Miten voisi tulla uskoon? Olen yrittänyt rukoilla ja lukea Raamattua, mutta ei tuu mitään

muutama esimerkki

Erääni juhannusaattona äitini ollessa teini, hän tunsi elävästi että nyt jeesus kutsuu häntä pelastukseen. Seur. päivänä hänellä oli tarkoitus mennä kirkon tilaisuuteen ja sen jälkeen veneellä järven yli tanssipaikalle.. No hän tietämällä tiesi että tuohon kutsuun on vastattava. Samalla hän tiesi, että vaikka muut näki hänet kilttinä perhetyttönä, että tunsi sydämessään olevansa syntinen. No hän alkoi laskea kustannuksia¿ja vastasi jumalalle, että tekee yhtä paljon mieli maailman rientoihin ja tanssiin kuin seurata häntä. ¿Jos Herra vaiennat tuon maailman ¿houkutuksen¿ niin seuraan sinua. Kirkon tilaisuudessa ei tuntunut miltään, mutta veneen osuessa tanssipaikan rantaan, hän tiesi, että nyt jeesus pesi hänen sydämensä verellään, ja hänen nimensä kirjoitettiin karitsan elämän kirjaan. Synnit oli anteeksi annetut, ja se oli viety niin kauas kuin itä on lännestä, eikä niitä muisteta. Hän aatteli et voi kun nuo muutkin tietäisi ja saisi kokea samaa onnea, jonka saa, kun sydämeen laskettaan yli ymmärryksen kestävä rauha¿



Isäni oli nuorena alkoholin kanssa siinä pisteessä, että entisenä julistavana ateistina oli enää ainoa toivo jeesus. Hän rukoili, jeesus jos olet olemassa, tule minun sydämeeni ja anna syntini anteeksi. Kun jeesus vastasi meni viinan himo ja tilalle tuli rauha sisimpään¿.







Olen aina ollut kiltti. Tunsin vain joskus että, joudun helvettiin jos nyt kuolen. En pääse sinne kenenkään muun uskolla, ei riitä että vanhemmat on uskovia jne¿ Olo oli että olen tehnyt syntiä, ja halauan vapautua taakoistani, ja tahdon taivaaseen. oli kuin raskas säkki olisi selässä. Olin rukoillut itse, että saisin syntini anteeksi, mutta en ollut saanut pelastusvarmuutta, tai olin sellaisessa epätietoisuudessa. Odotin sellaista järisevää kokemusta¿Lopulta menin kokoukseen ja pyysin saarnaajaa rukoilemaan puolestani, koska oli vaikea ¿tulla uskoon¿ ja kaipasin varmuutta.

Jälkikäteen aatellen, en kyennyt uskomaan omalle kohdalleni sitä raamatun kohtaa, että niin on Jumala ¿minua¿ rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään,¿=minäkään¿ joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.(Joh 3:16)

Kokemus ei ollut mikään vahva, mutta aikaa myöten vahvistui ja selveni kun suullani tunnustin ja sydämessäni uskoin että jeesus on kuollut tähteni ristillä. (Tunsin että syntisäkki ei se selkää paina.)

Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. (Room 10:9)



Yksi tuttu oli sivarina ja oli sitten tupakalla muiden kanssa.(Hän oli rukoillut 7vuoota uskoon tuloa, ja yritti järjellä käsittää sitä...) Muut tiesi että tämä oli heng. syistä, kun he olivat ettisistä.Erään kerran kysyivät tutulta, miten tupakka sopii uskovan suuhun? Hän vastasi:¿En vielä ole uskossa, mutta odotan sitä, ja kyllä jumalalla on voimaa sitten tämä tupakkakin minun kädestäni taittaa.¿

Meni pari päivää tästä, kun tuttu ilmoitti, että nyt jeesus pelasti minut ja meni tupakanhimokin kuin veitsellä leikaten.



Jos et halua mennä kokoukseen, voit rukoilla itse että jeesus antaa syntisi anteeksi, ja antaa sinulle rauhan sydämeesi, hän varmaan vastaa. Jokainen joka hänen luoksensa tulee ei hän heitä pois.

¿Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.

Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan¿ (Mt 7:7)

Vierailija:

Jos tarvitset, sopivan seurakunnan etsiminen ja sitä kautta eteneminen keskustelemalla ja tutustelemalla olisi varmasti hyvä tie.

Mutta oletko varma, että usko tuo sinulle sitä, mitä elämääsi kaipaat?

Olen tavallaan samassa tilanteessa sinun kanssasi. En voi uskoa, mutta periaatteessa se olisi ihana ajatus. Heittää huolet nurkkaan ja antaa herran hoitaa :)

Mutta minä näen sen niin, että jos ihminen rukoilee ja etsii jumalaa, kyllä jumalan (siis jos hän olisi olemassa) pitäisi osata istuttaa ihmisen sydämeen halun uskoa, tai tuntea sisimmässään " näin se menee, jumala on!"

Minä en tuollaista tunnetta koe, joten en usko, että jumalaa on olemassa. Se on vain ihmisen tarve saada luottaa johonkin vahvempaan ja huolehtivaan. Halu olla turvassa kuin lapsi taas.

Olen siis agnostikko. En usko jumalaan, mutta en kiellä sitä mahdollisuuttakaan, että jumalaa ei olisi.

Jos et halua seurakuntaan mennä ja edetä uskon etsimisessä, koeta löytää joku toinen keino saada sisäinen rauha. Ala vapaaehtoistyöntekijäksi tai keksi joku muu keino saada sisällesi oikea järjestys.

Tsemppiä elämän tiellä, kohtalotoveri! :)

Sinussa ja ap:ssa on yksi perustavaalaatua oleva ero. Ap. haluaa tulla uskoon, sinä et halua tulla uskoon, vaan pyrit aina yhdellä ja samalla esimerkilläsi todistamaan, kuinka Jumalaa ei ole. Olet siis paholaisen asialla.

Uskon Jumalaan ja Jeesukseen, Jumalan Poikaan ja Pyhään Henkeen ...

mutta en käy kirkossa (ei mitään sitä vastaan, mutta aina muka niin kiire jne), eikä Raamattuakaan tule luettua. Rukoilen ja juttelen Jumalalle ja Jeesukselle paljon . Jumalan sana on minulle vain muistamiani lauluja ja Raamatun pätkiä ja sitä, mitä tunnen rukoillessani.



Raamatussa puhutaan kuitenkin srk:n merkityksestä. Pitäisikö siellä saada usko todellisemmaksi. ja jo kysyessäni tiedän, että pitäisi...



Entä mitä tarkoittaa





sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi

tämän ymmärrän, mutta tämä jatko:



ja suun tunnustuksella pelastutaan



Lähimmät ystäväni ja perheeni tietävät uskostani, mutta en mitenkään puhu asiasta ulkopuolisille. Ristikin pidän kaulassani vain harkiten.



Lisäksi tuntuu, että olen rukouksissani aina vain pyytämässä Taivaan Isältä jotain eli aina vain sama toive: saada pitää omaa vauvaa sylissä ja hoitaa...



Pitäisikö minun lopettaa pyytäminen ja vain uskoa, että jos en pyydä Jumala tietää mitä minä tarvitsen ja elämäni menee kuitenkin Hänen toiveidensa mukaan.

Suoraan sanoen minun on vaikea rakastaa Rakasta Jumalaani, jos Hänen tahtonsa on, etten saa koskaan enää kantaa lasta, imettää, hoitaa...



Tuli pitkä vuodatus. Kiitos kun luit. Kuulen mielelläni kommentteja.



Hyvää yötä Jeesus myötä kaikille Jeesusta etsiville ja jo löytäneille !

Eihän tuo tuomitsemasi edes kieltänyt Jumalan olemassa oloa vaan fiksusti ja kiihkottomasti myönsi tietämättömyytensä kuten agnostikon kuuluukin. Paholainen on mielestäni paljon lähempänä silloin kun lähdetään fundamentalistisesti tuomitsemaan lähimmäisiä.

Entä mitä tarkoittaa





sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi

tämän ymmärrän, mutta tämä jatko:



ja suun tunnustuksella pelastutaan



No että kerrot muille uskovasi jumalaan ja että jeesus on kuollut ristillä sovittaen syntisi...Mielestäni menee tuon sanan alle:



" Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa.

Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa." (Mt 10:32)

Jokainen, joka haluaa tulla uskoon, tulee uskoon. Halu tulla uskoon kertoo siitä, että Jumala kutsuu sinua. Olet kuullut, kun Jumala kutsuu sinua.



Rukoile, rukoile ja rukoile johdatusta kaikkialla. Ei tarvitse laittaa käsiä ristiin, voit käydä Jumalan kanssa vuoropuhelua vaikka tiskatessa, lenkillä ollessasi, ihan kaikkialla rukoillen hiljaa mielessäsi.



Pyydä Jumalalta johdatusta ja ennenkuin huomaatkaan saat rukouksiisi vastauksia. Se voi tulla radiosta, tv:stä, läheiseltä ihmiseltä, tuntemattomalta ihmiseltä, luonnosta, ihan mistä tahansa. Yhtäkkiä vastauksia kysymyksiisi alkaa suorastaan tulvia. Uskoontulo ikäänkuin herkistää sinut Jumalan kanavalle :)



Rukoilen sinulle johdatusta tiellä uskoon ja uskon tielläsi.

Ehkä olisi syytä mennä terapiaan. Tai lakata miettimästä mitään " rauhatonta sydäntä" -sydän pumppaa verta sun kroppaan eikä ole yhtään rauhaton...

Siis, en ole oikein ollut varma olenko tarpeeksi tehnyt tiettäväksi uskostani, vaan olen joskus ollut jopa häpeissäni jos joku on halveksinut ja väheksynyt, pilkannut uskovia, enkä ole uskaltanut nousta ja sanoa, että minäpä uskon!

En kuitenkaan kiellä.



En valitettavasti osaa antaa uusia vinkkejä ap:lle.

Toivottavasti löydät sen mitä olet etsimässä, ja voin kyllä sen sanoa, että kun juttelee ja on läsnä esim seurakunnassa, fiilis on aivan erilainen kun yksikseen yrittää pohtia näitä asioita! Ei siinä mitään menetäkään!

Vierailija:

Uskon Jumalaan ja Jeesukseen, Jumalan Poikaan ja Pyhään Henkeen ...

mutta en käy kirkossa (ei mitään sitä vastaan, mutta aina muka niin kiire jne), eikä Raamattuakaan tule luettua. Rukoilen ja juttelen Jumalalle ja Jeesukselle paljon . Jumalan sana on minulle vain muistamiani lauluja ja Raamatun pätkiä ja sitä, mitä tunnen rukoillessani.

Raamatussa puhutaan kuitenkin srk:n merkityksestä. Pitäisikö siellä saada usko todellisemmaksi. ja jo kysyessäni tiedän, että pitäisi...

Entä mitä tarkoittaa

sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi

tämän ymmärrän, mutta tämä jatko:

ja suun tunnustuksella pelastutaan

Lähimmät ystäväni ja perheeni tietävät uskostani, mutta en mitenkään puhu asiasta ulkopuolisille. Ristikin pidän kaulassani vain harkiten.

Lisäksi tuntuu, että olen rukouksissani aina vain pyytämässä Taivaan Isältä jotain eli aina vain sama toive: saada pitää omaa vauvaa sylissä ja hoitaa...

Pitäisikö minun lopettaa pyytäminen ja vain uskoa, että jos en pyydä Jumala tietää mitä minä tarvitsen ja elämäni menee kuitenkin Hänen toiveidensa mukaan.

Suoraan sanoen minun on vaikea rakastaa Rakasta Jumalaani, jos Hänen tahtonsa on, etten saa koskaan enää kantaa lasta, imettää, hoitaa...

Tuli pitkä vuodatus. Kiitos kun luit. Kuulen mielelläni kommentteja.

Hyvää yötä Jeesus myötä kaikille Jeesusta etsiville ja jo löytäneille !

Minun uskoni on samanlaista. Jatkuvaa vuoropuhelua Jumalan kanssa. Kuulun luterilaiseen seurakuntaan ja olen tullut vastikään uskoon, mutta en osaa tuosta vain hypätä mihinkään muuhun seurakuntaan, sen sijaan kristillisistä radio/tv-kanavista ja kirjoista on tullut minun seurakuntani ja yhteyteni toisiin kristittyihin. En ole mitenkään sosiaalinen ihminen (vaikka Jeesus käskee rakastamaan toisia kuin lähimmäisiään, minulla on tässä ihmisten kohtaamisessa vielä paljon työsarkaa) Lisäksi olen täystyöllistetty työtätekevä perheenäiti, eikä minulla olisi aikaakaan käydä kokouksissa.

Minäkään en ole kauheasti uskostani puhunut sukulaisille ja tuttaville. En vain oikein osaa.

Olen tullut vasta muutama kuukausi sitten uskoon, niin että Jumalan sana on auennut minulle ja haluan palavasti kasvaa uskossani, mutta pyysin jo vuonna 2000 Jeesusta elämääni, vaikka en sitten osannut . Nyt vasta ymmärrän, että Jumala alkoi jo silloin tehdä työtä minussa.

Me myös kärsimme viisi vuotta lapsettomuudesta ennen kuin ensimmäinen lapsi syntyi. Rukoilin Jumalalta lasta yhtä palavasti kuin sinä. Toisen Ivf-hoidon jälkeen syntyi ensimmäinen lapsi.

Älä huolehdi, Jumala kyllä kuulee rukouksesi, hän vastaa ajallaan. Jokaisella on täysi oikeus pyytää Jumalalta, juuri mitä palavimmin ja kipeimmin toivoo. Me olemme hänen lapsiaan ja hän on meidän isämme. Mitä enemmän rukoilemme, sitä läheisemmäksi hän meille tulee ja rukoilu vahvistaa ja voimistaa meitä omassa elämässämme kohtaamaan vastoinkäymisiä ja iloitsemaan ilosta. Jeesus rukoili koko ajan.

Minä rukoilen myös täällä, että saisit pitää jonakin päivänä omaa lasta sylissäsi.

Pyysin jo vuonna 2000 Jeesusta elämääni, vaikka en sitten osannut itsekseni kasvaa uskossani...

Olen siis nro 24, jolle vastasit.



Tuli hyvä olo sanoistasi. Pitää kertoa, että meillä on jo yksi lapsi, jonka jälkeen vasta saimme tietää kuinka suuri luomuihme hän on.

Mieheni sairaus on heikentänyt spermaa niin, että ainoa vaihtoehto on ICSI.

Vaikka kiitän koko ajan Jumalaa lapsestani, rakkaastani, on vauvankaipuu käsittämättömän kova.



Kun vielä eka ICSI onnistui, kiitollisuuteni kasvoi ja kasvoi Jumalan uudesta lahjasta. Viidennellä kuulla sain harvinaisen infektion, rukoilin ja rukoilin, pyysin sairaalapastoriakin viereeni rukoilemaan, mutta pieni toiveemme vietin pois ja siunattiin muistolehtoon.

Ikävä on kamala. Kevättoivettamme mikään ei tuo takaisin, mutta osan toiveistamme voisi täyttää uusi raskaus, uusi vauva.



Tällä hetkellä jaksamiseni on kiinni siinä luottamuksessa, että Jumala vielä antaa raskauden ja vauvan. Toisaalta tuntuu, että yritän " pakottaa" Jumalaa omien toiveideni täyttäjäksi. Kiitos vastauksestasi vielä. Jatkan rukoilemista " anokaa niin teille annetaan" - sopiiko se tähän? vai anotaanko siinä uskoontuloa?



Siunausta tähän päivään.

t ihanan pienen pojan äiti vauvankaipuussa

Ap, rukoilemisella ja Raamatun lukemisella ei saada uskoa. Se kerrotaan Raamatussakin, esim. etiopialainen hoviherra teki näin, eikä saanut rauhaa ennen kuin uskovainen mies, Filippos, tuli hänen luokseen ja toi hänelle evankeliumin suullisesti. Usko siirtyy sydämestä sydämeen niin, että uskovainen, jolla on Pyhä Henki, avaa tien taivaaseen eli antaa Jumalan valtuutuksella synnit anteeksi. Mene rauhanyhdistykselle seuroihin ja kuuntele siellä, mitä puhutaan, juttele siellä ihmisten kanssa, niin asia avautuu.