Mielialalääkkeen aloitus, eikö oikeasti yhtään alkoholia enää

Vierailija kirjoitti:

Jos koet juomisen tärkeänä niin anna mennä. Mutta jos etusijalla on mielialan korjaaminen niin eihän siinä ole mitään järkeä. Alkoholi on yksi pahiten aivokemioita sotkeva aine.

Miksi ylipäätään aloittaa mielialalääkkeiden käytön jos sabotoi sen sitten ottamalla alkoholia?

Olen käyttänyt 7 vuotta ensin paroksetiinia (Optipar) ja sitten duloksetiinia (Cymbalta) enkä ole huomannut mitään estettä alkoholin kohtuukäytölle. Yleensä jos otan, niin otan pari lasia viiniä, mutta satunnaisesti riipaisen kunnon kännitkin ilman mitään ongelmia.

Ainoa Cymbaltan aikana huomaamani asia on, että joskus alkoholi tekee hieman pahoinvoivan olon, siis juominen ei tunnu hyvältä vaan alkaa etoa. Tätä tapahtuu ehkä 10% niistä kerroista kuin otan. Toki syitä voi olla muitakin kuten väsymys.

Vierailija kirjoitti:

Jos koet juomisen tärkeänä niin anna mennä. Mutta jos etusijalla on mielialan korjaaminen niin eihän siinä ole mitään järkeä. Alkoholi on yksi pahiten aivokemioita sotkeva aine.

Mietin samaa, ehkä aloittaja ei edes halua parantua. Sitten vaan ryyppäämistä jatkamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos koet juomisen tärkeänä niin anna mennä. Mutta jos etusijalla on mielialan korjaaminen niin eihän siinä ole mitään järkeä. Alkoholi on yksi pahiten aivokemioita sotkeva aine.

Miksi ylipäätään aloittaa mielialalääkkeiden käytön jos sabotoi sen sitten ottamalla alkoholia?

Koska toivoo pillerin korjaavaan kaikki ongelmat, jottei tarvitse itse laittaa tikkuakaan ristiin. Ei tule tapahtumaan.

Huomaa että suurin osa kommentoijista ei ole kokeillut kumpaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Minun teki mieli SSRI lääkkeissä alkoholia enemmän. Kun lopetin, himo sammui. Estot katosi SSRI lääke + alkoholiyhdistelmällä liian helposti.

En muistanutkaan tätä puolta! Mulla cymbaltan aikana juominen karkasi käsistä, 55-kiloiselle naiselle pari pulloa kirkkaita viikonloppuun on ehkä reilusti liikaa! Mulla on kai muutenkin taipumusta riippuvaisuuteen. Lääkkeen tasasi niin etten tuntenut elämässä niitä normaaleja hyviä fiiliksiäkään, juomisesta tuli se normaalin hyvä olo, muuten olin zombi.

En usko, että ilman tuota kombinaatioita olisin esim sekaantunut kahteen työkaveriin peräjälkeen.

Seronil taas laittoi fiilikset alkoholin kera ääripäihin ja käytökseni muuttui täysin. Kaikki oli ihan mahtavan euforista ja rakastin kaikkia tai krapulassa olin valmis tppamaan itseni.

Mirtazapinia söin viikon, erehdyin juomaan sen kanssa ja seurauksena vedin koko lätkän niitä särkylääkkeiden ja koko viinapullon kanssa, en ole tuon itsemrha yritykseni jälkeen siihen lääkkeeseen koskenut.