Selkäleikkaus pelottaa - kokemuksia, vertaistukea?

Minulta leikattiin samainen vaiva 15 vuotta sitten ja ongelmat jäivät sinne leikkaussaliin. Eli toipuminen oli nopeaa eikä vaiva ole uusinut sen koommin. Minulla ei ole kuin positiivista sanottavaa.

Kiitos kommentistasi! Muistatko, että minkä alan lääkäri sinut leikkasi?

Up

Pelottaa kirjoitti:

Kiitos kommentistasi! Muistatko, että minkä alan lääkäri sinut leikkasi?

Valitettavasti ei mitään muistikuvaa. Pienessä aluesairaalassa leikattiin.

Leikkauksestani on kulunut parikymmentä vuotta.  Oli mahtava tunne herätä leikkauksesta,kun lääkäri kysyi vointiani ja tajusin makaavani ensimmäisen kerran yli puoleen vuoteen selälläni , jalat suorina ja ilman kipuja. Lähdin sairaalasta seuraavana päivänä omasta toiveestani. Sitä seuraavana päivänä hyppäsin auton rattiin ja lähdin kauppaan. Olin kuin uudestisyntynyt, eivätkä kivut ole palanneet. Sain siis elämäni takaisin.

Leikkaukseni tehtiin H:gissä ja mikrokirurgisesti.

Miten ap sinun leikkauksesi on suunniteltu tehtäväksi?

Tsemppiä! En voi muuta sano, kun ei ole kokemusta selkäleikkauksista. Tai no, eräs sukulainen leikattiin iskiaksen takia joskus 80-luvulla ja hänen elämänsä muuttui heti paremmaksi. 

Minulla oli halvausoireita toisessa jalassa ja sain kävelykyvyn takaisin leikkauksesta. Yksi yö sairaalassa ja kk saikulla

Kiitos paljon kaikille vastaajille! Jokainen positiivinen kokemus helpottaa, kun tyhmänä juurikin sen virheen tein että aloin googlettelemaan asiaa ja ajauduin noiden kauhukokemusten pariin...

Mikrokirurgiasta lääkäri puhui, kuulemma hyvin pieni leikkaushaava olisi tulossa? Minulla juuri noita samoja oireita, jalka suorana en pysty makaamaan selälläni ja yölläkin sopivan nukkumisasennon löytyminen haastavaa.

Kuulostaa hurjalta tuollaiset halvausoireet, onneksi sait avun leikkauksesta! Minulla ei onnekseni ole muita oireita, kuin jalan kipu ja puutuminen, mutta kyllä tämä elämää ja arkea rajoittaa kovasti.

Miten te leikatut, joudutteko nykyään varomaan selkää enemmän kuin aiemmin vai onko asia painunut jo unholaan eikä sitä tule arjessa mietittyä? :)

Voimia sinulle:)

Pelottaa kirjoitti:

Kiitos paljon kaikille vastaajille! Jokainen positiivinen kokemus helpottaa, kun tyhmänä juurikin sen virheen tein että aloin googlettelemaan asiaa ja ajauduin noiden kauhukokemusten pariin...

Mikrokirurgiasta lääkäri puhui, kuulemma hyvin pieni leikkaushaava olisi tulossa? Minulla juuri noita samoja oireita, jalka suorana en pysty makaamaan selälläni ja yölläkin sopivan nukkumisasennon löytyminen haastavaa.

Kuulostaa hurjalta tuollaiset halvausoireet, onneksi sait avun leikkauksesta! Minulla ei onnekseni ole muita oireita, kuin jalan kipu ja puutuminen, mutta kyllä tämä elämää ja arkea rajoittaa kovasti.

Miten te leikatut, joudutteko nykyään varomaan selkää enemmän kuin aiemmin vai onko asia painunut jo unholaan eikä sitä tule arjessa mietittyä? :)

Sairaalsta lähtiessäni minua evästettiin, että ensaa nostaa kuutta kiloa painavampaa.  Varoin nostelua ensimmäisen vuoden jossain määrin, sen jälkeen olen elänyt täysin normaalia elämää, varomatta mitenkään erityisesti.  Harrastan myös joogaa, eli olen pitänyt selkäni liikkuvana.

Olen hoitanut myös kokopäiväisesti pieniä lapsenlapsiani lähes kymmenen vuotta sitten. Siis jo enne kuin oppivat kävelemään, eli nostelu ja kantelua riitti. Ei ongelmia.

Liukastumista kylläkin varon, se kun saattaa aiheuttaa seuraavan , jo heikossa kunnossa olevan välilevyn leikkaustarpeen (leikkaava lääkäri ennusti, että leikkauksesta muutaman vuoden päästä näemme uudestaan samoissa merkeissä) .  Ei ainakaan vielä, parinkymmen vuoden päästä tarvetta ole ilmaantunut:)

Liukkaalla säällä käytän jalkineita, joissa on kiinni ruuvatut liukuesteet. Toimii peilijäälläkin:)

Leikattiin välilevyn pullistuma 2v sitten. Oireet oli se että jalasta meni tunto, eli puutui. Ei ehtinyt olemaan edes kunnolla kipeä. Leikattiin mikro kirurgialla ja 2pv leikkauksesta olin kotona ja ekalla lyhyellä kävelylenkillä. 6vk tuli sairaslomaa ja fyssarilla kävin koko ajan. Tuon jälkeen ei ole selkävaivoja ollut. Eniten kipeä leikkauksen jälkeen oli leikkaus arpi, eli sama "kipu" kuin missä muussa leikkauksessa tahansa. Pari päivää söin vähän vahvempaa särkylääkettä ja se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Pelottaa kirjoitti:

Kiitos paljon kaikille vastaajille! Jokainen positiivinen kokemus helpottaa, kun tyhmänä juurikin sen virheen tein että aloin googlettelemaan asiaa ja ajauduin noiden kauhukokemusten pariin...

Mikrokirurgiasta lääkäri puhui, kuulemma hyvin pieni leikkaushaava olisi tulossa? Minulla juuri noita samoja oireita, jalka suorana en pysty makaamaan selälläni ja yölläkin sopivan nukkumisasennon löytyminen haastavaa.

Kuulostaa hurjalta tuollaiset halvausoireet, onneksi sait avun leikkauksesta! Minulla ei onnekseni ole muita oireita, kuin jalan kipu ja puutuminen, mutta kyllä tämä elämää ja arkea rajoittaa kovasti.

Miten te leikatut, joudutteko nykyään varomaan selkää enemmän kuin aiemmin vai onko asia painunut jo unholaan eikä sitä tule arjessa mietittyä? :)

Sairaalsta lähtiessäni minua evästettiin, että ensaa nostaa kuutta kiloa painavampaa.  Varoin nostelua ensimmäisen vuoden jossain määrin, sen jälkeen olen elänyt täysin normaalia elämää, varomatta mitenkään erityisesti.  Harrastan myös joogaa, eli olen pitänyt selkäni liikkuvana.

Olen hoitanut myös kokopäiväisesti pieniä lapsenlapsiani lähes kymmenen vuotta sitten. Siis jo enne kuin oppivat kävelemään, eli nostelu ja kantelua riitti. Ei ongelmia.

Liukastumista kylläkin varon, se kun saattaa aiheuttaa seuraavan , jo heikossa kunnossa olevan välilevyn leikkaustarpeen (leikkaava lääkäri ennusti, että leikkauksesta muutaman vuoden päästä näemme uudestaan samoissa merkeissä) .  Ei ainakaan vielä, parinkymmen vuoden päästä tarvetta ole ilmaantunut:)

Liukkaalla säällä käytän jalkineita, joissa on kiinni ruuvatut liukuesteet. Toimii peilijäälläkin:)

Lohdullista kuulla, ettei tuo ole rajoittanut elämääsi enää jälkeenpäin! Pienestä liukastumisesta ja kaatumisesta minullakin tämä alkoi, valmiiksi jo pelottaa tulevat jäiset kelit! Täytyy hankkia tuollaiset nastakengät.

Jos leikkaus tehdään nopeasti oireiden alettua on todennäköisyys parantua hyvä, mutta jos leikkausta venytetään jää sinulle varmasti joitain vaivoja, hermot jos vaurioituvat eivät ne koskaan palaa ennallee.

Mulla on ollut välilevyn pullistuma, mikä parani ilman leikkausta, mutta vasemman jalan ulkosyrjässä on tunto huono/ omituinen ja vas jalan pikkuvarvas ja nimetön ovat vain näön vuoksi mukana.

Välilevy tyrästä jäi oikeaan jalkaan lihasheikkoutta, parani sekin ilman leikkausta, fysiatri sanoi magneettikuvista että mulla on hyvin tilaa hermokanavassa, tämä 2015 ja viime talvi oli ensimmäinen että pystyi luistelemaan, oikean jalan luistin lähti aikaisemmin oikealle eikä sitä pystynyt mitenkään korjaamaan ja sitten kipeytyi polvi, vähän sama kävellessä jos ei ollut tarkkana miten käveli.

Selkä on kyllä muutenkin kulunut pilalle.

Kaverin leikkaus ei poistanut kaikkia vaivoja vaan palasivat osittain erillaisina.

Avokin vaivat loppuivat leikkaukseen, mutta on muuttunut kankeaksi.

Ym.

Mulla kans liukastumisessa repes välilevy josta tuli iso pullistuma painaen hermoa niin etten pystynyt kävelemään, nilkka ei enää pitänyt.

Mikrokirurgisesti leikattiin ja hyvin onnistui. Kivut lähti mutta puutumista jäi niin kuin lääkäri sanoikin. Kyllähän sitä kyseltiin moneen kertaan että leikataanko ja leikataanko koska eihän siinä tarvi kun jonkun instrumentin vähän heilahtaa ja joku paikka vaurioituu, kyllä se mulle selväks tehtiin, mutta ei mulla vaihtoehtojakaan ollut, fysioterapiasta ei minkäänlaista hyötyä.

Mutta loppu hyvin, selkä on melkein entisensä.

Mut leikattu selkä on sitten aina leikattu selkä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla kans liukastumisessa repes välilevy josta tuli iso pullistuma painaen hermoa niin etten pystynyt kävelemään, nilkka ei enää pitänyt.

Mikrokirurgisesti leikattiin ja hyvin onnistui. Kivut lähti mutta puutumista jäi niin kuin lääkäri sanoikin. Kyllähän sitä kyseltiin moneen kertaan että leikataanko ja leikataanko koska eihän siinä tarvi kun jonkun instrumentin vähän heilahtaa ja joku paikka vaurioituu, kyllä se mulle selväks tehtiin, mutta ei mulla vaihtoehtojakaan ollut, fysioterapiasta ei minkäänlaista hyötyä.

Mutta loppu hyvin, selkä on melkein entisensä.

Vähän samanlainen tilanne itselläni, ettei oikein vaihtoehtoa taida olla. Lääkäri selitti että pullistuma on jotenkin sellainen, ettei se pääse itsekseen ajan kanssa ns. kuivumaan kokoon. :( Täytyy vain jotenkin tsempata itseäni että rohkenen mennä, joku puutuminenkaan ei kuulosta niin pahalta kuin tämä hermosärky.

M kirjoitti:

Jos leikkaus tehdään nopeasti oireiden alettua on todennäköisyys parantua hyvä, mutta jos leikkausta venytetään jää sinulle varmasti joitain vaivoja, hermot jos vaurioituvat eivät ne koskaan palaa ennallee.

Mulla on ollut välilevyn pullistuma, mikä parani ilman leikkausta, mutta vasemman jalan ulkosyrjässä on tunto huono/ omituinen ja vas jalan pikkuvarvas ja nimetön ovat vain näön vuoksi mukana.

Välilevy tyrästä jäi oikeaan jalkaan lihasheikkoutta, parani sekin ilman leikkausta, fysiatri sanoi magneettikuvista että mulla on hyvin tilaa hermokanavassa, tämä 2015 ja viime talvi oli ensimmäinen että pystyi luistelemaan, oikean jalan luistin lähti aikaisemmin oikealle eikä sitä pystynyt mitenkään korjaamaan ja sitten kipeytyi polvi, vähän sama kävellessä jos ei ollut tarkkana miten käveli.

Selkä on kyllä muutenkin kulunut pilalle.

Kaverin leikkaus ei poistanut kaikkia vaivoja vaan palasivat osittain erillaisina.

Avokin vaivat loppuivat leikkaukseen, mutta on muuttunut kankeaksi.

Ym.

Tuo minua juuri pelottaa, että mahtaako hermo olla pysyvästi vaurioitunut... Asiaa on vitkuteltu todella pitkään, kun hei "kyllähän kaikilla on joskus selkä kipeä!" Vaikka olen aina kertonut, ettei minulla selkä ole kipeä vaan jalassa ilmiselvää hermosärkyä tapaturman jäljiltä. En ymmärrä kuka tässä maassa enää pääsee hoitoon, kun ei työikäisen ihmisen terveydestä ainakaan haluta huolehtia että pysyisi tuottavana veronmaksajana.

Multa leikattiin välilevynpullistuma 2 vkoa sitten mikrokirurgisesti. Leikkauksen suoritti kokenut ortopedi. Noin 5 cm leikkaushaava alaselässä. Toimenpide meni hyvin ja seuraavana päivänä kotiin. Nyt ei saa nostella mitään yli 5 kg painavaa ja ääriliikkeitä (kumartelu, taivutus) pitää välttää. Selkä väsyy helposti ja leikkausalue on vielä kipeä, mutta alaraajoissa ei ole kipua. Kävelemään lähdin heti virottuani nukutuksesta ja kävellyt olen joka päivä pitääkseni kuntoa yllä. Nyt jaksan jo 1,5 tunnin kävelylenkkejä tehdä. Kunhan leikkauksesta toivun, niin aion ruveta pitämään parempaa huolta keskivartalon lihaksista, jotta voisi jatkossa välttää leikkaukset. Tsemppiä sinulle!

Pelottaa kirjoitti:

M kirjoitti:

Jos leikkaus tehdään nopeasti oireiden alettua on todennäköisyys parantua hyvä, mutta jos leikkausta venytetään jää sinulle varmasti joitain vaivoja, hermot jos vaurioituvat eivät ne koskaan palaa ennallee.

Mulla on ollut välilevyn pullistuma, mikä parani ilman leikkausta, mutta vasemman jalan ulkosyrjässä on tunto huono/ omituinen ja vas jalan pikkuvarvas ja nimetön ovat vain näön vuoksi mukana.

Välilevy tyrästä jäi oikeaan jalkaan lihasheikkoutta, parani sekin ilman leikkausta, fysiatri sanoi magneettikuvista että mulla on hyvin tilaa hermokanavassa, tämä 2015 ja viime talvi oli ensimmäinen että pystyi luistelemaan, oikean jalan luistin lähti aikaisemmin oikealle eikä sitä pystynyt mitenkään korjaamaan ja sitten kipeytyi polvi, vähän sama kävellessä jos ei ollut tarkkana miten käveli.

Selkä on kyllä muutenkin kulunut pilalle.

Kaverin leikkaus ei poistanut kaikkia vaivoja vaan palasivat osittain erillaisina.

Avokin vaivat loppuivat leikkaukseen, mutta on muuttunut kankeaksi.

Ym.

Tuo minua juuri pelottaa, että mahtaako hermo olla pysyvästi vaurioitunut... Asiaa on vitkuteltu todella pitkään, kun hei "kyllähän kaikilla on joskus selkä kipeä!" Vaikka olen aina kertonut, ettei minulla selkä ole kipeä vaan jalassa ilmiselvää hermosärkyä tapaturman jäljiltä. En ymmärrä kuka tässä maassa enää pääsee hoitoon, kun ei työikäisen ihmisen terveydestä ainakaan haluta huolehtia että pysyisi tuottavana veronmaksajana.

Ei tuo "vetkuttelu" perustu muuhun kuin tutkittuun tietoon. Nimittäin 7/10:stä välilevyn pullistumasta kuivuu itsekseen, ilman leikkausta.  Sitä odotellaan, koska leikkaukseen liittyy aina riskejä, vaikka sitten pieniä.

Ne tapaukset, jotka eivät "odottelulla" parane, leikataan sitten.

Itse odotin puoli vuotta leikkausta. En muista tuosta ajasta juuri mitään, koska kivut olivat niin kovat - ja minulla on korkea kipukynnys.  Kävin kuitenkin töissä koko ajan, pyysin työnantajalta ns. polvituolin, mikä helpotti "istumista" hieman. Todellisuudessa ainoa, mikä helpotti, oli kävely. Sellainen hidas, rauhallinen kävely.

Tsemppiä ap, toivottavasti sinäkin saat elämäsi takaisin leikkauksen jälkeen.

Leikkaus on nyt ohitse - turhaan jännitin niin kovin! Pari viikkoa sitten olin tosiaan leikkauspöydällä, kivut tuntuvat jääneen sinne. Toivotaan että toipuminen sujuu tästä eteenpäinkin hyvin. Kiitos kaikille kokemuksista ja tsempeistä! Tämä oli siitä mukava ketju, että sain näinkin paljon onnistuneita kokemuksia kuultavakseni. :-)