Lue keskustelun säännöt.
Yhteinen lapsi vai ei? Niin vaikea päättää..
30.09.2019 |
Minulla on aivan ihana ja maailman rakkain mies. Uusperhe arki sujuu, keskustellen ollaan vaikeista paikousta päästy eteenpäin, mitään kovin suuria mutkia ei ole ollut. Minulla on 1 oma ja miehellä 3. Minun lapseni on meillä valtaosan ajasta, miehen lapset viikko viikko. Kaikki lapset kouluikäisiä. Meillä on iso talo, vakaa talous, hyvä yhteishenki. Tällähetkellä mulla ja miehellä 2 viikonloppua kuusta vapaata,aikuisten aikaa kun kaikki lapset toisilla vanhemmillaan, se on aika luxusta. Mietimme kovasti yhteistä lasta..eniten huolettaa se ettei meillä ole tukiverkkoa,sellaista josta olisi hoitoapua. Pidämme tärkeänä,että pääsemme viettämään treffi iltoja, jatkossakin edes 1x kuussa, mutta mistä saisimme hoitoapua..lisäksi mietityttää ikämme, itse olen vasta 33,mutta mieheni on "jo" 42v, hän olisi 60v lapsen ollessa 18v... suhteemme on vahva,mutta kestääkö se vauva ajan? Ihania puolia on paljon,tietysti,mutta nuo asiat pelottaa..se että unohdetaan toisemme vauva arjen keskelle..toiset lapset jo niin isoja että nyt on sitä kuuluisaa omaa aikaa jo arkenakin. Sitten kaikki alkaisi taas ns alusta.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Me voitais puolisoni kanssa nyt haluta vielä yksi lapsi. Siis se menisi nyt ja tässä. Mutta ei haluta olla yli 60v kun se muuttaa pois kotoa.
Tämä on ihan täysi ohis. Itse olen ydinperheellinen ja perheen perustaminen jäi vähän viime tinkaan, joten tilanne oli aika eri.
Monenlaisia asioita mietittiin lapsilukua päätettäessä. Omaa jaksamista ja terveyttä, sisaruksien tuomaa rikkautta, tukiverkkoa tai meidän tapauksessa sen puutetta. Mutta kertaakaan ei mietitty sitä, ollaanko yli vai alle 60 lasten muuttaessa pois kotoa. En ole ikinä ollut 60, joten en minä voi tietää, mitä juuri siinä iässä haluan. Mutta aika epätodennäköisenä pidän, että 59-vuotiaana lapsiperhe-elämä olisi ihan jees ja sitten äkkiä ei enää olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli entuudestaan 2+2 kouluikäiatä, ja sitten tuli suunnittelematta yhteinen vauva. Alkujärkytys oli aivan kauhea, mutta kun vauva syntyi niin se oli jotain aivan ihanaa. En ollut muistanutkaan millaista vauva-aika on, tai sitten nyt siihen pystyi suhtautumaan rennommin kun vauvanhoito oli tuttua mutta ei ollut taaperoita lisähoidettavana. Sisarukset kaikki olivat aivan rakastuneita, ja tuntui että parisuhde miehenkin kanssa vain syveni. Tietenkin oli myös huonoja puolia: Rahaa upposi älyttömästi, piti esimerkiksi ostaa tila-auto että kaikki mahtuu kyytiin plus sitten kaikki vauvajutut. Aiemmista synnytyksistä nuorena olin palautunut todella nopeasti, mutta tämä olikin kaikinpuolin vaikeampi raskaus, ja minulle jäi pysyviä vaurioita sekä aivan uskomattoman sitkeitä raskauskiloja. Lapsilauma oli jo niin iso, ettei vaan millään ollut taloudellisesti mahdollista olla niin pitkään kotona kuin olisin halunnut. Säännölliset "lapsivapaat" loppuivat kokonaan, eli enää ei ole kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa ellei onnistuta hankkimaan jostain hoitajaa. Kaiken joutui taas aloittamaan alusta, eli jälleen on edessä pitkä päiväkotitaival ja kaikki pikkulapsiaktiviteetit. Välillä tulee ongelmia siitä, että kaikki muut lapset ovat jo suht' samanikäisiä isoja koululaisia, mutta yksi pienikin pitäisi ottaa huomioon esimerkiksi kesälomasuunnitelmissa ja muissa.
Tuo kesäloma-asia on kyllä niin totta. Meidän lapsilla on ikäeroa 5v ja sekin tuntuu todella rajoittavalta kun yrittää miettiä yhteisiä loma aktiviteettejä. Varsinkin jos joutuu yksin lähtemään molempien kanssa. Ei siinä paljoa Linnanmäelle mennä.
Kukin tavallaan. Itselleni on pitkään ollut selvää, että lasteni isien lukumäärä on yksi - tosin tilanteeni on täysin eri kun elän ydinperheessä. Voi mieli muuttua jos tässä ero tulisi ja tapaisin ihanan miehen...
Vierailija kirjoitti:
No onpas teillä onnistunut uusperhe.
Kuulostaa ihan pikkasen porvoolaiselta satutuokiolta.
Kuuden hengen perhe joka toinen viikko, ja siihen vielä seitsemäs!
Miten ehditte töissä käydä noin isolta perheeltä?
Kaikille elämänhallinta ei ole niin vaikeata kuin joillekin :)
Eri, myös onnellisen uusperheen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpas teillä onnistunut uusperhe.
Kuulostaa ihan pikkasen porvoolaiselta satutuokiolta.
Kuuden hengen perhe joka toinen viikko, ja siihen vielä seitsemäs!
Miten ehditte töissä käydä noin isolta perheeltä?
Kaikille elämänhallinta ei ole niin vaikeata kuin joillekin :)
Eri, myös onnellisen uusperheen äiti
Niinpä. Hyvin on osattu elämää jo tähänkin asti hallita, eroamalla :). Sellaista se elämänhallinta toisilla on.
Ehkä eniten pelottaa se,että mistä sitä parisuhdeaikaa repii. Osataan kyllä jo nyt nauttia illoista kun lapset nukkuu, poltella kynttilöitä ja olla sohvalla kylki kyljessä. Käydään saunassa yhdessä jne. Sitten tietysti on se että kun muut lapset on toisilla vanhemmillaan, ollaan me miehen ja vauvan kanssa kolmisin, niin onhan se silloinkin eri juttu mennä syömään 3 kuin 7 hlön kanssa, jollain tavalla pariduhdeaikaa sekin,meidän tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kääks. Itsellä on yksi päiväkoti-ikäinen ja tää rumba yhdenkin kanssa on haastavaa. Meillä molemmilla vanhemmilla kolmivuorotyö, jatkuvasti kauhee säätö päivistä. Ja huono omatunto kun haluaisi olla lapsen kanssa "vaan kotona". Toista lasta mietittäessä itselle tulee se tunne, että voi miten ihanaa, saisin olla vaan kotona ja hoitaa vauvaa ja olla esikoisen kanssa ja kaikki hoituisi hyvin. Ehkä, mutta sitten koittais taas töihin paluu jossain vaiheessa ja rumba olisi tuplallinen tähän nykyiseen verrattuna. Joten meidän kohdalla kaksikin olisi jo liikaa ;(
... mutta jos teillä on enemmän voimavaroja! Varmati hankala tilanne, paljon mietittävää. Miettikää ja pohtikaa.
Meillä tää 4 ei tunnu mitenkään paljolta, usein nauretaan että miksi kaikki ei tee näin montaa lasta. Noh, meill tosiaan puolet ajasta neljästä 3 on toisessa kodissa. Lasten kanssa ei ole mitään haasteita, normi kräniä kummoisempia. Isommat tulee hyvin toimeen keskenään ja meillä vanhemmilla normi virka aikainen työ. Kellään ei ole mitään aikaa vieviä harrastuksia, tykätään olla kotona ja yhdessä tehdä asioita. Neljästä kolme käy samana päivänä urheilu harrastuksessa kerran viikossa. Isot omatoimisia, auttavat kotitöissä viikkorahan kuvat silmissä:D jotenkin ajattelis että kyllä me se arki hoidetaan. Mies myös tekee kotitöitä ja on paljon lasten kanssa, joten kotityöt ja lasten asiat ei ole vain mun niskoilla, näin kun harmittavan monella on..mutta joo, on kyllä mietittävää..ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse myöskin mietin sitä,että vaikka miehen tyttöjen kanssa meillä hyvät välit, nuorimman kanssa ollaan läheisimpiä, niin silti minä en ole heidän äitinsä. Joku muu menee aina minun edelle. sitten joskus kun ovat aikuisia, oma äiti on aina oma äiti. Minulla vain yksi oma, ja haluaisin ehkä sen toisen oikeasti oman vielä.
Miksi hankkia vielä yksi lapsi, kun teillä on kaikki niin hyvin. Vauvan tulo saattaa muuttaa teidän perheen dynamiikkaa todella paljon eikä välttämättä parempaan suuntaan. Valvotut yöt ja yhteisen ajan puute varmasti tulee syömään parisuhdetta. On myös vaikea arvioida miten muut lapset suhtautuvat uuteen tulokkaaseen, joka on ainoa "uuden perheen" lapsi, jolla on vain yksi koti jossa saa aina olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä se muutti parempaan suuntaan. Kun mies ikävöi kovasti edellisen liiton lapsia aina kun olivat äidillään, yhteinen vauva muutti sen, että ikävä ei ollut enää niin vaikeaa kestää kun kotona oli sitten muiden lasten lähdettyä yksi oma pikkuinen
Vierailija kirjoitti:
Meillä tää 4 ei tunnu mitenkään paljolta, usein nauretaan että miksi kaikki ei tee näin montaa lasta. Noh, meill tosiaan puolet ajasta neljästä 3 on toisessa kodissa. Lasten kanssa ei ole mitään haasteita, normi kräniä kummoisempia. Isommat tulee hyvin toimeen keskenään ja meillä vanhemmilla normi virka aikainen työ. Kellään ei ole mitään aikaa vieviä harrastuksia, tykätään olla kotona ja yhdessä tehdä asioita. Neljästä kolme käy samana päivänä urheilu harrastuksessa kerran viikossa. Isot omatoimisia, auttavat kotitöissä viikkorahan kuvat silmissä:D jotenkin ajattelis että kyllä me se arki hoidetaan. Mies myös tekee kotitöitä ja on paljon lasten kanssa, joten kotityöt ja lasten asiat ei ole vain mun niskoilla, näin kun harmittavan monella on..mutta joo, on kyllä mietittävää..ap
Onko teillä varaa auttaa viisi lasta maailmalle kunnon koulutuksella ja avulla? Riittääkö resursseja tukea kaikkia heidän elämänvaiheissaan? Jääkö kaikille perintöä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tää 4 ei tunnu mitenkään paljolta, usein nauretaan että miksi kaikki ei tee näin montaa lasta. Noh, meill tosiaan puolet ajasta neljästä 3 on toisessa kodissa. Lasten kanssa ei ole mitään haasteita, normi kräniä kummoisempia. Isommat tulee hyvin toimeen keskenään ja meillä vanhemmilla normi virka aikainen työ. Kellään ei ole mitään aikaa vieviä harrastuksia, tykätään olla kotona ja yhdessä tehdä asioita. Neljästä kolme käy samana päivänä urheilu harrastuksessa kerran viikossa. Isot omatoimisia, auttavat kotitöissä viikkorahan kuvat silmissä:D jotenkin ajattelis että kyllä me se arki hoidetaan. Mies myös tekee kotitöitä ja on paljon lasten kanssa, joten kotityöt ja lasten asiat ei ole vain mun niskoilla, näin kun harmittavan monella on..mutta joo, on kyllä mietittävää..ap
Onko teillä varaa auttaa viisi lasta maailmalle kunnon koulutuksella ja avulla? Riittääkö resursseja tukea kaikkia heidän elämänvaiheissaan? Jääkö kaikille perintöä?
Tämä.
Unohtakaa uudi vauva, teillä menee nyt hyvin, mahtaako tuo kestää enää uutta vauva-aikas, kohtahan tulee niitä lapsenlapsia jo. Luulen että itsekin tiedät ettei kannata.
Parisuhdeaikaa ei ole jos ei ole tukiverkkoja. Jos siihen vielä laitetaan sinun ja minun lapset niin katastrofin ainekset kehissä.
Nyt on semmonen aika, että voit hommata lapsia vaikka kaksin kappalein.
Meillä oli kotona viisi lasta ja siiinä oli meitä liian monta. En koskaan saanut sitä huomiota yms mitä minun olisi lapsena ja nuorena pitänyt saada.
Älkää nyt ihmeessä tehkö lisää!
Voit yllättyä, mutta ei todellakaan hoida. Sikiäjät hoitavat itse tekosensa.