Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sydämen särkyminen on osa mieheksi kasvamista
22.09.2019 |
Tähän tulokseen olen tullut.
En tunne ketään, joka ei olisi kokenut sydäntä raastavaa pettymystä rakkaudessa.
Itsekin olin hypätä sillalta alas nuorena miehenä, kun jäin ns. toiseksi, kun itse kuvittelemani suuri rakkaus valitsi jonkun muun. Sittemmin elämä on vain opettanut hyväksymään sen että kaikkea ei voi saada - ja voi olla ettei ole tarkoituskaan.
Se on paradoksi, koska kasvoin takertuvuudesta ja itsesäälistä yli, hyväksyin sen mitä en voinut saada - sisuunnuin, ja kasvoin henkisesti aikuiseksi. Tämän jälkeen kaikki suhteeni ja myös nykyinen (olen naimisissa) ovat olleet tasapainoisia.
Olen varma, että jokaisen on tarkoitus käydä nämä tunteet läpi kasvaakseen aikuiseksi, mutta jotkut eivät vain ikinä kasva.
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut saman, enkä sen jälkeen ole naisia edes yrittänyt.
M42
Eli kysymys kuuluu, kasvoitko näistä tunteista pois ja menit eteenpäin vai katkeroiduitko elämälle ja käperryit nurkkaan odottamaan, että elämä antaa sinulle onnen itsestään? Kysyitkö itseltäsi: tunnenko itseni ja luotanko edes itse itseeni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut saman, enkä sen jälkeen ole naisia edes yrittänyt.
M42
Eli kysymys kuuluu, kasvoitko näistä tunteista pois ja menit eteenpäin vai katkeroiduitko elämälle ja käperryit nurkkaan odottamaan, että elämä antaa sinulle onnen itsestään? Kysyitkö itseltäsi: tunnenko itseni ja luotanko edes itse itseeni?
Menin eteenpäin, en kysellyt itseltäni mitään. Elämässä voi tehdä paljon muutakin kuin saattaa itsensä tilanteisiin, jotka päättyvät omalta kannalta epätyydyttävästi.
M42
Minäkin koin pettymyksen ja sen kuinka petollista elämää voi kokea. Annan tästälähtien muiden polttaa näppinsä. M 39.
Joku ihmettelee ehkä miksi ei enää haluta kokeilla. Itse haluan kulkea vielä selkä suorana.
Vierailija kirjoitti:
Elämässä voi tehdä paljon muutakin kuin saattaa itsensä tilanteisiin, jotka päättyvät omalta kannalta epätyydyttävästi.
M42
Et voi saada mitään, jos et edes yritä. Miksi kukaan nainen pitäisi sinua miehenä, jos et edes uskalla yrittää? Mitä pelättävää on epäonnistumisessa? Se ei muuta nykyistä tilannetta mihinkään - onnistuminen taas voi tarkoittaa, että sait jotain mitä halusitkin.
Minä en sitten ymmärrä näitä katkeria luovuttaneita miehiä joita on tämä maa täynnä. Ovatko testotasot alhaalla, kun ei uskalla edes yrittää? Oletteko te miehiä vai naisia?
Oikeastiko miehet edes ihastuvat tai rakastuvat, vai onko kyse tosiaan kilpailussa toiseksi jäämisestä? N50+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvanko sitten mieheksi...
Jo ensimmäinen poikaystäväni oli raa'an väkivaltainen. Masennuin suhteen jälkeen enkä ole juuri osannut enää alkaa uusiin suhteisiin. Jotain on kuitenkin ollut, joku sinnikäs yrittäjä johon tutustuin alkuun. Vuosia olen ollut täysin yksin. Normaaleja miehiä olen tuskin tavannut. Suhteita ei ole monta, mutta olen kahdessa eri suhteessa kokenut vakavaa väkivaltaa, toisen mustasukkaisuutta, alkoholismia ymv.
Parempi olla yksin.
Muutamia nuoria miehiä muistuu mieleen, jotka itseltään hengen ottivat jonkun tytsyn takia. Typerykset, kunpa olisivat tajunneet ettei se ole kaiken loppu jos se Kata pettikin Maken kaa ja lähti sen messiin. Elämä ei ole yhtä kuin naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasvanko sitten mieheksi...
Jo ensimmäinen poikaystäväni oli raa'an väkivaltainen. Masennuin suhteen jälkeen enkä ole juuri osannut enää alkaa uusiin suhteisiin. Jotain on kuitenkin ollut, joku sinnikäs yrittäjä johon tutustuin alkuun. Vuosia olen ollut täysin yksin. Normaaleja miehiä olen tuskin tavannut. Suhteita ei ole monta, mutta olen kahdessa eri suhteessa kokenut vakavaa väkivaltaa, toisen mustasukkaisuutta, alkoholismia ymv.
Parempi olla yksin.
Nimenomaan jos kuvioissa on alkoholismi, mustasukkaisuus, huono itsetunto, väkivaltaisuus, niin tuota henkistä kasvua ei ole tapahtunut vaan kyseiset miehet ovat jääneet siltä osin kasvamatta aikuiseksi.
Eli tarkoitan nimenomaan mieheksi kasvamisen prosessilla sitä, että kastetaan henkisesti tasapainoiseksi, aikuiseksi mieheksi jolla on hyvä itsetunto ja käsitys normaalista elämästä kunnossa.
AP
Niin, minä olen kai nainen tms. Mutta tästä päätellen mieheksi kasvamassa.
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämässä voi tehdä paljon muutakin kuin saattaa itsensä tilanteisiin, jotka päättyvät omalta kannalta epätyydyttävästi.
M42
Et voi saada mitään, jos et edes yritä. Miksi kukaan nainen pitäisi sinua miehenä, jos et edes uskalla yrittää? Mitä pelättävää on epäonnistumisessa? Se ei muuta nykyistä tilannetta mihinkään - onnistuminen taas voi tarkoittaa, että sait jotain mitä halusitkin.
Minä en sitten ymmärrä näitä katkeria luovuttaneita miehiä joita on tämä maa täynnä. Ovatko testotasot alhaalla, kun ei uskalla edes yrittää? Oletteko te miehiä vai naisia?
En erityisesti halua naisilta mitään, eikä minua kiinnosta minkälaisena minua pidetään. Elän ihan mukavaa ja kiinnostavaa elämää, enkä koe, että elämästäni puuttuisi jotain tai jäisin jostain paitsi. Tämä on varmasti parisuhde-/perhekeskeisille ihmisille täysin käsittämätöntä.
M42
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämässä voi tehdä paljon muutakin kuin saattaa itsensä tilanteisiin, jotka päättyvät omalta kannalta epätyydyttävästi.
M42
Et voi saada mitään, jos et edes yritä. Miksi kukaan nainen pitäisi sinua miehenä, jos et edes uskalla yrittää? Mitä pelättävää on epäonnistumisessa? Se ei muuta nykyistä tilannetta mihinkään - onnistuminen taas voi tarkoittaa, että sait jotain mitä halusitkin.
Minä en sitten ymmärrä näitä katkeria luovuttaneita miehiä joita on tämä maa täynnä. Ovatko testotasot alhaalla, kun ei uskalla edes yrittää? Oletteko te miehiä vai naisia?
Minulla on testotasot olleet aina tapissa, ja koskaan en ole naisia yrittänyt, sillä en ainoastaan ole fyysisesti priimaa, olen sitä myös henkisesti, ja siksi näin jo nuorena minkälaisia kaksinaamaisia pelailijoita suurin osa naisista on. Voin ylpeydellä ja käsi sydämellä todeta, etten ole eläessäni "yrittänyt" naisia. Homo en ole. Ikää on nyt 42.
Olen myöskin kurkkuani myöten täynnä naisten vaatimuksia siitä, että heitä pitäisi palvoa ja jahdata, jallittaa ja ymmärtää. Ei tule kohdaltani tapahtumaan, lupaan sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko miehet edes ihastuvat tai rakastuvat, vai onko kyse tosiaan kilpailussa toiseksi jäämisestä? N50+
Hämmentäviä tällaiset kommentit. Jos tuohon ikään mennessä on ihmistuntemus ja vastakkainen sukupuoli noin mysteeri, niin taidat olla itsekin näitä Women Going Their Own Way naisia.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko miehet edes ihastuvat tai rakastuvat, vai onko kyse tosiaan kilpailussa toiseksi jäämisestä? N50+
Mies rakastuu kerran. Loput on pelkkiä panoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on hullua, että aikuinen ihminen alistaa oman onnellisuutensa ja hyvinvointinsa toiselle ihmiselle ja suhteeseen tähän toiseen ihmiseen. Toista ihmistä ei voi koskaan täysin tuntea, saati hallita, eikä kukaan meistä ole toisten ajatusten tai tunteiden lukija. Näin ollen emotionaalisesti (saati esim. rahallisesti) panostaminen parisuhteeseen näyttäytyy uhkapelinä, jossa on hyvin pienet mahdollisuudet voittaa, erityisesti näinä sarjamonogamian aikoina.
M42
Alue: Aihe vapaa
Olen kokenut saman, enkä sen jälkeen ole naisia edes yrittänyt.
M42