40+ nainen tuntuuko usein että vähän vanhemmat esim yli 55 vuotiaat miehet ovat sinulle sopivimpia

Näissä ikäketjuissa ei ole mitään järkeä.

Jokainen saa haluta mitä haluaa.

Miksi näitä ketjuja on koko ajan?????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nojaa. Itse olen alta neljäkymmentä ja tapailen päältä viisikymppistä. En näe ongelmaa, persoona se tässä ratkaisee. Jos tästä jotain vakampaa syntyy, niin täytyy vain sitten hyväksyä se, että toisella tulee aikaisemmin kaikenmaailman kremppaa ja krömppää. Mutta entä sitten? Kaikissa asioissa on aina puolensa, suuntaan tai toiseen. Jos pullasta aletaan rusinoita nyppimään, sitä saa tehdä koko loppuelämänsä ja ikinä ei  silti olisi tyytyväinen. 

Nautitaan elämästä tässä ja nyt. 

Sehän on sinun valintasi. Jos joku muu haluaa valita toisin, niin antaa hänen tehdä niin. Silloin ilmeisesti yksin oleminen on se parempi vaihtoehto. Ei pelonkaan kuulu olla parinvalinnan ohjaajaja, että "jos nyt en tuota paljon vanhempaa ota, niin saatan jäädä yksin."

Siis täh, miten sä pystyit mun viestin noin tulkitsemaan?

Jos olen tavannut kivan tyypin, jonka kanssa synkkaa yhteen, niin minusta on toissijaista se, että onko nuorempi, saman ikäinen tai vanhempi. Sillä ei ole mitään tekemistä yksin jäämisen pelon kanssa. Ja olen sitä mieltä, että jos yksin jääminen pelottaa, niin nimenomaisesti pitäisi kohdata pelkonsa ja olla yksin - ja kohdata ne möröt. Ettei tosiaan käy niin, että päätyy olemaan yksin-kaksin jonkun kanssa. 

Mutta niin, kiitos tästä suopeudesta, että minäkin saan kuule ihan valita ihan itte. Tyrsk. 

"Jos pullasta aletaan rusinoita nyppimään, sitä saa tehdä koko loppuelämänsä ja ikinä ei  silti olisi tyytyväinen." (aiemmasta viestistäsi)

Ei pienemmän ikäeron toivominen ole mikään rusina, minkä takia ollaan loppuelämä tyytymättömiä.

Eikä ollut tarkoitus osoittaa mitään erityistä suopeutta juuri sinua kohtaan. Teet nyt ihan itse itsestäsi jotenkin erityisen ottamalla kommentit henkilökohtaisesti.

Anteeksi, mutta tämä sinun toinenkin vastaus oli vähän kahjo. 

Mitä tahdoin sanoa, että ihminen on kokonaisuus ja johonkin pikkuasioihin takertuminen tai jonkin pikkutarkan toivelistan mukaan eläminen ... no, on aikalailla utopistisissa toiveissa elämistä. Muu elämä menee ohitse, jos takertuu kiinni älyttömiin raameihin. 

Mitä tässä minun ja hänenkin casessa asia on: jees, kiva tyyppi. Vietetään aikaa yhdessä sen aikaa kun se tuntuu hyvältä. Ihankuinko muka toinen kauniista toiveesta nuorenisi muutaman vuoden? Asia, jolle hän, eikä minä voi mitään? Iästä nipottaminen (kunhan lain raameissa pysytään) on jotenkin ... no, kovin pinnallista. Eiku kato, ikä on tärkeää, ihmisestä itsestään viis. Ihminen ei ole mikään autoon verrattavissa oleva kulutushyödyke, jossa vahdataan vuosimallia, ruostetta ja ajettuja kilometrejä.

Mutta no, veikkaan, ettei tämäkään sinua miellytä. Ompahan on asiasi, valinta on tosiaankin sinun. 

Et nyt jostain syystä halua ymmärtää, ettei sinun suhteesi tai sen sisältö erityisemmin kiinnosta.

Jos joku muu haluaa pitää ikäeron pienempänä, ei se ole mikään osoitus loppumattomasta tyytymättömyydestä tai uusien vikojen etsimisestä.

Niin, jokainen tekee ihan itse oman valintansa. Niin kuule minäkin.

Tuntuu, että hermoistuit siitä, että en ole määkimässä mukana tämän ketjun no hyi en varmana -kuorossa. Sitten aloit sijoittelemaan minuun vaikka mitä yksinjäämisen pelkoja ja henkilökohtaisena ottamisia. Wtf, minkä ihmeen tähden? Mihin sinua oikein osui?

Ja nyt viimeisenä: ei kiinnosta suhteesi sisältö. Ai, olinko avannut sitä? :D

Empä ollut huomannut moista itse. Sori siitä, jos vahingossa kirjoitin siitä (missä?).

Tämä ikäkeskustelu on jännä juttu. Ihmiset eivät näe ulkomuotonsa vanhenemista itse, he kuvittelevat olevansa nuoria ulkoisestakin, vaikka ikää tulee mittariin ja fyysinen kunto huononee. Henkinen ikä voi olla kuin nuoren, mutta ulkokuori rapistuneen mummon/vaarin. Sitten kuvitellaan, että ne nuoremmat olisivat kiinnostuneita ulkomuodoltaan vanhukselta näyttävästä.

Ihmetellään, kun ei löydy kumppania. Kannattaisiko rehellisesti katsoa peiliin ja hyväksyä ikänsä ja etsiä sitä omanikäistään kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ikäkeskustelu on jännä juttu. Ihmiset eivät näe ulkomuotonsa vanhenemista itse, he kuvittelevat olevansa nuoria ulkoisestakin, vaikka ikää tulee mittariin ja fyysinen kunto huononee. Henkinen ikä voi olla kuin nuoren, mutta ulkokuori rapistuneen mummon/vaarin. Sitten kuvitellaan, että ne nuoremmat olisivat kiinnostuneita ulkomuodoltaan vanhukselta näyttävästä.

Ihmetellään, kun ei löydy kumppania. Kannattaisiko rehellisesti katsoa peiliin ja hyväksyä ikänsä ja etsiä sitä omanikäistään kumppania.

Tämä koskee miehiä JA naisia.

Tähän on hyvä päättää.

Vierailija kirjoitti:

Näissä ikäketjuissa ei ole mitään järkeä.

Jokainen saa haluta mitä haluaa.

Miksi näitä ketjuja on koko ajan?????

Koska joillain ei ole mitään muuta tekemistä kuin trollata täällä.

Palstan käyttäjämäärät on sen verran suuret, että aina löytyy joku, joka lähtee vastakkainasetteluun mukaan kun sopivasti ärsytetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nojaa. Itse olen alta neljäkymmentä ja tapailen päältä viisikymppistä. En näe ongelmaa, persoona se tässä ratkaisee. Jos tästä jotain vakampaa syntyy, niin täytyy vain sitten hyväksyä se, että toisella tulee aikaisemmin kaikenmaailman kremppaa ja krömppää. Mutta entä sitten? Kaikissa asioissa on aina puolensa, suuntaan tai toiseen. Jos pullasta aletaan rusinoita nyppimään, sitä saa tehdä koko loppuelämänsä ja ikinä ei  silti olisi tyytyväinen. 

Nautitaan elämästä tässä ja nyt. 

Sehän on sinun valintasi. Jos joku muu haluaa valita toisin, niin antaa hänen tehdä niin. Silloin ilmeisesti yksin oleminen on se parempi vaihtoehto. Ei pelonkaan kuulu olla parinvalinnan ohjaajaja, että "jos nyt en tuota paljon vanhempaa ota, niin saatan jäädä yksin."

Siis täh, miten sä pystyit mun viestin noin tulkitsemaan?

Jos olen tavannut kivan tyypin, jonka kanssa synkkaa yhteen, niin minusta on toissijaista se, että onko nuorempi, saman ikäinen tai vanhempi. Sillä ei ole mitään tekemistä yksin jäämisen pelon kanssa. Ja olen sitä mieltä, että jos yksin jääminen pelottaa, niin nimenomaisesti pitäisi kohdata pelkonsa ja olla yksin - ja kohdata ne möröt. Ettei tosiaan käy niin, että päätyy olemaan yksin-kaksin jonkun kanssa. 

Mutta niin, kiitos tästä suopeudesta, että minäkin saan kuule ihan valita ihan itte. Tyrsk. 

"Jos pullasta aletaan rusinoita nyppimään, sitä saa tehdä koko loppuelämänsä ja ikinä ei  silti olisi tyytyväinen." (aiemmasta viestistäsi)

Ei pienemmän ikäeron toivominen ole mikään rusina, minkä takia ollaan loppuelämä tyytymättömiä.

Eikä ollut tarkoitus osoittaa mitään erityistä suopeutta juuri sinua kohtaan. Teet nyt ihan itse itsestäsi jotenkin erityisen ottamalla kommentit henkilökohtaisesti.

Anteeksi, mutta tämä sinun toinenkin vastaus oli vähän kahjo. 

Mitä tahdoin sanoa, että ihminen on kokonaisuus ja johonkin pikkuasioihin takertuminen tai jonkin pikkutarkan toivelistan mukaan eläminen ... no, on aikalailla utopistisissa toiveissa elämistä. Muu elämä menee ohitse, jos takertuu kiinni älyttömiin raameihin. 

Mitä tässä minun ja hänenkin casessa asia on: jees, kiva tyyppi. Vietetään aikaa yhdessä sen aikaa kun se tuntuu hyvältä. Ihankuinko muka toinen kauniista toiveesta nuorenisi muutaman vuoden? Asia, jolle hän, eikä minä voi mitään? Iästä nipottaminen (kunhan lain raameissa pysytään) on jotenkin ... no, kovin pinnallista. Eiku kato, ikä on tärkeää, ihmisestä itsestään viis. Ihminen ei ole mikään autoon verrattavissa oleva kulutushyödyke, jossa vahdataan vuosimallia, ruostetta ja ajettuja kilometrejä.

Mutta no, veikkaan, ettei tämäkään sinua miellytä. Ompahan on asiasi, valinta on tosiaankin sinun. 

Et nyt jostain syystä halua ymmärtää, ettei sinun suhteesi tai sen sisältö erityisemmin kiinnosta.

Jos joku muu haluaa pitää ikäeron pienempänä, ei se ole mikään osoitus loppumattomasta tyytymättömyydestä tai uusien vikojen etsimisestä.

Niin, jokainen tekee ihan itse oman valintansa. Niin kuule minäkin.

Tuntuu, että hermoistuit siitä, että en ole määkimässä mukana tämän ketjun no hyi en varmana -kuorossa. Sitten aloit sijoittelemaan minuun vaikka mitä yksinjäämisen pelkoja ja henkilökohtaisena ottamisia. Wtf, minkä ihmeen tähden? Mihin sinua oikein osui?

Ja nyt viimeisenä: ei kiinnosta suhteesi sisältö. Ai, olinko avannut sitä? :D

Empä ollut huomannut moista itse. Sori siitä, jos vahingossa kirjoitin siitä (missä?).

Alkaa mennä surkuhupaisaksi. Viittasit itse ikäeroon ja tyytymättömyyteen alkuperäisessä viestissäsi. Kun siihen kommentoi, että jokainen valitsee kumppaninsa miten haluaa, eikä ikäero ole mikään osoitus loppumattomasta tyytymättömyydestä, aloitit tämän loputtoman mielen pahoittamisen. Nuo arvailut hermostumisesta, henkilökohtaisesti ottamisesta tai mitä sinulta olisi odotettu vastaukseksi, ovat täysin irrelevantteja. Suhteesi sisällöllä kommentoin tuota "minun ja hänen case"-loppua. Sait täysin yleisestä kommentoinnista tämmöisen vatvomisen aiheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nojaa. Itse olen alta neljäkymmentä ja tapailen päältä viisikymppistä. En näe ongelmaa, persoona se tässä ratkaisee. Jos tästä jotain vakampaa syntyy, niin täytyy vain sitten hyväksyä se, että toisella tulee aikaisemmin kaikenmaailman kremppaa ja krömppää. Mutta entä sitten? Kaikissa asioissa on aina puolensa, suuntaan tai toiseen. Jos pullasta aletaan rusinoita nyppimään, sitä saa tehdä koko loppuelämänsä ja ikinä ei  silti olisi tyytyväinen. 

Nautitaan elämästä tässä ja nyt. 

Sehän on sinun valintasi. Jos joku muu haluaa valita toisin, niin antaa hänen tehdä niin. Silloin ilmeisesti yksin oleminen on se parempi vaihtoehto. Ei pelonkaan kuulu olla parinvalinnan ohjaajaja, että "jos nyt en tuota paljon vanhempaa ota, niin saatan jäädä yksin."

Siis täh, miten sä pystyit mun viestin noin tulkitsemaan?

Jos olen tavannut kivan tyypin, jonka kanssa synkkaa yhteen, niin minusta on toissijaista se, että onko nuorempi, saman ikäinen tai vanhempi. Sillä ei ole mitään tekemistä yksin jäämisen pelon kanssa. Ja olen sitä mieltä, että jos yksin jääminen pelottaa, niin nimenomaisesti pitäisi kohdata pelkonsa ja olla yksin - ja kohdata ne möröt. Ettei tosiaan käy niin, että päätyy olemaan yksin-kaksin jonkun kanssa. 

Mutta niin, kiitos tästä suopeudesta, että minäkin saan kuule ihan valita ihan itte. Tyrsk. 

"Jos pullasta aletaan rusinoita nyppimään, sitä saa tehdä koko loppuelämänsä ja ikinä ei  silti olisi tyytyväinen." (aiemmasta viestistäsi)

Ei pienemmän ikäeron toivominen ole mikään rusina, minkä takia ollaan loppuelämä tyytymättömiä.

Eikä ollut tarkoitus osoittaa mitään erityistä suopeutta juuri sinua kohtaan. Teet nyt ihan itse itsestäsi jotenkin erityisen ottamalla kommentit henkilökohtaisesti.

Anteeksi, mutta tämä sinun toinenkin vastaus oli vähän kahjo. 

Mitä tahdoin sanoa, että ihminen on kokonaisuus ja johonkin pikkuasioihin takertuminen tai jonkin pikkutarkan toivelistan mukaan eläminen ... no, on aikalailla utopistisissa toiveissa elämistä. Muu elämä menee ohitse, jos takertuu kiinni älyttömiin raameihin. 

Mitä tässä minun ja hänenkin casessa asia on: jees, kiva tyyppi. Vietetään aikaa yhdessä sen aikaa kun se tuntuu hyvältä. Ihankuinko muka toinen kauniista toiveesta nuorenisi muutaman vuoden? Asia, jolle hän, eikä minä voi mitään? Iästä nipottaminen (kunhan lain raameissa pysytään) on jotenkin ... no, kovin pinnallista. Eiku kato, ikä on tärkeää, ihmisestä itsestään viis. Ihminen ei ole mikään autoon verrattavissa oleva kulutushyödyke, jossa vahdataan vuosimallia, ruostetta ja ajettuja kilometrejä.

Mutta no, veikkaan, ettei tämäkään sinua miellytä. Ompahan on asiasi, valinta on tosiaankin sinun. 

Et nyt jostain syystä halua ymmärtää, ettei sinun suhteesi tai sen sisältö erityisemmin kiinnosta.

Jos joku muu haluaa pitää ikäeron pienempänä, ei se ole mikään osoitus loppumattomasta tyytymättömyydestä tai uusien vikojen etsimisestä.

Niin, jokainen tekee ihan itse oman valintansa. Niin kuule minäkin.

Tuntuu, että hermoistuit siitä, että en ole määkimässä mukana tämän ketjun no hyi en varmana -kuorossa. Sitten aloit sijoittelemaan minuun vaikka mitä yksinjäämisen pelkoja ja henkilökohtaisena ottamisia. Wtf, minkä ihmeen tähden? Mihin sinua oikein osui?

Ja nyt viimeisenä: ei kiinnosta suhteesi sisältö. Ai, olinko avannut sitä? :D

Empä ollut huomannut moista itse. Sori siitä, jos vahingossa kirjoitin siitä (missä?).

Alkaa mennä surkuhupaisaksi. Viittasit itse ikäeroon ja tyytymättömyyteen alkuperäisessä viestissäsi. Kun siihen kommentoi, että jokainen valitsee kumppaninsa miten haluaa, eikä ikäero ole mikään osoitus loppumattomasta tyytymättömyydestä, aloitit tämän loputtoman mielen pahoittamisen. Nuo arvailut hermostumisesta, henkilökohtaisesti ottamisesta tai mitä sinulta olisi odotettu vastaukseksi, ovat täysin irrelevantteja. Suhteesi sisällöllä kommentoin tuota "minun ja hänen case"-loppua. Sait täysin yleisestä kommentoinnista tämmöisen vatvomisen aiheen.

edit. ikäero=ikäeron välttäminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nojaa. Itse olen alta neljäkymmentä ja tapailen päältä viisikymppistä. En näe ongelmaa, persoona se tässä ratkaisee. Jos tästä jotain vakampaa syntyy, niin täytyy vain sitten hyväksyä se, että toisella tulee aikaisemmin kaikenmaailman kremppaa ja krömppää. Mutta entä sitten? Kaikissa asioissa on aina puolensa, suuntaan tai toiseen. Jos pullasta aletaan rusinoita nyppimään, sitä saa tehdä koko loppuelämänsä ja ikinä ei  silti olisi tyytyväinen. 

Nautitaan elämästä tässä ja nyt. 

Sehän on sinun valintasi. Jos joku muu haluaa valita toisin, niin antaa hänen tehdä niin. Silloin ilmeisesti yksin oleminen on se parempi vaihtoehto. Ei pelonkaan kuulu olla parinvalinnan ohjaajaja, että "jos nyt en tuota paljon vanhempaa ota, niin saatan jäädä yksin."

Siis täh, miten sä pystyit mun viestin noin tulkitsemaan?

Jos olen tavannut kivan tyypin, jonka kanssa synkkaa yhteen, niin minusta on toissijaista se, että onko nuorempi, saman ikäinen tai vanhempi. Sillä ei ole mitään tekemistä yksin jäämisen pelon kanssa. Ja olen sitä mieltä, että jos yksin jääminen pelottaa, niin nimenomaisesti pitäisi kohdata pelkonsa ja olla yksin - ja kohdata ne möröt. Ettei tosiaan käy niin, että päätyy olemaan yksin-kaksin jonkun kanssa. 

Mutta niin, kiitos tästä suopeudesta, että minäkin saan kuule ihan valita ihan itte. Tyrsk. 

"Jos pullasta aletaan rusinoita nyppimään, sitä saa tehdä koko loppuelämänsä ja ikinä ei  silti olisi tyytyväinen." (aiemmasta viestistäsi)

Ei pienemmän ikäeron toivominen ole mikään rusina, minkä takia ollaan loppuelämä tyytymättömiä.

Eikä ollut tarkoitus osoittaa mitään erityistä suopeutta juuri sinua kohtaan. Teet nyt ihan itse itsestäsi jotenkin erityisen ottamalla kommentit henkilökohtaisesti.

Anteeksi, mutta tämä sinun toinenkin vastaus oli vähän kahjo. 

Mitä tahdoin sanoa, että ihminen on kokonaisuus ja johonkin pikkuasioihin takertuminen tai jonkin pikkutarkan toivelistan mukaan eläminen ... no, on aikalailla utopistisissa toiveissa elämistä. Muu elämä menee ohitse, jos takertuu kiinni älyttömiin raameihin. 

Mitä tässä minun ja hänenkin casessa asia on: jees, kiva tyyppi. Vietetään aikaa yhdessä sen aikaa kun se tuntuu hyvältä. Ihankuinko muka toinen kauniista toiveesta nuorenisi muutaman vuoden? Asia, jolle hän, eikä minä voi mitään? Iästä nipottaminen (kunhan lain raameissa pysytään) on jotenkin ... no, kovin pinnallista. Eiku kato, ikä on tärkeää, ihmisestä itsestään viis. Ihminen ei ole mikään autoon verrattavissa oleva kulutushyödyke, jossa vahdataan vuosimallia, ruostetta ja ajettuja kilometrejä.

Mutta no, veikkaan, ettei tämäkään sinua miellytä. Ompahan on asiasi, valinta on tosiaankin sinun. 

Et nyt jostain syystä halua ymmärtää, ettei sinun suhteesi tai sen sisältö erityisemmin kiinnosta.

Jos joku muu haluaa pitää ikäeron pienempänä, ei se ole mikään osoitus loppumattomasta tyytymättömyydestä tai uusien vikojen etsimisestä.

Niin, jokainen tekee ihan itse oman valintansa. Niin kuule minäkin.

Tuntuu, että hermoistuit siitä, että en ole määkimässä mukana tämän ketjun no hyi en varmana -kuorossa. Sitten aloit sijoittelemaan minuun vaikka mitä yksinjäämisen pelkoja ja henkilökohtaisena ottamisia. Wtf, minkä ihmeen tähden? Mihin sinua oikein osui?

Ja nyt viimeisenä: ei kiinnosta suhteesi sisältö. Ai, olinko avannut sitä? :D

Empä ollut huomannut moista itse. Sori siitä, jos vahingossa kirjoitin siitä (missä?).

Alkaa mennä surkuhupaisaksi. Viittasit itse ikäeroon ja tyytymättömyyteen alkuperäisessä viestissäsi. Kun siihen kommentoi, että jokainen valitsee kumppaninsa miten haluaa, eikä ikäero ole mikään osoitus loppumattomasta tyytymättömyydestä, aloitit tämän loputtoman mielen pahoittamisen. Nuo arvailut hermostumisesta, henkilökohtaisesti ottamisesta tai mitä sinulta olisi odotettu vastaukseksi, ovat täysin irrelevantteja. Suhteesi sisällöllä kommentoin tuota "minun ja hänen case"-loppua. Sait täysin yleisestä kommentoinnista tämmöisen vatvomisen aiheen.

Mikä ihme sua vaivaa? Oikeasti. Käyt päälle tuolla tavoin. 

Täällä oikeassa elämässä meillä on kiva juttu meneillään, ja sä vedät tuon tason kiepit. Olen vähän ymmälläni. Eiköstä vaan, että annetaan kivojen juttujen olla kivoja juttuja ja silleeniis.

Rauhotu hyvä ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nojaa. Itse olen alta neljäkymmentä ja tapailen päältä viisikymppistä. En näe ongelmaa, persoona se tässä ratkaisee. Jos tästä jotain vakampaa syntyy, niin täytyy vain sitten hyväksyä se, että toisella tulee aikaisemmin kaikenmaailman kremppaa ja krömppää. Mutta entä sitten? Kaikissa asioissa on aina puolensa, suuntaan tai toiseen. Jos pullasta aletaan rusinoita nyppimään, sitä saa tehdä koko loppuelämänsä ja ikinä ei  silti olisi tyytyväinen. 

Nautitaan elämästä tässä ja nyt. 

Sehän on sinun valintasi. Jos joku muu haluaa valita toisin, niin antaa hänen tehdä niin. Silloin ilmeisesti yksin oleminen on se parempi vaihtoehto. Ei pelonkaan kuulu olla parinvalinnan ohjaajaja, että "jos nyt en tuota paljon vanhempaa ota, niin saatan jäädä yksin."

Siis täh, miten sä pystyit mun viestin noin tulkitsemaan?

Jos olen tavannut kivan tyypin, jonka kanssa synkkaa yhteen, niin minusta on toissijaista se, että onko nuorempi, saman ikäinen tai vanhempi. Sillä ei ole mitään tekemistä yksin jäämisen pelon kanssa. Ja olen sitä mieltä, että jos yksin jääminen pelottaa, niin nimenomaisesti pitäisi kohdata pelkonsa ja olla yksin - ja kohdata ne möröt. Ettei tosiaan käy niin, että päätyy olemaan yksin-kaksin jonkun kanssa. 

Mutta niin, kiitos tästä suopeudesta, että minäkin saan kuule ihan valita ihan itte. Tyrsk. 

"Jos pullasta aletaan rusinoita nyppimään, sitä saa tehdä koko loppuelämänsä ja ikinä ei  silti olisi tyytyväinen." (aiemmasta viestistäsi)

Ei pienemmän ikäeron toivominen ole mikään rusina, minkä takia ollaan loppuelämä tyytymättömiä.

Eikä ollut tarkoitus osoittaa mitään erityistä suopeutta juuri sinua kohtaan. Teet nyt ihan itse itsestäsi jotenkin erityisen ottamalla kommentit henkilökohtaisesti.

Anteeksi, mutta tämä sinun toinenkin vastaus oli vähän kahjo. 

Mitä tahdoin sanoa, että ihminen on kokonaisuus ja johonkin pikkuasioihin takertuminen tai jonkin pikkutarkan toivelistan mukaan eläminen ... no, on aikalailla utopistisissa toiveissa elämistä. Muu elämä menee ohitse, jos takertuu kiinni älyttömiin raameihin. 

Mitä tässä minun ja hänenkin casessa asia on: jees, kiva tyyppi. Vietetään aikaa yhdessä sen aikaa kun se tuntuu hyvältä. Ihankuinko muka toinen kauniista toiveesta nuorenisi muutaman vuoden? Asia, jolle hän, eikä minä voi mitään? Iästä nipottaminen (kunhan lain raameissa pysytään) on jotenkin ... no, kovin pinnallista. Eiku kato, ikä on tärkeää, ihmisestä itsestään viis. Ihminen ei ole mikään autoon verrattavissa oleva kulutushyödyke, jossa vahdataan vuosimallia, ruostetta ja ajettuja kilometrejä.

Mutta no, veikkaan, ettei tämäkään sinua miellytä. Ompahan on asiasi, valinta on tosiaankin sinun. 

Et nyt jostain syystä halua ymmärtää, ettei sinun suhteesi tai sen sisältö erityisemmin kiinnosta.

Jos joku muu haluaa pitää ikäeron pienempänä, ei se ole mikään osoitus loppumattomasta tyytymättömyydestä tai uusien vikojen etsimisestä.

Niin, jokainen tekee ihan itse oman valintansa. Niin kuule minäkin.

Tuntuu, että hermoistuit siitä, että en ole määkimässä mukana tämän ketjun no hyi en varmana -kuorossa. Sitten aloit sijoittelemaan minuun vaikka mitä yksinjäämisen pelkoja ja henkilökohtaisena ottamisia. Wtf, minkä ihmeen tähden? Mihin sinua oikein osui?

Ja nyt viimeisenä: ei kiinnosta suhteesi sisältö. Ai, olinko avannut sitä? :D

Empä ollut huomannut moista itse. Sori siitä, jos vahingossa kirjoitin siitä (missä?).

Alkaa mennä surkuhupaisaksi. Viittasit itse ikäeroon ja tyytymättömyyteen alkuperäisessä viestissäsi. Kun siihen kommentoi, että jokainen valitsee kumppaninsa miten haluaa, eikä ikäero ole mikään osoitus loppumattomasta tyytymättömyydestä, aloitit tämän loputtoman mielen pahoittamisen. Nuo arvailut hermostumisesta, henkilökohtaisesti ottamisesta tai mitä sinulta olisi odotettu vastaukseksi, ovat täysin irrelevantteja. Suhteesi sisällöllä kommentoin tuota "minun ja hänen case"-loppua. Sait täysin yleisestä kommentoinnista tämmöisen vatvomisen aiheen.

Mikä ihme sua vaivaa? Oikeasti. Käyt päälle tuolla tavoin. 

Täällä oikeassa elämässä meillä on kiva juttu meneillään, ja sä vedät tuon tason kiepit. Olen vähän ymmälläni. Eiköstä vaan, että annetaan kivojen juttujen olla kivoja juttuja ja silleeniis.

Rauhotu hyvä ihminen. 

Eli olet trolli. Se kävi jo aiemmin mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nojaa. Itse olen alta neljäkymmentä ja tapailen päältä viisikymppistä. En näe ongelmaa, persoona se tässä ratkaisee. Jos tästä jotain vakampaa syntyy, niin täytyy vain sitten hyväksyä se, että toisella tulee aikaisemmin kaikenmaailman kremppaa ja krömppää. Mutta entä sitten? Kaikissa asioissa on aina puolensa, suuntaan tai toiseen. Jos pullasta aletaan rusinoita nyppimään, sitä saa tehdä koko loppuelämänsä ja ikinä ei  silti olisi tyytyväinen. 

Nautitaan elämästä tässä ja nyt. 

Sehän on sinun valintasi. Jos joku muu haluaa valita toisin, niin antaa hänen tehdä niin. Silloin ilmeisesti yksin oleminen on se parempi vaihtoehto. Ei pelonkaan kuulu olla parinvalinnan ohjaajaja, että "jos nyt en tuota paljon vanhempaa ota, niin saatan jäädä yksin."

Siis täh, miten sä pystyit mun viestin noin tulkitsemaan?

Jos olen tavannut kivan tyypin, jonka kanssa synkkaa yhteen, niin minusta on toissijaista se, että onko nuorempi, saman ikäinen tai vanhempi. Sillä ei ole mitään tekemistä yksin jäämisen pelon kanssa. Ja olen sitä mieltä, että jos yksin jääminen pelottaa, niin nimenomaisesti pitäisi kohdata pelkonsa ja olla yksin - ja kohdata ne möröt. Ettei tosiaan käy niin, että päätyy olemaan yksin-kaksin jonkun kanssa. 

Mutta niin, kiitos tästä suopeudesta, että minäkin saan kuule ihan valita ihan itte. Tyrsk. 

"Jos pullasta aletaan rusinoita nyppimään, sitä saa tehdä koko loppuelämänsä ja ikinä ei  silti olisi tyytyväinen." (aiemmasta viestistäsi)

Ei pienemmän ikäeron toivominen ole mikään rusina, minkä takia ollaan loppuelämä tyytymättömiä.

Eikä ollut tarkoitus osoittaa mitään erityistä suopeutta juuri sinua kohtaan. Teet nyt ihan itse itsestäsi jotenkin erityisen ottamalla kommentit henkilökohtaisesti.

Anteeksi, mutta tämä sinun toinenkin vastaus oli vähän kahjo. 

Mitä tahdoin sanoa, että ihminen on kokonaisuus ja johonkin pikkuasioihin takertuminen tai jonkin pikkutarkan toivelistan mukaan eläminen ... no, on aikalailla utopistisissa toiveissa elämistä. Muu elämä menee ohitse, jos takertuu kiinni älyttömiin raameihin. 

Mitä tässä minun ja hänenkin casessa asia on: jees, kiva tyyppi. Vietetään aikaa yhdessä sen aikaa kun se tuntuu hyvältä. Ihankuinko muka toinen kauniista toiveesta nuorenisi muutaman vuoden? Asia, jolle hän, eikä minä voi mitään? Iästä nipottaminen (kunhan lain raameissa pysytään) on jotenkin ... no, kovin pinnallista. Eiku kato, ikä on tärkeää, ihmisestä itsestään viis. Ihminen ei ole mikään autoon verrattavissa oleva kulutushyödyke, jossa vahdataan vuosimallia, ruostetta ja ajettuja kilometrejä.

Mutta no, veikkaan, ettei tämäkään sinua miellytä. Ompahan on asiasi, valinta on tosiaankin sinun. 

Et nyt jostain syystä halua ymmärtää, ettei sinun suhteesi tai sen sisältö erityisemmin kiinnosta.

Jos joku muu haluaa pitää ikäeron pienempänä, ei se ole mikään osoitus loppumattomasta tyytymättömyydestä tai uusien vikojen etsimisestä.

Niin, jokainen tekee ihan itse oman valintansa. Niin kuule minäkin.

Tuntuu, että hermoistuit siitä, että en ole määkimässä mukana tämän ketjun no hyi en varmana -kuorossa. Sitten aloit sijoittelemaan minuun vaikka mitä yksinjäämisen pelkoja ja henkilökohtaisena ottamisia. Wtf, minkä ihmeen tähden? Mihin sinua oikein osui?

Ja nyt viimeisenä: ei kiinnosta suhteesi sisältö. Ai, olinko avannut sitä? :D

Empä ollut huomannut moista itse. Sori siitä, jos vahingossa kirjoitin siitä (missä?).

Alkaa mennä surkuhupaisaksi. Viittasit itse ikäeroon ja tyytymättömyyteen alkuperäisessä viestissäsi. Kun siihen kommentoi, että jokainen valitsee kumppaninsa miten haluaa, eikä ikäero ole mikään osoitus loppumattomasta tyytymättömyydestä, aloitit tämän loputtoman mielen pahoittamisen. Nuo arvailut hermostumisesta, henkilökohtaisesti ottamisesta tai mitä sinulta olisi odotettu vastaukseksi, ovat täysin irrelevantteja. Suhteesi sisällöllä kommentoin tuota "minun ja hänen case"-loppua. Sait täysin yleisestä kommentoinnista tämmöisen vatvomisen aiheen.

Mikä ihme sua vaivaa? Oikeasti. Käyt päälle tuolla tavoin. 

Täällä oikeassa elämässä meillä on kiva juttu meneillään, ja sä vedät tuon tason kiepit. Olen vähän ymmälläni. Eiköstä vaan, että annetaan kivojen juttujen olla kivoja juttuja ja silleeniis.

Rauhotu hyvä ihminen. 

Eli olet trolli. Se kävi jo aiemmin mielessä.

No oikeastaan kun pohdin sinusta juuri samaa. 

Sori jos en sopinut sun maailmankuvaas. 

Olen 47 ja mies 58. Yhdessä oltu 26 vuotta. Joista naimisissa 23 vuotta. Näin on hyvä. Ikäerolla ei mitään merkitystä.

Olen jo 50 v. Ja kyllähän se tuntuu, että tuo vähän, eli vuoden vanhempi mieheni, on mulle sopivin. Jos olisin vapaa, niin ajattelisin, että mulle sopivin olisi se, kehen rakastun, iästä viis. 

Miksi ihmeessä haluaisin itseäni paljon vanhemman miehen? Sopiva miehen ikä on oma ikäni +-5 vuotta.

Olen 39v ja mun mies 29v.

Uskoisin että etenkin 45+ naisen kannattaa katsella ihan suosiolla 10-15v vanhempia niin löytyy kunnon miehiä

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin että etenkin 45+ naisen kannattaa katsella ihan suosiolla 10-15v vanhempia niin löytyy kunnon miehiä[/quote

Uskon, että voi löytyä kunnon miehiä.

Mutta kun se ulkonäkö näillä 10-15 vuotta vanhemmilla on kuin ikälopulla hoivakodin vaarilla. En 47 vuotiaana,hyvännäköisenä naisena, huoli mitään 80-vuotiaalta näyttävää vanhaa ukkoa. Enkä halua olla omaishoitaja jollekin vanhalle ukolle. Kumppani on samanikäinen, eikä mikään hoidettava vanhus. Isääni voin hoitaa, mutta en kumppaniani.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Nelikymmpiset naiset ovat keskimäärin paremmassa kunnossa kuin ikäisensä miehet, joten siinä iässä kannattaa naisen katsella ennemmin hieman nuorempia.

Paitsi kaikenlaisessa suorituskyvyssä miehet ovat kaikissa ikäluokissa kaukana naisten edellä. 

Seikkailunhalua miehillä on toki eri tavalla myös. 

Eikä ne vanhat miehet ole mitään kunnon miehiä. Pääosin luonnevikaisia, pervertikkoja, ja päihdeongelmaisia tuossa iässä ne jotka vapailta markkinoilta löytyy ja ihan syystä eivät kelpaa.

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Nelikymmpiset naiset ovat keskimäärin paremmassa kunnossa kuin ikäisensä miehet, joten siinä iässä kannattaa naisen katsella ennemmin hieman nuorempia.

Paitsi kaikenlaisessa suorituskyvyssä miehet ovat kaikissa ikäluokissa kaukana naisten edellä. 

Seikkailunhalua miehillä on toki eri tavalla myös. 

Koska miehillä on lähtökohtaisesti enemmän lihasta useampi kilo kuin naisilla, siksi. Myös testosteroiini vaikuttaa suorituskykyyn. Mutta sinulla nyt ei ole perusasiat ihmisistä muutenkaan hallussa niin tuskin tajuat mikä ero naisen ja miehen keholla on. Silti suhteessa, naiset on paremmassa kunnossa kaikissa ikäluokissa.

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin että etenkin 45+ naisen kannattaa katsella ihan suosiolla 10-15v vanhempia niin löytyy kunnon miehiä

Mistä nämä kunnon miehet tupsahtavat tuohon ikäluokkaan? Mihin he katoavat samanikäisistä? Vai oliko tarkoituksena ohjata naisia hakeutumaan ikäerosuhteisiin, joissa mies on vanhempi?