Miksei psykoosipotilaiden aiheuttamasta kuormituksesta läheisille ei saa puhua

Kerro? Olen itse psykoosipotilas ja haluaisin tietää miten voin vähentää kuormitusta?

Vierailija kirjoitti:

Kerro? Olen itse psykoosipotilas ja haluaisin tietää miten voin vähentää kuormitusta?

Hankkimalla itsellesi asiaankuuluvan lääkityksen ja muun hoidon.

(ei soittelemalla, tekstaamalla ja käymällä ovella haukkumassa oman mielen tuottamien harhojen perusteella yötä päivää.)

Vierailija kirjoitti:

Kerro? Olen itse psykoosipotilas ja haluaisin tietää miten voin vähentää kuormitusta?

Tuskin olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro? Olen itse psykoosipotilas ja haluaisin tietää miten voin vähentää kuormitusta?

Tuskin olet.

Olin kuukauden M1-lähetteellä Aurorassa osastolla 15B.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro? Olen itse psykoosipotilas ja haluaisin tietää miten voin vähentää kuormitusta?

Tuskin olet.

Jos keskustelu oli tämän tasoista tuskin oli asiallista.

Keroputaan mallissa huomioidaan myös läheiset mukana hoidossa.

Missä siitä ei saa puhua, avaatko hieman?

Mun äitini sai aina muutaman vuoden välein psykoosin. Oli kamalaa olla hänen lapsensa. Sai terapiaa ja oli lääkitykset, ei vaan auttaneet. Äitini pyysi useasti minun huostaanottoa, vaan ei sossut ottaneet huostaan. Isä ei äiti jättänyt, vaikka se olisi ollut paras ratkaisu. Paremmin oltaisiin isän kanssa kaksin pärjätty.

Voi, on teillä kamalaa. Vaihtakaa puhelin numeroa ja muuttakaa. Helppoa kuin heinän teko.

Teitä ei sentään väkisin vangita ja myrkytetä.

Miksi pakkohoitoa koskeva keskusteluketju poistettiin? Siellä oli potilaiden kokemia huonoja kokemuksia hoidossa. Miksi niistä ei saa puhua?

Vierailija kirjoitti:

Voi, on teillä kamalaa. Vaihtakaa puhelin numeroa ja muuttakaa. Helppoa kuin heinän teko.

Teitä ei sentään väkisin vangita ja myrkytetä.

Onko sinusta ok, että joutuu muuttamaan salaiseen paikkaan ja vaihtamaan numeron siksi, että joku toinen on mt-ongelmaiseen. Minusta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Mun äitini sai aina muutaman vuoden välein psykoosin. Oli kamalaa olla hänen lapsensa. Sai terapiaa ja oli lääkitykset, ei vaan auttaneet. Äitini pyysi useasti minun huostaanottoa, vaan ei sossut ottaneet huostaan. Isä ei äiti jättänyt, vaikka se olisi ollut paras ratkaisu. Paremmin oltaisiin isän kanssa kaksin pärjätty.

Vähän vastaavassa tilanteessa. Se vasta olisikin järkyttänyt lapsen osassa, että rakas äiti olisi yksin. Vailla turvaa ja sekona.

Vierailija kirjoitti:

Voi, on teillä kamalaa. Vaihtakaa puhelin numeroa ja muuttakaa. Helppoa kuin heinän teko.

Teitä ei sentään väkisin vangita ja myrkytetä.

Ei kaverini onnelliselta vaikuta psykoosissa jaan. Ihan taatusti pakkohoito joka kerta parantaa hänen olotilaansa.

Vierailija kirjoitti:

Mun äitini sai aina muutaman vuoden välein psykoosin. Oli kamalaa olla hänen lapsensa. Sai terapiaa ja oli lääkitykset, ei vaan auttaneet. Äitini pyysi useasti minun huostaanottoa, vaan ei sossut ottaneet huostaan. Isä ei äiti jättänyt, vaikka se olisi ollut paras ratkaisu. Paremmin oltaisiin isän kanssa kaksin pärjätty.

Oletpa itsekkäästi ajatteleva. Niin kai te olisitte pärjänneet, mutta kuka olisi huolehtinut äidistäsi sitten. Olisi saattanut vaikka kuolla hoivan puutteessa.

Ihan vaan sivusta, mutta on ollut hirveätä nähdä, kun läheinen ihminen, joka on sairastunut mieleltään, ja on psykoottisessa tilassaan, ja tulee lapsuudenkotiinsa sekavassa tilassaan heittäytyen makaamaan eteisen lattialle kädet nyrkissä, ja vaimonsa lapset kainalossa itkua vääntäen hakemaan apuja appivanhemmiltaan, kun sairastuneen miehensä vaimo on aivan paniikissa ja neuvoton, mitä tehdä vaikeassa tilanteessaan. 

Ja kaikki läheiset ja sivullisetkin työkavereita myöten ovat jo tuossa vaiheessa olleet jonkin aikaa tietoisia, että sairastunut ihminen ei ole enää ollut oma terve itsensä pitkään aikaan, mutta kun noihin sairauksiin kuuluu oirekuvaan se, ettei sairastunut ihminen itse enää edes ymmärrä olevansa mieleltään sairas, vaan kuvittelee olevansa elämänsä kunnossa!   

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan sivusta, mutta on ollut hirveätä nähdä, kun läheinen ihminen, joka on sairastunut mieleltään, ja on psykoottisessa tilassaan, ja tulee lapsuudenkotiinsa sekavassa tilassaan heittäytyen makaamaan eteisen lattialle kädet nyrkissä, ja vaimonsa lapset kainalossa itkua vääntäen hakemaan apuja appivanhemmiltaan, kun sairastuneen miehensä vaimo on aivan paniikissa ja neuvoton, mitä tehdä vaikeassa tilanteessaan. 

Ja kaikki läheiset ja sivullisetkin työkavereita myöten ovat jo tuossa vaiheessa olleet jonkin aikaa tietoisia, että sairastunut ihminen ei ole enää ollut oma terve itsensä pitkään aikaan, mutta kun noihin sairauksiin kuuluu oirekuvaan se, ettei sairastunut ihminen itse enää edes ymmärrä olevansa mieleltään sairas, vaan kuvittelee olevansa elämänsä kunnossa!   

Psykiatrisen sairaalan hoito kuitenkin paransi tuonkin tapaus mister X:n  kuntoon, että turhaa on arvostella pakkohoitotoimenpiteisiin joutuvien käsittelyjään sairaalassa, koska muuta vaihtoehtoa ei ole kuin kovat lääkitykset päälle ja jopa lepositeisiin laittaminen ensi alkuun, jotta rauhoittuu ja saadaan potilas edes nukkumaan välillä pitkän valvomisvaiheensa jälkeen. 

Normaali ihminen tarvitsee unta, ja hän nukahtaa ja nukkuu ilman lääkitystä, jos on terve, mutta sairastunut ihminen valvoo ja on valveilla touhuten kaikenlaista vuorokaudet ympäriinsä, eikä se ole normaalin terveen ihmisen käytöstä. 

On vaan hyvä, että psykiatriset sairaalan pakkohoito-suljetut osastot ovat olemassa, ja lääkitystä kyllä löytyy, kun tarve vaatii, jotta ihminen saadaan rauhoittumaan ja edes nukkumaan, koska aivotoiminta edellyttää unta kerran vuorokaudessa tuntitolkulla.

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan sivusta, mutta on ollut hirveätä nähdä, kun läheinen ihminen, joka on sairastunut mieleltään, ja on psykoottisessa tilassaan, ja tulee lapsuudenkotiinsa sekavassa tilassaan heittäytyen makaamaan eteisen lattialle kädet nyrkissä, ja vaimonsa lapset kainalossa itkua vääntäen hakemaan apuja appivanhemmiltaan, kun sairastuneen miehensä vaimo on aivan paniikissa ja neuvoton, mitä tehdä vaikeassa tilanteessaan. 

Ja kaikki läheiset ja sivullisetkin työkavereita myöten ovat jo tuossa vaiheessa olleet jonkin aikaa tietoisia, että sairastunut ihminen ei ole enää ollut oma terve itsensä pitkään aikaan, mutta kun noihin sairauksiin kuuluu oirekuvaan se, ettei sairastunut ihminen itse enää edes ymmärrä olevansa mieleltään sairas, vaan kuvittelee olevansa elämänsä kunnossa!   

En ymmärtänyt:

Mt-sairas tulee sekavana lapsuudenkotiinsa ja heittäytyy maahan kädet nyrkissä pyytämään apua appivanhemmiltaan.

Teksti on sekavaa:

Hänellä on vaimonsa lapset kainalossaan tullessaan lapsuudenkotiinsa sekavana pyytämään apua appivanhemmilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan vaan sivusta, mutta on ollut hirveätä nähdä, kun läheinen ihminen, joka on sairastunut mieleltään, ja on psykoottisessa tilassaan, ja tulee lapsuudenkotiinsa sekavassa tilassaan heittäytyen makaamaan eteisen lattialle kädet nyrkissä, ja vaimonsa lapset kainalossa itkua vääntäen hakemaan apuja appivanhemmiltaan, kun sairastuneen miehensä vaimo on aivan paniikissa ja neuvoton, mitä tehdä vaikeassa tilanteessaan. 

Ja kaikki läheiset ja sivullisetkin työkavereita myöten ovat jo tuossa vaiheessa olleet jonkin aikaa tietoisia, että sairastunut ihminen ei ole enää ollut oma terve itsensä pitkään aikaan, mutta kun noihin sairauksiin kuuluu oirekuvaan se, ettei sairastunut ihminen itse enää edes ymmärrä olevansa mieleltään sairas, vaan kuvittelee olevansa elämänsä kunnossa!   

Psykiatrisen sairaalan hoito kuitenkin paransi tuonkin tapaus mister X:n  kuntoon, että turhaa on arvostella pakkohoitotoimenpiteisiin joutuvien käsittelyjään sairaalassa, koska muuta vaihtoehtoa ei ole kuin kovat lääkitykset päälle ja jopa lepositeisiin laittaminen ensi alkuun, jotta rauhoittuu ja saadaan potilas edes nukkumaan välillä pitkän valvomisvaiheensa jälkeen. 

Valtavan pitkä sepustus ilman pisteitä. Hankala lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äitini sai aina muutaman vuoden välein psykoosin. Oli kamalaa olla hänen lapsensa. Sai terapiaa ja oli lääkitykset, ei vaan auttaneet. Äitini pyysi useasti minun huostaanottoa, vaan ei sossut ottaneet huostaan. Isä ei äiti jättänyt, vaikka se olisi ollut paras ratkaisu. Paremmin oltaisiin isän kanssa kaksin pärjätty.

Oletpa itsekkäästi ajatteleva. Niin kai te olisitte pärjänneet, mutta kuka olisi huolehtinut äidistäsi sitten. Olisi saattanut vaikka kuolla hoivan puutteessa.

Ei tuota mt-potilaan lapsi olekaan kirjoittanut, vaikka väittää noin. Lapsella olisi huoli ykisn jäävästä sairaasta vanhemmastaan.

Tuon on kirjoittanut ihminen, joka aikoo erota nyt-sairaasta tyypistä ja väittää itselleen sen muka olevan lapsille parasta.