Mitä teen?

Viime viikolla oli huono tilanne. Henkilökohtainen rahaliikenteeni seisoi enkä päässyt yhtään mihinkään kotoa. En voinut tankata enkä yhtään mitään. Sitten tuli rahaa, joka meni laskuihin. Innostuin vähän liikaa ja maksoin ihan tuoreenkin laskun, jossa olisi ollut vielä reippaasti maksuaikaa. Lisää saan lokakuun ekana päivänä.

Tänään pitäisi mennä kouluun. Noh, mitä viime yönä tapahtui? Tulin kotiin, sammutin auton ja se ei startannut enää. Puolen tunnin odottelu ja mekaanikko saapui. Ei ilmeisesti osannut asiaansa loppujen lopuksi, ja jouduin soittamaan toisen palvelun hätiin. Tarkoitus oli, että akku vaihdetaan paikan päällä. Ensimmäinen tyyppi väitti sen olevan rikki. Toinen väitti että ei ole rikki.

Toinen tyyppi sanoi, että minun täytyy ajella pidempiä matkoja, jotta akku kerkeää latautumaan. Joten häivyin sitten heti ajamaan, jotta sama hyytyminen ei tapahdu heti hänen lähdettyä.

Siinähän se yö vierähti ja nyt tuota saamarin autoa on käynyt tsekkailemassa yhteensä kolme mekaanikkoa. Eiköhän minun tuurillani se "ihan kunnossa oleva" akku ole tyhjentynyt taas kun menen seuraavan kerran autoon.

Niin, nyt en siis ole nukkunut ollenkaan, kun piti odotella kahta eri mekaanikkoa ja sitten ajaa, että akku latautuu.

En voi mennä tässä kunnossa moottoritielle enkä ole ollut nyt kahteen viikkoon koulussa. Tietävät nyt tilanteen siellä, mutta en kehtaisi enää selittää näitä juttuja. Tuntuu jotenkin nöyryyttävältä joutua koko ajan selittelemään, että miksi en taaskaan voi tulla kouluun. Mutta kun en vain voi lähteä yön valvoneena ajamaan 100-120 km/h. Se on ihan päivänselvää. Mitä teen. En reagoi vttuiluun. En ole tehnyt mitään väärää. En minä pystyisi jättämään epäkunnossa olevan auton korjausta seuraavaan päivään tietämättä, mikä sitä vaivaa. Ja tuskin päiväsaikaan saisi niin nopeasti ketään paikan päälle. Joten olen ennakoinut ja hoitanut asiat samantien.