Lue keskustelun säännöt.
Erolapset uupuu tapaamisrytmiin, mitä tehdä?
22.09.2019 |
Lapset käyvät isällään viikottain, joka toinen viikonloppu ja joka toinen viikko sitten yhden arki-illan ja -yön.
Nyt lapset alkavat uupua tähän rytmiin. Kumpikaan ei jaksaisi tuota joka toisen viikon arkiyötä, varsinkaan, kun myöhästyvät lähes aina seuraavana aamuna koulusta. Usein tulee myös tilanteita, jolloin kaverit sopivat jotain juuri siksi illaksi, pitäisi tehdä koulun ryhmätyötä, olisikin jokin harrastusmeno, tms. On sitten välillä vaihdettu sitä arki-iltaa toiseen päivään, mutta ei sitäkään koko ajan voi vekslata.
Nyt toinen lapsi haluaisi olla vaan joka toinen viikonloppu yhden yön, toinen sen koko viikonlopun.
Olen yrittänyt isälle ehdottaa, että muuttaisi samaan kaupunkiin ja kaupunginosaan, jossa asumme lasten kanssa. Silloin lapset voisi elää sitä arkeaan kavereiden ja harrastusten kanssa joustavammin ja vaikka useammin olla isälläänkin yötä. No, eihän se sovi.
Mitä tehdä?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikseivät ole isällään joka viikonloppu? Turhaan sinne menee arkisin jos ei asu lähellä.
Pitää isälle(kin) jäädä vapaaviikonloppuja. Varsinkin jos elää yksin eikä lähipiirissä ole turvaverkkoja.
Ai, miksi? Onhan sillä vapaata kaikki aamut/illat töidensä ulkopuolella.
Exällä oli sama ajatus, mutta eipä niistä lapsista voi niin ajatella lomaa saavansa. Ei saa moni totaaliyh ollenkaan, taikka perheellinen jos puoliso ei vaikkapa osallistu. Jos ei voi viikolla pitää sit pitää viikonloppuja.
Kaikkia asioita ei voi tehdä viikolla arkipäivinä, siksi. Jos on totaaliyh niin yleensä se on aika pitkälti itse valittu tilanne, samoin jälkimmäinen. Mies taas harvemmin voi sille mitään jos nainen päättää erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset eivät jaksaa vaihtaa kotia jatkuvasti, niin miksi aikuiset eivät tekisi niin? Aikuiset pois joka toinen viikko vaikka pieneen yksiöön tai alivuokralaishuoneeseen. Ai mitä? Ei jaksais sellaista elämää kukaan?
Niinpä. En kohdista nyt sanojani mitenkään erityisesti ap:lle, vaan ylipäätään kaikille eronneille ja karanneille: Miettikää miltä teistä itsestänne tuntuisi asua kahdessa kodissa ja vaihtaa paikkaa joka viikko (tai miten nyt kukakin sitten tekeekin)? Ahdistaisiko? Olisiko juureton olo? En voi ajatellakaan tuollaista elämää omalle kohdalleni saati että laittaisin lapseni moiseen rulettiin. Kaikkien ei toki ole mahdollista valita toisin eikä ero ole aina se oma päätös... mutta surettaa silti että viattomat lapset joutuvat sijaiskärsijöiksi näissä aikuisten suhdepeleissä ja -kiemuroissa. Mutta kyllähän lapset aina sopeutuvat! Jep, kun on pakko. Enpä usko että monikaan lapsi haluaisi tuota ees taas ramppaamista jos olisi mahdollisuus elää kaikessa rauhassa yhdessä kodissa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on taas niin tätä.Toitotetaan, etteivät lapset kärsi erosta. Vanhemmat kärsii vain ,jos toinen esim huo,,r,,aa ,tai on väkivaltainen ,alkoholisti, mutta lapset kärsii vielä seuraavat 10vuotta tämän päälle, kun heitä riepotellaan kopista toiseen ja heidän on pakko sietää uusia kumppaneita ja heidän lapsiaan.
Se elämä on yhtä helvettiä ja harvasta kasvaa tämän jälkeen tasapainoinen aikuinen. Tämä jatkuu sitten perheissä sukupolvesta toiseen. Ei siitä puhuta. Se on tabu. On poikkeuksiakin ,mutta vähän.
Kas .kun ihmetellään vaan ,että kuin se meidän matti tai maija on noin hankala ja ahdistunut,. Mielenterveyspotilas , jotka on nykyisin avohoidossa.
Kyllä mä olen nähnyt enemmän sitä, että eron jälkeen lapsen voi paremmin, kun ilmapiiri kotona rentoutuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikseivät ole isällään joka viikonloppu? Turhaan sinne menee arkisin jos ei asu lähellä.
Pitää isälle(kin) jäädä vapaaviikonloppuja. Varsinkin jos elää yksin eikä lähipiirissä ole turvaverkkoja.
Ai, miksi? Onhan sillä vapaata kaikki aamut/illat töidensä ulkopuolella.
Exällä oli sama ajatus, mutta eipä niistä lapsista voi niin ajatella lomaa saavansa. Ei saa moni totaaliyh ollenkaan, taikka perheellinen jos puoliso ei vaikkapa osallistu. Jos ei voi viikolla pitää sit pitää viikonloppuja.
Kaikkia asioita ei voi tehdä viikolla arkipäivinä, siksi. Jos on totaaliyh niin yleensä se on aika pitkälti itse valittu tilanne, samoin jälkimmäinen. Mies taas harvemmin voi sille mitään jos nainen päättää erota.
Totaaliyksinhuoltajuus ei todellakaan ole aina itse valittu tilanne. Terkuin totaaliyh vailla tukiverkkoja, viikot JA viikonloput lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on taas niin tätä.Toitotetaan, etteivät lapset kärsi erosta. Vanhemmat kärsii vain ,jos toinen esim huo,,r,,aa ,tai on väkivaltainen ,alkoholisti, mutta lapset kärsii vielä seuraavat 10vuotta tämän päälle, kun heitä riepotellaan kopista toiseen ja heidän on pakko sietää uusia kumppaneita ja heidän lapsiaan.
Se elämä on yhtä helvettiä ja harvasta kasvaa tämän jälkeen tasapainoinen aikuinen. Tämä jatkuu sitten perheissä sukupolvesta toiseen. Ei siitä puhuta. Se on tabu. On poikkeuksiakin ,mutta vähän.
Kas .kun ihmetellään vaan ,että kuin se meidän matti tai maija on noin hankala ja ahdistunut,. Mielenterveyspotilas , jotka on nykyisin avohoidossa.Kyllä mä olen nähnyt enemmän sitä, että eron jälkeen lapsen voi paremmin, kun ilmapiiri kotona rentoutuu.
Huomattavasti enemmän on noita tosiaan huonostivoivia lapsia, vaikka toisin yritetään perheessä ulospäin näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko te muuttaa lähemmäksi isää? Eli molemmat muuttaisivat hiukan lähemmäksi toisiaan
. Olisi kompromissi ja lapsille kiva..
Lapsille kiva!?
Pahviko olet, jätät kaikki kaverit, että iskän ei tarvitse vaivautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikseivät ole isällään joka viikonloppu? Turhaan sinne menee arkisin jos ei asu lähellä.
Pitää isälle(kin) jäädä vapaaviikonloppuja. Varsinkin jos elää yksin eikä lähipiirissä ole turvaverkkoja.
Ai, miksi? Onhan sillä vapaata kaikki aamut/illat töidensä ulkopuolella.
Exällä oli sama ajatus, mutta eipä niistä lapsista voi niin ajatella lomaa saavansa. Ei saa moni totaaliyh ollenkaan, taikka perheellinen jos puoliso ei vaikkapa osallistu. Jos ei voi viikolla pitää sit pitää viikonloppuja.
Kaikkia asioita ei voi tehdä viikolla arkipäivinä, siksi. Jos on totaaliyh niin yleensä se on aika pitkälti itse valittu tilanne, samoin jälkimmäinen. Mies taas harvemmin voi sille mitään jos nainen päättää erota.
Haistappa nyt, suoraan kun sanon, niin iso pa ska! Totaaliyksihuoltajuus on useimmiten sen seurausta, että raukkamainen mies häipyy lastensa elämästä täysin.
Sellainen nainen, joka päättää yksin lapsen hankkia, tietää kyllä mitä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ymmärrä miestä puolustavia kommentteja täällä. Mies on jättänyt ja lähtenyt, itse muuttanut kauas, vaikka olisi voinut jäädä samalle paikkakunnalle työnkin puolesta. Ei siis muuttanut työkuvioiden takia kauas. Äiti asuu samalla paikkakunnalla ja samassa talossa kuin johon lapset ovat syntyneet. Harrastukset, koulukaverit ja kaikki vapaa-ajan toiminta on lapsilla ilmeisesti tässä asuinpaikkakunnalla.
Ja isän mielestä pitäisi ilmeisesti olla viikko-viikko-tapaamiset! Huh, miten itsekäs vanhempi.
Kyllä erossa ja tapaamisoikeuksissa pitäisi aina huomioida
1) Kuka lähtee ja miksi
2) Minne lähtee ja miksi
Lähtökohtaisesti lasten olisi hyvä jäädä sille paikkakunnalle, jossa perhe on asunut, poikkeuksena tilanteet, joissa kummallakaan vanhemmalla ei ole paikkakunnalla tukiverkkoa vaan asuinpaikka on valikoitunut esim. jommankumman työn takia eivätkä lapset ole vielä ehtineet sopeutua tähän paikkaan.
Omassa tuttavaperheessäni on tilanne, missä vuoroviikkosysteemillä seikkaileva lapsi joutuu muuttamaan jatkuvasti jommankumman vanhemman työn perässä. Naurettavin tilanne oli muutama vuosi sitten, kun lapsi kävi koulua paikkakunnalla, jossa kumpikaan vanhemmista ei asunut ja koulumatkaan meni autolla 30-60 minuuttia (ei bussiyhteyttä). Onneksi toinen vanhemmista sitten muutti tälle paikkakunnalle, mutta toinen sitten taas muutti vielä kauemmaksi, ja joka toinen viikko lapsen koulumatka oli yhteen suuntaan 80 km. Mitä järkeä?
Tee nyt jotain, tuo on tosi rankkaa lapsille kouluaikoina. Silloin ei keskiviikkotapaamisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset eivät jaksaa vaihtaa kotia jatkuvasti, niin miksi aikuiset eivät tekisi niin? Aikuiset pois joka toinen viikko vaikka pieneen yksiöön tai alivuokralaishuoneeseen. Ai mitä? Ei jaksais sellaista elämää kukaan?
Niinpä. En kohdista nyt sanojani mitenkään erityisesti ap:lle, vaan ylipäätään kaikille eronneille ja karanneille: Miettikää miltä teistä itsestänne tuntuisi asua kahdessa kodissa ja vaihtaa paikkaa joka viikko (tai miten nyt kukakin sitten tekeekin)? Ahdistaisiko? Olisiko juureton olo? En voi ajatellakaan tuollaista elämää omalle kohdalleni saati että laittaisin lapseni moiseen rulettiin. Kaikkien ei toki ole mahdollista valita toisin eikä ero ole aina se oma päätös... mutta surettaa silti että viattomat lapset joutuvat sijaiskärsijöiksi näissä aikuisten suhdepeleissä ja -kiemuroissa. Mutta kyllähän lapset aina sopeutuvat! Jep, kun on pakko. Enpä usko että monikaan lapsi haluaisi tuota ees taas ramppaamista jos olisi mahdollisuus elää kaikessa rauhassa yhdessä kodissa.
Tuskin kukaan valitsee tätä rulettia, JOS voisi valita toisin. Taloudellisesti meille ei ole mahdollista hankkia kolmea kotia, mielenterveyden ja oman parantumisen kannalta ei voida exän kanssa jakaa toista kotia, siitä tulisi vain tarpeetonta kiistaa.
Tottakai lapset välillä kärsii kun pitää vaihtaa kotia. Se on kuitenkin huonoista vaihtoehdoista se vähiten huonoin. Tukikohta on täällä minun luona, isän luona käyvät säännöllisen epäsäännöllisesti jaksamisen mukaan. Parhaamme tässä kaikki yritämme.
Ikävää kuulla, toivottavasti saatte asian kuntoon. Arkipäivätapaamisen voisi järjestää niin, että isä tulee illaksi puuhailemaan lasten kanssa jotain: käyvät yhdessä esim. ulkoilemassa, syömässä, uimassa, kirjastossa, harrastuksissa jne. eli säännöllinen iskäilta lapsille. Voisiko viikonloppuja järjestää niin, että isä saisi välillä yhden ylimääräisen viikonlopun esim. joka toinen kuukausi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikseivät ole isällään joka viikonloppu? Turhaan sinne menee arkisin jos ei asu lähellä.
Pitää isälle(kin) jäädä vapaaviikonloppuja. Varsinkin jos elää yksin eikä lähipiirissä ole turvaverkkoja.
Ai, miksi? Onhan sillä vapaata kaikki aamut/illat töidensä ulkopuolella.
Exällä oli sama ajatus, mutta eipä niistä lapsista voi niin ajatella lomaa saavansa. Ei saa moni totaaliyh ollenkaan, taikka perheellinen jos puoliso ei vaikkapa osallistu. Jos ei voi viikolla pitää sit pitää viikonloppuja.
Kaikkia asioita ei voi tehdä viikolla arkipäivinä, siksi. Jos on totaaliyh niin yleensä se on aika pitkälti itse valittu tilanne, samoin jälkimmäinen. Mies taas harvemmin voi sille mitään jos nainen päättää erota.
Haistappa nyt, suoraan kun sanon, niin iso pa ska! Totaaliyksihuoltajuus on useimmiten sen seurausta, että raukkamainen mies häipyy lastensa elämästä täysin.
Sellainen nainen, joka päättää yksin lapsen hankkia, tietää kyllä mitä tekee.
Ja sitten olemme me lesket, joilla oli joskus ehjä ja kokonainen perhe, muttei ole enää kun puoliso on syystä tai toisesta kuollut. Meitäkin on yllättävän paljon, vaikka yksinhuoltajuudesta puhuttaessa emme ehkä tule ensimmäisenä mieleen.
Sorry off topic, mutta en vaan voinut olla kirjoittamatta tätä. Elämän - ja kuoleman - kirjo on laajempi kuin jotkut kuvittelevatkaan.
Hm, miten opettaja suhtautuu näihin myöhästelyihin? Onko ne sovittu etukäteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se ihan pepusta viikottain arki-iltana ja -aamuna istua tunti autossa. Jos isä teidän kulmilla töissä, ni voisivatko tavata niin, että isä tulee teille tai yhdessä käyvät vaikka ulkoilemassa.
No jaa. Täällä päin, missä minä asun, voi yläkouluikäisellä mennä tunti koulumatkaan, siis yhteen suuntaan, joka päivä. Niin he vain istuvat autossa pari tuntia koulun takia, ja samaan kuntakeskukseen kulkevat vielä harrastamaankin, ihan vapaaehtoisesti. En sano, että tällaiset välimatkat ovat hyvä asia, mutta suhteellisuudentajua toivoisin enemmän joiltain.
Miksi lapsilla tulee myöhästyminen? Onko opettaja tehnyt ls-ilmoitusta?
lapsia voisit ohjeistaa menemään juttelemaan koulukuraattorille, että ovat väsyneitä kouluviikolla tapaamisiin.
Järkevintähän tosiaan olisi, jos isä esim. veisi ne lapset viikolla syömään/lasten harrastuksiin/kirjastoon yms, mitä muutenkin viikolla tehdään. On ymmärrettävää, että lapset väsyvät kouluaikana tuollaiseen.
vanhemmalle voi myös sanoa, että hänellä on 3 vuotta siihen, että viranomaiset kuuntelevat häntä vakavemmin.
Vierailija kirjoitti:
Ikävää kuulla, toivottavasti saatte asian kuntoon. Arkipäivätapaamisen voisi järjestää niin, että isä tulee illaksi puuhailemaan lasten kanssa jotain: käyvät yhdessä esim. ulkoilemassa, syömässä, uimassa, kirjastossa, harrastuksissa jne. eli säännöllinen iskäilta lapsille. Voisiko viikonloppuja järjestää niin, että isä saisi välillä yhden ylimääräisen viikonlopun esim. joka toinen kuukausi?
Tuo on taas isälle todella raskas systeemi ja todennäköisesti tapaamiset jäävät siinäkin vaihtoehdossa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos matka on pitkä, niin eikö tuota arki-iltaa voi korvata pidennettynä viikonloppuna? Silloin se sopisi todennäköisesti paremmin myös lasten sosiaaliseen elämään.
Niin, että olisivat joka toinen perjantai tai maanantai pois koulusta? Tuskin toimii pidemmän päälle.
Kieltämättä vaatinee miettimistä koulun suhteen, mutta voisihan tuosta yrittää sopia jonkin version jossa poissaoloja ei tulisi noin tiheään ja varmistaa koulusta, että se sopii myös heille.
Ihan hölmö rytmi teillä. Pitkä viikonloppu lapsille parempi, nuo irtonaiset arki-illat kuka edes keksinyt..
Eli lapset iskälle to iltana joka toinen vknl
Ala aikuiseksi äläkä valita täällä, lähivanhempi on aina vastuussa lapsista lopulta.
No, ero ei ollut minun ratkaisuni eikä minulla 2 vuoden jälkeenkään ole uutta kumppania, koska haluan viettää mahdolliset vapaa-ajat lasten kanssa. Jos joskus löydän uuden miehen, ehkä sen aika tulee, kun lapset ovat teini-iässä ja alkavat enemmän itsenäistyä.