Onko hyvän parisuhteen merkki se, ettei koskaan tule riitaa?

Kun asioita ei ota esiin, eikä niitä mieti, ei tule riitaa. Eikö näin ole? Jos on ikävä olo, se johtuu syksystä tai lapsista.

No omalla kohalla ollu näin että jos ei oo riitoja ollenkaan=jompikumpi tukahduttaa/patoaa tunteita, mitkä voi sitten oireilla vuosien päästä vasta.

riippuu ihan siitä onko parisuhde luonnostaan riidaton vai piilotellaanko niitä riitoja.

Riippuu ihan ihmisistä. Minulla on kaveripariskunta, jotka ovat olleet naimisissa 20 vuotta ikinä riitelemättä. Mies on hyvin rauhallinen tyyppi, joka ei tosin myöskään keskusteluissa loista. Eli sellainen jos ei hidasälyinen niin kuitenkin hyvin harkitseva ilmaisussaan. Miten sellaisen kanssa edes voisi riidellä?

Sinä aloittaja taidat olla porvoolainen mestari-aloittaja. Aina näitä samalla lailla kirjoitettuja tahallisia ärsytyksiä. Miten sä jaksat?!?

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan ihmisistä. Minulla on kaveripariskunta, jotka ovat olleet naimisissa 20 vuotta ikinä riitelemättä. Mies on hyvin rauhallinen tyyppi, joka ei tosin myöskään keskusteluissa loista. Eli sellainen jos ei hidasälyinen niin kuitenkin hyvin harkitseva ilmaisussaan. Miten sellaisen kanssa edes voisi riidellä?

Mites jos se mies on kiukkuinen, väsynyt ja turhautunut ja purkaa kaiken lapsiin. Saako se edelleen olla vaan se mukava ja rauhallinen?

Vierailija kirjoitti:

riippuu ihan siitä onko parisuhde luonnostaan riidaton vai piilotellaanko niitä riitoja.

Sanotaan, että toinen haluaisi keskustella asioista ja on asioita jotka vaivaa ja toinen kuittaa ne sanomalla, ettei ole mitään ongelmaa ja toinen vain liioittelee ja on riidanhaluinen?

Vierailija kirjoitti:

No omalla kohalla ollu näin että jos ei oo riitoja ollenkaan=jompikumpi tukahduttaa/patoaa tunteita, mitkä voi sitten oireilla vuosien päästä vasta.

No mutta voihan niitä tunteita purkaa toisaalle, vaikka ei juuri siihen itseä vaivaavaan asiaan pureutuisikaan?

Hyvässä parisuhteessa ei tarvitse riidellä, koska asiat pystytään selvittämään puhumalla. En minä työpaikallakaan piikittele ja möksötä kuvitellen, että sillä tavalla projekti parhaiten etenee. Asioista puhutaan, niistä sovitaan, toisen mielipidettä kunnioitetaan, vaikka sitä ei hyväksyisi sellaisenaan jne.

Takana 25 vuotta parisuhdetta, ei riitoja. Mutta monia pitkiä, polveilevia keskusteluja ja itsensä muuttamista.

Vierailija kirjoitti:

Sinä aloittaja taidat olla porvoolainen mestari-aloittaja. Aina näitä samalla lailla kirjoitettuja tahallisia ärsytyksiä. Miten sä jaksat?!?

Sinuako minä nyt ärsytän? Kerro vaan.

Tuleeko noin läheiseksi toisen kanssa? Minusta hyvä parisuhde on sellainen missä tuntee läheisyyttä ja syvää ymmärrystä toisen kanssa. Voihan sitä yhdessä asua ja seksiä harrastaa, mutta itselleni hyvä parisuhde tarkoittaa kuitenkin jotain enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Hyvässä parisuhteessa ei tarvitse riidellä, koska asiat pystytään selvittämään puhumalla. En minä työpaikallakaan piikittele ja möksötä kuvitellen, että sillä tavalla projekti parhaiten etenee. Asioista puhutaan, niistä sovitaan, toisen mielipidettä kunnioitetaan, vaikka sitä ei hyväksyisi sellaisenaan jne.

Takana 25 vuotta parisuhdetta, ei riitoja. Mutta monia pitkiä, polveilevia keskusteluja ja itsensä muuttamista.

Mutta jos toinen ei näe keskustelulle mitään tarvetta ja poistuu paikalta aina. Tai sanoo aihetta typeräksi. Tai kertoo, ettei näe asiassa ongelmaa ja keskustelu päättyy hänen osaltaan siihen. Silloin ei synny keskustelua, eikä riitaa.

Näennäisesti ehkä hyvä, mutta jos tosiaan "pienellä piikillä" kerrotaan että "toinen ei toimi oikein", niin ei se sit kuitenkaan ole ehkä hyvä.

Keskustelemalla siihen pystyy, mutta keskusteluun taas ei liity piikittely eikä sen ole tarkoitus määrittää toiselle mitään rajoja joiden sisällä "toimii oikein".

Vierailija kirjoitti:

Hyvässä parisuhteessa ei tarvitse riidellä, koska asiat pystytään selvittämään puhumalla. En minä työpaikallakaan piikittele ja möksötä kuvitellen, että sillä tavalla projekti parhaiten etenee. Asioista puhutaan, niistä sovitaan, toisen mielipidettä kunnioitetaan, vaikka sitä ei hyväksyisi sellaisenaan jne.

Takana 25 vuotta parisuhdetta, ei riitoja. Mutta monia pitkiä, polveilevia keskusteluja ja itsensä muuttamista.

Suuttumus on ihan normaali tunne. Jos on suuttunut voi olla vaikea juuri sillä hetkellä keskustella rauhallisesti. Riidellä voi kyllä puhumallakin, mutta se on ihan ymmärrettävää että välillä tunteet kuohuu. Niiden peittely lapsiltakaan ei kai ole nyky-ymmärryksen mukaan ihan suotavaa. Ei niitä negatiivisia tunteita tarvitse kieltää olevan olemassa. Antaa niiden tulla ja tuntua, ne menee kyllä ohi. Sen jälkeen niistä voi sitten puhua järkevästi.

Minusta on jännempää, kun en tiedä saanko illalla seksiä vai turpaan vai molempia. Pöksyt kostuu jo odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvässä parisuhteessa ei tarvitse riidellä, koska asiat pystytään selvittämään puhumalla. En minä työpaikallakaan piikittele ja möksötä kuvitellen, että sillä tavalla projekti parhaiten etenee. Asioista puhutaan, niistä sovitaan, toisen mielipidettä kunnioitetaan, vaikka sitä ei hyväksyisi sellaisenaan jne.

Takana 25 vuotta parisuhdetta, ei riitoja. Mutta monia pitkiä, polveilevia keskusteluja ja itsensä muuttamista.

Mutta jos toinen ei näe keskustelulle mitään tarvetta ja poistuu paikalta aina. Tai sanoo aihetta typeräksi. Tai kertoo, ettei näe asiassa ongelmaa ja keskustelu päättyy hänen osaltaan siihen. Silloin ei synny keskustelua, eikä riitaa.

Harva kokee hysäksi parisuhdetta, jossa toinen ei näe tarvetta keskustelulle. Miksi se on sinulle hyvän parisuhteen malli?

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko noin läheiseksi toisen kanssa? Minusta hyvä parisuhde on sellainen missä tuntee läheisyyttä ja syvää ymmärrystä toisen kanssa. Voihan sitä yhdessä asua ja seksiä harrastaa, mutta itselleni hyvä parisuhde tarkoittaa kuitenkin jotain enemmän.

No meillä on just tuollainen, asutaan yhdessä. Pidetään suhdetta yllä seksillä ja paljolla seksillä, mutta pyritään muutoin pitämään suhde mahdollisimman pinnallisena. Mies kertoo hyviä juttuja ja nainen kikattaa. Jos ongelmia on tai toinen pahoitaa mielensä, siitä koitetaan vaan päästä yli hymyssä suin.

Jos toinen on huonotuulinen tai koittaa riidellä, hänet jätetään vaan huomiotta. Näin yksinkertaista se on. 20 vuotta menty näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvässä parisuhteessa ei tarvitse riidellä, koska asiat pystytään selvittämään puhumalla. En minä työpaikallakaan piikittele ja möksötä kuvitellen, että sillä tavalla projekti parhaiten etenee. Asioista puhutaan, niistä sovitaan, toisen mielipidettä kunnioitetaan, vaikka sitä ei hyväksyisi sellaisenaan jne.

Takana 25 vuotta parisuhdetta, ei riitoja. Mutta monia pitkiä, polveilevia keskusteluja ja itsensä muuttamista.

Mutta jos toinen ei näe keskustelulle mitään tarvetta ja poistuu paikalta aina. Tai sanoo aihetta typeräksi. Tai kertoo, ettei näe asiassa ongelmaa ja keskustelu päättyy hänen osaltaan siihen. Silloin ei synny keskustelua, eikä riitaa.

Harva kokee hysäksi parisuhdetta, jossa toinen ei näe tarvetta keskustelulle. Miksi se on sinulle hyvän parisuhteen malli?

Kun ei ole mitään ongelmia, mistä keskustella.

Jos ruvetaan keskustelemaan jostain ongelmasta, niin se tarkoittaa sitä, että on ongelma.

Jos ei keskustella, ei ole ongelmia. Eikö näin ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvässä parisuhteessa ei tarvitse riidellä, koska asiat pystytään selvittämään puhumalla. En minä työpaikallakaan piikittele ja möksötä kuvitellen, että sillä tavalla projekti parhaiten etenee. Asioista puhutaan, niistä sovitaan, toisen mielipidettä kunnioitetaan, vaikka sitä ei hyväksyisi sellaisenaan jne.

Takana 25 vuotta parisuhdetta, ei riitoja. Mutta monia pitkiä, polveilevia keskusteluja ja itsensä muuttamista.

Suuttumus on ihan normaali tunne. Jos on suuttunut voi olla vaikea juuri sillä hetkellä keskustella rauhallisesti. Riidellä voi kyllä puhumallakin, mutta se on ihan ymmärrettävää että välillä tunteet kuohuu. Niiden peittely lapsiltakaan ei kai ole nyky-ymmärryksen mukaan ihan suotavaa. Ei niitä negatiivisia tunteita tarvitse kieltää olevan olemassa. Antaa niiden tulla ja tuntua, ne menee kyllä ohi. Sen jälkeen niistä voi sitten puhua järkevästi.

Suuttumus voi sinulle olla ihan normaali tunne, suurin osa meistä ei tavallisessa arjessa suutu puolisolleen, joka yrittää toimia suhteessa rakentavasti. Minusta on väärin purkaa omaa, puolisosta johtumatonta suuttumustaan viattomaan osapuoleen. Enkä keksi yhtäkään syytä sille, että lapsille pitää näyttää, miten toisen vanhemman tarpeeton tunnekuohu pitää purkaa puolisoon, jolla ei ole osaa eikä arpaa koko suuttumukseen.

Joskus mietin, että nyky-yhteiskunnassa etsitään ongelmia sieltä, missä niitä ei ole ja kun ei löydy, niin tiuskitaan ja äyskitään ihan siksi, että olisi jotain tekemistä. Tavallinen ja tasainen arki ei kelpaa, pitää saada riidellä, että lapset näkevät tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvässä parisuhteessa ei tarvitse riidellä, koska asiat pystytään selvittämään puhumalla. En minä työpaikallakaan piikittele ja möksötä kuvitellen, että sillä tavalla projekti parhaiten etenee. Asioista puhutaan, niistä sovitaan, toisen mielipidettä kunnioitetaan, vaikka sitä ei hyväksyisi sellaisenaan jne.

Takana 25 vuotta parisuhdetta, ei riitoja. Mutta monia pitkiä, polveilevia keskusteluja ja itsensä muuttamista.

Suuttumus on ihan normaali tunne. Jos on suuttunut voi olla vaikea juuri sillä hetkellä keskustella rauhallisesti. Riidellä voi kyllä puhumallakin, mutta se on ihan ymmärrettävää että välillä tunteet kuohuu. Niiden peittely lapsiltakaan ei kai ole nyky-ymmärryksen mukaan ihan suotavaa. Ei niitä negatiivisia tunteita tarvitse kieltää olevan olemassa. Antaa niiden tulla ja tuntua, ne menee kyllä ohi. Sen jälkeen niistä voi sitten puhua järkevästi.

Voi olla kireä ja suuttunut, mutta jos ei sano eikä ajattele sitä mikä harmittaa, se häviää ja lakkaa olemasta. Jos asiasta ei puhu, eikä sitä vatvoa, vaan koittaa aggressiolla ja vaikka nukkumalla purkaa huonon olonsa, ei tule riitoja.