Mies, jota ei kiinnosta muiden asiat - JSSASAP vai onko toivoa?

Olemme olleet yhdessä n. neljä vuotta, joista asuneet yhdessä kaksi. Olen hiljalleen ajautunut etäämmäksi miehestäni ja nyt suhteemme on siinä pisteessä, että harkitsen luovuttamista.

Mies ei kysele minulta tai keneltäkään muulta koskaan oikein mistään. Havahduin tähän vasta hiljattain, kun yritin miettiä, miksi miehen läsnäolo on alkanut lähinnä ärsyttää ja valitsen nykyään mieluummin ystävän tai kirjan seurakseni. Aloin siksi hieman testimielessä kytätä miehen käytöstä, ja tässä pari räikeintä esimerkkiä.

Esimerkki 1. Vierailimme ystäviemme luona, joille on viime aikoina tapahtunut paljon suuria muutoksia elämässä. Toinen samanaikaisesti vierailulla ollut pariskunta oli myös pohdiskellut esimerkiksi toiselle paikkakunnalle muuttoa uusien työmahdollisuuksien takia. Mies ei kysynyt ystäviltämme yhtäkään kysymystä koko viikonlopun vierailun aikana, jutteli pelkästään omista asioistaan. Kysyin mieheltäni kyläilyn jälkeen, onko hän itse huomannut tällaista piirrettä itsessään ja ei myöntänyt huomanneensa, yleensä ihmiset kyllä kertovat asiansa kysymättäkin ja kysyi eikö se ole toisaalta vain hyvä piirre, ettei kysele. Vastasin, ettei oikein näin pitkälle vietynä ole, koska siitä jää olo ettei häntä kiinnosta. Meni hiljaiseksi eikä kommentoinut tähän enää mitään.

Esimerkki 2. Olin kesälomallani kaksi viikkoa matkoilla (meillä oli lomat eri aikaan) ja kävin matkan aikana monissa eri kaupungeissa ja muutaman päivän verran ulkomaillakin. Kun palasin takaisin, mies kysyi minulta kolme kysymystä: oliko kivaa, mitä äidilleni kuului ja mitä yhdelle ystävistäni kuului. Ei kysynyt jatkokysymyksiä, enkä kertonut kuin suppeahkot vastaukset näihin kolmeen kysymykseen. En ole vielä ottanut asiaa puheeksi, sillä olen odotellut milloin kysymyksiä alkaisi tulla kun en tällä kertaa itse puhu.

Esimerkki 3. Yhdelle miehen pitkäaikaisimmista ja läheisimmistä ystävistä syntyi ensimmäinen lapsi keväällä. Mies ei ole kertaakaan kysellyt ystävän kuulumisia lapsen syntymän jälkeen tai käynyt ystävänsä luona kylässä, ovat tavanneet lapsen syntymän jälkeen kerran yhteisen ystävänsä luona saunaillassa. Kysyin tästä mieheltä, että olisiko hänestä normaalia ja kivaa, jos hänen ystävänsä toimisi näin hänen ollessa tuore isä, sanoi ettei tiedä.

Mitä AV-raati on mieltä tällaisesta? Olen itse tosiaan jo lähellä luovutuspistettä, sillä minulla on olo, etten kiinnosta miestäni eikä meillä ole todellista henkistä yhteyttä. Emme riitele, mutta minulle on muodostunut vahva kämppis-fiilis ja miehen läheisyys on alkanut ahdistaa, koska minulla on olo että olen olemassa vain läheisyyttä varten ja sielunelämäni ei kiinnosta häntä. Siksi olen lakannut puhumasta omista asioistani, koska tuntuu että yhtä hyvin voisin puhua seinille. Toisaalta mies ei tee tätä pelkästään minulle vaan on välinpitämättömän oloinen kaikkia kohtaan.

Toinen tähän ongelmaan löyhästi liittyvä asia on se, että mies ei koskaan, liioittelematta kertaakaan ole ehdottanut sellaista yhteistä tekemistä, jonka tietää kiinnostavan minua. En ole kyllä aivan tietääkö hän oikeastaan, mikä minua kiinnostaisi. Hänen ehdotuksensa yhteiselle tekemiselle ovat aina samat kolme asiaa, jotka häntä kiinnostavat: syöminen, pelaaminen ja seksi. Kuitenkin se, että ylipäätään ehdottaa mitään, on positiivista, eli vaadinko mieheltä liikaa ja onko kokemukseni siitä, ettei mies ole kiinnostunut minusta ihmisenä, tuulesta temmattu?