Kaikki te jotka ponnistitte pitkälle rupusakista ja surkeasta lapsuudenkodista! Miten teihin suhtaudutaan?

Sosiaalisen aseman osoittajina tarkasteltiin vanhempien kokemaa työttömyyttä, perheen varallisuutta ja perherakennetta. Kävi ilmi, että esimerkiksi työttömyys on yhteydessä siihen, miten lapset kokevat kuuluvansa asuinalueelleen ja miten turvallisena kodin ympäristö nähdään.

– Jos on ollut työttömyyttä, asuinaluekin on helposti sellainen, ettei sitä koeta kovin mukavaksi, Koivusilta sanoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suvun merkitys ei ollut yhtä suuri kuin perheen ja ystävien. Vain 32 prosenttia suomalaisista nimesi suvun merkityksen erittäin tärkeäksi. Suvun merkitys oli sitä suurempi, mitä uskonnollisemmasta vastaajasta oli kysymys.

Mitä tarkoittaa ”perhe” tässä kontekstissa?

– Perheen jäsenten yhteenkuulumisen osalta näkyi se, että mitä heikompi asema oli, sitä vähemmän oli perheen ja suvun yhteistä tekemistä ja yhdessäoloa. Syödäänkö yhdessä, vietetäänkö syntymäpäiviä. Hyväosaiset perheet viettivät enemmän yhteistä aikaa ja perheen ja suvun turvaa oli enemmän saatavissa.

kenteksti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suvun merkitys ei ollut yhtä suuri kuin perheen ja ystävien. Vain 32 prosenttia suomalaisista nimesi suvun merkityksen erittäin tärkeäksi. Suvun merkitys oli sitä suurempi, mitä uskonnollisemmasta vastaajasta oli kysymys.

Mitä tarkoittaa ”perhe” tässä kontekstissa?

– Perheen jäsenten yhteenkuulumisen osalta näkyi se, että mitä heikompi asema oli, sitä vähemmän oli perheen ja suvun yhteistä tekemistä ja yhdessäoloa. Syödäänkö yhdessä, vietetäänkö syntymäpäiviä. Hyväosaiset perheet viettivät enemmän yhteistä aikaa ja perheen ja suvun turvaa oli enemmän saatavissa.

Tarkoitatko sillä tässä kontekstissa lapsuudenperhettä vai ihmisen nykyistä perhettä?

Tämä on aiheena tietenkin tabu. Että omat vanhemmat onkin kateellisia ja vihamielisiä omalle lapselleen. Eivätkä toivo lapselleen parasta vaan kaikkea kurjaa ja vahingollista.

Mun vanhemmilla on aina ollut katkera asenne ja herraviha ja heistä on tullut vuosien saatossa kikkea ja kaikkia vihaavia. Omia lapsiaankin.

Eivät pysty normaaliin kanssakäymiseen rai yhteydenpitoon ja eivät iloitse lastensa onnistumisista. Silloin ovat liekeissä kun on kurjuutta ja epäonnea ja oikein lietsovat sitä ”siitäs sait, ohan oikein sulle, mitäs luulit liikoja” -asenteella.

Kaikki ei todellakaan raksta lapsiaan tai ole ylpeitä heistä, vaan osa suhtautuu kuin viholliseen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on aiheena tietenkin tabu. Että omat vanhemmat onkin kateellisia ja vihamielisiä omalle lapselleen. Eivätkä toivo lapselleen parasta vaan kaikkea kurjaa ja vahingollista.

Mun vanhemmilla on aina ollut katkera asenne ja herraviha ja heistä on tullut vuosien saatossa kikkea ja kaikkia vihaavia. Omia lapsiaankin.

Eivät pysty normaaliin kanssakäymiseen rai yhteydenpitoon ja eivät iloitse lastensa onnistumisista. Silloin ovat liekeissä kun on kurjuutta ja epäonnea ja oikein lietsovat sitä ”siitäs sait, ohan oikein sulle, mitäs luulit liikoja” -asenteella.

Kaikki ei todellakaan raksta lapsiaan tai ole ylpeitä heistä, vaan osa suhtautuu kuin viholliseen.

On myös vanhempia jotka näkee omat lapsensa hyödykkeinä. Appivanhempien mielestä heidän lastensa kuuluu köydä heillä ilmaisena työvoimana, antaa rahaa ja olla käytettävissä.

He ovat raivona kun ilmoitin että meidän perheen rahat on meidän perheen rahoja, ei heidän. He jopa sekaantuvat rahankäyttöömme sanoen että he olisivat tarvinneet jotain meidän rahoillamme.

Ei kukaan tiedä mistä olen ja millaisista oloista.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan tiedä mistä olen ja millaisista oloista.

Sun lapsuudenperheesi ei tiedä sitä? Koska sitähän tässä kysyttiin.

Vanhempani ovat salaa ylpeitä, sisarus helvetin kateellinen. Sisaruksella laaja-alaisia ongelmia muutenkin elämässä joten vanhemmat eivät voi ylpeyttään minusta koskaan näyttää joten kaikessa koulutuksessa ja työelämässä menestymiseen on lähinnä hymähdetty hyväksyvästi samalla kun sisaruksen vastaavia hehkutettu.

Laajemmalti lapsuuden sukulais- ja tuttavapiirissä (ystäväperheet ja omat lapsuudenkaverit) olen helposti naurunaihe. Joistain huokuu kateutta, toiset vain ärsyyntyneet ties mistä syystä. ”Menisit oikeisiin töihin” on ollut yksi elämäni kuulluimpia lauseita, myös silloin kun olen ihan oikeasti tuottavaa työtä julkisella puolella tehnyt.

Toisaalta ”uudet piirit” eivät ole nekään paikkani. Vaikka asiaosaaminen on kunnossa, monesti tuntuu että minulta on puuttunut sellaisia kokemuksia tai tuttavia joista monet uudet tuttavat puhuvat. Varsinkin syvempien ystävyyssuhteiden luominen tuntuu hankalalta kun (taustoistani tietämättömät) halveksuvat joko suoraan tai epäsuorasti niitä lähtökohtia, joista olen. En voi sietää itseään parempana pitämistä vain sen takia että ovat syntyneet tietynlaisiin olosuhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

kenteksti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suvun merkitys ei ollut yhtä suuri kuin perheen ja ystävien. Vain 32 prosenttia suomalaisista nimesi suvun merkityksen erittäin tärkeäksi. Suvun merkitys oli sitä suurempi, mitä uskonnollisemmasta vastaajasta oli kysymys.

Mitä tarkoittaa ”perhe” tässä kontekstissa?

– Perheen jäsenten yhteenkuulumisen osalta näkyi se, että mitä heikompi asema oli, sitä vähemmän oli perheen ja suvun yhteistä tekemistä ja yhdessäoloa. Syödäänkö yhdessä, vietetäänkö syntymäpäiviä. Hyväosaiset perheet viettivät enemmän yhteistä aikaa ja perheen ja suvun turvaa oli enemmän saatavissa.

Tarkoitatko sillä tässä kontekstissa lapsuudenperhettä vai ihmisen nykyistä perhettä?

Tietenkin lapsuidenperhettä, sieltä tulee lähtökohdat mistä ponnistetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kenteksti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suvun merkitys ei ollut yhtä suuri kuin perheen ja ystävien. Vain 32 prosenttia suomalaisista nimesi suvun merkityksen erittäin tärkeäksi. Suvun merkitys oli sitä suurempi, mitä uskonnollisemmasta vastaajasta oli kysymys.

Mitä tarkoittaa ”perhe” tässä kontekstissa?

– Perheen jäsenten yhteenkuulumisen osalta näkyi se, että mitä heikompi asema oli, sitä vähemmän oli perheen ja suvun yhteistä tekemistä ja yhdessäoloa. Syödäänkö yhdessä, vietetäänkö syntymäpäiviä. Hyväosaiset perheet viettivät enemmän yhteistä aikaa ja perheen ja suvun turvaa oli enemmän saatavissa.

Tarkoitatko sillä tässä kontekstissa lapsuudenperhettä vai ihmisen nykyistä perhettä?

Tietenkin lapsuidenperhettä, sieltä tulee lähtökohdat mistä ponnistetaan.

Sano se sitten selkeästi, koska pelkkä ”perhe” viittaa nykyiseen perheeseen.

Vanhempani eivät ole koskaan arvostaneet opinto- tai työmenestystäni. Halusin lääkäriksi " ei susta siihen oo", "oot liian herkkä" "sulle riittää ihan tavallinen työ".

Valmistuin lääkäriksi ja erikoistuin. " Ylpeys käy lankeemukse edellä" " kyllä oot olevinas'". Näihin kommentteihin riitti se, että kerroin ettei kaikkia naapurin suosittelemia luontaistuotteita ole turvallista käyttää yhdessä äidille mättyjen lääkkeiden kanssa.

Kaikki sanomiseni otetaan ylpeilynä.

Hyvä keskustelu, up!

Kyllä he suhtautuvat vieroksuen. Pitävät lähinnä omituisena ihmistä, joka jaksoi opiskella pitkään ja perusteellisesti heidän mielestään ”hömppää”. Eivät pidä yhteyttä minuun enkä minä heihin. He eivät ole edes nähneet ikinä perhettäni eivätkä arvosta sitä, että tulemme omillamme toimeen.

Kun jatkoin peruskoulun jälkeen lukioon niin kyllä siitä jaksettiin piikitellä jatkuvasti. Ei mitään lakkiaisia eivätkä tulleet edes katsomaan suvun ensimmäisen ylioppilaan lakitusta. Minä pakkasin jo ennen lakkiaisia matkalaukkuni ja lähdin lakkiaispäivän jälkeen toiselle paikkakunnalle kesätöihin ja pääsykokeisiin. Syksyllä sitten jatkoin opintojani.

Vierailija kirjoitti:

Äitini varsinkin nälvii oikein pahasti. Hänelle "akateeminen" on lähes kirosana ja synonyymi mm. epäkäytännölliselle ihmiselle, rumalle naiselle, vanhallepiialle, omituiselle teoreetikolle, laiskalle ja vetelälle. Häntä selvästi ottaa päähän että olen ryhtynyt tuollaiseksi enkä ole kuten suvussa kuuluisi, kunnon rehellisiä työihmisiä.

Tää sai mut nauramaan ääneen, anteeksi! ; D Uskon että sulla on tukalaa äitisi kanssa mutta jotenkin tuo kuvaus oli niin toiselta planeetalta, voiko joku oikeasti ajatella akateemisesti kouluttautuneesta noin?