Miten voisi tulla uskoon? Olen yrittänyt rukoilla ja lukea Raamattua, mutta ei tuu mitään

1. dokaa/ vedä huumeita 20v.

2. joudu vankilaan



Tässä pari vaihtoehtoa...

Joillekin se kolahtaa rajusti ja jotkut vaan päättää uskoa.

läheltä missä asut ja ala käymään kokouksissa. Ei minullekkaan uskoon tulo ollut mikään salama kirkkaalta taivaalta kokemus vaan se syveni pikku hiljaa ja kasvua tapahtuu koko ajan. :)

Vierailija:

Joillekin se kolahtaa rajusti ja jotkut vaan päättää uskoa.

ap

Kun olet kerran rukoillut, että haluat olla uskossa, niin siinä se on. Nyt vain etsit sopivan seurakunnan, minne mennä. Minusta on helpompi mennä vapaisiin suuntiin (helluntailaiset tai Vapaaseurakunta tai jokin vastaava) kuin luterilaiseen seurakuntaan. Jos kuitenkin haluat mennä luterilaisen seurakunna sisältä paikkasi, niin ehkä kannattaa kokeilla opiskelijalähetystä, kansanlähetystä, SLEY:tä tai jotain vastaavaa herätysliikettä.



Siunausta matkallesi!

yhteisö kuin ihan tavallinen jumalanpalvelus, mene sinne.



Pyydä esirukousta, jos sitä tilaisuuden lopussa tarjotaan.



Mutta se mitä Raamattu opettaa, on vaan rukouksessa pyytää syntejä anteeksi Jeesuksen ristinkuoleman tähden, ja antaa elämänsä Jumalan käsiin. Usko kasvaa siinä sivussa, ei se yleensä mikään tietoisuuden raju muutos ole, vaan usko on monesti seurausta elämästä seurakunnan yhteydessä, ja kokemusta siitä miten Raamatun sana toimii elämässä ja miten Jumala vastaa rukouksiin.

tai narkkari, ja linnareissu auttaa myös asiaa, jotta pääset uskoon.



Tätä kautta on moni julkisuuden henkilö saanut rauhan elämäänsä.

Itse en löytänyt sitä raamatusta vaan omasta sydämestäni. Rukoilin, meditoin ja luin paljon henkisiä arvoja käsittelevää kirjallisuutta.

Unohda uskonnot ja etsi rauha sydämeesi jotain muuta tietä.

kasvaminen on sitten seuraava askel, siihen tarvitset seurakunnan tai uskovan ystävän. Missä kaupungissa asut?

vai että uskot jo mutta tunne ei ole riittävän voimakas?

Haluan vain löytää rauhan sydämeeni. Tarttis varmaan mennä sitten terapiaan eikä tulla uskoon.



ap

Jos et " oikeasti" usko ja halua antaa elämääsi kokonaan Jumalan käsiin, et voi olla puoliuskossa, se ei ole todellista. Ei sun pakko ole mennä mihinkään seurakuntaan mutta mieti motiiveitasi? Usko on täydellistä antautumista Jeesuksen ristinkuoleman alle ja Jumalan käyttöön tässä ajassa ja iankaikkisen elämän perimistä armosta.

Eli ei teoilla vaan uskolla. Hengellisissä tilaisuuksissa voi käydä ihan anonyyminä, suosittelen, siitä saa voimaa ja hengen läheisyyttä elämäänsä. Ja sitä rauhaa.

Vierailija:

vai että uskot jo mutta tunne ei ole riittävän voimakas?

Haluaisin kuitenkin samanlaisen rauhan sydämeeni kuin monilla uskiksilla on. Sellaisen lapsenuskon, että jumala kantaa ja pelastaa.

Olen jotenkin hukassa itseni kanssa.

ap

Kuulehan nyt, rakas ystävä.

Minä saan ihan yhtä lailla kirjoittaa vastauksia aloituksiin kuin sinä tai kuka tahansa muukin.

Luitko edes viestini ensimmäistä kappaletta? Siinä kehotiin ap:ta etsimään sopivan seurakunnan ja etenemään sitä kautta, jos usko tuntuu sellaiselta, mitä ihan oikeasti sydän haluaa. Minusta on hienoa, jos ihminen löytää onnensa, olipa se usko tai joku muu asia.

Minä olen oikeutettu mielipiteeseeni ihan samoin kuin sinäkin. Sinun ja minun ero on vain se, että toinen meistä tuo oman näkemyksensä esille _ainoana oikeana_ ja on ilkeämielinen.

EN ole paholaisen asialla. Kaikella ystävällisyydellä, minusta tuo sinun asenteesi alkaa lähennellä jo mielenterveysongelmia.

En ole nyrkit pystyssä koskaan tällä palstalla. AINA kirjoitan iloisella mielellä ja keskustelun ilosta. Tuntuu aivan käsittämättömältä, että sätit minua tuolla tavalla. Eikös se ole kuuluisa uskovien hyve tuo suvaitsevaisuus ja muistatko... " älä tuomitse, jottei sinua tuomittaisi" ?

Kaikkea hyvää sinulle. Mielelläni keskustelen kanssasi toistekin. Jos sinulla on jotakin erityistä juuri minulle (ohi otsikon aiheen), aloitathan uuden keskustelun, ettei ap:n viesti mene tällaiseksi turhan jappaisemiseksi?

t.20

Vierailija:

Sinussa ja ap:ssa on yksi perustavaalaatua oleva ero. Ap. haluaa tulla uskoon, sinä et halua tulla uskoon, vaan pyrit aina yhdellä ja samalla esimerkilläsi todistamaan, kuinka Jumalaa ei ole. Olet siis paholaisen asialla.

Eräs ongelmaisimpia tuntemiani ihmisiä on ollut nuorehko hellarisälli, jonka elämäntapa ei kuitenkaan ollut ihan opetuksen mukaista. Synnintunto voi olla uskomattoman tuhoisa voima.



Kautta aikojen pyhimykset ja kirkkoisät ovat taistelleet sisäisten paholaistensa ja epäuskonsa kanssa, joten ei se helppoa ole ollut niilläkään. Taitaa aika moni uskis olla aidosti huolestunut siitä että kelpaako sittenkään Jumalalle ja onko se taivaspaikka sittenkään ihan varma.



Onnea kuitenkin sisäisen rauhan etsinnässä, ei tuo kristinusko varmastikaan huonoin vaihtoehto ole.

rukoile jumalan johdatusta, ja pian ovellesai tulee todistajia aivan varmasti, keskustele heidän kanssaan ja ala tutkia raaamattua, niin löydtä tosi uskon

Rukoile Jeesusta tulemaan elämääsi ja armahtamaan syntisi. Sen jälkeen rukoile, rukoile ja rukoile. Rukoile, että Raamattu avautuu sinulle. Kuunte Radio Deitä katso TV7-kanavaa, jos sellainen näkyy. Osta hengellisiä kirjoja. Esim. www. kotisatama. net



Kun pyydät Jeesusta elämääsi, totuuden henkin alkaa tehdä sinussa työtä. Et ehkä huomaa sitä itse, vaan se tapahtuu pikkuhiljaa. Omatuntosi herää, mikä on juuri tämä Totuuden henki. Se johdattaa ja opastaa sinua uskon tielläsi.



Muista, että uskoon tuleminen on vasta pitkän tien alku, tien, joka vie koko ajan lähemmäksi Jumalaa.



Siunausta ja lämpöä elämääsi Jeesuksessa Kristuksessa.



T: muutama kuukausi sitten uskoon tullut

Jos tarvitset, sopivan seurakunnan etsiminen ja sitä kautta eteneminen keskustelemalla ja tutustelemalla olisi varmasti hyvä tie.



Mutta oletko varma, että usko tuo sinulle sitä, mitä elämääsi kaipaat?





Olen tavallaan samassa tilanteessa sinun kanssasi. En voi uskoa, mutta periaatteessa se olisi ihana ajatus. Heittää huolet nurkkaan ja antaa herran hoitaa :)



Mutta minä näen sen niin, että jos ihminen rukoilee ja etsii jumalaa, kyllä jumalan (siis jos hän olisi olemassa) pitäisi osata istuttaa ihmisen sydämeen halun uskoa, tai tuntea sisimmässään " näin se menee, jumala on!"



Minä en tuollaista tunnetta koe, joten en usko, että jumalaa on olemassa. Se on vain ihmisen tarve saada luottaa johonkin vahvempaan ja huolehtivaan. Halu olla turvassa kuin lapsi taas.



Olen siis agnostikko. En usko jumalaan, mutta en kiellä sitä mahdollisuuttakaan, että jumalaa ei olisi.



Jos et halua seurakuntaan mennä ja edetä uskon etsimisessä, koeta löytää joku toinen keino saada sisäinen rauha. Ala vapaaehtoistyöntekijäksi tai keksi joku muu keino saada sisällesi oikea järjestys.



Tsemppiä elämän tiellä, kohtalotoveri! :)

Et voi vain yrittää uskoa vaan sinun pitää löytää uskosi. Tulee mieleeni eräs jouluinen laulu, joka voisi sopia tilanteeseesi:



Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy / sinne saattaa löytää vaikka paikallansa pysyy. / Katson taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa / itsestäni etsittävä on mun joulurauhaa. / Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta / Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta. / Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä, / Joulumaa jos jokaisella löytyy sydämestä. /



Joulumaasta kuvitellaan paljon kaikenlaista, / kuinka toiveet toteutuu ja on niin satumaista. / Voi,jos jostain saada voisin suuren puurokauhan, / sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan! / (kerto: Joulumaa on muutakin ...)



Joulumaasta uskoo moni onnen löytävänsä, / mutta sepä kätkeytyy ja narraa etsijänsä. / Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha, / itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha. (kerto)





Punnitsepa hetki tämän laulun sanomaa.