Työläinen ei koskaan saa sitä palkkaa mitä hän ansaitsisi.
Työläinen tuottaa firmalle summan X. Ylijäävä osio menee johdon taskuun palkkioina ja osa työläisen panostuksesta sijoitetaan firman kasvuun markkinoilla jotta saataisiin palkattua lisää työläisiä jotka eivät saa sitä palkkaa jota he ansaitsisivat koska firmanhan pitää olla ”kannattava”
Ja näin oravanpyörä on pyörähtänyt yhden pykälän. Ja näin jatkuu kierroksesta ja vuodesta toiseen. Ja työläisehdokkaat kilpailevat paikoista saadakseen sen uuden osamaksuauton, uuden taulu-tv:n, krääsää jota emme tarvitse mutta joilla koitamme tehdä vaikutuksen muihin työläisiin.
Kommentit (4)
Eihän niitä palkkarahojakaan saa käyttää kuten itse haluaa niin miksi tehdä töitä?
Huvittavinta ei ole se, että yrittäjä saisi korvauksena riskinottamisesta vähän enemmän kuin työntekijät, vaan se, että suuremmissa organisaatioissa on isopalkkaisia ammattijohtajia, jotka eivät ota henkilökohtaista riskiä ja silti tienaavat suorastaan härskisti liikaa. He voivat helposti vaihtaa työpaikkaa. Näiden liikaa tienaavien päältä nuolemisen jälkeen vasta yritys tuottaa voittoa siihen sijoittaneille. Rivityöntekijät eivät koskaan saa sitä mikä heille kuuluisi.
Onnittelut, olet löytänyt kapitalistisen järjestelmän viisastenkiven.
Ikävä tuottaa sinulle pettymys, mutta ainutlaatuinen ajatusrakennelmasi on satoja vuosia vanha ja jo aikoinaan Karl Marx löysi sen.
Maksamalla työntekijälle vähemmän palkkaa, mikä hänen tekemänsä työn arvo on ja myymällä hänelle kalliimmalla (niiden tuottamiseen käytetty työpanos) ne tuotteet mitä hän tarvitsee elääkseen, pystytään tuottamaan varallisuutta, joka aikaa myöten kasaantuu aina vain pienemmän eliitin pohjattomiin taskuihin.
Juuri siksi työläise pitää perustaa yritys, joka tekee töitä entiselle työnantajalle. Silloin saa saman summan kuin ennenkin, mutta maksaa siitä itse työnantajakulut. Kaikki voittavat.