Lue keskustelun säännöt.
Millaista elämäsi olisi, jos olisit jäänyt yhteen ensimmäisen seurustelukumppanisi kanssa?
22.09.2019 |
Olisin melko menestyneen ja hyvin tienaavan pokerinpelaajan kumppani. Suhteeni tuskin olisi kovin tasa-arvoinen, sillä se ei ollut sitä ennen pokeriakaan. En luultavasti olisi onnellinen.
Kommentit (78)
Eläisin väkivaltaisessa suhteessa, jossa toinen pettää minua ja pahoinpitelee henkisesti ja fyysisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on kuollut, joten olisin leski.
Totta puhuen luulen, että olisimme eronneet ennemmin tai myöhemmin. Ei meillä ollut juurikaan mitään yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti olisin ollut jo kauan naimisissa, lapsetkin olisivat jo miltei täysi-ikäisiä, tai no ainakin rippikouluikäisiä. Meillä olisi omakotitalo, kesämökki, käyttöautojen lisäksi pari harrasteautoa. Sijoitusasuntoja pari.
Sama todennäköisesti. Asuisimme maakuntakeskuksessa ja olisin käynyt paikallisen AMK:n.
Ihan mukava mies, mutta valitsin miekenkiintoisemman elämän ulkomailla.
Samanlainen kuin nytkin. Menin avioon ensimmäisen seurustelukumppanini kanssa. Liitto kesti 15 vuotta päättyen hänen kuolemaansa. Nyt olen uusissa naimisissa.
Minä olen yhdessä ensimmäisen seurustelukumppanini kanssa monien vaiheiden ja yksien avioerojen jälkeen. Kummankaan erot eivät johtuneet tästä suhteesta eikä kolmansia osapuolia ollut. Yhteistä elämänkokemusta niin paljon ja etenkin nuoruusvuosilta että näin keski-iässä tuntee taas itsensä nuoremmaksi kun on pari, jonka kanssa paljon yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin kohta eläkkeelle jäävän opettajan vaimo pienessä kaupungissa. Hän olisi varmaan painostanut minutkin opettajaksi, olisi jäänyt ura tekemättä. Lukioaikaan oli kiva poikakaveri, mutta varmasti haaveet ja luonteet olisi kolahtaneet monta kertaa kun alkoi jo kolahdella abivuonna, lähdinkin sitten ihan toiseen yliopistoon opiskelemaan kuin hän.
Hah, ei mitään tietoa. En ole nähnyt kyseistä henkilöä noin 25:n vuoteen. Ei mitään tietoa mitä tekee tai missä asuu, onko edes ylipäätään hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm. Hauska miettiä, Noh ehkä sitä edelleen jatkettaisiin samalla tavalla kuin 4luokalla (3-4vuoden verran). Puolenvuoden parisuhde sitten puol vuotta erossa. Oletettavasti kumppani (silloin kun yhdessä ollaan) olisi laulaja. Minä tuskin olisin edennyt uralla niin miten olen edennyt. Koska osittain exä oli syynä että vaihdoin työnantajan ja exä oli myös syynä miksi aloitin työurani silloin kun aloitin.
Lapsia ei olisi myöskään tuossa suhteessa jos homma ois jatkunut samalla tavalla. Mutta luultavasti en olisi tullut loukatuksi samalla tavalla kuin pitkäaikaisen parisuhteen jälkeen.
En haikale tuon ensimmäisen perään vaikka on varmasti edelleenkin parhaimman näköinen nainen kumppaneista (myös tässä hetkessä).
Olisin kotiäitinä Kaliforniassa. Lapsia olisi 3- 5 kpl ja olisin ahdistunut ja ns ylistämällä alistettu korkeakoulutettu edusturouva, jonka tehtävä on kasvattaa uratykin lapsia ja näyttää huolitellulta ja edustavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin elämä olisi kovin erilaista kuin nyt, mutta asuisin varmaan eri puolella Suomea, olisin kai sitten muuttanut opiskelemaan siellä missä hänkin silloin asui. En välttämättä olisi opiskellut samaa alaa, koska sitä ei tuossa kaupungissa voinut opiskella. Suhde oli niin lyhyt eikä arkea ehditty elää, joten vaikea sanoa. Eri kaveripiiri ehkä olisi kuin nyt, koska meillä oli yhteisiä kavereita jotka jäivät sitten seurustelun loputtua.
Olisin onneton, koska en oikeasti rakastanut sitä naista. Onneton olisi hänkin, koska kyllähän sellaisen vaistoaa. Pahimmassa tapauksessa oltaisiin pyöräytetty siihen vielä pari mukulaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1.luokalla seurustelin melkein neljä kuukautta Ossi-nimisen pojan kanssa. Muutti pois kaupungista 1.luokan loputtua, oli murskaava lopetus 8-vuotiaan ensimmäiselle seurustelusuhteelle. Ei mitään muistikuvaa miltä koko tyyppi edes näytti, ei jostain syystä ole 1.luokan luokkakuvassa (tai sitten on, mutten vain tunnista häntä, apua :D). Traumatisoidun tästä suhteesta niin paljon, että uskaltauduin seurustelemaan uudelleen vasta ammattikorkeakoulussa... Senkään tyypin kanssa en ole ollut yhteydessä enää aikoihin, opiskeli AMK:ssa insinööriksi... liekö sille tielle jäänyt.
Asuisin todella hienossa ja kalliissa talossa. Olisin yhtä onneton kuin viimeiset seurusteluvuodet olin, jopa paljon onnettomampi. Seksiä kai olisi, mutta se olisi edelleen sielutonta kovaa panemista ja jyystöä. Rahasta tulisi joka kauppareissulla riitaa, se miten maksetaan että kaikki menee tasan puoliksi. Mies kävisi vieraissa minkä ehtisi. Ei olisi kunnioitusta minua kohtaan, eikä kyllä tunteikaan kummankaan puolin. Minulle hän ei järjestäisi aikaansa, kaikki muu menisi minun edelleni. Onneksi suhde aikoinaan päättyi ilman draamoja.
Ensimmäiseni kanssa olen ja elämä on hyvää.
Jäinkin, ja nyt kohta 40 vuotta kimpassa :D
Olisin todnäk lapseton koska mies on tuhonnut siittiönsä horkalla (tietämättäni). Asuisin hienossa talossa ja kaikki kulissit olisi huippuhienot mutta olisin kynnysmatto. Eläisin jatkuvan henkisenväkivallan ja väkivallanuhkan alla. En kävisi baareissa tai tapaisi ystäviä juuri koskaan.
Olisin lihavan kokoomuslaisen k*sipään vaimo, joka herjaisi älykkyyttäni ja pyrkisi eristämään minua. Jälkikäteen tajusin olevani ulkonäöllisesti parempaa tasoa ja jopa kohtuullisen fiksu, vaikka en pärjännytkään lukiossa aivan yhtä hyvin kuin hän. Tulotaso olisi varmasti ok, mutta kuka sellaista henkisen väkivallan harjoittajaa jaksaisi rahastakaan katsella.4
Olisin kapiaisen rouva ja asuttaisiin jollain varuskuntapaikkakunnalla varmaankin. Epäilemättä olisi pari lasta ja vakaa, mutta suoraan sanottuna vähän tylsä ja konservatiivinen elämä.