Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempien puheet lapselle lähdön hetkellä
27.09.2019 |
Mitä olisitte mieltä, jos olisitte olleet isovanhempien luona kylässä ja ette olisi jäämässä yöksi, koska pitää mennä kotiin seuraavaksi päiväksi, kun on muuta ohjelmaa (kahden tunnin ajomatka eli ei asuta ihan naapurissa). Kotiinlähdön hetkellä he alkaisivat höpöttää lapselle, että miksi et jää yökylään, jäisit nyt, olisi kiva, kun jäisit pidemmäksi aikaa. Kova ruinaaminen. Lapsi olisi alun perin ollut lähdössä ihan suosiolla hyvillä mielin kotiin, vaikka olikin ollut kivat leikit ja mukavaa, mutta näistä puheista hämmentyneinä alkaa autossa kovasti kysellä ja jankata, miksei voitu jäädä ja kyselisi koko illan ja monta seuraavaa päivää, että koska mennään, koska mennään. Kyseessä kohta 4v täyttävä lapsi.
Olenko nipo, kun mun mielestä tuollainen tavallaan vanhempien ohi puhuminen ei ole kiva juttu?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole asiallista, vaan ylikävelyä. Meillä tuota tehtiin kaiken aikaa. Aina kun kielsin, alettiin kysellä lapselta minun ohitseni. Sitten kun sanoin, että ei ole asiallista, alettiin jankata miten "et sinä Liisasta määrää". Haloo, kuka siitä kolmevuotiaasta määrää ellei vanhempi.
Samaa mieltä, ei ole ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä teki mun isovanhemmat aikoinaan mulle sekä sisruksille ja sitä tekee meidän vanhemmat meidän lapsille. Ja mies muistaa että hänenkin isovanhemmat puhuivat tuollaisia.
Ehkä perus mummojen ja pappojen höpinöitä rakkaille lapsenlapsilleen :)
Ei minusta mitään pahaa, vitsillä ollaan aina nuo puheet otettu.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole asiallista, vaan ylikävelyä. Meillä tuota tehtiin kaiken aikaa. Aina kun kielsin, alettiin kysellä lapselta minun ohitseni. Sitten kun sanoin, että ei ole asiallista, alettiin jankata miten "et sinä Liisasta määrää". Haloo, kuka siitä kolmevuotiaasta määrää ellei vanhempi.
Et sinä sitä lasta kuitenkaan omista kuin jotain kotieläintä, että vain sinä ja vain sinä tiedät...
Tuttu tarina :)
Ja lisämausteena se että lapsi on syötetty niin täyteen sokeria ja pullaa että oksentaa autoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole asiallista, vaan ylikävelyä. Meillä tuota tehtiin kaiken aikaa. Aina kun kielsin, alettiin kysellä lapselta minun ohitseni. Sitten kun sanoin, että ei ole asiallista, alettiin jankata miten "et sinä Liisasta määrää". Haloo, kuka siitä kolmevuotiaasta määrää ellei vanhempi.
Et sinä sitä lasta kuitenkaan omista kuin jotain kotieläintä, että vain sinä ja vain sinä tiedät...
Olen lapsen holhooja ja määrään lapsen hyvinvoinnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole asiallista, vaan ylikävelyä. Meillä tuota tehtiin kaiken aikaa. Aina kun kielsin, alettiin kysellä lapselta minun ohitseni. Sitten kun sanoin, että ei ole asiallista, alettiin jankata miten "et sinä Liisasta määrää". Haloo, kuka siitä kolmevuotiaasta määrää ellei vanhempi.
Et sinä sitä lasta kuitenkaan omista kuin jotain kotieläintä, että vain sinä ja vain sinä tiedät...
Haloo, luetunymmärrys: määrääminen ja omistaminen ovat eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Sitä teki mun isovanhemmat aikoinaan mulle sekä sisruksille ja sitä tekee meidän vanhemmat meidän lapsille. Ja mies muistaa että hänenkin isovanhemmat puhuivat tuollaisia.
Ehkä perus mummojen ja pappojen höpinöitä rakkaille lapsenlapsilleen :)
Ei minusta mitään pahaa, vitsillä ollaan aina nuo puheet otettu.
Musta on käsittämätöntä, että sille muka rakkaalle halutaan aiheuttaa pahaa mieltä tahallaan. Eihän semmoinen ole mitään rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai ohjasit lapsen esim. papan kanssa autolle ja puhuit mummin kanssa asian läpi? Viimeistään nyt olisi hyvä sopia, että nämä asiat sovitaan etukäteen, eikä niitä sitten enää muutella.
Meillä toinen versio:
-Tulkaa nyt pian taas vielä kun täällä elossa ollaan!
- Koskas te lähdette meillä käymäån?
- No kattoo nyt, ehkä ensi kuussa, jos elossa ollaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä toinen versio:
-Tulkaa nyt pian taas vielä kun täällä elossa ollaan!
- Koskas te lähdette meillä käymäån?
- No kattoo nyt, ehkä ensi kuussa, jos elossa ollaan..
Anteeksi kun naurattaa mutta tulee mieleen mitä isäni sanoi kun mummoni kuoli: "eihän se anoppi tehnytkään kuolemaa kuin vähän vajaat 30 vuotta."
Ja tämä siis sanottuna kaikella rakkaudella. Itsekin muistan kuinka mummo sanoi joka ikinen kerta hyvästellessä jotain "hyvä kun ehdittiin vielä nähdä", "ties vaikka ois viimeinen kerta" jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toinen versio:
-Tulkaa nyt pian taas vielä kun täällä elossa ollaan!
- Koskas te lähdette meillä käymäån?
- No kattoo nyt, ehkä ensi kuussa, jos elossa ollaan..Anteeksi kun naurattaa mutta tulee mieleen mitä isäni sanoi kun mummoni kuoli: "eihän se anoppi tehnytkään kuolemaa kuin vähän vajaat 30 vuotta."
Ja tämä siis sanottuna kaikella rakkaudella. Itsekin muistan kuinka mummo sanoi joka ikinen kerta hyvästellessä jotain "hyvä kun ehdittiin vielä nähdä", "ties vaikka ois viimeinen kerta" jne.
Apua, minun mummini teki tätä myös vuosikymmeniä, koskaan ei ollut näkemässä enää seuraavaa joulua/pääsiäistä/juhannusta/syntymäpäivää... Mitäpä siihen sanot....
Anoppini on nyt alkanut samaan, itku silmässä selittää miten kohta varmaan kuolee. Hänellä ei ole mitään pahoja sairauksia. On vaan jonkinlainen tapa kerjätä huomiota ja sääliä. En jaksa kauhesti olla myötätuntoinen tuollaisesta, minulta on kaksi parasta ystävää kuollut alle nelikymppisenä syöpään ja tapaturmaisesti. Anoppi on elänyt hyvän ja rikkaan elämän, olisi hänen kaikin puolin mahdollista olla vaan onnellinen ja tyytyväinen kun on näinkin kauan jo elänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä toinen versio:
-Tulkaa nyt pian taas vielä kun täällä elossa ollaan!
- Koskas te lähdette meillä käymäån?
- No kattoo nyt, ehkä ensi kuussa, jos elossa ollaan..Anteeksi kun naurattaa mutta tulee mieleen mitä isäni sanoi kun mummoni kuoli: "eihän se anoppi tehnytkään kuolemaa kuin vähän vajaat 30 vuotta."
Ja tämä siis sanottuna kaikella rakkaudella. Itsekin muistan kuinka mummo sanoi joka ikinen kerta hyvästellessä jotain "hyvä kun ehdittiin vielä nähdä", "ties vaikka ois viimeinen kerta" jne.Apua, minun mummini teki tätä myös vuosikymmeniä, koskaan ei ollut näkemässä enää seuraavaa joulua/pääsiäistä/juhannusta/syntymäpäivää... Mitäpä siihen sanot....
Anoppini on nyt alkanut samaan, itku silmässä selittää miten kohta varmaan kuolee. Hänellä ei ole mitään pahoja sairauksia. On vaan jonkinlainen tapa kerjätä huomiota ja sääliä. En jaksa kauhesti olla myötätuntoinen tuollaisesta, minulta on kaksi parasta ystävää kuollut alle nelikymppisenä syöpään ja tapaturmaisesti. Anoppi on elänyt hyvän ja rikkaan elämän, olisi hänen kaikin puolin mahdollista olla vaan onnellinen ja tyytyväinen kun on näinkin kauan jo elänyt.
Yksi pappi sanoi mulle kerran, että hän ei pidä siitä, että sanotaan, että kuolema niittää kypsää viljaa.
Jokainen on rakas läheisilleen, vaikka on vanha ja moni vanhus vielä haluaa elää. Ihan kuin haluttaisiin sanoa, että ollaan jo kysytty siihen vanhukseen, kun niin kauan elelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on samaa. Mutta sitten tosiasiassa ei todellakaan oteta yökylään (edes silloin, kun oikea tarve olisi, kun esimerkiksi olen synnyttämässä pikkusisarusta...), lupaillaan vaan. Olisi hiljaa, kun ei ole tarkoituskaan toteuttaa.
On teillä ikäviä isovanhempia tai totaalisen ajattelemattomia.
Omalle lapselle sitten vaan selitetään, miten asiat ovat, se nyt mikään ongelma ole.
Meillä miniä ärsyyntyy siitä, kun hyvästelen pojan perheen suunnilleen "lähtekääs jo, niin pääse siivoamaan puuvajaa". Hänen mielestään minun pitäisi näyttää lapsenlapsille, että heitä on jo ikävä, pitäisi sanoittaa tunteita. No kun ei ole ikävä ja on muutakin tekemistä kuin halailla turvaistuimisissa jo istuvia ja heiluttaa kättä hyvästiksi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä toinen versio:
-Tulkaa nyt pian taas vielä kun täällä elossa ollaan!
- Koskas te lähdette meillä käymäån?
- No kattoo nyt, ehkä ensi kuussa, jos elossa ollaan..
Mummini viljeli tätä myös. Lähden hetkellä aina huokaili, et "ihanaa kun kävitte...ens kesänä ei mummii enää oo..." hän sanoi näin 12 vuoden ajan. Kun olin 20 näin todella kävikin, mutta oli ahdistavaa kuulla siitä 8-vuotiaasta lähtien, tai ehkä jo aiemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä ärsyyntyy siitä, kun hyvästelen pojan perheen suunnilleen "lähtekääs jo, niin pääse siivoamaan puuvajaa". Hänen mielestään minun pitäisi näyttää lapsenlapsille, että heitä on jo ikävä, pitäisi sanoittaa tunteita. No kun ei ole ikävä ja on muutakin tekemistä kuin halailla turvaistuimisissa jo istuvia ja heiluttaa kättä hyvästiksi.
Kutsumattako tulevat, jos on niin kovin muuta tekemistä ettei peruskohteliaisuudelle ole aikaa? "Oli kiva tavata, nähdään taas, heippa (mummon kullat)!"
Meilläkin on harrastettu tuota ja useammalta sukulaiselta vieläpä. Tavallaan jossain määrin ymmärrän tuon "vitsailuna" lapselle, ja hyväntahtoisten hölmöjen kohdalla olen vain sanonut lapselle noissa tilanteissa, että "X vitsailee, menemme kotiin", ja sanonut samaan henkäykseen ks. henkilölle ihan suoraan, etten ikinä jätä lasta hoitoon niin ettei ole saanut siitä kuulla kunnolla etukäteen. Tämä on lopettanut aika hyvin nuo puheet, paitsi silloin kun on isommat sukujuhlat ja vanhemmalla polvella alkaa mennä höpöksi lasten suhteen, unohtuu ne käytöstavat ja vanhempien vanhemmuuden kunnioittaminen helposti.
Sitten on yksi isovanhempi, joka tekee tuota mutta myös lisäksi yrittää rikkoa suurinpiirtein kaikkia asettamiamme rajoja joka vierailulla. En nyt erittele näitä rajoja, mutta ihan normaaleja ja terveitä rajoja, mitä varmaan jokaisessa perheessä on lapsille ja perheen ulkopuolisille aikuisille (suhteessa niihin lapsiin). Varmaan useimmissa suvuissa ei näitä edes aseteta erikseen, kun ovat niin itsestäänselvyyksiä.
No tälle kyseiselle isovanhemmalla olen sanonut tuollaisissa tilanteissa ihan suoraan ja melko tylysti: "Näistä asioista sovitaan aina aikuisten kesken. Älä koskaan ehdota lapsellemme sellaista mitä et ole ensin kysynyt meiltä". Ja yleensä ainakin pari seuraavaa kertaa sujuvat rauhallisesti.
Eli kannattaa miettiä se vastaus ehkä vähän senkin mukaan, onko ks. henkilön kanssa muutenkin vaikeuksia. Ei minun mielestäni kannata "turhaan" loukata kuitenkaan. Aika monelle nyky 50-60-vuotiaalle tuo on vain tyhmää aivopieruilua, kuvittelevat olevansa hauskoja ja avuliaita noin tehdessään.
Ei ole asiallista, vaan ylikävelyä. Meillä tuota tehtiin kaiken aikaa. Aina kun kielsin, alettiin kysellä lapselta minun ohitseni. Sitten kun sanoin, että ei ole asiallista, alettiin jankata miten "et sinä Liisasta määrää". Haloo, kuka siitä kolmevuotiaasta määrää ellei vanhempi.