Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko kirjailjaa pyytää kirjoittamaan elämäkertani?
24.09.2019 |
Täällä joku toinenkin ketju jossa haaveillaan kirjan kirjoittamisesta. Millä perusteella kirjailija tarttuu tarjoukseen ja kirjoittaisi sen puolestani?
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaisi kirjoittaa tai lukea jonkun peruspirjon elämäkerran?
En ole ap, mutta kirjoitan itse kirjaa omasta elämästäni, ja monet, kuultuaan kirjan juonen ovat sitä mieltä, että kuulostaa todella kiinnostavalta. Saattavat toki olla vaan kohteliaita? No, onhan kirjan kirjoittaminen kuitenkin tässä työttömänä järkevämpää kuin nyt vaikka ryyppäminen, mitä harrastin ennen.
En oikein tiedä mitä muuta tuohon voisi kommentoida. Harva ihminen kehtaa suoraan sanoa, että onpa itsekeskeistä ja luuletko oikeasti, että ketään kiinnostaa.
Kyseisessä kirjassa nyt käsitellään paljon muutakin kuin vaan minua eikä elämäni ole kovin tavallista. Jos nyt edes saan sen valmiiksi, kustantajahan sen sitten päättää onko tässä mitään.
Kaikki ihmiset ovat itse sitä mieltä, ettei heidän elämänsä ole "tavallista".
En itse tunne juurikaan (aikuisia) jotka ajattelisivat noin, en itsekään ennen. Nyt vaan elämäntilanteeni muuttui pikkuhiljaa sellaiseksi, että kirjalle oli materiaalia ja runsaasti. Yllätyin itsekin, kuinka helppoa kirjoittaminen lopulta oli. Mutta voin tietysti olla täysin väärässä ja kustantaja naurahtaa deletoidessaan surkean käsikseni.
Voithan kirjoittaa tekstit itseäsi ja sukuasi varten, sekin on arvokasta.
En todellakaan anna sukulaisten sitä lukea. :D Joo, lukisivat, jos se julkaistaisiin, mutta se olisi sen ajan murhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin värikkäästä ja tapahtumarikkaasta elämästä voi kirjoittaa todella tylsän kirjan.
Toisaalta ulospäin hyvin harmaasta elämästä voi kirjoittaa kirjan, jota et käsistäsi voi laskea ennen viimeistä sivua.
Kirjan imu tulee muusta kuin ulkoisten tapahtumien vauhdikkuudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaisi kirjoittaa tai lukea jonkun peruspirjon elämäkerran?
En ole ap, mutta kirjoitan itse kirjaa omasta elämästäni, ja monet, kuultuaan kirjan juonen ovat sitä mieltä, että kuulostaa todella kiinnostavalta. Saattavat toki olla vaan kohteliaita? No, onhan kirjan kirjoittaminen kuitenkin tässä työttömänä järkevämpää kuin nyt vaikka ryyppäminen, mitä harrastin ennen.
En oikein tiedä mitä muuta tuohon voisi kommentoida. Harva ihminen kehtaa suoraan sanoa, että onpa itsekeskeistä ja luuletko oikeasti, että ketään kiinnostaa.
Kyseisessä kirjassa nyt käsitellään paljon muutakin kuin vaan minua eikä elämäni ole kovin tavallista. Jos nyt edes saan sen valmiiksi, kustantajahan sen sitten päättää onko tässä mitään.
Kaikki ihmiset ovat itse sitä mieltä, ettei heidän elämänsä ole "tavallista".
En itse tunne juurikaan (aikuisia) jotka ajattelisivat noin, en itsekään ennen. Nyt vaan elämäntilanteeni muuttui pikkuhiljaa sellaiseksi, että kirjalle oli materiaalia ja runsaasti. Yllätyin itsekin, kuinka helppoa kirjoittaminen lopulta oli. Mutta voin tietysti olla täysin väärässä ja kustantaja naurahtaa deletoidessaan surkean käsikseni.
Voithan kirjoittaa tekstit itseäsi ja sukuasi varten, sekin on arvokasta.
En todellakaan anna sukulaisten sitä lukea. :D Joo, lukisivat, jos se julkaistaisiin, mutta se olisi sen ajan murhe.
Mitenkähän paljon voi toisista kirjoittaa julkaistussa omaelämäkerrassa, noin lain kannalta? Jos vaikka kirjoittaa exästä, niin tuleeko kunnianloukkaussyyte tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä syyte? Jos kirjoittaisin kirjan, niin siinä pitäisi olla hyvin diplomaattinen kaikesta tai sitten pitää se pöytälaatikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaisi kirjoittaa tai lukea jonkun peruspirjon elämäkerran?
En ole ap, mutta kirjoitan itse kirjaa omasta elämästäni, ja monet, kuultuaan kirjan juonen ovat sitä mieltä, että kuulostaa todella kiinnostavalta. Saattavat toki olla vaan kohteliaita? No, onhan kirjan kirjoittaminen kuitenkin tässä työttömänä järkevämpää kuin nyt vaikka ryyppäminen, mitä harrastin ennen.
En oikein tiedä mitä muuta tuohon voisi kommentoida. Harva ihminen kehtaa suoraan sanoa, että onpa itsekeskeistä ja luuletko oikeasti, että ketään kiinnostaa.
Kyseisessä kirjassa nyt käsitellään paljon muutakin kuin vaan minua eikä elämäni ole kovin tavallista. Jos nyt edes saan sen valmiiksi, kustantajahan sen sitten päättää onko tässä mitään.
Kaikki ihmiset ovat itse sitä mieltä, ettei heidän elämänsä ole "tavallista".
En itse tunne juurikaan (aikuisia) jotka ajattelisivat noin, en itsekään ennen. Nyt vaan elämäntilanteeni muuttui pikkuhiljaa sellaiseksi, että kirjalle oli materiaalia ja runsaasti. Yllätyin itsekin, kuinka helppoa kirjoittaminen lopulta oli. Mutta voin tietysti olla täysin väärässä ja kustantaja naurahtaa deletoidessaan surkean käsikseni.
Voithan kirjoittaa tekstit itseäsi ja sukuasi varten, sekin on arvokasta.
En todellakaan anna sukulaisten sitä lukea. :D Joo, lukisivat, jos se julkaistaisiin, mutta se olisi sen ajan murhe.
Mitenkähän paljon voi toisista kirjoittaa julkaistussa omaelämäkerrassa, noin lain kannalta? Jos vaikka kirjoittaa exästä, niin tuleeko kunnianloukkaussyyte tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä syyte? Jos kirjoittaisin kirjan, niin siinä pitäisi olla hyvin diplomaattinen kaikesta tai sitten pitää se pöytälaatikossa.
Luin kerran ihan kustantamon julkaiseman elämäkerran, mikä varmaan oli salanimellä kirjoitettu. Tekijän nimi oli sen verran erikoinen. Kirja oli vielä tosi paksu, en jaksanut lukea loppuun, miten valtavan paljon oli väärin kohdeltu tätä kirjan päähenkilöä. En nyt muista edes kirjan nimeä, mutta nyt tulee mieleen, että oliko se kustantamon lähipiiristä se kirja, koska se sävy kirjassa oli sen verran uhriutuva ja muita syyttelevä. Mielenterveyongelmia siinä kuvattiin ja kaikenlaisia pahuuksia, mutta kirjan kirjoitustapa oli tosi huono, koska lukija alkoi saada siitä itsesäälistä tarpeekseen jo ennen puoliväliä, vaikka tarkoitus oli varmaan kertoa sankarillisesta selviytyjästä. Vähän noloa, jos kaikki sukulaiset pitää kirjassa haukkua.
Vierailija kirjoitti:
Se on elämäkerta, ei elämäNkerta.
Huvittavaa nähdä "asiantuntevia" kommentteja asian tiimoilta, kun koko sanaakaan ei osata kirjoitttaa.
Sitä varten oikolukijat on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähäsen epäilen, ettei ap halua elämänkertaa sen jälkeen, kun kirjailija kertoo hintansa.
Mutta saahan se kirjailija provikat kirjan myynnistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaisi kirjoittaa tai lukea jonkun peruspirjon elämäkerran?
En ole ap, mutta kirjoitan itse kirjaa omasta elämästäni, ja monet, kuultuaan kirjan juonen ovat sitä mieltä, että kuulostaa todella kiinnostavalta. Saattavat toki olla vaan kohteliaita? No, onhan kirjan kirjoittaminen kuitenkin tässä työttömänä järkevämpää kuin nyt vaikka ryyppäminen, mitä harrastin ennen.
En oikein tiedä mitä muuta tuohon voisi kommentoida. Harva ihminen kehtaa suoraan sanoa, että onpa itsekeskeistä ja luuletko oikeasti, että ketään kiinnostaa.
Kyseisessä kirjassa nyt käsitellään paljon muutakin kuin vaan minua eikä elämäni ole kovin tavallista. Jos nyt edes saan sen valmiiksi, kustantajahan sen sitten päättää onko tässä mitään.
Kaikki ihmiset ovat itse sitä mieltä, ettei heidän elämänsä ole "tavallista".
En itse tunne juurikaan (aikuisia) jotka ajattelisivat noin, en itsekään ennen. Nyt vaan elämäntilanteeni muuttui pikkuhiljaa sellaiseksi, että kirjalle oli materiaalia ja runsaasti. Yllätyin itsekin, kuinka helppoa kirjoittaminen lopulta oli. Mutta voin tietysti olla täysin väärässä ja kustantaja naurahtaa deletoidessaan surkean käsikseni.
Voithan kirjoittaa tekstit itseäsi ja sukuasi varten, sekin on arvokasta.
En todellakaan anna sukulaisten sitä lukea. :D Joo, lukisivat, jos se julkaistaisiin, mutta se olisi sen ajan murhe.
Mitenkähän paljon voi toisista kirjoittaa julkaistussa omaelämäkerrassa, noin lain kannalta? Jos vaikka kirjoittaa exästä, niin tuleeko kunnianloukkaussyyte tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä syyte? Jos kirjoittaisin kirjan, niin siinä pitäisi olla hyvin diplomaattinen kaikesta tai sitten pitää se pöytälaatikossa.
Ylipäänsä jokaisella on oikeus kirjoittaa omasta elämästään. Voit aina muuttaa asianosaisten nimiä jottei eksän elämän yksityiskohdat nyt ihan googlehaulla tule toisille vastaan. Mutta saat toki kirjoittaa siitä, millaista yhteiselämäsi oli eksäsi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähäsen epäilen, ettei ap halua elämänkertaa sen jälkeen, kun kirjailija kertoo hintansa.
Mutta saahan se kirjailija provikat kirjan myynnistä.
Se on mitättömän vähän verrattuna työmäärään. Jos kirjoittaa ns. tilaustyönä jollekin toiselle, tuntipalkan on oltava suurempi mitä kirjanmyynnistä jää. Samalla vaivalla voi sitten kirjoittaa jotain mistä on itse kiinnostunut ja ottaa vastaan se hassu tonni tai pari, pahimmassa tapauksessa alle tonnin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaisi kirjoittaa tai lukea jonkun peruspirjon elämäkerran?
En ole ap, mutta kirjoitan itse kirjaa omasta elämästäni, ja monet, kuultuaan kirjan juonen ovat sitä mieltä, että kuulostaa todella kiinnostavalta. Saattavat toki olla vaan kohteliaita? No, onhan kirjan kirjoittaminen kuitenkin tässä työttömänä järkevämpää kuin nyt vaikka ryyppäminen, mitä harrastin ennen.
Joo kyllähän monet ihmiset kirjoittavat hyviä omaelämänkerrallisia ROMAANEJA. Mutta se on eri asia kuin elämänkerta. Tuskin kukaan ihmettelisi jos ap haluaisi kirjoittaa fiktiivisen teoksen joka perustuisi osittain hänen kokemuksiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän ihmisen, joka kirjoitti elämänkertansa toisen ihmisen avustuksella.
On itsekin yllättävän taitava kirjoittaja, mutta halusi silti apuja.
Kirjassa kirjoittajina taitaa lukea molempien nimi. En osaa sanoa, minkä verran 'apukirjoittajalle' maksettiin.
M
p.s. itse olen lähettänyt taustamateriaalia eräälle puolittain ammattiselle kirjoittajalle, jonka olisi tarkoitus kirjoittaa paikallishistorian kirja parin yhdistyksen kustantamana. Hieman tuntuu siltä, kirja ei ei edisty ja valmista ei tule ehkä ikinä. Mutta onhan sitten edes taustamateriaali kerätty.
Kirjailija ilmoittautuu.
Voi pyytää. Urakkapalkka täytyy tarjota, tai tuntipalkka (harvinaista ja usein järjetön ratkaisu). Kiinnostaa lähinnä kirjailijoita, joilla on tylsää, ideat loppu tai rahanpuutetta. Harvemmin kovin nimekkäitä, ellet satu olemaan kaveri. Helpommin saa haaviin freelance-kirjoittajan, jolle käy mikä tahansa tekstuaalinen maksusta.
Myyntimenestystä on useimmiten turha odottaa. Julkimot yleensä myy, ja hyvin rakennettu hype. Suomen markkinat ovat liian pienet isolle rahalle.
Jos saat myytyä kustantajalle, niin saat jonkun tonnin ja parisen prosenttia per myyty kirja. Agentti voi saada paremman sopimuksen, mutta ottaa sitten omat provikkansa välistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähäsen epäilen, ettei ap halua elämänkertaa sen jälkeen, kun kirjailija kertoo hintansa.
Mutta saahan se kirjailija provikat kirjan myynnistä.
jonkun tuntemattoman henkilön omaelämänkerta ei kovinkaan paljoa kiinnosta yleisöä. joten kirjailija ei kovin paljoa myynnistä rahaa saa. joten kannattaa laskuttaa kirjan kirjoittamisesta riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähäsen epäilen, ettei ap halua elämänkertaa sen jälkeen, kun kirjailija kertoo hintansa.
Mutta saahan se kirjailija provikat kirjan myynnistä.
Ja mitenhän paljon arvioisit sen olevan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaisi kirjoittaa tai lukea jonkun peruspirjon elämäkerran?
En ole ap, mutta kirjoitan itse kirjaa omasta elämästäni, ja monet, kuultuaan kirjan juonen ovat sitä mieltä, että kuulostaa todella kiinnostavalta. Saattavat toki olla vaan kohteliaita? No, onhan kirjan kirjoittaminen kuitenkin tässä työttömänä järkevämpää kuin nyt vaikka ryyppäminen, mitä harrastin ennen.
En oikein tiedä mitä muuta tuohon voisi kommentoida. Harva ihminen kehtaa suoraan sanoa, että onpa itsekeskeistä ja luuletko oikeasti, että ketään kiinnostaa.
Kyseisessä kirjassa nyt käsitellään paljon muutakin kuin vaan minua eikä elämäni ole kovin tavallista. Jos nyt edes saan sen valmiiksi, kustantajahan sen sitten päättää onko tässä mitään.
Kaikki ihmiset ovat itse sitä mieltä, ettei heidän elämänsä ole "tavallista".
En itse tunne juurikaan (aikuisia) jotka ajattelisivat noin, en itsekään ennen. Nyt vaan elämäntilanteeni muuttui pikkuhiljaa sellaiseksi, että kirjalle oli materiaalia ja runsaasti. Yllätyin itsekin, kuinka helppoa kirjoittaminen lopulta oli. Mutta voin tietysti olla täysin väärässä ja kustantaja naurahtaa deletoidessaan surkean käsikseni.
Voithan kirjoittaa tekstit itseäsi ja sukuasi varten, sekin on arvokasta.
En todellakaan anna sukulaisten sitä lukea. :D Joo, lukisivat, jos se julkaistaisiin, mutta se olisi sen ajan murhe.
Mitenkähän paljon voi toisista kirjoittaa julkaistussa omaelämäkerrassa, noin lain kannalta? Jos vaikka kirjoittaa exästä, niin tuleeko kunnianloukkaussyyte tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä syyte? Jos kirjoittaisin kirjan, niin siinä pitäisi olla hyvin diplomaattinen kaikesta tai sitten pitää se pöytälaatikossa.
Ylipäänsä jokaisella on oikeus kirjoittaa omasta elämästään. Voit aina muuttaa asianosaisten nimiä jottei eksän elämän yksityiskohdat nyt ihan googlehaulla tule toisille vastaan. Mutta saat toki kirjoittaa siitä, millaista yhteiselämäsi oli eksäsi kanssa.
Niinhän se Ruususen kustantajakin luuli, mutta kirja vedettiin markkinoilta pois ja tuli tuomio. Vaikka julkkiksilla on pienempi yksityisyydensuoja, niin ei silti voi kirjoittaa yksityiselämään kuuluvista asioista edes etunimellä. Silloinhan tästä oli juttua lehdissä paljon. Romaani on eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaisi kirjoittaa tai lukea jonkun peruspirjon elämäkerran?
En ole ap, mutta kirjoitan itse kirjaa omasta elämästäni, ja monet, kuultuaan kirjan juonen ovat sitä mieltä, että kuulostaa todella kiinnostavalta. Saattavat toki olla vaan kohteliaita? No, onhan kirjan kirjoittaminen kuitenkin tässä työttömänä järkevämpää kuin nyt vaikka ryyppäminen, mitä harrastin ennen.
Joo kyllähän monet ihmiset kirjoittavat hyviä omaelämänkerrallisia ROMAANEJA. Mutta se on eri asia kuin elämänkerta. Tuskin kukaan ihmettelisi jos ap haluaisi kirjoittaa fiktiivisen teoksen joka perustuisi osittain hänen kokemuksiinsa.
Joo, tarkoitin itse siis romaania, en elämäkertaa. Tosin se on kyllä kirjoitettu omaelämäkerralliseen muotoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaisi kirjoittaa tai lukea jonkun peruspirjon elämäkerran?
En ole ap, mutta kirjoitan itse kirjaa omasta elämästäni, ja monet, kuultuaan kirjan juonen ovat sitä mieltä, että kuulostaa todella kiinnostavalta. Saattavat toki olla vaan kohteliaita? No, onhan kirjan kirjoittaminen kuitenkin tässä työttömänä järkevämpää kuin nyt vaikka ryyppäminen, mitä harrastin ennen.
En oikein tiedä mitä muuta tuohon voisi kommentoida. Harva ihminen kehtaa suoraan sanoa, että onpa itsekeskeistä ja luuletko oikeasti, että ketään kiinnostaa.
Kyseisessä kirjassa nyt käsitellään paljon muutakin kuin vaan minua eikä elämäni ole kovin tavallista. Jos nyt edes saan sen valmiiksi, kustantajahan sen sitten päättää onko tässä mitään.
Kaikki ihmiset ovat itse sitä mieltä, ettei heidän elämänsä ole "tavallista".
En itse tunne juurikaan (aikuisia) jotka ajattelisivat noin, en itsekään ennen. Nyt vaan elämäntilanteeni muuttui pikkuhiljaa sellaiseksi, että kirjalle oli materiaalia ja runsaasti. Yllätyin itsekin, kuinka helppoa kirjoittaminen lopulta oli. Mutta voin tietysti olla täysin väärässä ja kustantaja naurahtaa deletoidessaan surkean käsikseni.
Voithan kirjoittaa tekstit itseäsi ja sukuasi varten, sekin on arvokasta.
En todellakaan anna sukulaisten sitä lukea. :D Joo, lukisivat, jos se julkaistaisiin, mutta se olisi sen ajan murhe.
Mitenkähän paljon voi toisista kirjoittaa julkaistussa omaelämäkerrassa, noin lain kannalta? Jos vaikka kirjoittaa exästä, niin tuleeko kunnianloukkaussyyte tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä syyte? Jos kirjoittaisin kirjan, niin siinä pitäisi olla hyvin diplomaattinen kaikesta tai sitten pitää se pöytälaatikossa.
Ylipäänsä jokaisella on oikeus kirjoittaa omasta elämästään. Voit aina muuttaa asianosaisten nimiä jottei eksän elämän yksityiskohdat nyt ihan googlehaulla tule toisille vastaan. Mutta saat toki kirjoittaa siitä, millaista yhteiselämäsi oli eksäsi kanssa.
Niinhän se Ruususen kustantajakin luuli, mutta kirja vedettiin markkinoilta pois ja tuli tuomio. Vaikka julkkiksilla on pienempi yksityisyydensuoja, niin ei silti voi kirjoittaa yksityiselämään kuuluvista asioista edes etunimellä. Silloinhan tästä oli juttua lehdissä paljon. Romaani on eri asia.
Siksipä sanoin että kirjoittaja voi muuttaa asianosaisten nimiä. Ruususen kirja oli tarkoitushakuisesti kirjoitettu tunnetusta ihmisestä tämän nimellä. Eri asia kirjoittaa Matti Meikäläisestä kutsumalla tätä kirjassa Erkki Erikoiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Onko tietoa kuinka paljon voi tienata jos kirjan saa julkaistua?
Jos tosiaan saat tehtyä kustannussopimuksen asiallisen alan yrityksen kanssa, voit saada hyvssä lykyssä pari tonnia. Sitten on tietysti promille julkaistuista bestsellereitä. Ei niistäkään paria kymppitonnia enempää juuri saa. Muutamia poikkeuksia on esim. Sofi Oksanen.
Julkaisukynnys vain on todella korkea. Mutta yrittänyttä ei laiteta. Muutama liuska sun kiinnostavaa tekstiä. Kiinnostavuus pohjautuu muuhun kuin mitä juuri sinulle jännää on tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Siksipä sanoin että kirjoittaja voi muuttaa asianosaisten nimiä. Ruususen kirja oli tarkoitushakuisesti kirjoitettu tunnetusta ihmisestä tämän nimellä. Eri asia kirjoittaa Matti Meikäläisestä kutsumalla tätä kirjassa Erkki Erikoiseksi.
Pelkkä nimen muuttaminen ei riitä mihinkään. Jos on tunnistettavissa muuten, niin oikeus tuomitsee helposti maksumieheksi. Jos haluaa toisesta kirjoittaa jotain "räväkkää", niin siihen on hyvä olla luvat, sopimukset ja nimmari alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähäsen epäilen, ettei ap halua elämänkertaa sen jälkeen, kun kirjailija kertoo hintansa.
Mutta saahan se kirjailija provikat kirjan myynnistä.
Entä kun kirjaa ei julkaista? Kuten valtaosaa kirjoista. Edes aikaisemmat julkaisut eivät takaa että juuri tätä kirjaa julkaistaan.
Alue: Aihe vapaa
Minusta se elämän tavallisuus ei ratkaise onko kirja kiinnostava, vaan tapa millä kirja on kirjoitettu. Olen joskus lukenut omakustanteita, ne ovat kaikki sellaisia, että kiinnostavat korkeintaan sukulaisia. Mutta onhan kirjoittaminen hyvä harrastus. Oman elämäkerran kirjoittaminen on tosi suosittua, kansalaisopistossa olen nähnyt joskus kurssin, jossa sitä opiskellaan. Kirjailijoita tuskin tuollainen kiinnostaa, ennemmin jotain työtöntä toimittajaa, jolla on rahapula.