Omituista arkea
Laitan tämän kirjoitukseni myös tänne tuolta Aihe vapaalta. Toivottavasti löytyy kannanottoja puolin ja toisin.
Miehen ex...
...menee yli mun ymmärrykseni ihan totaalisesti liian monissa jutuissa, vaikka yritän nähdä hänen motiiveihinsa.
Meillä on miehen kanssa uusperhe, joka koostuu miehen lapsesta ja minun kahdesta lapsestani, kaikki ovat alle kouluikäisiä. Erojen takia lapsemme ovat eri tarhoissa, mutta miehen työn suhteen ns. työmatkan varrella. Itse teen töitä kotona, joten mies luonnollisestikin hoitaa lasten kuljetukset tarhaan ja iltapäivällä takaisin (jos veisimme " omat" lapsemme, ajaisin noin 100 kilometriä ns. turhaan, koska minulla ei ole mitään menoa). Olemme muutama kuukausi sitten muuttaneet " maalle" ja siksi tarhakuljetussysteemi on myös muuttunut: ennen mies vei oman lapsensa tarhaan, koska tarha sijaitsi hänen työpaikkansa lähellä ja koska he lähtivät minua ja lapsiani aiemmin.
Anyway, nyt miehen ex " itkee" siitä, että miehen ja lapsen _viimeinenkin_ yhteinen juttu yhdessä on mennyt kaikille yhteisen hoitomatkan takia ja syyllistää miestä tästä. Ex myös kyseli paheksuvasti piteneekö heidän lapsensa hoitopäivä uuden systeemin takia. Joku aika sitten ex suorastaan hirmustui siitä, että mies oli lukenut iltasadun kaikille lapsille: " eikö SEKÄÄN ole enää sun ja lapsen juttu?!" .
Nämä ovat tavallaan pikkujuttuja, mutta antavat kuvaa siitä linjasta, mitä ex edustaa ja joka ilmenee joka hemmetin asiassa. Ex ikään kuin suojelee lasta ns. omalta toiselta perheeltään ja elää jossain ihmeellisessä todellisuudessa, joka ei vastaa meidän elämäämme.
Olemme yleensä kaikki yhdessä ja tietysti joskus vietämme omien jälkeläistemme kanssa kahdenkeskisiä hetkiä. Lapset ovat viikkojärjestelyllä luonamme, joten myös siksi kahdenkeskiset jutut ovat myös todella tärkeitä, mutta miksi nillittää noista em. asioista. Pitäisikö meidän syödäkin eri aikaan? Mitä ex sanoisi, jos palaverin päätteeksi ottaisinkin omat lapseni klo 14 tarhasta pois ja ajaisin heidän lapsensa tarhan ohi kotiin ja jättäisin lapsen sinne odottamaan isukkia vielä reiluksi pariksi tunniksi? Tai pelaisin vain omien lasteni kanssa jotain peliä, mikäli lapsen isä ei myös osallistuisi peliin?
Miksi pitäisi olla joku hiivatin kaksi vastaan kolme -tila _perheessä_???
Mutta kun puuttuu kuitenkin koko ajan.
Hän itse asuu myös uusperheessä, avoliitto ja molemmilla yksi lapsi viikkosysteemillä. Heillä tosin on pitkälle kaksi vastaan kaksi -tilanne kotonaan ja ex aikoinaan oletti, että me hoidamme hänen ja mieheni lasta hänen työvuorojensa mukaan hänen lapsiviikollaan. Emme luonnollisestikaan lähteneet moiseen mukaan, koska lapsella on se toinen äidin koti, jossa on isäpuoli sekä velipuoli. Ja me emme myöskään hoidata lapsia kummankaan exällä, vaan järjestämme työmme ja menomme lapsiviikolla nimenomaan sovitun mukaisesti eli lasten ehdoilla. Ja jos nyt tulee joku äkillinen juttu, niin toinen meistä tietysti on lasten kanssa kotona, _kaikkien_ lasten kanssa.
Kunnioitan exäni elämää ja oikeutta omaan vapauteensa " vapaaviikollaan" enkä mitenkään voisi velvoittaa häntä hyppimään pillini mukaan mun vastuuni aikana. Exä saa vaikka räkiä kattoon vapaaviikollaan, jos tahtoo, minä en sotke häntä elämääni.
Ja tietysti me exän kanssa sovimme ennakkoon, jos jommallakummalla on menoa omalla lapsiviikollaan ja sit taas tasoitetaan tilanne toisinpäin. Mutta pääasiassa lapsiviikoilla ei ole poikkeuksia.
Mutta miehen ex esim. lapsen sairastuttua juuri lapsivaihtopäivänä pyytääkin meitä hoitamaan lasta hänen viikollaan, koska hän nyt vaan haluaisi mennä töihin! Ja kyse on 24h/vrk hoidosta, ei suinkaan niin, että lapsi olisi päivän meillä ja ex hakisi lapsen illalla kotiinsa. Juuh!
Ja sitten kun näihin ei suostuta (enää), hän muuttaakin viikko-viikko -systeemin miehen osalta viisipäiväiseksi ja vattuilusms:iä lentää kuin muuttolintuja syksyllä...
Ja mitenkään ihmeellistä ei ole se, että hän omien mielihalujensa takia muuttaa jotain sovittua tuosta vaan, vaikka olisi mustaa valkoisella.
Että voi veetättää kaikki ainainen shitti siltä ihmiseltä!!!!