Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko kirjailjaa pyytää kirjoittamaan elämäkertani?
24.09.2019 |
Täällä joku toinenkin ketju jossa haaveillaan kirjan kirjoittamisesta. Millä perusteella kirjailija tarttuu tarjoukseen ja kirjoittaisi sen puolestani?
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaisi kirjoittaa tai lukea jonkun peruspirjon elämäkerran?
En ole ap, mutta kirjoitan itse kirjaa omasta elämästäni, ja monet, kuultuaan kirjan juonen ovat sitä mieltä, että kuulostaa todella kiinnostavalta. Saattavat toki olla vaan kohteliaita? No, onhan kirjan kirjoittaminen kuitenkin tässä työttömänä järkevämpää kuin nyt vaikka ryyppäminen, mitä harrastin ennen.
Miten ihmeessä omassa elämässäsi on "juoni"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2323 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaisi kirjoittaa tai lukea jonkun peruspirjon elämäkerran?
En ole ap, mutta kirjoitan itse kirjaa omasta elämästäni, ja monet, kuultuaan kirjan juonen ovat sitä mieltä, että kuulostaa todella kiinnostavalta. Saattavat toki olla vaan kohteliaita? No, onhan kirjan kirjoittaminen kuitenkin tässä työttömänä järkevämpää kuin nyt vaikka ryyppäminen, mitä harrastin ennen.
Miten ihmeessä omassa elämässäsi on "juoni"?
No, viime vuosien tapahtumissa jotakuinkin on. Ja voihan ne fiktiokirjassa toki kirjoittaa, kuten haluaa.
2323 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaisi kirjoittaa tai lukea jonkun peruspirjon elämäkerran?
En ole ap, mutta kirjoitan itse kirjaa omasta elämästäni, ja monet, kuultuaan kirjan juonen ovat sitä mieltä, että kuulostaa todella kiinnostavalta. Saattavat toki olla vaan kohteliaita? No, onhan kirjan kirjoittaminen kuitenkin tässä työttömänä järkevämpää kuin nyt vaikka ryyppäminen, mitä harrastin ennen.
Miten ihmeessä omassa elämässäsi on "juoni"?
Toisaalta "juoni" oli ehkä väärä sana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaisi kirjoittaa tai lukea jonkun peruspirjon elämäkerran?
En ole ap, mutta kirjoitan itse kirjaa omasta elämästäni, ja monet, kuultuaan kirjan juonen ovat sitä mieltä, että kuulostaa todella kiinnostavalta. Saattavat toki olla vaan kohteliaita? No, onhan kirjan kirjoittaminen kuitenkin tässä työttömänä järkevämpää kuin nyt vaikka ryyppäminen, mitä harrastin ennen.
En oikein tiedä mitä muuta tuohon voisi kommentoida. Harva ihminen kehtaa suoraan sanoa, että onpa itsekeskeistä ja luuletko oikeasti, että ketään kiinnostaa.
Kyseisessä kirjassa nyt käsitellään paljon muutakin kuin vaan minua eikä elämäni ole kovin tavallista. Jos nyt edes saan sen valmiiksi, kustantajahan sen sitten päättää onko tässä mitään.
Kaikki ihmiset ovat itse sitä mieltä, ettei heidän elämänsä ole "tavallista".
En itse tunne juurikaan (aikuisia) jotka ajattelisivat noin, en itsekään ennen. Nyt vaan elämäntilanteeni muuttui pikkuhiljaa sellaiseksi, että kirjalle oli materiaalia ja runsaasti. Yllätyin itsekin, kuinka helppoa kirjoittaminen lopulta oli. Mutta voin tietysti olla täysin väärässä ja kustantaja naurahtaa deletoidessaan surkean käsikseni.
Voithan kirjoittaa tekstit itseäsi ja sukuasi varten, sekin on arvokasta.
En todellakaan anna sukulaisten sitä lukea. :D Joo, lukisivat, jos se julkaistaisiin, mutta se olisi sen ajan murhe.
Ei pahalla, mutta kuulostat alle kolmekymppiseltä, miettisin ihan vakavasti onko tuossa iässä vielä kertynyt elämänkokemusta niin paljoa, että kannattaa kirjoittaa sitä omaelämäkertaa. Jos sinulle on oikeasti tapahtunut asioita, joiden arvelet kiinnostavan tuntemattomiakin, niin niistä kannattaisi kirjoittaa vasta kun ikää on sen verran, että niihin on vähän paremmin perspektiiviä.
Olen 40.
Oikeasti??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjaksi minusta ei ehkä ole, mutta parikymmentä vuotta sitten eräs teatteriohjaaja-käsikirjoittaja halusi kirjoittaa minun siihenastisesta elämästäni näytelmän. Hän suostutteli minua sitkeästi, mutta ongelmani olivat niin tuoreet, että kieltäydyin. Arvatkaa, harmittaako nyt, kun hän on nyt eläkkeellä ja minä vieläkin omituisempia kokemuksia keränneenä olen työtön, köyhä, omaisuuteni menettänyt, työllistämiskelvoton itsemurhakandidaatti. :(
Jos haluaa tehdä teatteriesityksen, joka pohjaa jonkun toisen elämään, niin eihän siihen tarvita lupaa, jos se on vain fiktiota, siis näytelmä? Vai olisitko itse näytellyt siinä ja näytelmässä olisi kerrottu sinusta omalla nimelläsi?
En ryhtynyt neuvottelemaan, mikä nyt minua harmittaa kovasti. Hän halusi tietää tarinastani enemmän ja halusi minut yhteistyöhön kanssaan. Mielessäni ei käynyt se, että itse olisin siinä esiintynyt, mutta en muutenkaan halunnut julkisuuteen, edes arvailujen kohteeksi. Juttu jäi siihen, että hän vannotti minua tulemaan luokseen keskustelemaan asiasta enemmän, minä lupasin harkita asiaa, mutten koskaan sitten mennyt. (Jos joku epäilee tuon ohjaajan motiiveja: hän on hetero, samoin minä, ja olemme samaa sukupuolta.)
En edes jaksa kuvitella, miten erilaista elämäni olisi, jos olisin lähtenyt juttusille tuohon kulttuurikotiin. Se ainakin on varmaa, että elämäni olisi parempaa kuin nyt. Toisaalta taas nyt minulla on vielä enemmän epätavallisia mutkia kuljettuna... Vieläköhän nuo taiteilijat tekevät työtä eläkeikäisinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaisi kirjoittaa tai lukea jonkun peruspirjon elämäkerran?
En ole ap, mutta kirjoitan itse kirjaa omasta elämästäni, ja monet, kuultuaan kirjan juonen ovat sitä mieltä, että kuulostaa todella kiinnostavalta. Saattavat toki olla vaan kohteliaita? No, onhan kirjan kirjoittaminen kuitenkin tässä työttömänä järkevämpää kuin nyt vaikka ryyppäminen, mitä harrastin ennen.
En oikein tiedä mitä muuta tuohon voisi kommentoida. Harva ihminen kehtaa suoraan sanoa, että onpa itsekeskeistä ja luuletko oikeasti, että ketään kiinnostaa.
Kyseisessä kirjassa nyt käsitellään paljon muutakin kuin vaan minua eikä elämäni ole kovin tavallista. Jos nyt edes saan sen valmiiksi, kustantajahan sen sitten päättää onko tässä mitään.
Kaikki ihmiset ovat itse sitä mieltä, ettei heidän elämänsä ole "tavallista".
En itse tunne juurikaan (aikuisia) jotka ajattelisivat noin, en itsekään ennen. Nyt vaan elämäntilanteeni muuttui pikkuhiljaa sellaiseksi, että kirjalle oli materiaalia ja runsaasti. Yllätyin itsekin, kuinka helppoa kirjoittaminen lopulta oli. Mutta voin tietysti olla täysin väärässä ja kustantaja naurahtaa deletoidessaan surkean käsikseni.
Voithan kirjoittaa tekstit itseäsi ja sukuasi varten, sekin on arvokasta.
En todellakaan anna sukulaisten sitä lukea. :D Joo, lukisivat, jos se julkaistaisiin, mutta se olisi sen ajan murhe.
Ei pahalla, mutta kuulostat alle kolmekymppiseltä, miettisin ihan vakavasti onko tuossa iässä vielä kertynyt elämänkokemusta niin paljoa, että kannattaa kirjoittaa sitä omaelämäkertaa. Jos sinulle on oikeasti tapahtunut asioita, joiden arvelet kiinnostavan tuntemattomiakin, niin niistä kannattaisi kirjoittaa vasta kun ikää on sen verran, että niihin on vähän paremmin perspektiiviä.
Olen 40.
Oikeasti??
Jep. Tai en viitsinyt laittaa ihan tarkkaa ikää, mutta suunnilleen 40,joo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjaksi minusta ei ehkä ole, mutta parikymmentä vuotta sitten eräs teatteriohjaaja-käsikirjoittaja halusi kirjoittaa minun siihenastisesta elämästäni näytelmän. Hän suostutteli minua sitkeästi, mutta ongelmani olivat niin tuoreet, että kieltäydyin. Arvatkaa, harmittaako nyt, kun hän on nyt eläkkeellä ja minä vieläkin omituisempia kokemuksia keränneenä olen työtön, köyhä, omaisuuteni menettänyt, työllistämiskelvoton itsemurhakandidaatti. :(
Jos haluaa tehdä teatteriesityksen, joka pohjaa jonkun toisen elämään, niin eihän siihen tarvita lupaa, jos se on vain fiktiota, siis näytelmä? Vai olisitko itse näytellyt siinä ja näytelmässä olisi kerrottu sinusta omalla nimelläsi?
En ryhtynyt neuvottelemaan, mikä nyt minua harmittaa kovasti. Hän halusi tietää tarinastani enemmän ja halusi minut yhteistyöhön kanssaan. Mielessäni ei käynyt se, että itse olisin siinä esiintynyt, mutta en muutenkaan halunnut julkisuuteen, edes arvailujen kohteeksi. Juttu jäi siihen, että hän vannotti minua tulemaan luokseen keskustelemaan asiasta enemmän, minä lupasin harkita asiaa, mutten koskaan sitten mennyt. (Jos joku epäilee tuon ohjaajan motiiveja: hän on hetero, samoin minä, ja olemme samaa sukupuolta.)
En edes jaksa kuvitella, miten erilaista elämäni olisi, jos olisin lähtenyt juttusille tuohon kulttuurikotiin. Se ainakin on varmaa, että elämäni olisi parempaa kuin nyt. Toisaalta taas nyt minulla on vielä enemmän epätavallisia mutkia kuljettuna... Vieläköhän nuo taiteilijat tekevät työtä eläkeikäisinä?
Harmi, että arkuus tai pelko esti tarttumasta mielenkiintoiseen kokemukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjaksi minusta ei ehkä ole, mutta parikymmentä vuotta sitten eräs teatteriohjaaja-käsikirjoittaja halusi kirjoittaa minun siihenastisesta elämästäni näytelmän. Hän suostutteli minua sitkeästi, mutta ongelmani olivat niin tuoreet, että kieltäydyin. Arvatkaa, harmittaako nyt, kun hän on nyt eläkkeellä ja minä vieläkin omituisempia kokemuksia keränneenä olen työtön, köyhä, omaisuuteni menettänyt, työllistämiskelvoton itsemurhakandidaatti. :(
Jos haluaa tehdä teatteriesityksen, joka pohjaa jonkun toisen elämään, niin eihän siihen tarvita lupaa, jos se on vain fiktiota, siis näytelmä? Vai olisitko itse näytellyt siinä ja näytelmässä olisi kerrottu sinusta omalla nimelläsi?
En ryhtynyt neuvottelemaan, mikä nyt minua harmittaa kovasti. Hän halusi tietää tarinastani enemmän ja halusi minut yhteistyöhön kanssaan. Mielessäni ei käynyt se, että itse olisin siinä esiintynyt, mutta en muutenkaan halunnut julkisuuteen, edes arvailujen kohteeksi. Juttu jäi siihen, että hän vannotti minua tulemaan luokseen keskustelemaan asiasta enemmän, minä lupasin harkita asiaa, mutten koskaan sitten mennyt. (Jos joku epäilee tuon ohjaajan motiiveja: hän on hetero, samoin minä, ja olemme samaa sukupuolta.)
En edes jaksa kuvitella, miten erilaista elämäni olisi, jos olisin lähtenyt juttusille tuohon kulttuurikotiin. Se ainakin on varmaa, että elämäni olisi parempaa kuin nyt. Toisaalta taas nyt minulla on vielä enemmän epätavallisia mutkia kuljettuna... Vieläköhän nuo taiteilijat tekevät työtä eläkeikäisinä?
Harmi, että arkuus tai pelko esti tarttumasta mielenkiintoiseen kokemukseen.
Jos olisin arka tai pelokas, en olisi edes joutunut sellaisiin seikkailuihin, joista tuo käsikirjoittaja innostui. Muiden ihmisten huomiosta en välitä, mutta en edelleenkään haluaisi lähisukulaisteni tietävän pahimmista paikoista, joihin aikoinani ajauduin tai hankkiuduin. Nyt seikkailuilla ja minulla on ikää jo sen verran, että mieleni on avoin. Aikaikkuna vain taitaa olla jo kiinni.
Tärkeitä on miten osaa kirjoittaa,hyvä kirjoittaja voi kirjoittaa aiheesta kuin aiheesta, ja se myy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa tänä syksynähän julkaistiin romaani, jossa on vähän samanlainen idea. Siis kirjailija julkaisi Hussein Al-Taeen suvun tarinoista kirjan. Mutta sekin on siis romaani, ei elämäkerta.
Eipä tule mieleen mitään sellaista kirjaa, jossa kirjailija olisi kirjoittanut jonkun tavallisen ihmisen elämäntarinan kirjaksi. Kirjailijoilla lienee omat tarinansa ja jos muiden elämästä haluaa kirjoittaa, niin voi penkoa arkistoja tai vaikka netistä erilaisia kertomuksia, joita voi käyttää pohjana. Aamutelkkarissa tuo kirjailija korosti, että sai täydet vapaudet myös muunnella Al-Taeen tarinaa, joten fiktioksi muuttui sekin.
Kirjoita ap itse tarinasi. Sen voi julkaista vaikka omakustanteena tai blogissa.
Blogi olis varmaan hyvä idea.
Palkkaa joku opiskelija haamukirjoittajaksi.
Alue: Aihe vapaa
En ole ap vaan se toinen, joka kirjoittaa kirjaa. Tykkään kirjoittaa tarinaani, vaikkei sitä julkaistaisikaan, mutta on tässä taustalla kieltämättä myös se ajatus, että koska kuulun erääseen ihmisryhmään, josta monilla on hirveästi vääriä luuloja, haluaisin osoittaa luulot vääräksi.