Lue keskustelun säännöt.
Olerko valehdellut taustastasi/historiastasi?
Kommentit (8)
Joissain tilanteissa kyllä, ihan huvikseni. Katsoakseni miten eri tavalla ihmiset suhtautuu minuun, jos olettaa taustani, ammattini, elämäntilanteeni tms erilaiseksi kuin ne on. nämä valehtelut lähinnä tilanteissa joissa en todennäköisesti ikinä toiste tapaa sitä ihmistä jolle valehtelin, esim. baarissa, lomamatkalla tms. En ole jäänyt kiinni, mutta ei haittaisi vaikka jäisinkin, sanoisin vaan kuten on, että tein sosiaalista kokeilua siitä, miten tausta vaikuttaa suhtautumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen muutama vuosi sitten parikymppisenä silloisessa kesätyöpaikassa. Työkaveri oli huomattavasti köyhemmästä (yh) taustasta ja puhui aina kovin katkeraan sävyyn toisesta työntekijästä, joka oli perus keskituloisen perheen kasvatti. Tämä köyhästi elänyt piti siis keskiluokkaista kauheana porvarina. Hän aina vähätteli tämän elämänkokemuksia, eikä ottanut tosissaan tätä ikinä, vaikka tämä tyttö ei ollut tosissaan mitenkään lellitty kermaperse.
Välttelin koko ajan ottamasta puheeksi omaa perhettäni, joka on tulotasoltaan ylempää keskiluokkaa. Kun kuitenkin jostain syystä asia tuli toisinaan puheeksi, esitin tulevani vaatimattomista olosuhteista. Tälle tytölle rankka ja köyhä lapsuus sekä nuoruus tuntui olevan niin arka paikka, että koin parhaimmaksi vaihtoehdoksi vetää samaistuttavaa roolia.
Vierailija kirjoitti:
En valehtele, mutta transtaustaisena saa välillä olla tietyissä asioissa varovainen, jos puheeksi tulee vaikka nuoruuden huonekaverit tai liikunnanopettajat eikä heidän sukupuoltaan viitsi mainita.
Onhan noita naisia poikien ja miehiä tyttöjenkin opettajina.
Aina kun olen hakenut työpaikkaa. Valehtelen olevani sinkku kun haastattelija kysyy onko perhettä. Lapsia siis ei ole, mutta olen 31v nainen niin työnantajat olettaa että lapsia tuokin akka alkaa maailmaan puskemaan hetkenä minä hyvänsä. Ja kummasti olen saanut töitä sen jälkeen kun aloin valehtelemaan eläväni yksin. Osa-aikaisia ja sijaisuuksia kylläkin mutta aikaisemmin ei ollut toivoakaan edes niistä ja kohta toivottavasti mut vakinaistetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 11 lapsisesta ei uskonnollisesta perheestä. Luit oikein. Siitä huolimatta koko lapsuuden minua haukuttiin lestadiolaiseksi ja aloin hävetä isoa perhettämme. Sama on jatkunut aikuisuuteen saakka. Aina kun joku on kuullut sisarus määrämme, olen jälkeenpäin kuullut miten muut ovat puhuneet minusta lestadiolaisena, vaikka olen maininnut joka kerta, että perheessämme ei ole yhtään uskonnollista henkilöä. Siksi nykyään valehtelen että minulla on neljä sisarusta uusille ihmisille. En tietenkään lähimmille.
Tämä on tietenkin kostautunut minulle, kun jotakin kautta näille uusille ihmisille on selvinnyt, että minulla oikeasti on kymmenen sisarusta. Tämän jälkeen tietenkin olen kuullut olevani valehteleva lestadiolainen.
Kiusaaminen ja häpeä tekee tehtävänsä. Elämä muuttuu valheeksi, josta kantaa uutta häpeää.
Tuosta huomaa kuinka ilkeitä suomalaisevat ovat, lapset ja aikuiset. Olisin tehnyt samoin, valehdellut.
En valehtele, mutta transtaustaisena saa välillä olla tietyissä asioissa varovainen, jos puheeksi tulee vaikka nuoruuden huonekaverit tai liikunnanopettajat eikä heidän sukupuoltaan viitsi mainita.