Lue keskustelun säännöt.
Onko hyvän parisuhteen merkki se, ettei koskaan tule riitaa?
25.09.2019 |
Erimielisyydet selvitetään huomauttamalla asiasta ohimennen. Keskustellaan niitä näitä. Toinen tajuaa pienestä piikistä, että nyt hän ei toimi oikein.
Onneksi on lapsia, joihin purkaa turhautuminen.
Parasta on sanoa, ettei ole mitään ongelmia, eikä jauhaa niistä. Tämä on toimivan parisuhteen kaava.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpikaan ei ole voimiensa äärirajoilla, arki on melko ennustettavaa ja kumpikin hoitaa oman roolituksensa mukaisesti asioita. Riitoja tulisi, jos toinen tai molemmat uupuisivat tai olisi kokemus vaille jäämisestä. Silloin se jaettu defenssi, huumori, ei enää toimisi. Kumpikin meistä on temperamentiltaan rauhallinen ja pohdiskeleva.
Eli teille ei ikinä tule mitään yllätyksiä?
Ei, ymmärsit väärin. Arkemme on melko ennustettavaaa, mikä tarkoittaa eri asiaa kuin käyttämäsi absoluutti "ikinä mitään". Kun niitä turhautumisen aiheita säännöstelee, niin on helpompi olla rakentava. Lisäksi negatiivisia tunteita voi ilmaista ja purkaa ilman, että tarvitsee siihen puolisonsa likaämpäriksi.
Emme koe myöskään tarvetta liioitteluun tai kärjistämiseen. Se, että ei vääntele toisen sanomisia, auttaa kovasti tasapainoisen parisuhteen ylläpitämisessä.
No tätä vähän hain. Ajattelen samoin. Kun suhteen pitää tavallaan tarpeeksi kylmänä, siinä onnistuu parhaiten. Itsehillintä on avainsana!! Hyvä te!
Onko se aggressiivisen puolison kuumana käyvä tunne-elämä jotain, mitä tarvitset suhteeseesi?
Kylmä suhde ei kyllä kuulosta omalta suhteeltani. Enkä osaa kaivata puolisoiden välisen vihanpidon tuomaa "lämpöä".
Yritin joskus tapailla henkilöä, jonka retoriikka käy yksiin omasi kanssa. En jatkanut suhdetta kovin pitkään. Oli raskasta olla koko ajan rakentava, tukeva, tarkennuksia etsivä ja toisen ajatuksia jäsentelevä osapuoli. Viihdyn paremmin näin, kun puolisoni on enemmän itseni kaltainen.
Vakka kantensa valitsee jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan ihmisistä. Minulla on kaveripariskunta, jotka ovat olleet naimisissa 20 vuotta ikinä riitelemättä. Mies on hyvin rauhallinen tyyppi, joka ei tosin myöskään keskusteluissa loista. Eli sellainen jos ei hidasälyinen niin kuitenkin hyvin harkitseva ilmaisussaan. Miten sellaisen kanssa edes voisi riidellä?
Mites jos se mies on kiukkuinen, väsynyt ja turhautunut ja purkaa kaiken lapsiin. Saako se edelleen olla vaan se mukava ja rauhallinen?
Mutta kun ei pura. Hän on siis aidosti luonteeltaan melko flegmaattinen eikä stressaa. On menestynyt työssään loistavasti ehkä juuri siksi.
Näin. Tälläisellä rauhallisuudella tehdään menestyjiä.
Ja tylsää seuraa. :) Mutta jokainen syntyy omalla temperamentillaan varustettuna, eikä sille mitään voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpikaan ei ole voimiensa äärirajoilla, arki on melko ennustettavaa ja kumpikin hoitaa oman roolituksensa mukaisesti asioita. Riitoja tulisi, jos toinen tai molemmat uupuisivat tai olisi kokemus vaille jäämisestä. Silloin se jaettu defenssi, huumori, ei enää toimisi. Kumpikin meistä on temperamentiltaan rauhallinen ja pohdiskeleva.
Eli teille ei ikinä tule mitään yllätyksiä?
Ei, ymmärsit väärin. Arkemme on melko ennustettavaaa, mikä tarkoittaa eri asiaa kuin käyttämäsi absoluutti "ikinä mitään". Kun niitä turhautumisen aiheita säännöstelee, niin on helpompi olla rakentava. Lisäksi negatiivisia tunteita voi ilmaista ja purkaa ilman, että tarvitsee siihen puolisonsa likaämpäriksi.
Emme koe myöskään tarvetta liioitteluun tai kärjistämiseen. Se, että ei vääntele toisen sanomisia, auttaa kovasti tasapainoisen parisuhteen ylläpitämisessä.
No tätä vähän hain. Ajattelen samoin. Kun suhteen pitää tavallaan tarpeeksi kylmänä, siinä onnistuu parhaiten. Itsehillintä on avainsana!! Hyvä te!
Onko se aggressiivisen puolison kuumana käyvä tunne-elämä jotain, mitä tarvitset suhteeseesi?
Kylmä suhde ei kyllä kuulosta omalta suhteeltani. Enkä osaa kaivata puolisoiden välisen vihanpidon tuomaa "lämpöä".
Yritin joskus tapailla henkilöä, jonka retoriikka käy yksiin omasi kanssa. En jatkanut suhdetta kovin pitkään. Oli raskasta olla koko ajan rakentava, tukeva, tarkennuksia etsivä ja toisen ajatuksia jäsentelevä osapuoli. Viihdyn paremmin näin, kun puolisoni on enemmän itseni kaltainen.
Vakka kantensa valitsee jne.
Kyllä, eli välinne ovat asiallisen viileät.
Ei tietenkään kaikki sellaista kaipaa.
Sehän riippuu ihan parisuhteessa olevien luonteesta, että onko se hyvä vai huono merkki...
Me ollaan oltu yli 25 vuotta yhdessä eikä juurikaan ole riitoja tullut, koska me ollaan niin samanluontoisia, miltei kaikesta ollaan samaa mieltä. Ja eikä meitä haittaa vaikka toinen olisi eri mieltäkin jostakin. Mutta arkeen, lapsiin, vapaa-ajan viettoon, ja muutenki niihin kaikkiin tärkeimpiin asioihin ollaan samalla linjalla niin riitoihin ei ole ollut tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
No omalla kohalla ollu näin että jos ei oo riitoja ollenkaan=jompikumpi tukahduttaa/patoaa tunteita, mitkä voi sitten oireilla vuosien päästä vasta.
Lähipiirissä kolme tuollaista liittoa, missä selvästi mies alistaa naista.
Yksi päätyi eroon, yksi ukko pettää ja kolmas liitto on pitkä vaimon pitkän pinnan vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Onneksi on lapsia, joihin purkaa turhautuminen."
Minulle hyvän parisuhteen tärkein merkki on, ettei ole niitä lapsia. Tällaisen suhteen olenkin saanut. Ei ole riitojakaan sitten.
M44
Saanko kysyä, kuinka pitkä parisuhde teillä on takana?
Meillä 20 vuotta ja onnellisesti jatkuu, juuri tämän keinon avulla, että asioista huomautetaan nopeasti, keskusteluihin ei syvennytä (luojan kiitos nykyään on älypuhelimet) ja toinen pidetään puhtaasti puolisona, jota vaalitaan. Ystävyyttä en halua. Seksikumppanuus ja sitä paljon. Ei mitään ylimääräistä.