Lue keskustelun säännöt.
Hei lesket, jotka olette uudessa suhteessa!
20.09.2019 |
Kyselen siksi, koska tapailen melko tuoretta leskeä ja olen hieman epävarma hänen motiiveistaan. Hän itse vakuuttaa etten ole laastari, mutta epäilen, koska kuolemasta on vasta kuukausia aikaa. Puoliso tosin sairasti useita vuosia ennen kuin hiipui pois. Itse en ole leski, joten en aina osaa samaistua hänen tunteisiinsa. En ole mustasukkainen menneisyydestä, sillä minullakin on menneisyys.
Joten hieman kysymyksiä. Milloin olitte valmiita uuteen suhteeseen? Herättikö uusi suhde ristiriitaisia tunteita tai syyllisyyttä? Mistä tiesitte, että uusi suhde oli nimeomaan seurustelusuhde eikä pelkkä laastari? Voiko leski samaan aikaan seurustella ja tehdä surutyötä?
Kommentit (11)
Kymmenen vuotta leskenä ja tuntuu, ettei hän haluakaan enää sitoutua. Viikonloppuseuraa vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuosi meni. Muutettiin nopsaan yhteen. Nyt yhdessä jo 10 vuotta. Ei niitä laastareita kaikki käytä.
Miksi tätä on pitänyt alapeukuttaa?
Olin avoin seurustelulle muutama kuukausi avomieheni kuoleman jälkeen. Aktivisen parinhaun aloitin vuoden kohdalla ja tapasin nykyisen aviomieheni 2,5 v. kohdalla. Suhde osoittautui hyvin pian niin hyväksi, että koen olevani nyt sen elämäni "suuren rakkauden" kanssa, enkä minkään laastarin. En myöskään kokenut syyllisyyttä vaan koin olevani oikeutettu uuteen onneen siinä missä kuka tahansa muukin. Tästä huolimatta tein surutyötä vielä kolmisen vuotta uuden suhteen alkamisen jälkeen. En niinkään kaivannut edellistä kumppaniani (suhteemme oli pitkään kuormittava, hän kärsi pahoista mielenterveysongelmista ja kuolinsyy oli itsemurha). Kumppanin kuolema on vaan niin rankka kokemus, että se vaati pitkän prosessoinnin. Nyt en koe elämäni eroavan olennaisesti kenestäkään, jolla on takanaan kipeä mutta loppuun käsitelty ero.
Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää onko juuri hän valmis uuteen suhteeseen. Menetin elämäni rakkauden. En voisi kuvitellakaan olevani kenenkään muun kanssa. Kuolemasta on vuosia aikaa. Mutta ehkä vielä joskus, jos vaan löydän vähintään saman tasoisen. Niitä vaan ei oikein löydy mistään.
Jos olet vähintään yhtä hyvä kuin edesmennyt oli, tuskin seurustelussa on ongelmaa. Mikäli hän haikailee jatkuvasti edesmenneen perään sinunkin seurassasi, se tarkoittaa sitä että hän ei ole päässyt yli. Sinä et ole siinä tapauksessa oikea hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää onko juuri hän valmis uuteen suhteeseen. Menetin elämäni rakkauden. En voisi kuvitellakaan olevani kenenkään muun kanssa. Kuolemasta on vuosia aikaa. Mutta ehkä vielä joskus, jos vaan löydän vähintään saman tasoisen. Niitä vaan ei oikein löydy mistään.
Jos olet vähintään yhtä hyvä kuin edesmennyt oli, tuskin seurustelussa on ongelmaa. Mikäli hän haikailee jatkuvasti edesmenneen perään sinunkin seurassasi, se tarkoittaa sitä että hän ei ole päässyt yli. Sinä et ole siinä tapauksessa oikea hänelle.
En tunne edesmennyttä puolisoa lainkaan. En ole kysellyt, mutta ei mieskään ole verrannut minua häneen. Juttelemme hänestä kuin kenestä tahansa kuolleesta sukulaisesta. Minua ei häiritse puhua hänestä eikä mies ylistä mutta ei myöskään vähättele aiempaa liittoaan. Koska en ole leski, en ymmärrä voiko näin nopeasti "päästä yli" puolison kuolemasta, vaikka sitä edelsikin pitkä sairausjakso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää onko juuri hän valmis uuteen suhteeseen. Menetin elämäni rakkauden. En voisi kuvitellakaan olevani kenenkään muun kanssa. Kuolemasta on vuosia aikaa. Mutta ehkä vielä joskus, jos vaan löydän vähintään saman tasoisen. Niitä vaan ei oikein löydy mistään.
Jos olet vähintään yhtä hyvä kuin edesmennyt oli, tuskin seurustelussa on ongelmaa. Mikäli hän haikailee jatkuvasti edesmenneen perään sinunkin seurassasi, se tarkoittaa sitä että hän ei ole päässyt yli. Sinä et ole siinä tapauksessa oikea hänelle.
En tunne edesmennyttä puolisoa lainkaan. En ole kysellyt, mutta ei mieskään ole verrannut minua häneen. Juttelemme hänestä kuin kenestä tahansa kuolleesta sukulaisesta. Minua ei häiritse puhua hänestä eikä mies ylistä mutta ei myöskään vähättele aiempaa liittoaan. Koska en ole leski, en ymmärrä voiko näin nopeasti "päästä yli" puolison kuolemasta, vaikka sitä edelsikin pitkä sairausjakso.
Tämä siis ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää onko juuri hän valmis uuteen suhteeseen. Menetin elämäni rakkauden. En voisi kuvitellakaan olevani kenenkään muun kanssa. Kuolemasta on vuosia aikaa. Mutta ehkä vielä joskus, jos vaan löydän vähintään saman tasoisen. Niitä vaan ei oikein löydy mistään.
Jos olet vähintään yhtä hyvä kuin edesmennyt oli, tuskin seurustelussa on ongelmaa. Mikäli hän haikailee jatkuvasti edesmenneen perään sinunkin seurassasi, se tarkoittaa sitä että hän ei ole päässyt yli. Sinä et ole siinä tapauksessa oikea hänelle.
En tunne edesmennyttä puolisoa lainkaan. En ole kysellyt, mutta ei mieskään ole verrannut minua häneen. Juttelemme hänestä kuin kenestä tahansa kuolleesta sukulaisesta. Minua ei häiritse puhua hänestä eikä mies ylistä mutta ei myöskään vähättele aiempaa liittoaan. Koska en ole leski, en ymmärrä voiko näin nopeasti "päästä yli" puolison kuolemasta, vaikka sitä edelsikin pitkä sairausjakso.
Jos kuolemista on tehty kauan, on surutyötäkin tehty kauan ja varsinaisen kuoleman jälkeen voi kokea nopeammin eteenpäin menon tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää onko juuri hän valmis uuteen suhteeseen. Menetin elämäni rakkauden. En voisi kuvitellakaan olevani kenenkään muun kanssa. Kuolemasta on vuosia aikaa. Mutta ehkä vielä joskus, jos vaan löydän vähintään saman tasoisen. Niitä vaan ei oikein löydy mistään.
Jos olet vähintään yhtä hyvä kuin edesmennyt oli, tuskin seurustelussa on ongelmaa. Mikäli hän haikailee jatkuvasti edesmenneen perään sinunkin seurassasi, se tarkoittaa sitä että hän ei ole päässyt yli. Sinä et ole siinä tapauksessa oikea hänelle.
En edes tiedä olisinko valmis uuteen suhteeseen. Puolisoni kuolemasta on pari vuotta. En hae aktiivisesti uutta suhdetta. Jos rakkaus osuu kohdalle, tiedän silloin olenko valmis. Suhde ei ole pakkomielle minulle, osaan olla yksinkin.
Ei pulison kuolemast pääse yli koskaan. Se tulee aina olemaan tärkeä juttu, sampin sekuollut puoliso tulee olemaan tärkeä ihminen. Toisaalta jos tämä on sulle ok, myös suhde sinun kanssasi voi olla tärkeä, ja sinäkin voit olla tärkeä.
Ei elämä ole niin mustavalkoista. Se vaan on ja sellaisena se on elettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosi meni. Muutettiin nopsaan yhteen. Nyt yhdessä jo 10 vuotta. Ei niitä laastareita kaikki käytä.