Lue keskustelun säännöt.
Missä siviilivihkiminen?
29.09.2019 |
Menen avopuolisoni kanssa naimisiin ensi keväänä. Häistä tulee tosi pienet, alle 10 vierasta, ja juhlitaan ravintolan kabinetissa. Mieheni ei kuulu kirkkoon, joten vihkiminen on siviilivihkiminen. Mutta missä hitossa?
Olen katsonut kuvat maistraatin vihkihuoneesta. Mielestäni se näyttää kaikessa neutraaliudessaan ja koruttomuudessaan hautaustoimistolta, enkä tahdo avioitua siellä.
Mihin muualle vihkimisen voisi järjestää? Itse mietin, että ulkona, mutta mies on sitä vastaan, ja onhan siinä toki riskinsä ja haasteensa. Haluaisin jonkun kauniin paikan. Olen valmis näkemään hieman vaivaakin paikan eteen ja maksamaan vihkijälle siitä, että saapuu paikalle. Tuntuu jotenkin luonnottomalta, että maksettaisiin jostain "juhlatilasta" satasia, kun koko hääseurue on niin pieni ja vihkiminen vain lyhyt hetki, jonka jälkeen siirrytään ravintolaan. Kabinetti on pieni enkä oikein tiedä, miten se vihkiminen siellä tapahtuisi.
En siis koe, että maistraatti olisi vaihtoehto, mutta yhtälailla "perinteinen" vihkiminen juhlapaikalla tuntuu mahdottomalta, jos juhlapaikka on kabinetti. Mikä neuvoksi?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä kuulut kirkkoon, voitte saada kyllä kirkollisen vihkimisen. Ainakin Turussa on useampi pieni, kaunis kappeli, varmasti niitä on Helsingissäkin.
Siviilivihkijä ei välttämättä suostu tulemaan minne vain edes rahasta, aina ei suostu vihkimään edes viikonloppuna.
Teinä kävisin maistraatissa vähillä arkena. Sitten panostaisin hääpäivänä siihen vihkitilaisuuteen. Miettisin omanlaisen seremonian. Hankkisin juhlapuhujan seremoniamestariksi. Palkkaisin paikalle jousikvarteton ja laulajan. Käyttäisin vaikka puoli tuntia siihen vihkimiseen.
Paikka voi olla mikä vaan, Helsingissä on hienoja tiloja varmasti.
Ei saa kirkollista vihkimistä, jos toinen ei kuulu kirkkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ykkössuositukset vihkipaikoiksi kirkkojen ulkopuolelta Helsingissä on
Tosi pieniin häihin (sanotaan alle 20 tai ehkä jopa alle 10 vierasta)
- juhlapaikalla, jos mahdollista
- yksityinen ulkotila, jos mahdollista
- järjestelyihin luontevasti istuva paikka, kuten mahdollisen hääyöhotellin tiloja
- kotona, jos mahdollista
- maistraatin tilat, jos tuntuu itselle sopivalta
Isompiin häihin (sitten, kun se on taas turvallista ja mahdollista)
- juhlapaikalla
- Musiikkitalon Organo-sali
- Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha
- Sinebrychoffin museo
- Suomenlinnan Myllysali
- hotellit, esim. Kalastajatorpalla on hienoja tiloja
- museo- ja kulttuuritiloja on paljon, itse kysyisin esim. Helsingin taidehallista, Kansallismuseosta (aulatila on hieno!) ja esim. Tapiolassa Espoon kulttuurikeskuksen aulatilat tai WeeGee:n tilat
Nythän mikrohäät tai karkaaminen tuntuu vähän trendaavan. Valokuvaaja Jaakko Perälä ei mm. kuvaa mitään muita kuin elopment-häitä.
Menimme koronavuonna 2020 naimisiin kuuden vieraan läsnä ollessa. Alun perin oli tarkoitus järjestää 30 vieraan juhla toukokuussa, mutta siitä tulikin 6 vieraan juhla heinäkuussa. Vihkiminen oli ulkona meren äärellä yksityisellä rannalla ja sen laiturilla. Sen jälkeen hurautimme pikkubussilla ravintolaan syömään.
En tiedä mitään sen ihanampaa tapaa mennä naimisiin kuin tämä. Meillä oli täydelliset juhlat. Nyt naimisissa on oltu reilut 3,5 vuotta, ja viimeksi tänä viikonloppuna mietimme yhdessä, miten ihanat häät meillä oli.
Haluaisin jonnekin korkealle paikalle luonnon keskelle. Tai vaikka alppijärven rannalle. Voisin mennä naimisiin semmosessa paikassa ilman yhtäkään vierasta, jos vain tarpeelliset todistajat saisi.
Onhan ravintoloissakin kauniita puitteita, isompia kabinetteja ja terassia ym. Se vihkiminen on oikeasti vain pätkä lain vaatimaa lakitekstiä. Siihen kun saa tuomari tahdon ja tahdon ja käsipäivää, niin sen työ on tehty ja se ottaa ja lähtee. Oikeasti menee pari minuuttia. Vieraat voivat seistä vaikka siinä ravintolan pöydän ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan ravintoloissakin kauniita puitteita, isompia kabinetteja ja terassia ym. Se vihkiminen on oikeasti vain pätkä lain vaatimaa lakitekstiä. Siihen kun saa tuomari tahdon ja tahdon ja käsipäivää, niin sen työ on tehty ja se ottaa ja lähtee. Oikeasti menee pari minuuttia. Vieraat voivat seistä vaikka siinä ravintolan pöydän ympärillä.
Vihkiminen voi olla parin minuutin pätkä lakitekstiä, mutta johan täällä monessa viestissä on tullut ilmi, että siviilivihkiminen erityisesti maistraatin ulkopuolella voi olla niin paljon muutakin. Puheita, runoja, musiikkia kuohuvan juontia. Onko sitten ravintola sellaiseen sopiva paikka, riippuu täysin ravintolasta. Onhan niitä ravintoloita terasseineen meren ja järven rannoilla. Sitten on niitäkin, joissa vihkiminen ei oikein onnistu tai ole kellekään kivaa.
Meidän häitä juhlittiin pienessä kabinetissa, jossa oli 1 suuri ruokapöytä 10 hengelle. Kabinetin tila oli suunniteltu siten, että asiakkaat mahtuvat istumaan pöydässä ja kulkemaan kabinetin ovelle ja tarjoilijat mahtuvat työskentelemään pöydän ympärillä, heille oli pieni sivupöytätaso tarjottimia varten. Ei olisi ollut siinä kabinetissa tilaa vihkijälle. Ravintola Helsingin keskustassa vilkkaan kadun varrella, ei mitään terasseja.
Meidät vihittiin kotitalon kattoterassilla, jossa oli kukilla koristeltu vihkipaikka, merinäköala, mukavasti tilaa ja sinne mahtui meidän, vieraiden ja vihkijän lisäksi myös jousikvartetti. Ei olisi ikimaailmassa tämä setti ollut mahdollinen missään pienessä keskustaravintolan kabinetissa.
Eihän tässä siitä ole kysymys, ettei kirkollisessa vihkimisessä olisi mahdollisuuksia persoonallisiin valintoihin. Valinnanvaraa on vain huomattavasti vähemmän kuin siviilivihkimisessä. Raamatuntekstin pitää löytyä Raamatusta (joka on ja pysyy, ei uusiudu), musiikki pitää hyväksyttää kanttorilla (joista kaikki eivät ole kovin vapaamielisiä, maantieteellistäkin vaihtelua jonkin verran), ja rukouksia ei varioida. Kaavan muuntelu on muutenkin jäykempää. Se ei loputtomiin jousta ja muunnu. Eihän tässä mitään vikaa ole. Kirkollisen vihkimisen kuuluukin sisältää tietyt kirkolliset elementit.
Siviilivihkimiseen ei kaiketi hyväksytä tunnustuksellisia tekstejä, mutta muuten vain mielikuvitus on rajana. Vihkijän kanssa pitää keskustella siitä, mihin ylimääräiseen hän suostuu, mutta kyllä sellainen vihkijä löytyy, joka suostuu.
Ylipäänsä en ymmärrä sitä vastakkainasettelua, joka erilaisten vihkimistapojen välillä vallitsee. Puolensa kaikessa. Tuhannen tosi on, että ihmiset ovat keksimäärin aika laiskoja penkomaan Raamattua, urkumusiikkikirjallisuutta, muutakaan sävellettyä musiikkia tai runokirjoja. Lähes kaikissa häissä soivat samat Kuulat ja Prinsessa Ruususet. Tai (muka niin) moderneina ja persoonallisina valintoina Pachelbelin Canonit ja Hakanpään Trumpettisävelmät. Kliseitä kaikki. Toisaalta toki kauniita, siksi niistä on tullut tylsyyteen saakka niin suosittuja. Myös siviilivhkimisten lisäosina kiertävät usein samat ja toistuvat puheet ja runot. Esim. ns. apassi-intiaanien avioliittorukous ja Tommy Tabermannin Oodi saarelle. On suuri vaiva löytää jotain oikeasti persoonallista ja omalta tuntuvaa.
Meille siviilivihkiminen oli lopulta selvä valinta, koska puolisoni ei kuulu kirkkoon. Itse ajattelin pitkään, että olisimme hankkineet siunauksen lisäksi, mutta se sitten jäi, kun ei tuntunut hengellisenä asiana niin tärkeältä. Ehkä suurimpana motivaattorina kirkolliseen siunaukseen minulle olisi ollut se, että olisin saanut häihini urkumusiikkia. Olin jo aikoinaan valinnut marssit Sibeliukselta ja Widorilta. Lopulta siviilivihkimisessä jousikvartetti soitti Bachia ja Sibeliusta.