Medialle vaikeaa, jopa mahdotonta: tehdä arvostavia juttuja äitiydestä

Ja medialla tarkoitan tässä näkyvintä valtamediaa, esim. Ylen etusivun juttuja, Hesaria, Iltapäivälehtiä, MTV3a. t. Ap

Ei pidä tuijottaa mediaa jos haluaa äidiksi (tai isäksi) . Moniko sit tajuaa sen ja tekee oikeasti oman päätöksen, eri juttu. Valtaosa nettiaikana aikuistuneista ihmisistä hakeutuu siihen mikä mediassa, somessa ja kaveriporukassa trendaa, ja nyt trendaa lapsettomuus ja samanlaisuus kaverien kanssa.

Kuluttajista kannattaa ohjelmoida dinkkuja.

En ole huomannut tällaista.

Median pitäisi alkaa tehdä juttuja kaameasta lastensuojelusta, naurettavasta lastensuojelulaista, ahdistavasta viranomaisvalvonnasta ja typeristä haastatteluista ja urkkivista tietolomakkeista, stasimaisests huolihuoraamisesta.

Kaikesta siitä miksi äitiyttä kartetaan.

Kohta alkaa valtamedian synnytyskampanja ja aivopesu. Odottakaa vaan, niin Yle ja Hesari rupeavat suoltamaan juttuja, joissa esim. lapset tekemättä jättänyt viisikymppinen "Laura" katuu asiaa ja kehottaa kaikkia lisääntymään vielä kun ehtii jne.

Johtuisko ihan vaan siitä, että nykyisin menestymisellä ei tarkoiteta suurta lapsilukumäärää? Ja ne menestyneet naiset, joilla on myös lapsia, eivät välttämättä halua tulla julkisuuteen? Ihan vain suojellakseen lastensakin yksityisyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä tuijottaa mediaa jos haluaa äidiksi (tai isäksi) . Moniko sit tajuaa sen ja tekee oikeasti oman päätöksen, eri juttu. Valtaosa nettiaikana aikuistuneista ihmisistä hakeutuu siihen mikä mediassa, somessa ja kaveriporukassa trendaa, ja nyt trendaa lapsettomuus ja samanlaisuus kaverien kanssa.

Ysärillä syntyneissä huomaan kyllä tuon pyrkimisen samanlaisuuteen. Niiden sukupolvella ei nuorena tainnut olla mitään sellaista nuorisokapinaa tai isoja alakulttuureja, joissa olisi korostettu vaihtoehtoisuutta ja erilaisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Johtuisko ihan vaan siitä, että nykyisin menestymisellä ei tarkoiteta suurta lapsilukumäärää? Ja ne menestyneet naiset, joilla on myös lapsia, eivät välttämättä halua tulla julkisuuteen? Ihan vain suojellakseen lastensakin yksityisyyttä?

Ei, vaan siitä, että nykyisin menestymisella ei tarkoiteta lapsia ja vanhemmuutta ollenkaan. Ja kuka haluaa julkisuuteen haukuttavaksi? Jos menestynyt nainen, joka on myös äiti, kertoo yhtään mitään julkisesti elämästään, hänet murskataan somessa heti, koska hän netissä valtaa käyttävien huutavien massojen mielestä vääränlainen!

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä tuijottaa mediaa jos haluaa äidiksi (tai isäksi) . Moniko sit tajuaa sen ja tekee oikeasti oman päätöksen, eri juttu. Valtaosa nettiaikana aikuistuneista ihmisistä hakeutuu siihen mikä mediassa, somessa ja kaveriporukassa trendaa, ja nyt trendaa lapsettomuus ja samanlaisuus kaverien kanssa.

Ei se ole tietoista päätöksentekoa, miten media vaikuttaa sinuun. Media on kaikkialla ja vaikuttaa esimerkiksi naiskuvaan äärettömän paljon. Sinuunkin on media vaikuttanut - halusit tai et.

Olisipa joskus hienoa lukea vaikka sellaisesta naisesta, joka on ollut pienten lasten kanssa kotona, sitten tehnyt jopa puolittaista päivää ja lopulta lasten kasvaessa onnistunut luomaan mielekkään ja oman näköisen uran. Tunnen monia naisia, jotka ovat tehneet näin. Eivät toki mikään enemmistö, ja ei mikään läpihuutojuttu.

Tuokin on sellainen asia mitä moni ei tajua. Useimmat haluavat olla läsnä lastensa lapsuudessa menettämättä kuitenkaan mahdollisuutta luoda omanlaista uraa. Ei kukaan halua tehdä lapsia sillä ajatuksella, että päivähoito+isovanhemmat ottavat vastuun 1-vuotiaasta lähtien.

Ja toinen on tuo miten äitiydestä tosiaan puhutaan. Naisen tekemä työ lasten kanssa selitetään usein hienoksi jutuksi miesten urakehityksen kannalta. Missä on sen merkitys, että lapsi saa kokea lapsuuden rakkaan äidin helmoissa? Kuka näkee sen (Sinkkosen lisäksi) kun äiti opettaa lapselleen itsehillintää lohduttamalla kiukut ja raivot? Milloin ylistetään äitejä kun jaksavat lukea ja höpöttää lapsilleen, opettaa numeroita ja kirjaimia? Minutkin oma äitini opetti lukemaan 5-vuotiaana, silti kaikki "virikkeet" laitetaan isien tai päivähoidon ansioksi helposti.

Ja ymmärrän kyllä tämän tasa-arvokysymyksen, että hoitovastuun pitää jakautua, mutta mielestäni on huolestuttavaa naisten arvostuksen vähentymistä, että äitiys on alettu nähdä asiana jonka mieskin voi tehdä. En nyt tarkoita etteikö mies voisi olla ensisijainen vanhempi, mutta kun on ihan biologinen fakta että synnyttäneellä naisella on parhaat edellytykset äitiyteen. Miksi naiseutta ja äitiyttä ei voisi nähdä arvokkaana asiana, jota pitää tukea? Vaikka kuinka puhutaan tasa-arvosta, niin silti suurin työ lapsen elämässä tapahtuu suhteessa äitiinsä. Eikö nimenomaan naisen tekemälle kasvatustyölle voi antaa arvostusta ja kunniaa ilman että tasa-arvolautakunta hyökkää päälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuisko ihan vaan siitä, että nykyisin menestymisellä ei tarkoiteta suurta lapsilukumäärää? Ja ne menestyneet naiset, joilla on myös lapsia, eivät välttämättä halua tulla julkisuuteen? Ihan vain suojellakseen lastensakin yksityisyyttä?

Ei, vaan siitä, että nykyisin menestymisella ei tarkoiteta lapsia ja vanhemmuutta ollenkaan. Ja kuka haluaa julkisuuteen haukuttavaksi? Jos menestynyt nainen, joka on myös äiti, kertoo yhtään mitään julkisesti elämästään, hänet murskataan somessa heti, koska hän netissä valtaa käyttävien huutavien massojen mielestä vääränlainen!

No niin just. Nykyisin menestyksellä tarkoitetaan työuraa ja vaurautta. Materialistisessa maailmassa nuo ovat menestyksen merkkejä. 

Minusta asia näyttää olevan enemmän niin päin, että pieni promilleosa äideistä haluaisi nähdä filmitähtityylisiä juttuja äitiydestä, koska kuvittelee äitiydessä olevan jotakin erityistä. Eihän siinä ole. Nisäkkään perustoiminto, ja sanon sen hyvällä. Ei se ole mikään uroteko, että harrastaa seksiä ilman ehkäisyä, tulee raskaaksi, synnyttää ja sen jälkeen pyörittää arkeaan niin, että muistaa ruokkia, pukea ja pestä lapset ja katsoa, että näistä kasvaa suunnilleen täyspäisiä.

Suomalainen yhteiskunta arvostaa äitiyttä, sen näkee jo siitä miten paljon suoraa ja epäsuoraa tukea vanhemmat saavat: on vanhempainvapaat, (äitiys)neuvolat, lapsilisät, veroilla subventoidut päiväkodit ja peruskoulut, erilaisia tukiverkostoja niille joiden lapsiarkeen tulee hankaluuksia, äitiyspakkaukset, vauvakinot, ilmainen kaupunkiliikenne rattaiden/vaunujen kanssa kulkeville ja paljon muuta. Saa olla aika sokea, jos ei huomaa kaikkea tätä arvonantoa ja kunnioitusta. Kuulostaa selfiesukupolven kasvatilta, jos sen päälle haluaa vielä jotain kansikuvapalvontaa. Sellainen ei lämmitä ruokakaupassa tai talvikenkiä hakiessa, tämä käytännön tuki ja arvostus kyllä.

Joillakin on kai asiat liian hyvin, kun ei tuo arvonanto kelpaa vaan itketään, että pitäisi saada suunnilleen naama lehteen ja joku sankaristatus. Olen itsekin äiti, ja minulle riittää hyvin se "sankaripalvonta" jonka lapsilta saan. Yksi on jo aikuinen, kotoa muuttanut, ja on kiittänyt suoraan monesta saamastaan opista (rahankäyttö, kotihommat, itsekunnioitus jne.). Ei terve ihminen hae pönkitystä valinnoilleen jostain naistenlehdistä.

Huomattu on että perhearvot on vedetty vessasta alas.

Ja sitten aidosti ihmetellään kun lapsia ei synnykään.

Aivoton, itsetuhoinen yhteiskunta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä tuijottaa mediaa jos haluaa äidiksi (tai isäksi) . Moniko sit tajuaa sen ja tekee oikeasti oman päätöksen, eri juttu. Valtaosa nettiaikana aikuistuneista ihmisistä hakeutuu siihen mikä mediassa, somessa ja kaveriporukassa trendaa, ja nyt trendaa lapsettomuus ja samanlaisuus kaverien kanssa.

Ei se ole tietoista päätöksentekoa, miten media vaikuttaa sinuun. Media on kaikkialla ja vaikuttaa esimerkiksi naiskuvaan äärettömän paljon. Sinuunkin on media vaikuttanut - halusit tai et.

Olisipa joskus hienoa lukea vaikka sellaisesta naisesta, joka on ollut pienten lasten kanssa kotona, sitten tehnyt jopa puolittaista päivää ja lopulta lasten kasvaessa onnistunut luomaan mielekkään ja oman näköisen uran. Tunnen monia naisia, jotka ovat tehneet näin. Eivät toki mikään enemmistö, ja ei mikään läpihuutojuttu.

Tuokin on sellainen asia mitä moni ei tajua. Useimmat haluavat olla läsnä lastensa lapsuudessa menettämättä kuitenkaan mahdollisuutta luoda omanlaista uraa. Ei kukaan halua tehdä lapsia sillä ajatuksella, että päivähoito+isovanhemmat ottavat vastuun 1-vuotiaasta lähtien.

Ja toinen on tuo miten äitiydestä tosiaan puhutaan. Naisen tekemä työ lasten kanssa selitetään usein hienoksi jutuksi miesten urakehityksen kannalta. Missä on sen merkitys, että lapsi saa kokea lapsuuden rakkaan äidin helmoissa? Kuka näkee sen (Sinkkosen lisäksi) kun äiti opettaa lapselleen itsehillintää lohduttamalla kiukut ja raivot? Milloin ylistetään äitejä kun jaksavat lukea ja höpöttää lapsilleen, opettaa numeroita ja kirjaimia? Minutkin oma äitini opetti lukemaan 5-vuotiaana, silti kaikki "virikkeet" laitetaan isien tai päivähoidon ansioksi helposti.

Ja ymmärrän kyllä tämän tasa-arvokysymyksen, että hoitovastuun pitää jakautua, mutta mielestäni on huolestuttavaa naisten arvostuksen vähentymistä, että äitiys on alettu nähdä asiana jonka mieskin voi tehdä. En nyt tarkoita etteikö mies voisi olla ensisijainen vanhempi, mutta kun on ihan biologinen fakta että synnyttäneellä naisella on parhaat edellytykset äitiyteen. Miksi naiseutta ja äitiyttä ei voisi nähdä arvokkaana asiana, jota pitää tukea? Vaikka kuinka puhutaan tasa-arvosta, niin silti suurin työ lapsen elämässä tapahtuu suhteessa äitiinsä. Eikö nimenomaan naisen tekemälle kasvatustyölle voi antaa arvostusta ja kunniaa ilman että tasa-arvolautakunta hyökkää päälle?

Minä olen tehnyt noin ja tein sen vieläpä yksinhuoltajana, mutta ei siitä olisi mitään mieltä kertoa, koska ajat olivat vähän erilaiset kuin nykyisin. 

Ei se ole medialle vaikeaa eikä mahdotonta.

Media ei vain halua tehdä sellaisia juttuja.

Se ( äitiys) ei ole trendikästä?

Miksi pitäisi hehkuttaa osaamista ”osasin tehdä lapsen”.

Sama kun kirjoittaisi ”osasin juoda vesilasin”.

Lasten synnyttäminen on biologiaa, ei sitä tarvitse hehkuttaa. Ei se ole mikään suuri saavutus mihin vain harvat ja valitut pääsee elämänsä aikana.

Eli järkevämpää on kirjoittaa esim. Menestyvän uraäidin arjesta miten hän yhdisti perheen ja uran jne. Pelkässä arjen pyörityksessä ei ole mitään hehkutettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi hehkuttaa osaamista ”osasin tehdä lapsen”.

Sama kun kirjoittaisi ”osasin juoda vesilasin”.

Lasten synnyttäminen on biologiaa, ei sitä tarvitse hehkuttaa. Ei se ole mikään suuri saavutus mihin vain harvat ja valitut pääsee elämänsä aikana.

Eli järkevämpää on kirjoittaa esim. Menestyvän uraäidin arjesta miten hän yhdisti perheen ja uran jne. Pelkässä arjen pyörityksessä ei ole mitään hehkutettavaa.

Kyllä se tätä nykyä jo alkaa olla suuri saavutus johon harva suomalainen yltää.

Ja raskaus, synnytys, kasvatus, hoiva ovat ihan oikeasti TODELLA vaativia asioita! Jostain syystä tuollainen vähättelevä puhe (vain biologiaa, jne.) trendaa myös. Sillä pidetään yllä mielikuvaa, että äitiys on inhottavaa, arvotonta ja heikkoa.

Onhan noita aina välillä. Ne äidit ovat menestyneet vanhempainvapaalla miestensä rahoilla hommatuilla jutuilla. Esim. se joku joka osti miehensä rahoilla yksiön ja siitä laajensi "kiinteistöimperiumiksi".

Nykynuorten elämä tuntuu sivusta seurattuna keskittyvän aivan päinvastaisille arvoille kuin mitä me "vanhemmat" (30+) perheelliset arvostamme.

On ultrafeminismiä, ekoanarkismia, liberalismia, veganismia ja lbtgqwrty-mitälie aatteita. Ei niihin mahdu vaippojen vaihto, loruleikit, kirkkohäät tai eläkekertymät. Ehei. 

On kavereita, reppureissaamista, FOMO ja virtuaaliposeeraus somemaailmassa. Kuvitellaan, että suomalainen hyvinvointiyhteiskunta pyörii maagisesti itsestään ilman kenenkään panostusta. 

Kuvitellaan, että eletään samanlaista elämää yhdessä samanhenkisten nenälävistysfrendien kanssa hautaan asti. Että kukaan siitä kaverijengistä ei kolmekymppisenä tulisi lisääntymään tai menisi "tehtaaseen töihin".

Koska lapsen saanti tarkoittaisi heidän silmissään omasta elämästä luopumista. Pitäisi olla vastuussa ihmiselämästä, kun oikeasti haluaisi vain pössytellä, hengailla 8 h Starbucksissa tai seistä barrikadeilla pahaa yhteiskuntaa vastaan.

Että ei se välttämättä ole paha asia, jos syntyvyys laskee. Se on luonnollista. Eri asia on, mitä tilanteelle tulee tehdä; kannattaako tuottaa puoli Afrikkaa tai Lähi-itää tänne korvaamaan ne syntymättömät vauvat, vai harmaannutaanko kuten japanilaiset.