IS: "Liian laiha" Anna ei saanut töitä

Vierailija kirjoitti:

Olen 157cm ja painoin aikanaan ortoreksiassa 40kg. Painoindeksi tuolloin luokkaa 16 ja vaa'alla tuli ravattua useita kertoja päivässä kontrolloiden että paino pysyisi neljässäkympissä. Liikuin koko ajan kun mahdollisuus ja selvitin jokaisen syötävän ruoan kalorimäärän. Uutisen Anna jokusen sentin pidempi ja painoindeksi tätäkin pienempi. Ja kyllä, syömishäiriö kyseessä. Itsellänikin meni aikaa myöntää asia, vasta suhteeni ruokaan ja liikuntaan muututtua entiselleen olen avoimesti myöntänyt syömishäiriötaustani, silloin kiistin puolustellen olevani muka vain hoikkarakenteinen ilman syömishäiriötä

Lisäyksenä syömishäiriö oli kokonaisvaltainen osa elämääni. Siihen sairastuttua ei tuntunut että olisi sairaana, päinvastoin. Laihduin kahdessa kuukaudessa radikaalilla elämänmuutoksella - 15kg. Laihtumisesta tuli paljon myönteistä palautetta alkuun ja kehonkuva muuttui vääristyneeksi sen siivittämänä kahta kovemmin. Puolen vuoden jälkeen havahduin kuinka alipainoinen olenkaan ja aloin tietoisesti lihottamaan itseäni. Kurvit palasi ja palelu loppui. Yleiskunto parani. Nykyisin en vaakaa katsele

Vierailija kirjoitti:

170/40 ja ihan terveenä porskuttaa menemään? Vegaani?

Itsellä joskus ollut 165/40 ja olo oli kaikkea muuta kun työkykyinen...

170/40 oli tyypillinen sotavanki joka palasi Venäjältä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ihan tavallisessa toimistotyössä kaksi anoreksiasta "parantunutta", painavat noin 40 kg edelleen. Ovat ainakin viikon pois töistä jokaisen kuukauden aikana, kipeinä. En oikein usko, että ovat oikeasti parantuneita, ja ainakin sairastavat todella paljon. Meillä on myös yksi 58-vuotias nainen töissä, joka painaa 140 kg, ja joka ei ole ollut yhden yhtä päivää pois töistä koko 30 vuoden aikana, jotka olen talossa ollut. Ei siis kannata aina hokea sitä mantraa, että vain lihavat saikuttavat, enemmän se näihin sairaalloisen laihoihin iskee, kun eivät saa tarpeeksi vitamiineja ym, niin taudit tarttuvat

Punnitaanko teidät työpaikan ovella, vai miten ihmeessä tiedät näin tarkasta työkavereiden painot?

Vierailija kirjoitti:

Olen 157cm ja painoin aikanaan ortoreksiassa 40kg. Painoindeksi tuolloin luokkaa 16 ja vaa'alla tuli ravattua useita kertoja päivässä kontrolloiden että paino pysyisi neljässäkympissä. Liikuin koko ajan kun mahdollisuus ja selvitin jokaisen syötävän ruoan kalorimäärän. Uutisen Anna jokusen sentin pidempi ja painoindeksi tätäkin pienempi. Ja kyllä, syömishäiriö kyseessä. Itsellänikin meni aikaa myöntää asia, vasta suhteeni ruokaan ja liikuntaan muututtua entiselleen olen avoimesti myöntänyt syömishäiriötaustani, silloin kiistin puolustellen olevani muka vain hoikkarakenteinen ilman syömishäiriötä

Kuulostaa kylläkin anoreksialta eikä ortoreksialta. Monelle on helpompi sanoa olevansa ortorektikko. Kai sitä hävetään vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 157cm ja painoin aikanaan ortoreksiassa 40kg. Painoindeksi tuolloin luokkaa 16 ja vaa'alla tuli ravattua useita kertoja päivässä kontrolloiden että paino pysyisi neljässäkympissä. Liikuin koko ajan kun mahdollisuus ja selvitin jokaisen syötävän ruoan kalorimäärän. Uutisen Anna jokusen sentin pidempi ja painoindeksi tätäkin pienempi. Ja kyllä, syömishäiriö kyseessä. Itsellänikin meni aikaa myöntää asia, vasta suhteeni ruokaan ja liikuntaan muututtua entiselleen olen avoimesti myöntänyt syömishäiriötaustani, silloin kiistin puolustellen olevani muka vain hoikkarakenteinen ilman syömishäiriötä

Kuulostaa kylläkin anoreksialta eikä ortoreksialta. Monelle on helpompi sanoa olevansa ortorektikko. Kai sitä hävetään vähemmän.

Anoreksiassa olisin halunnut laihtua lisää ja lisää. Sen sijaan kontrolloin painoa ettei mene alle 40kg. Joskus oli hetkellisesti 39,5kg ja aloin samantien syödä lisää nostaakseni painoa neljäänkymppiin jota pidin ihannepainona ja terveenä. Urheilin paljon, minulla oli vatsalihaksetkin treenattuna. Saatoin syödä myös esim. tummaa suklaata mieltäen siinä olevan terveysvaikutuksia. Kaikki pyöri painokontrollin ja kokemani terveellisyyden ympärillä

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 157cm ja painoin aikanaan ortoreksiassa 40kg. Painoindeksi tuolloin luokkaa 16 ja vaa'alla tuli ravattua useita kertoja päivässä kontrolloiden että paino pysyisi neljässäkympissä. Liikuin koko ajan kun mahdollisuus ja selvitin jokaisen syötävän ruoan kalorimäärän. Uutisen Anna jokusen sentin pidempi ja painoindeksi tätäkin pienempi. Ja kyllä, syömishäiriö kyseessä. Itsellänikin meni aikaa myöntää asia, vasta suhteeni ruokaan ja liikuntaan muututtua entiselleen olen avoimesti myöntänyt syömishäiriötaustani, silloin kiistin puolustellen olevani muka vain hoikkarakenteinen ilman syömishäiriötä

Kuulostaa kylläkin anoreksialta eikä ortoreksialta. Monelle on helpompi sanoa olevansa ortorektikko. Kai sitä hävetään vähemmän.

Anoreksiassa olisin halunnut laihtua lisää ja lisää. Sen sijaan kontrolloin painoa ettei mene alle 40kg. Joskus oli hetkellisesti 39,5kg ja aloin samantien syödä lisää nostaakseni painoa neljäänkymppiin jota pidin ihannepainona ja terveenä. Urheilin paljon, minulla oli vatsalihaksetkin treenattuna. Saatoin syödä myös esim. tummaa suklaata mieltäen siinä olevan terveysvaikutuksia. Kaikki pyöri painokontrollin ja kokemani terveellisyyden ympärillä

-ap

Laitoin ajatuksissa ap kun piti pistää up

Pakko vähän puolustaa ap:ta. Olin monta vuotta 177/54. Ihan perusterve, ei mitään sairauksia. Kouluterveydenhoitaja laittoi tutkimuksiin pari kertaa, muttei löytynyt mitään poikkeavaa. Tein opintojen ohessa montaa fyysistäkin työtä ja pärjäsin ihan yhtä hyvin kuin muutkin. Syön melko epäterveellisesti ja paljon kaloreita, mutta en vain jostain syystä liho.

Nyt yli kolmikymppisenä olen saanut painon juuri ja juuri normaalipainon alarajoille, mikä on kiva niin ei tarvi pelätä joka terveystarkastusta ja lääkärikäyntiä. Ihmiset ovat kyllä melko innokkaita huomauttelemaan laihuudestani edelleen, mikä on outoa, koska ei minulle tulisi mieleenkään sanoa jollekin lihavalle, että pitäisikö hänen kokeilla olla syömättä tai että näyttää kamalalta.

En voi käsittää, että aikuinen ihminen voisi painaa 40kg tai varsinkaan sen alle ja olisi muka terve. Ellei ole sitten tosi lyhyt ja äärimmäisen siro, mutta siltikin ihmettelisin.

Mutta luontaisesti tosi laihoja on ihan oikeasti. Itse olen 167cm pitkä ja nyt kahden raskauden jälkeen kiloja on alkanut kertyä enemmän... oon tosi siro rakenteeltani ja mulle ihanteellinen paino olisi varmaan joku vähän reilu 50kg. Nyt painan 62kg ja näytän aika lihavalta, koska mulla on todella ohuet nilkat, ranteet ja pieni pää. Parikymppisenä painoin 48kg ja olin "terveesti hoikka." Siskoni on myös luonnostaan todella laiha, hän on muutaman sentin lyhyempi kuin minä ja painaa alle 50kg. Ei liho vaikka syö tosi paljon. Ei vain väitä syövänsä, kyllä kaikki ihmeteltiin aina kotona asuessamme et miten jaksaa syödä niin paljon. Ei vaan tartu mikään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi ap mutta sun painoindeksi on sitä luokkaa että pakkohoito ei oo lähellä. 13.8. Sairaalloinen alipaino eikä edes ihan siinä rajoilla.

Mun vähän alle 150 senttinen poika painaa 35 kiloa ja hänkin on todella laiha.

Miten jaksat tehdä töitä tai pysyt ylipäänsä tolpillasi?

Paha anorexia?

Miksi laihat pukataan pakkohoitoon mutta reippaasti ylipainoisia ei?

Koska hyvin alipainoiseksi mennyt on vaarassa kuolla nopeasti, ylipaino tappaa hitaammin. Aina ei tarvitse kaikkea asettaa vastakkain, vaan miettiä järjellä. Itse olen hoitanut anoreksiaan sairastunutta, joka pienimmillään ollut 28kg keski-ikäisenä. Nyt on hyvin hoikka ikäihminen, mutta anoreksia on jättänyt jälkensä.

https://www.menaiset.fi/artikkeli/hyva_olo/terveys/kuntotesti_paljasti_…

Sitten on näitä laiha läski-termejä

Vierailija kirjoitti:

https://www.menaiset.fi/artikkeli/hyva_olo/terveys/kuntotesti_paljasti_…

Sitten on näitä laiha läski-termejä

Kuvien ns. Läski on terveemmän näköinen kuin artikkelin Laiha läski. Liika laihuus näivettää

Vierailija kirjoitti:

Pakko vähän puolustaa ap:ta. Olin monta vuotta 177/54. Ihan perusterve, ei mitään sairauksia. Kouluterveydenhoitaja laittoi tutkimuksiin pari kertaa, muttei löytynyt mitään poikkeavaa. Tein opintojen ohessa montaa fyysistäkin työtä ja pärjäsin ihan yhtä hyvin kuin muutkin. Syön melko epäterveellisesti ja paljon kaloreita, mutta en vain jostain syystä liho.

Nyt yli kolmikymppisenä olen saanut painon juuri ja juuri normaalipainon alarajoille, mikä on kiva niin ei tarvi pelätä joka terveystarkastusta ja lääkärikäyntiä. Ihmiset ovat kyllä melko innokkaita huomauttelemaan laihuudestani edelleen, mikä on outoa, koska ei minulle tulisi mieleenkään sanoa jollekin lihavalle, että pitäisikö hänen kokeilla olla syömättä tai että näyttää kamalalta.

Noilla mitoilla painoindeksisi on kuitenkin ollut n. 17. Tuolla “Annalla” indeksi on n. 15,5. Siinä on jo eroa. Voin uskoa että bmi 17 voi olla joku luonnostaan, mutta kun lähennellään ~bmi 15 niin alkaa olla hyvin harvinaista että aikuinen ihminen olisi luontaisesti niissä mitoissa. Lapsilla ja nuorilla eri asia.

Eräässä itäsuomalaisessa kahvilassa työpaidassa luki "pulla päivässä pitää luut piilossa". Kahvilan työntekijä vaan oli selvästi todella alipainoinen. Mitä ajatuksia tämä minussa asiakkaana herätti? Että varmaan surkeat leipomukset tässä kahvilassa.

Miksikäs muuten laihuudesta huomauttelu on ihan ok ja sitä pidetään jopa oikeutettuna, mutta lihavuudesta huomauttelu on hirveä rikos?

Eräs ystäväni on luonnostaan hoikka (huom: ei sairaalloisen laiha, vaan hoikka) ja saa aina osakseen huomauttelua ja nälvimistä. Pari kertaa häntä on jopa tylytetty kuntosalin pukukopissa, että mitä hittoa sä täällä enää käyt kun olet jo noin laiha. Kiusaamista tuo on ihan yhtä lailla kuin ylipainosta kuittailu.

Vierailija kirjoitti:

Miksikäs muuten laihuudesta huomauttelu on ihan ok ja sitä pidetään jopa oikeutettuna, mutta lihavuudesta huomauttelu on hirveä rikos?

Eräs ystäväni on luonnostaan hoikka (huom: ei sairaalloisen laiha, vaan hoikka) ja saa aina osakseen huomauttelua ja nälvimistä. Pari kertaa häntä on jopa tylytetty kuntosalin pukukopissa, että mitä hittoa sä täällä enää käyt kun olet jo noin laiha. Kiusaamista tuo on ihan yhtä lailla kuin ylipainosta kuittailu.

Koska ajatellaan, että jos kuulet kuittailua laihuudestasi, siitä valittaminen on "humble bragia". Et voi olla syrjitty, kun olomuotosi vastaa yhteiskunna normia. Sen lisäksi et voi olla hoikka/laiha ilman että se vaatii jotain yliluonnollisia suorituksia ja pidättäytymistä kaikesta. Näin uskottelemalla voidaan tyytyväisenä pestä kädet vastuusta, sillä se yksikin pulla todellakin vain takertuu vyötäröllesi läskeinä,eikä sille voi normaali ihminen yhtään mitään.

Parempi onkin hoitaa itsensä ensin kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

https://www.menaiset.fi/artikkeli/hyva_olo/terveys/kuntotesti_paljasti_…

Sitten on näitä laiha läski-termejä

Onneksi tätä läskeyden muotoa ei oltu keksitty vielä silloin kun itse sairastin anoreksiaa. Voin kuvitella, että ajaa monet vaarallisen alipainoiset potilaat treenaamaan henkensä uhalla kun pelkkä ulkoinen laihuus ei enää riitä, vaan pitää olla myös sisältäpäin rasvaton. Todella vastuutonta käyttää moista termiä.

Kun lihavahko työnhakija lähtee asiakaspalveluun liittyvästä työnhausta tyhjin käsin, se ei ole edes uutinen!

Kuinka on sattunukin esim nuorisovaatemyyjiksi vain hoikkia ihmisiä?

Tyttökaveri yritti päästä hooämmälle. Paikka oli jo puhelimessa suurinpiirtein luvattu hänelle. Meni henkilökohtaisesti sopimaan työn aloittamisesta ja allekirjoittamaan papereita, mutta saikin kuulla, että häntä ei otetakaan töihin.

Eikä tyttökaveri tosiaankaan mikään sairaalloisen ylipainoinen ole. Tosin ei vaan sen firman vaatteisiin mahdu.

Painoin viime vuonna 40kg (pituus 160), näytin hirveältä enkä todellakaan ollut työkuntoinen.

Olin itse alku aikuisiän eli 24 vuotiaaseen asti 173cm ja 44-45kg ja söin enemmän kuin kukaan kavereistani ja olisin halunnut olla lihavempi. Lapsesta asti olin ollut laiha. Onneksi sentään työpaikat sain aina mitä hain, ihan asiakaspalvelussa sekä myös varastossa. Ja kyllä oli otettu jo alaikäisenä kaikki kokeet ettei mitään sairautta ollut. Vasta kun aloin treenaamaan ja juomaan päivittäin useasti ruuan ohella  proteiini-hiilarimömmöjä niin sain ensimmäistä kertaa kiloja! Viimeisillään raskaana painoin 60kg ja imetyksen jälkeen 47kg eli toisilla tippuu liiankin helposti kilot. Sain kyllä kilot takaisin kun tietää keinot eli nykyään 54-55kg.