

- 19

Vierailija kirjoitti:

Ei oikeastaan, sillä kokeilen muutamaa eri sävyistä luomiväriä joka viikko, samoin poskipunasävyjä ja vaihtelen huulikiiltojen ja punien välillä.

Jos meikkaisin aivan samalla tavalla joka päivä, niin varmasti tuntuisi rasittavalta.

t. N46v

Mä olen aina ihmetellyt, kuinka jotkut meikkaavat itsensä just samalla lailla varmaan koko ikänsä. Mun mielestä se olisi käsittämättömän tylsää. Tietty jos on löytänyt oman tyylinsä ja haluaa siitä pitää kiinni niin siitä vaan, oma asiansa. Itse olen vaan ihan erilainen. Mulla löytyy meikeissä värejä ja sävyjä laidasta laitaan, ja saan suurta mielihyvää miettiessäni, mitä käyttää minäkin päivänä ja miten yhdistellä eri sävyjä. Totta kai mullakin on tähän ikään (yli 45) mennessä muodostunut niitä suosikki- ja luottotyylejä, mutta silti jaksan aina kokeilla uusia juttuja. Se on mulle piristystä arkeen ja sanoisin jopa, että jonkinlaista terapiaa sielulle.

Joo kyllä! Nytkin on mennyt jo kolme viikkoa kertaakaan meikkaamatta. Osaan homman ja teen hyvät meikit, mutta kun ei vaan kiinnosta. Oon 35v ja melkeen 20 vuotta tuli päivittäin naama pakkeloitua. Hirvittävää ajanhukkaa ja viimeistään illalla meikkejä poispestessä hiipii ajatus että mikä järki tässä on.

Nuorena meikki teki minusta kaunottaren, nyt sen näköisen, että kehtaan lähteä ihmisten ilmoille. Olen kateellinen teille jotka osaatte olla luonnollisia omia itsejänne ilman meikkiä, minulla on edelleen syvällä sisimmässäni olo kuin epävarmalla teinitytöllä jos olen täysin laittautumatta. Miehenikin kanssa mieluiten haluan vähän laittautua kuin olla täysin meikittä.

Toki työssäni edustan, joten huoliteltu ulkonäkö kuuluu asiaan. Olen edelleen taitava meikkaamaan, mutta pakkopullalta se tuntuu. Yleensä laitan vain ”pakollisen” eli tasoitan ohuelti ihon sävyä ja käytän valokynää, sekä laitan ripset ja kulmat. Poskipuna on helppo tapa saada hehkua kasvoille.

Olisi pitänyt teininä jättää ne paksut meikkivoide-kerrokset ja  luomivärit pois, nauttia nuoruuden raikkaudesta. Nykyään kun katsoo heti herättyään peiliin niin aargh, herranjumala,  missä se meikkipussi !  Kauhea kummitus Koko naama on ihan kalvakka ja  eloton ja silmäpussit tissejä isommat. Jos ei muuta niin edes meikkivoide, kulmakyna ja  sipaisu poskipunaa.  

Vierailija kirjoitti:

Eihän siinä mitään jos olisi luonnonkaunis, mutten ole. Kalpea iho joka iän myötä menettänyt kuulautensa , pyöreä muodoton naama, mustat silmänaluset, hailakat tynkäripset. Peiliin katsoessa järkyttyy että kuka tuo sairaan näköinen seinäruusu on?

Ap

Just näin! Lisäksi vielä couperosa ja punaiset nenänpielet, niin pakko on vetää aina ihmisten ilmoille lähtiessä joku meikkivoide naamaan. Ei jaksaisi meikata, mutta pakko kai se on tällä naamalla.

N44v

Ei sinänsä, koska lakkasin meikkaamasta jo paljon nuorempana.