Kaipaan kauheasti kotiseudulle, en kestä

Up

Sympatiseeraan, itsellänikin kaiho sinne pistä olen pois. Luonto, hiljaisuus ja rauha muistoissa vain.

Muuta sinne tai hanki sieltä kesäpaikka. Kyllä niitä taloja on, laita vaikka ilmoitus johonkin. Tai muuta ensin vuokralle, jos et olekaan ihan varma.

Ymmärrän hyvin. Eihöhän joku keino löydy.

Toivottavasti pääset vielä sinne! 😊

Vaihda farkut verkkarihousuun

Muuta. Itse olen paluumuuttoa tekemässä. Kaipuu kotiseudulle on ollut 10 vuotta.

Ettet vain kaipaisi jotain sellaista, mitä ei enää ole?

Usein kotiseudun ikävöinnissä on kyse lapsuuden ja teini-iän kaipuusta.

Kalle Päätalo kuvasi hyvin tätä kirjassaan Muuttunut Selkonen.

Kotiseudulle paluu oli pettymys, koska niin kotiseutu, aika, kuin mieskin olivat jotain muuta kuin muistojen Selkosessa.

Assburger kirjoitti:

Ettet vain kaipaisi jotain sellaista, mitä ei enää ole?

Usein kotiseudun ikävöinnissä on kyse lapsuuden ja teini-iän kaipuusta.

Kalle Päätalo kuvasi hyvin tätä kirjassaan Muuttunut Selkonen.

Kotiseudulle paluu oli pettymys, koska niin kotiseutu, aika, kuin mieskin olivat jotain muuta kuin muistojen Selkosessa.

Tämän takia vuokralle muutto voisi ensin olla hyvä ajatus. Voisit sitten rauhassa miettiä, mitä haluat.

Ala ensin selvittää työpaikkatilannetta ja hankkia uutta elannonlähdettä. Rahattomana mikä tahansa elinympäristö alkaa ahdistaa. Jos olet eläkkeellä, on vapauden asteita enemmän. Selvitä tuolloin palvelujen saatavuus äläkä osta niin työlästä taloa, että sen hoitaminen käy raskaaksi, kun kunto rapistuu. Ota myös huomioon, että asuntojen jälleenmyyntiarvo laskee monin paikoin ja poismuuttaminen ei välttämättä olisi helppoa, jos mieli muuttuu. Määräaikainen vuokraaminen olisi riskittömämpi vaihtoehto.

Assburger kirjoitti:

Ettet vain kaipaisi jotain sellaista, mitä ei enää ole?

Usein kotiseudun ikävöinnissä on kyse lapsuuden ja teini-iän kaipuusta.

Kalle Päätalo kuvasi hyvin tätä kirjassaan Muuttunut Selkonen.

Kotiseudulle paluu oli pettymys, koska niin kotiseutu, aika, kuin mieskin olivat jotain muuta kuin muistojen Selkosessa.

Tätä mietin, koska olen viime aikoina myös alkanut katsomaan uudelleen ohjelmia, joita tuli silloin kun olin pieni... Mutta tosiasia on, että enää en viihdy paikassa missä nykyään asun. Ja olen kotiseutuani aina rakastanut, tietysti nuorena sosiaalinen elämä ja halu nähdä maailma oli niin tärkeää, että halusin pois. Nyt nauttisin taas sellaisista aktiviteeteista jotka kotiseudulla on mahdollisia, luonnossa olemisesta ym. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ala ensin selvittää työpaikkatilannetta ja hankkia uutta elannonlähdettä. Rahattomana mikä tahansa elinympäristö alkaa ahdistaa. Jos olet eläkkeellä, on vapauden asteita enemmän. Selvitä tuolloin palvelujen saatavuus äläkä osta niin työlästä taloa, että sen hoitaminen käy raskaaksi, kun kunto rapistuu. Ota myös huomioon, että asuntojen jälleenmyyntiarvo laskee monin paikoin ja poismuuttaminen ei välttämättä olisi helppoa, jos mieli muuttuu. Määräaikainen vuokraaminen olisi riskittömämpi vaihtoehto.

Nämä ovat hyviä vinkkejä. Ainoa toinen vaihtoehto olisi löytää "uusi" kotiseutu - sellainen paikka, joka on samantapainen ja jonne luodaan uudet muistot. Olen katsellut paikkoja myös vastaavalta lähiseudulta, mutta en ole löytänyt vielä sellaista mikä tuntuisi tarpeeksi hyvältä ja siksi mietin, pitäisikö muuttaa ihan lähelle varsinaista alkuperäistä kotia. Ap

Minäkin olen viime aikoina kaivannut kovasti kotiin. Haaveena muuttaa vanhempieni taloon, kunhan he päättävät muuttaa keskustaan palvelujen ääreen... Mitä ei kyllä tapahdu! :) Ymmärrän hyvin sinua, ap.

Matti Ristinen joka on pohjoisesta kotoisin sanoi jossain että kaipaa heimonsa luo.

Monelle käy niin että nuorena kaipaa vaan pois, minne tahansa. Sitten vanhempana alkaakin kaivata takaisin. Kesämökki tms kotiseudulla on ihan hyvää 'juurihoitoa.'

Neuvoni: kuuntele sydäntäsi ja palaa kotiseudullesi.

Olen varma, että tulet käymään läpi monenlaisia tunteita sen tehtyäsi, mutta voittopuolisesti tulet olemaan sitä mieltä, että se oli elämäsi paras siirto. Kun melu-, valo- ja ilmansaasteet jäävät taakse, tunnet alkukantaista onnea ja tyydytystä. Tämän sanon kaupungista lopullisesti vetäytyneen työikäisen, perheellisen ihmisen kokemuksella.

Kyllä asiat aina järjestyvät.

Maaseutuhenkiset ihmiset pelkäävät liikaa paluumuuttoa. Voin kertoa, että se tekee hyvää. Maaseutu on turvapaikka kaiken tämän kiihtyvän ahdistuksen ja turvattomuuden, alituisen muutoksen keskellä. Täällä olen päässyt käsiksi oikeisiin tunteisiin ja ajatuksiin, kaiken tyhjänpäiväisen jälkeen löytänyt sen, mikä on minulle tärkeää.

Kaiken lisäksi olen varma, että maaseutu kokee jo lähitulevaisuudessa ennen näkemättömän renessanssin. Kaikki merkit ovat jo ilmassa. Uidaan pelottomasti vastavirtaan, näytetään "koneistolle"!

Täällä myös paluumuuttoa suunnitteleva. Kaupungissa on ollut töitä, mutta jo vuosia on tuntunut siltä että jotain puuttuu. Onko tämä sitä elämää jota halusin. Vastaus on jo niin pitkään ollut; ei ole, haluaisin takaisin kotiin. Isot ansiot ja hyvä työpaikka, ei merkitse ehkä kuitenkaan minulle niin paljon. Maaseudulla myös kustannukset ovat pienemmät - ympäristö turvallinen lapsille.

Toivon että paluumuutto on mahdollista lähitulevaisuudessa.

Itse kyttäsin myyntiin tulleita taloja 3v, kunnes sitten sattui kohdalle oikea. Nyt en muuta enää ikinä mihinkään.

Ehkä kaipaat turvallisuutta ja yhteisöllisyyttä?

Lapsuudessa ja nuoruudessa koko naapurusto ja kaupunginosa tuntuivat tosiaan tutuilta ja olivat tavallaan tiheään "merkittyjä". Tiesi niin monen koulukaverin perheen talon ja kadun, vaikkei edes tuntenut heitä kaikkia henkilökohtaisesti. 

Jos niihin maisemiin, kadunkulmiin, puistoihin, rakennuksiin, leikkikenttiin jne. lisäksi liittyy hyviä muistoja, kaipuu on vielä ymmärrettävää. 

Palasin nelikymppisenä kotikaupunkiin. Aluksi tuntui vähän oudolta, kun oli tottunut isompaan kaupunkiin. Sitten alkoi tuntua mukavalta, ja nykyään en enää muuttaisi

On mukavaa kun on juuret, ja kun on itse joku jolla on täällä sukua ja historia.