Lue keskustelun säännöt.
Äo:ni on 120, eli kuulun siihen 8 %:n kaikkein älykkäimpään sakkiin - mutta en tiedä vieläkään mitä teen isona
Kommentit (71)
Toivottavasti porukka tajuaa ettei akateeminen älykkyys ole sama kuin muu älykkyys..zzzz..
Täällä toinen neropatti,ihan testikeskuksessa kokein todettu mutta mitään saanut aikaiseksi. Puuttuu kunnianhimo kait. Vähän kyllä ärsyttää nyt vanhempana,miksei käyttänyt pollaa enemmän kun oli mahdollisuus..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni myös huomattavan korkea ÄO, mutta en ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut mistään alasta.
Mutta en kyllä antanut sen elämääni pilata, vaan valitsin sitten nuorena sitten vaan ammatin, jossa todennäköisesti riittäisi töitä ja olisi hyvä palkka. Lisäksi koska olen erakkoluonne, vaatimus oli että työ ei saa olla suoraan asiakaspalvelua, hoitotyötä tms. jatkuvasti ihmisten kanssa oloa. Valitsin it-alan, enkä ole katunut, vaikkei minua vieläkään erityisemmin mitenkään tietokoneet, koodaus tai muut alan asiat kiinnosta. Ei se, ettei erityisesti kiinnosta, onneksi myöskään tarkoita, että inhottaa ja on kärsimystä. Se on sellaista neutraalia, vähän kuin vaikka tiskaaminen. Ja palkkio tulee sitten kuun lopussa hyvän palkan muodossa, jolla voi taas tehdä kaikkea kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Sama älykkyysosa määrä ja ongelmat, kuin ap. llä. Joudu syömään rauhottavia ja masennuslääkkeitä, ne tyhmentävät minua sen verran, että kykenen työntekoon.
Heh, hauskasti sanottu, ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Ap.
Sosiaalinen älykkyys on kaikkein tärkein
En tiedä älykkyysosamäärää. Neuropsykiatrisissa testeissä kaikki kognitiiviset kyvyt yli keskiverron, toiset hipoen ihan huippua. Koulut menneet vaivatta, kiinnostun kaikesta ja opin helposti, ellen opi/ellei kiinnosta muistan ulkoa.
Lapsuudenaikaisia traumoja epävakaiden kiintymyssuhteiden vuoksi sekä koulukiusaamista 9 vuotta (josta ei voinut kertoa kellekään koska kuka olisi välittänyt kun koti tuntui kouluakin pahemmalta vankilalta). Nyt maksan veroja siitä. Meni aivot hukkaan; en kykene käymään koulua tai olemaan töissä. Yritän kovasti oppia näkemään elämässä ja itsessäni muutakin arvoa kuin saavutukset, mutta se on vaikeaa koska se on aina ollut ainoa arvo joka on ollut. Kaikilla muilla elämänalueilla olen ollut haukuttu, epätoivottu ja halveksittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ÄO-testit mittaa lähinnä tuota hahmotusta ja loogista päättelykykyä. Tein kerran testin, jonka mukaa ÄO:ni on liki kehitysvammaisen tasolla. Tiedän itsekin, että minulla on jotain hahmotuksellista ongelmaa. Olen kuitenkin suorittanut mm. yliopistotutkinnon ja puhun sujuvasti neljää vierasta kieltä. En sitten tiedä, keharikin näköjään pystyy mihin vaan....
Oletko varma, ettet vaan mennyt testeissä puihin? Ei tunnu tod.näk. että pystyisit noihin ko.saavutuksiin handycampina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietyntyyppinen älykkyys ei korvaa maalaisjärkeä tai itsetietämystä.
Se on varmasti totta.
Minulla kyse on lähinnä lapsuuden traumat, yliherkkyys ja synnynäinen paniikkihäiriö. Nämä ominaisuudet ovat pilanneet työkykyni kokonaan.
En pysty kauaa olemaan missään työssä, koska paniikkihäiriö pilaa aina kaiken.[/quote
Synnynnäinen paniikkihäiriö?
Niin, tarkoitin, että tämä paniikkihäiriö ja yliherkkyys on kaikilla perheenjäsenilläni sekä useilla sukulaisillani - joten eiköhän se sitten ole ns. synnynnäistä ja geeniperäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ÄO-testit mittaa lähinnä tuota hahmotusta ja loogista päättelykykyä. Tein kerran testin, jonka mukaa ÄO:ni on liki kehitysvammaisen tasolla. Tiedän itsekin, että minulla on jotain hahmotuksellista ongelmaa. Olen kuitenkin suorittanut mm. yliopistotutkinnon ja puhun sujuvasti neljää vierasta kieltä. En sitten tiedä, keharikin näköjään pystyy mihin vaan....
Vähän sama tilanne, en ole tehnyt virallista testiä, mutta jonkun vähän sinne päin ja sain huonon tuloksen. Olen myös korkeasti koulutettu (yliopisto, ylempi korkeakoulututkinto) ja vaativissa töissä (nyt äitiyslomalla). Olen suorittanut pitkän matematiikan erinomaisin arvosanoin aikanaan. Kouluikäiset lapseni menestyvät koulussa hienosti, ovat hyvätasoisessa koulussa usein luokkansa parhaita. Toki minulla on fiksu mies😉. Olen taitava ennakoimaan ja organisoimaan, siksi menestyn töissä. Olen myös erittäin kielitaitoinen, koska olen aina rakastanut matkailua ja siksi opiskellut monia kieliä ja olen asunutkin ulkomailla pariin otteeseen. Mutta ilmeisesti piilokehari. Näillä mennään loppuun asti ja hyvin on pärjätty. Tämä ihan rohkaisuna niille, jotka eivät pärjää äö-testeissä, että elämässä voi silti pärjätä.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajaa ei vaivaa älykkyys vaan sen tiedostamisesta johtuva ylimielisyys xD
Ei muilla ihmisillä ole tyhmät ja teiniangstin tasoiset jutut, jos vähän tutustut niihin. Sun jutut ja ajatukset junnaa ympyrää samalla lailla kuin niiden muidenkin, joita halveksut... sehän jo todistaa sen, että samat henkiset rasitteet vaivanneet jo kymmeniä vuosia etkä pääse eteenpäin (en tarkoita ”vain” uran suhteen).
T. ”Älykäs”, äo joskus mitattu 140 seutuun, mutta se on täysin merkityksetön juttu... olin itseasiassa unohtanut koko asian yli 10:ksi vuodeksi, viime aikainen keskustelu toi muiston mieleeni. Kerroin miehelleni, joka ilahtui, sillä toivomme että älykkyys periytyy lapsillemme. Mieheni on mielestäni älykäs, mutta hän ei ole koskaan tehnyt testiä (eikä varmasti teekään, koska ketä kiinnostaa?)
En ole ylimielinen, enkä varmasti halveksu muita - vaan totean asiat, niin kuin ne ovat.
Sitäpaitsi olen joskus miltei kateellinen noille "normaaleille", jotka voi vaan tehdä tyhmää työtään ja ovat aina niin huolettomia ja niiin puheliaita tuulihattuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ÄO joskus taannoin 137.
Yliopistotutkinto.
Tutkinnon mukainen ammatti ja ’urapolku’
Downshiftaus.
Varastohommissa.
Happier than ever.’Älyllisen’ tyydytyksen saan harrasteista.
Minun älykkyys 135. Sama juttu. Ainut vaikeus on saada "yksinkertaisia" hommia.
On kyllä iso ero joku 120 kuin 156 vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko just n. 120 äö, liian viisas huomaamaan ongelmia ja miettimään niitä, mutta liian tyhmä ratkaistakseen niitä. Kamalaa, ehkä tyhmemmät eivät edes ajattele tai huomaa ongelmia,tekevät vaan niin kuin muutkin, turhia ajattelematta ja ovat sen takia onnellisempia. Tietysti monet muutkin seikat, kuten luonne ja terveys vaikuttavat ihmisen elämään.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä älykkyysosamäärää. Neuropsykiatrisissa testeissä kaikki kognitiiviset kyvyt yli keskiverron, toiset hipoen ihan huippua. Koulut menneet vaivatta, kiinnostun kaikesta ja opin helposti, ellen opi/ellei kiinnosta muistan ulkoa.
Lapsuudenaikaisia traumoja epävakaiden kiintymyssuhteiden vuoksi sekä koulukiusaamista 9 vuotta (josta ei voinut kertoa kellekään koska kuka olisi välittänyt kun koti tuntui kouluakin pahemmalta vankilalta). Nyt maksan veroja siitä. Meni aivot hukkaan; en kykene käymään koulua tai olemaan töissä. Yritän kovasti oppia näkemään elämässä ja itsessäni muutakin arvoa kuin saavutukset, mutta se on vaikeaa koska se on aina ollut ainoa arvo joka on ollut. Kaikilla muilla elämänalueilla olen ollut haukuttu, epätoivottu ja halveksittu.
Kunpa voisin auttaa - toivottavasti sinulla on edes perhettä tai edes joku ystävä, jonka kanssa viihdyt ja saat olla oma itsesi.
Myös koirasta ja kissasta on paljon seuraa ja ne hyväksyvät ja rakastavat sinua aina sellaisena kuin olet.
Älä anna periksi ainakaan - minäkin olin pitkään koulukiusattu mt-ongelmainen, mutta sitten löysin Jeesuksen ja siitä lähti oman elämäni parantumisprosessi ja se on edennyt todella hyvin.
Olen antanut kaikille kiusaajilleni anteeksi heidän pahat tekonsa ja olen niistä kaikista pahoista muistoista täydellisesti vapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kyllä iso ero joku 120 kuin 156 vielä.
Provo työssään taas!
Tuollainen 156 älykkyysmäärä luonnehditaan jo oikeasti neroksi, joten enpä usko, että täällä vauviksella ketään NEROA oikeasti on. XD
Katsokaas vaikka itse:
https://tieku.fi/ihminen/aivot/ao-testi/ao-maailman-ao-ennatykset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä iso ero joku 120 kuin 156 vielä.
Provo työssään taas!
Tuollainen 156 älykkyysmäärä luonnehditaan jo oikeasti neroksi, joten enpä usko, että täällä vauviksella ketään NEROA oikeasti on. XD
Katsokaas vaikka itse:
https://tieku.fi/ihminen/aivot/ao-testi/ao-maailman-ao-ennatykset
Tässä muutamia oikeasti neroja ja äo suunnilleen sama:
ÄO 160: Albert Einstein (1879–1955)
Suhteellisuusteorian kehittäjä oli onneton muistamaan nimiä, lukuja ja päivämääriä. Silti hänen ÄO:nsa arvioidaan olleen 160.
ÄO 160: Bill Gates (1955– )
Bill Gates, yhdysvaltalainen liikemies ja monimiljardööri, Microsoftin perustaja.
Bill Gates.
© Shutterstock
ÄO 156: Olof Palme (1927–1986)
Ruotsin pääministeri ja yksi Pohjolan merkittävimmistä ja kiistellyimmistä poliitikoista.
ÄO 145: Napoleon Bonaparte (1769–1821)
Ranskalainen valtiomies ja sotapäällikkö, joka alisti hallintaansa suurimman osan Länsi- ja Keski-Eurooppaa.
Mulla kans yli 120, mutta niinpä on kaikilla muillakin. Mikä juttu tää oikein sitten on, jos on älykkäämpi sakki? Ite tunnen kyllä olevani tyhmä, niin epäilyttää kuinka tyhmiä ne alle 120 sitten on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajaa ei vaivaa älykkyys vaan sen tiedostamisesta johtuva ylimielisyys xD
Ei muilla ihmisillä ole tyhmät ja teiniangstin tasoiset jutut, jos vähän tutustut niihin. Sun jutut ja ajatukset junnaa ympyrää samalla lailla kuin niiden muidenkin, joita halveksut... sehän jo todistaa sen, että samat henkiset rasitteet vaivanneet jo kymmeniä vuosia etkä pääse eteenpäin (en tarkoita ”vain” uran suhteen).
T. ”Älykäs”, äo joskus mitattu 140 seutuun, mutta se on täysin merkityksetön juttu... olin itseasiassa unohtanut koko asian yli 10:ksi vuodeksi, viime aikainen keskustelu toi muiston mieleeni. Kerroin miehelleni, joka ilahtui, sillä toivomme että älykkyys periytyy lapsillemme. Mieheni on mielestäni älykäs, mutta hän ei ole koskaan tehnyt testiä (eikä varmasti teekään, koska ketä kiinnostaa?)
En ole ylimielinen, enkä varmasti halveksu muita - vaan totean asiat, niin kuin ne ovat.
Sitäpaitsi olen joskus miltei kateellinen noille "normaaleille", jotka voi vaan tehdä tyhmää työtään ja ovat aina niin huolettomia ja niiin puheliaita tuulihattuja.
Jonkinlainen ylimielinen kuva tulee siitä, että sinun älykkyytesi takia täytyisi olevinaan voida tehdä jotain suurta kutsumustyötä, tai elämäsi on kurjaa. Ei suurimmalla osalla ihmisistä ole intohimoa tai kutsumusta mihinkään ammattiin. Ihan älystä riippumatta. He vaan valitsevat jotain koska haluavat tai kokevat velvollisuutta elättää itsensä ja perheensä, ja sitten lopettavat kitinän ja tekevät sitä duunia, pyrkivät sen sisällä etsimään kiinnostavimpiin tehtäviin ja rooleihin jne.
Ei se nyt suoraan sanottuna kovin älykkäältä vaikuta että ruikuttaa aikuisena kun ei löydä unelma-ammattia, silti vaikkei nykyisessäkään olisi varsinaisesti mitään vikaa. Itse arvostan paljon enemmän vaikka tuota yllä kirjoittanutta joka sanoi sitten vaan valinneensa jonkun järkevän alan jolta löytyy töitä ja panostaneensa siihen, vaikkei se sen ihmeemmin kiinnostakaan. Ihmisen elämän ei tarvitse olla kurjaa siksi että ei ole unelma-ammatissa tai ei ole hajuakaan mikä sellainen unelma edes olisi, jos omilla asenteillaan ei siitä kurjaa tee.
Mulla on hyvä looginen päättelykyky joten saan kaikista sitä mittaavista testeistä hyvät pisteet ja olen "älykäs". Olen silti aivan paska suunnilleen kaikessa muussa. Vaikea keksiä mihin sitä kykenisi.
ei tietoa mikä ÄÖ , mutta sain tarpeekseni jatkuvista suunnanmuutoksista ja kiinnostusten vaihtumisesta yms.
Joten olen nyt nepsy-tutkimuksissa ja lähete tuli ns. heittämällä samantien kun kerroin suoraan asiat.
ikää 44v , joten on tässä vielä se 40 vuotta aikaa tehdä jotain järkevääkin ,tai ainakin yrittää.
Aivan. Minustakin työ, jossa voisi auttaa muita mahdollisimman konkreettisesti on se työ jota etsin ja joka on mielekkäintä.
Maailmassa on niin paljon hätää ja kärsimyksiä, että omalla panoksellani haluaisin vähentää sitä.
Haluaisin perustaa kahvilan yksinäisille ihmisille, jonne voisi kaikki äo:sta välittämättä tulla ja kokea itsensä tervetulleeksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena, kuin sattuvat olemaan.
Mulla on kyllä paljon ideoita, mutta en tiedä jaksanko toteuttaa mitään. Ap.