Voiko kirjailjaa pyytää kirjoittamaan elämäkertani?

Julkaisukynnys on korkea. Kustantamot saavat mielettömät määrät tekstejä luettavakseen, ja se mitä niistä loppujen lopuksi julkaistaan, on vähäistä.

Tietenkin aina tulee, uusia kykyjä, esikoiskirjailijoita, joiden teokset ylittää julkaisukynnyksen.

Hekin ovat kuitenkin niitä, jotka ovat kirjoittaneet jo pitkään, pöytälaatikkoon.

Käyneet useat kirjoittajakurssit, jossa opetetaan tekstin rakenetta ja kokoamista,

teeman käsittelyä jne.jne.

Kirjaksi ei riitä mikään teksti, jossa on vain sanoja peräkkäin. Mikään kirja ei myöskään ole sinänsä heti valmis, vaan kustannustoimittajan kanssa sitä muokataan.

Paras tapa saada kirjansa julkaistuksi, on tosiaan oma kustanne.

Jos haluaa saada tekstinsä muidenkin luettavaksi, maksaa itse kaikki kulut ja painattaa pienen määrän kirjoja. Kirjan voi tulostaa ja koota itse, jos on hyvät tulostevälineet ja taitoa.

Suomi on kirjoittamisen ja laulujen maa, ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksipä sanoin että kirjoittaja voi muuttaa asianosaisten nimiä. Ruususen kirja oli tarkoitushakuisesti kirjoitettu tunnetusta ihmisestä tämän nimellä. Eri asia kirjoittaa Matti Meikäläisestä kutsumalla tätä kirjassa Erkki Erikoiseksi.

 

Pelkkä nimen muuttaminen ei riitä mihinkään. Jos on tunnistettavissa muuten, niin oikeus tuomitsee helposti maksumieheksi. Jos haluaa toisesta kirjoittaa jotain "räväkkää", niin siihen on hyvä olla luvat, sopimukset ja nimmari alla.

Tuota olen miettinyt ja paljon. Tosin muutaman "räväkän" hahmoni tosielämän perustojen elämänkaari tuskin kestää kirjani julkaisuun saakka, tuskin perikunta sentään haastaa oikeuteen, jos nimi on muutettu eikä muut kuin lähimmät tunnista?

Kirjailijaliiton viime vuonna tehdyn tutkimuksen mukaan kirjailija saa kaunokirjallisesta työstä keskimäärin 2 294 euroa vuodessa (myyntitulot, laina- ja tekijänoikeuskorvaukset).  Henkilökohtaisesti minulle ei riittäisi palkkioksi toiselle tehdystä, todennäköisesti useita kuukausia kestävästä tilaustyöstä, vaan kirjoitustyöstä olisi maksettava erikseen palkka, etenkin jos tilaajalla ei ole valmista kustannussopimusta. Sinänsä friikkuna voisin kyllä sinänsä kirjoittaakin vastaavan työn, joskus on tullut tehtyä tonnillakin joku vajaan kuukauden mittainen kirjoitusurakan vaativa työ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaisi kirjoittaa tai lukea jonkun peruspirjon elämäkerran?

En ole ap, mutta kirjoitan itse kirjaa omasta elämästäni, ja monet, kuultuaan kirjan juonen ovat sitä mieltä, että kuulostaa todella kiinnostavalta. Saattavat toki olla vaan kohteliaita? No, onhan kirjan kirjoittaminen kuitenkin tässä työttömänä järkevämpää kuin nyt vaikka ryyppäminen, mitä harrastin ennen.

En oikein tiedä mitä muuta tuohon voisi kommentoida. Harva ihminen kehtaa suoraan sanoa, että onpa itsekeskeistä ja luuletko oikeasti, että ketään kiinnostaa.

Kyseisessä kirjassa nyt käsitellään paljon muutakin kuin vaan minua eikä elämäni ole kovin tavallista. Jos nyt edes saan sen valmiiksi, kustantajahan sen sitten päättää onko tässä mitään.

Kaikki ihmiset ovat itse sitä mieltä, ettei heidän elämänsä ole "tavallista".

En itse tunne juurikaan (aikuisia) jotka ajattelisivat noin, en itsekään ennen. Nyt vaan elämäntilanteeni muuttui pikkuhiljaa sellaiseksi, että kirjalle oli materiaalia ja runsaasti. Yllätyin itsekin, kuinka helppoa kirjoittaminen lopulta oli. Mutta voin tietysti olla täysin väärässä ja kustantaja naurahtaa deletoidessaan surkean käsikseni.

Voithan kirjoittaa tekstit itseäsi ja sukuasi varten, sekin on arvokasta.

En todellakaan anna sukulaisten sitä lukea. :D Joo, lukisivat, jos se julkaistaisiin, mutta se olisi sen ajan murhe.

Mitenkähän paljon voi toisista kirjoittaa julkaistussa omaelämäkerrassa, noin lain kannalta? Jos vaikka kirjoittaa exästä, niin tuleeko kunnianloukkaussyyte tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä syyte? Jos kirjoittaisin kirjan, niin siinä pitäisi olla hyvin diplomaattinen kaikesta tai sitten pitää se pöytälaatikossa. 

Ylipäänsä jokaisella on oikeus kirjoittaa omasta elämästään. Voit aina muuttaa asianosaisten nimiä jottei eksän elämän yksityiskohdat nyt ihan googlehaulla tule toisille vastaan. Mutta saat toki kirjoittaa siitä, millaista yhteiselämäsi oli eksäsi kanssa.

Niinhän se Ruususen kustantajakin luuli, mutta kirja vedettiin markkinoilta pois ja tuli tuomio. Vaikka julkkiksilla on pienempi yksityisyydensuoja, niin ei silti voi kirjoittaa yksityiselämään kuuluvista asioista edes etunimellä. Silloinhan tästä oli juttua lehdissä paljon. Romaani on eri asia. 

Siksipä sanoin että kirjoittaja voi muuttaa asianosaisten nimiä. Ruususen kirja oli tarkoitushakuisesti kirjoitettu tunnetusta ihmisestä tämän nimellä. Eri asia kirjoittaa Matti Meikäläisestä kutsumalla tätä kirjassa Erkki Erikoiseksi.

Laki ei puutu siihen, miten tarkoitushakuisesti on kirjoitettu, vaan niihin tietoihin. Jos kirjoitat vaikka elossa olevan veljen alkoholismista, niin siitä kertomiseen pitää olla kyllä lupa, nimen muuttaminen ei riitä, koska henkilöllisyyden voi päätellä (sukulaisia on rajallinen määrä). Kustantamot luettavat elämäkertoja läheisillä etukäteen tai sitten kirja pitää nimetä omaelämäkerralliseksi, ei elämäkerraksi. 

https://www.suomentietokirjailijat.fi/kirjailijalle/oikeudellinen-neuvo…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksipä sanoin että kirjoittaja voi muuttaa asianosaisten nimiä. Ruususen kirja oli tarkoitushakuisesti kirjoitettu tunnetusta ihmisestä tämän nimellä. Eri asia kirjoittaa Matti Meikäläisestä kutsumalla tätä kirjassa Erkki Erikoiseksi.

 

Pelkkä nimen muuttaminen ei riitä mihinkään. Jos on tunnistettavissa muuten, niin oikeus tuomitsee helposti maksumieheksi. Jos haluaa toisesta kirjoittaa jotain "räväkkää", niin siihen on hyvä olla luvat, sopimukset ja nimmari alla.

Tuota olen miettinyt ja paljon. Tosin muutaman "räväkän" hahmoni tosielämän perustojen elämänkaari tuskin kestää kirjani julkaisuun saakka, tuskin perikunta sentään haastaa oikeuteen, jos nimi on muutettu eikä muut kuin lähimmät tunnista?

Jos nimeät kirjasi romaaniksi niin ongelma poistuu.

Elämäsi pitäisi kiinnostaa kustantajaa (ja lukijoita). Tai sinulla olla pätäkkää tuottaa itse omakustanne ja maksaa haamukirjoittajan työstä.

Kirjoittaminen on kirjailijan työ ja elinkeino, ei hyväntekeväisyyttä. Kirjailijakin joutuu esittelemään kirjasuunnitelman ennenkuin saa kustantajalta ennakkoa.

Itse voit toki kirjoittaa myös ja tarjota sitä kustantamoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaisi kirjoittaa tai lukea jonkun peruspirjon elämäkerran?

En ole ap, mutta kirjoitan itse kirjaa omasta elämästäni, ja monet, kuultuaan kirjan juonen ovat sitä mieltä, että kuulostaa todella kiinnostavalta. Saattavat toki olla vaan kohteliaita? No, onhan kirjan kirjoittaminen kuitenkin tässä työttömänä järkevämpää kuin nyt vaikka ryyppäminen, mitä harrastin ennen.

En oikein tiedä mitä muuta tuohon voisi kommentoida. Harva ihminen kehtaa suoraan sanoa, että onpa itsekeskeistä ja luuletko oikeasti, että ketään kiinnostaa.

Kyseisessä kirjassa nyt käsitellään paljon muutakin kuin vaan minua eikä elämäni ole kovin tavallista. Jos nyt edes saan sen valmiiksi, kustantajahan sen sitten päättää onko tässä mitään.

Kaikki ihmiset ovat itse sitä mieltä, ettei heidän elämänsä ole "tavallista".

En itse tunne juurikaan (aikuisia) jotka ajattelisivat noin, en itsekään ennen. Nyt vaan elämäntilanteeni muuttui pikkuhiljaa sellaiseksi, että kirjalle oli materiaalia ja runsaasti. Yllätyin itsekin, kuinka helppoa kirjoittaminen lopulta oli. Mutta voin tietysti olla täysin väärässä ja kustantaja naurahtaa deletoidessaan surkean käsikseni.

Voithan kirjoittaa tekstit itseäsi ja sukuasi varten, sekin on arvokasta.

En todellakaan anna sukulaisten sitä lukea. :D Joo, lukisivat, jos se julkaistaisiin, mutta se olisi sen ajan murhe.

Mitenkähän paljon voi toisista kirjoittaa julkaistussa omaelämäkerrassa, noin lain kannalta? Jos vaikka kirjoittaa exästä, niin tuleeko kunnianloukkaussyyte tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä syyte? Jos kirjoittaisin kirjan, niin siinä pitäisi olla hyvin diplomaattinen kaikesta tai sitten pitää se pöytälaatikossa. 

Ylipäänsä jokaisella on oikeus kirjoittaa omasta elämästään. Voit aina muuttaa asianosaisten nimiä jottei eksän elämän yksityiskohdat nyt ihan googlehaulla tule toisille vastaan. Mutta saat toki kirjoittaa siitä, millaista yhteiselämäsi oli eksäsi kanssa.

Niinhän se Ruususen kustantajakin luuli, mutta kirja vedettiin markkinoilta pois ja tuli tuomio. Vaikka julkkiksilla on pienempi yksityisyydensuoja, niin ei silti voi kirjoittaa yksityiselämään kuuluvista asioista edes etunimellä. Silloinhan tästä oli juttua lehdissä paljon. Romaani on eri asia. 

Siksipä sanoin että kirjoittaja voi muuttaa asianosaisten nimiä. Ruususen kirja oli tarkoitushakuisesti kirjoitettu tunnetusta ihmisestä tämän nimellä. Eri asia kirjoittaa Matti Meikäläisestä kutsumalla tätä kirjassa Erkki Erikoiseksi.

Ja mitähän siitäkin tulisi, kun markkinoille tulisi tuhansittain vaikeista avioeroista kertovia tositarinoita. Olisi melkoinen villi länsi, jos kuka tahansa voisi huvikseen levitellä sukulaistensa, ystäviensä ja puolisoidensa asiat julkaisemalla kirjan, jossa matin nimi on muutettu tepoksi. Noita voisi jopa mennä kaupaksi, jos tuttavat haluaisivat lukea miten pitkälle toisen lokaamisessa voi mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähäsen epäilen, ettei ap halua elämänkertaa sen jälkeen, kun kirjailija kertoo hintansa.

Mutta saahan se kirjailija provikat kirjan myynnistä.

Toki, jos sitä myydään. No, jos löydät kirjailijan joka on valmis tekemään kuukausikaupalla ilmaista työtä siinä uskossa, että kirjaa myydään niin paljon että hän saa käyvän palkkion provikoina, niin siitä vaan sitten. Ala toki kysellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaisi kirjoittaa tai lukea jonkun peruspirjon elämäkerran?

En ole ap, mutta kirjoitan itse kirjaa omasta elämästäni, ja monet, kuultuaan kirjan juonen ovat sitä mieltä, että kuulostaa todella kiinnostavalta. Saattavat toki olla vaan kohteliaita? No, onhan kirjan kirjoittaminen kuitenkin tässä työttömänä järkevämpää kuin nyt vaikka ryyppäminen, mitä harrastin ennen.

En oikein tiedä mitä muuta tuohon voisi kommentoida. Harva ihminen kehtaa suoraan sanoa, että onpa itsekeskeistä ja luuletko oikeasti, että ketään kiinnostaa.

Kyseisessä kirjassa nyt käsitellään paljon muutakin kuin vaan minua eikä elämäni ole kovin tavallista. Jos nyt edes saan sen valmiiksi, kustantajahan sen sitten päättää onko tässä mitään.

Kaikki ihmiset ovat itse sitä mieltä, ettei heidän elämänsä ole "tavallista".

En itse tunne juurikaan (aikuisia) jotka ajattelisivat noin, en itsekään ennen. Nyt vaan elämäntilanteeni muuttui pikkuhiljaa sellaiseksi, että kirjalle oli materiaalia ja runsaasti. Yllätyin itsekin, kuinka helppoa kirjoittaminen lopulta oli. Mutta voin tietysti olla täysin väärässä ja kustantaja naurahtaa deletoidessaan surkean käsikseni.

Voithan kirjoittaa tekstit itseäsi ja sukuasi varten, sekin on arvokasta.

En todellakaan anna sukulaisten sitä lukea. :D Joo, lukisivat, jos se julkaistaisiin, mutta se olisi sen ajan murhe.

Mitenkähän paljon voi toisista kirjoittaa julkaistussa omaelämäkerrassa, noin lain kannalta? Jos vaikka kirjoittaa exästä, niin tuleeko kunnianloukkaussyyte tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä syyte? Jos kirjoittaisin kirjan, niin siinä pitäisi olla hyvin diplomaattinen kaikesta tai sitten pitää se pöytälaatikossa. 

Ylipäänsä jokaisella on oikeus kirjoittaa omasta elämästään. Voit aina muuttaa asianosaisten nimiä jottei eksän elämän yksityiskohdat nyt ihan googlehaulla tule toisille vastaan. Mutta saat toki kirjoittaa siitä, millaista yhteiselämäsi oli eksäsi kanssa.

Niinhän se Ruususen kustantajakin luuli, mutta kirja vedettiin markkinoilta pois ja tuli tuomio. Vaikka julkkiksilla on pienempi yksityisyydensuoja, niin ei silti voi kirjoittaa yksityiselämään kuuluvista asioista edes etunimellä. Silloinhan tästä oli juttua lehdissä paljon. Romaani on eri asia. 

Siksipä sanoin että kirjoittaja voi muuttaa asianosaisten nimiä. Ruususen kirja oli tarkoitushakuisesti kirjoitettu tunnetusta ihmisestä tämän nimellä. Eri asia kirjoittaa Matti Meikäläisestä kutsumalla tätä kirjassa Erkki Erikoiseksi.

Ja mitähän siitäkin tulisi, kun markkinoille tulisi tuhansittain vaikeista avioeroista kertovia tositarinoita. Olisi melkoinen villi länsi, jos kuka tahansa voisi huvikseen levitellä sukulaistensa, ystäviensä ja puolisoidensa asiat julkaisemalla kirjan, jossa matin nimi on muutettu tepoksi. Noita voisi jopa mennä kaupaksi, jos tuttavat haluaisivat lukea miten pitkälle toisen lokaamisessa voi mennä.

Siis, tuollaista settiähän tarjotaan koko ajan kustantamoille, ei niitä julkaista koska ne eivät mene kaupaksi. Sosiaalipornosta kiinnostuneet pyörivät jo netissä, siellä riittää ilmaiseksi materiaalia ahmittavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaisi kirjoittaa tai lukea jonkun peruspirjon elämäkerran?

En ole ap, mutta kirjoitan itse kirjaa omasta elämästäni, ja monet, kuultuaan kirjan juonen ovat sitä mieltä, että kuulostaa todella kiinnostavalta. Saattavat toki olla vaan kohteliaita? No, onhan kirjan kirjoittaminen kuitenkin tässä työttömänä järkevämpää kuin nyt vaikka ryyppäminen, mitä harrastin ennen.

En oikein tiedä mitä muuta tuohon voisi kommentoida. Harva ihminen kehtaa suoraan sanoa, että onpa itsekeskeistä ja luuletko oikeasti, että ketään kiinnostaa.

Kyseisessä kirjassa nyt käsitellään paljon muutakin kuin vaan minua eikä elämäni ole kovin tavallista. Jos nyt edes saan sen valmiiksi, kustantajahan sen sitten päättää onko tässä mitään.

Kaikki ihmiset ovat itse sitä mieltä, ettei heidän elämänsä ole "tavallista".

En itse tunne juurikaan (aikuisia) jotka ajattelisivat noin, en itsekään ennen. Nyt vaan elämäntilanteeni muuttui pikkuhiljaa sellaiseksi, että kirjalle oli materiaalia ja runsaasti. Yllätyin itsekin, kuinka helppoa kirjoittaminen lopulta oli. Mutta voin tietysti olla täysin väärässä ja kustantaja naurahtaa deletoidessaan surkean käsikseni.

Voithan kirjoittaa tekstit itseäsi ja sukuasi varten, sekin on arvokasta.

En todellakaan anna sukulaisten sitä lukea. :D Joo, lukisivat, jos se julkaistaisiin, mutta se olisi sen ajan murhe.

Ei pahalla, mutta kuulostat alle kolmekymppiseltä, miettisin ihan vakavasti onko tuossa iässä vielä kertynyt elämänkokemusta niin paljoa, että kannattaa kirjoittaa sitä omaelämäkertaa. Jos sinulle on oikeasti tapahtunut asioita, joiden arvelet kiinnostavan tuntemattomiakin, niin niistä kannattaisi kirjoittaa vasta kun ikää on sen verran, että niihin on vähän paremmin perspektiiviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaisi kirjoittaa tai lukea jonkun peruspirjon elämäkerran?

En ole ap, mutta kirjoitan itse kirjaa omasta elämästäni, ja monet, kuultuaan kirjan juonen ovat sitä mieltä, että kuulostaa todella kiinnostavalta. Saattavat toki olla vaan kohteliaita? No, onhan kirjan kirjoittaminen kuitenkin tässä työttömänä järkevämpää kuin nyt vaikka ryyppäminen, mitä harrastin ennen.

En oikein tiedä mitä muuta tuohon voisi kommentoida. Harva ihminen kehtaa suoraan sanoa, että onpa itsekeskeistä ja luuletko oikeasti, että ketään kiinnostaa.

Kyseisessä kirjassa nyt käsitellään paljon muutakin kuin vaan minua eikä elämäni ole kovin tavallista. Jos nyt edes saan sen valmiiksi, kustantajahan sen sitten päättää onko tässä mitään.

Kaikki ihmiset ovat itse sitä mieltä, ettei heidän elämänsä ole "tavallista".

En itse tunne juurikaan (aikuisia) jotka ajattelisivat noin, en itsekään ennen. Nyt vaan elämäntilanteeni muuttui pikkuhiljaa sellaiseksi, että kirjalle oli materiaalia ja runsaasti. Yllätyin itsekin, kuinka helppoa kirjoittaminen lopulta oli. Mutta voin tietysti olla täysin väärässä ja kustantaja naurahtaa deletoidessaan surkean käsikseni.

Voithan kirjoittaa tekstit itseäsi ja sukuasi varten, sekin on arvokasta.

En todellakaan anna sukulaisten sitä lukea. :D Joo, lukisivat, jos se julkaistaisiin, mutta se olisi sen ajan murhe.

Mitenkähän paljon voi toisista kirjoittaa julkaistussa omaelämäkerrassa, noin lain kannalta? Jos vaikka kirjoittaa exästä, niin tuleeko kunnianloukkaussyyte tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä syyte? Jos kirjoittaisin kirjan, niin siinä pitäisi olla hyvin diplomaattinen kaikesta tai sitten pitää se pöytälaatikossa. 

Ylipäänsä jokaisella on oikeus kirjoittaa omasta elämästään. Voit aina muuttaa asianosaisten nimiä jottei eksän elämän yksityiskohdat nyt ihan googlehaulla tule toisille vastaan. Mutta saat toki kirjoittaa siitä, millaista yhteiselämäsi oli eksäsi kanssa.

Niinhän se Ruususen kustantajakin luuli, mutta kirja vedettiin markkinoilta pois ja tuli tuomio. Vaikka julkkiksilla on pienempi yksityisyydensuoja, niin ei silti voi kirjoittaa yksityiselämään kuuluvista asioista edes etunimellä. Silloinhan tästä oli juttua lehdissä paljon. Romaani on eri asia. 

Siksipä sanoin että kirjoittaja voi muuttaa asianosaisten nimiä. Ruususen kirja oli tarkoitushakuisesti kirjoitettu tunnetusta ihmisestä tämän nimellä. Eri asia kirjoittaa Matti Meikäläisestä kutsumalla tätä kirjassa Erkki Erikoiseksi.

Ja mitähän siitäkin tulisi, kun markkinoille tulisi tuhansittain vaikeista avioeroista kertovia tositarinoita. Olisi melkoinen villi länsi, jos kuka tahansa voisi huvikseen levitellä sukulaistensa, ystäviensä ja puolisoidensa asiat julkaisemalla kirjan, jossa matin nimi on muutettu tepoksi. Noita voisi jopa mennä kaupaksi, jos tuttavat haluaisivat lukea miten pitkälle toisen lokaamisessa voi mennä.

Siis, tuollaista settiähän tarjotaan koko ajan kustantamoille, ei niitä julkaista koska ne eivät mene kaupaksi. Sosiaalipornosta kiinnostuneet pyörivät jo netissä, siellä riittää ilmaiseksi materiaalia ahmittavaksi.

Kustantamot eivät voi tuollaista elämäkertaa julkaista, vaikka se olisikin hyvin kirjoitettua ja kiinnostavaa, koska laki tulee vastaan. Joskus julkaistaan omaelämäkerrallisia romaaneja samalla idealla, kun tekijä on vaikkapa tunnettu henkilö tai sitten tunnettua sukua. Eivät ne mitään suuria kassamagneetteja ole nekään, mutta viestissäni tarkoitin lähinnä omakustanteita. Tulee mieleen useampi hyvin verkostoitunut tuttava, joka voisi pystyä kirjoittamaan tuollaisen kirjan ja saada sitä myydyksi omissa verkostoissaan jopa tuhansia. Mutta normaali tajuaa, että omakin maine menisi tuollaisen kirjan kirjoittamisessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähäsen epäilen, ettei ap halua elämänkertaa sen jälkeen, kun kirjailija kertoo hintansa.

Mutta saahan se kirjailija provikat kirjan myynnistä.

Ei varmasti kukaan ammattilainen ala kirjoittamaan kenenkään elämäkerta ilman etumaksua. Mitä, jos kirjaa myydään vain muutama sata kappaletta, taitavat provikat jäädä aika pieniksi. Ehkä tuntipalkalla voisi joku alkaa kirjoittaa. Taviksen elämästä saa mielenkiintoisen hyvä kirjoittaja.

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallinen perus"pirjo" mutta minulle on sattunut niin paljon kaikkea elämäni varrella että on jopa suositeltu elämäkerran kirjoittamista muutamalta taholta.

Kirjailija keksii tarinoita mielikuvituksellaan, niin eipä sillä ole väliä onko asiat oikeasti jollekin tapahtuneet.  Paitsi jos tosiaan on julkkis muutenkin.

Mikä tarve sinulla on julkaista tarinasi?  Kysyn ihan asiallisesti.  Haetko ymmärrystä vai haluatko selittää?  Haetko hyväksyntää vai haluatko sanoa ns. viimeisen sanan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallinen perus"pirjo" mutta minulle on sattunut niin paljon kaikkea elämäni varrella että on jopa suositeltu elämäkerran kirjoittamista muutamalta taholta.

Kirjailija keksii tarinoita mielikuvituksellaan, niin eipä sillä ole väliä onko asiat oikeasti jollekin tapahtuneet.  Paitsi jos tosiaan on julkkis muutenkin.

Niinpä. Tarinoita on kirjailijoille maailmassa ihan rajattomasti ja niitä voi ja pitääkin vapaasti yhdistellä. Kirjailijalle ei ole mitään hyötyä jonkun tietyn tarinan julkaisemisesta, ellei siitä makseta enemmän korvausta kuin kirjailija saisi omista töistään. 

Kirjaksi minusta ei ehkä ole, mutta parikymmentä vuotta sitten eräs teatteriohjaaja-käsikirjoittaja halusi kirjoittaa minun siihenastisesta elämästäni näytelmän. Hän suostutteli minua sitkeästi, mutta ongelmani olivat niin tuoreet, että kieltäydyin. Arvatkaa, harmittaako nyt, kun hän on nyt eläkkeellä ja minä vieläkin omituisempia kokemuksia keränneenä olen työtön, köyhä, omaisuuteni menettänyt, työllistämiskelvoton itsemurhakandidaatti. :(

Itse asiassa tänä syksynähän julkaistiin romaani, jossa on vähän samanlainen idea. Siis kirjailija julkaisi Hussein Al-Taeen suvun tarinoista kirjan. Mutta sekin on siis romaani, ei elämäkerta.

Eipä tule mieleen mitään sellaista kirjaa, jossa kirjailija olisi kirjoittanut jonkun tavallisen ihmisen elämäntarinan kirjaksi. Kirjailijoilla lienee omat tarinansa ja jos muiden elämästä haluaa kirjoittaa, niin voi penkoa arkistoja tai vaikka netistä erilaisia kertomuksia, joita voi käyttää pohjana. Aamutelkkarissa tuo kirjailija korosti, että sai täydet vapaudet myös muunnella Al-Taeen tarinaa, joten fiktioksi muuttui sekin.

Kirjoita ap itse tarinasi. Sen voi julkaista vaikka omakustanteena tai blogissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan haluaisi kirjoittaa tai lukea jonkun peruspirjon elämäkerran?

En ole ap, mutta kirjoitan itse kirjaa omasta elämästäni, ja monet, kuultuaan kirjan juonen ovat sitä mieltä, että kuulostaa todella kiinnostavalta. Saattavat toki olla vaan kohteliaita? No, onhan kirjan kirjoittaminen kuitenkin tässä työttömänä järkevämpää kuin nyt vaikka ryyppäminen, mitä harrastin ennen.

En oikein tiedä mitä muuta tuohon voisi kommentoida. Harva ihminen kehtaa suoraan sanoa, että onpa itsekeskeistä ja luuletko oikeasti, että ketään kiinnostaa.

Kyseisessä kirjassa nyt käsitellään paljon muutakin kuin vaan minua eikä elämäni ole kovin tavallista. Jos nyt edes saan sen valmiiksi, kustantajahan sen sitten päättää onko tässä mitään.

Kaikki ihmiset ovat itse sitä mieltä, ettei heidän elämänsä ole "tavallista".

En itse tunne juurikaan (aikuisia) jotka ajattelisivat noin, en itsekään ennen. Nyt vaan elämäntilanteeni muuttui pikkuhiljaa sellaiseksi, että kirjalle oli materiaalia ja runsaasti. Yllätyin itsekin, kuinka helppoa kirjoittaminen lopulta oli. Mutta voin tietysti olla täysin väärässä ja kustantaja naurahtaa deletoidessaan surkean käsikseni.

Voithan kirjoittaa tekstit itseäsi ja sukuasi varten, sekin on arvokasta.

En todellakaan anna sukulaisten sitä lukea. :D Joo, lukisivat, jos se julkaistaisiin, mutta se olisi sen ajan murhe.

Ei pahalla, mutta kuulostat alle kolmekymppiseltä, miettisin ihan vakavasti onko tuossa iässä vielä kertynyt elämänkokemusta niin paljoa, että kannattaa kirjoittaa sitä omaelämäkertaa. Jos sinulle on oikeasti tapahtunut asioita, joiden arvelet kiinnostavan tuntemattomiakin, niin niistä kannattaisi kirjoittaa vasta kun ikää on sen verran, että niihin on vähän paremmin perspektiiviä.

Olen 40.

Vierailija kirjoitti:

Kirjaksi minusta ei ehkä ole, mutta parikymmentä vuotta sitten eräs teatteriohjaaja-käsikirjoittaja halusi kirjoittaa minun siihenastisesta elämästäni näytelmän. Hän suostutteli minua sitkeästi, mutta ongelmani olivat niin tuoreet, että kieltäydyin. Arvatkaa, harmittaako nyt, kun hän on nyt eläkkeellä ja minä vieläkin omituisempia kokemuksia keränneenä olen työtön, köyhä, omaisuuteni menettänyt, työllistämiskelvoton itsemurhakandidaatti. :(

Jos haluaa tehdä teatteriesityksen, joka pohjaa jonkun toisen elämään, niin eihän siihen tarvita lupaa, jos se on vain fiktiota, siis näytelmä? Vai olisitko itse näytellyt siinä ja näytelmässä olisi kerrottu sinusta omalla nimelläsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallinen perus"pirjo" mutta minulle on sattunut niin paljon kaikkea elämäni varrella että on jopa suositeltu elämäkerran kirjoittamista muutamalta taholta.

Kirjailija keksii tarinoita mielikuvituksellaan, niin eipä sillä ole väliä onko asiat oikeasti jollekin tapahtuneet.  Paitsi jos tosiaan on julkkis muutenkin.

Niin, ei se Seiskalehtikään julkaisen paljastuksia tavisten elämästä.