Lue keskustelun säännöt.
Minun ei tarvitse välittää syömisistäni enkä koskaan ole lihonut.
Kevyt pitkä askel
19.09.2019 |
Olen sellainen onnenpekka, että minun ei tarvitse painon puolesta murehtia mitä syön ja miten paljon. Todellakin herkuttelen silloin tällöin, mutta en kyllä tunne vetoa kaloripitoisiin ruokiin.
Ehkä syy on perimässä eli olen innokas liikkumaan. Hölkkään joka toinen päivä n. 16 km. Se menee kuin itsestään eikä tunnu kuin hyvänä olona ja pirteänä mielenä. :)
Voitte vain kuvitella kuinka esim. joulun herkuttelu palaa juoksulenkillä, koska täyden vatsan kantaminen lisää energiankulutusta.
Kommentit (19)
En tiennytkään että halu liikkumiseen siirtyy perimässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minunkaan, 45-vuotiaana olen 53-kiloinen ruipelo ilman tietoista painon tarkkailua. En edes harrasta liikuntaa ollenkaan ja olen istumatyössä.
Geenit ja lapsuudesta opitut ruokatavat varmaankin on syynä. Äitini on Välimeren seudun maasta, joten meillä syötiin erittäin kasvispitoista Välimeren tyyppistä ruokaa. Monille lapsuuden makumaailma on se, mitä kaipaa ja jota harrastaa aikuisenakin, ja kun se makumaailma on sellainen että himoitsee fenkolia, munakoisoa, kesäkurpitsaa, tomaatteja esimerkiksi niin auttaahan se.
Geneettisesti uskon että olen onnekas siitä, että verensokerin säätelyni toimii erittäin hyvin naiseksi, eli voin syödä vain 3 kertaa päivässä ilman että minulle tulee aterioiden välillä mitään verensokerin laskusta kertovia oireita, jotka pakottaisivat syömään välipaloja. Lisäksi ruokahalun säätelyni toimii ilmeisimmin aika tarkasti, ja säätyy sen mukaan mitä kulutan. Voin siksi syödä niin paljon kuin haluan, koska en halua sitä ruokaa määrääni enempää. Tiedän, että kaikilla asia ei mene ollenkaan näin, vaan elimistö haluaisi kerätä vararavintoa - se on evoluution aikana myös ollut järkevä strategia nälänhätien varalle.
Mukava kuulla. Meillä suvussa lihavuus on periytyvää, varsinkin naisten puolelta. Kaikki sukulaisnaiset ovat olleet tuhteja.
Liikunnalliset harrastukset eivät ole myöskään kuuluneet suvun perinteisiin. Päinvastoin pitää joka päivä olla pullaa kahvipöydässä.
Niin minustakin tuli omenalihava ja näyttää siltä, että rasva on pesiytynyt vyötäröön. Ei taida olla halukas lähtemään.
Se oli entisaikaan, kun pyöreä nainen oli hyvä talousihminen ja emäntä. Mummoni oli juuri tuollainen lupsakka ja tanakka. Paisteli koko talon väelle lihapullia ja valmisti läskisoosia. Rasvaa tarvittiin, koska koko päivä painettiin töitä. Tuo oli vielä 1960-luvulle asti.
1960-luvulla tuli twiggy-muoti ja naisihanne kääntyi päälaelleen.
Onneksi meille tuhdimmillekin löytyy ottajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan mummoni monta kertaa tokaisseen meille tuttölapsille, että olette liian laihoja. Kyllä naisessa pitää olla, mistä pitää kiinni 😂
Vierailija kirjoitti:
Mukava kuulla. Meillä suvussa lihavuus on periytyvää, varsinkin naisten puolelta. Kaikki sukulaisnaiset ovat olleet tuhteja.
Liikunnalliset harrastukset eivät ole myöskään kuuluneet suvun perinteisiin. Päinvastoin pitää joka päivä olla pullaa kahvipöydässä.Niin minustakin tuli omenalihava ja näyttää siltä, että rasva on pesiytynyt vyötäröön. Ei taida olla halukas lähtemään.
Liikunta oli arkiliikuntaa. Navettatöitä ja kodin töitä. Oikeasti aika raskasta lypsää vaikka kymmenen lehmää. Kyllä siinä kyykkiessä muutama tunti menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ap pärjää kun ei tykkää kaloripitoisista ruuista? Energiat täytyy olla nollissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minunkaan ole ennen pitänyt. Tilanne muuttui tuossa pari kolme vuotta sitten.
N51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En liiku, syön omasta mielestä riittävästi, en polta, juon viiniä pari annosta viikossa. Painoni pysyy vakaana. Olen hoikka.
Toivoisin olevani niin ku sinä :( Itse joudun syömään aivan järkyttäviä määriä ruokaa 3-4 lämmintä ateriaa päivässä ja välipalat siihen lisäksi, jotta painoni ei tippuisi älyttömän alhaiseksi. Pakko syöminen ei ole kivaa. Olisi kiva joskus käydä lenkillä valitettavasti, kun aikoinaan aloitin lenkkeilyn painoni putosi rajusti ja olin enään 40kg muutaman viikon jälkeen. Nyt treenaan vain lihasmassaa, jos treenaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ikää oli?
Mulla ongelmat alkoi vasta 55v:nä, tosin painoa on tullut vain 5kg normaalipainon sisällä mutta kuitenkin huomaan että pienikin viikonlopun herkuttelu uhkaa jäädä vyötärölle.
Sit jossain vaiheessa tuollaiselle ap:n kaltaiselle himokuntoilijalle (juu, en mä mitään tee, mitä nyt juoksen joka toinen päivä 10 mailin lenkin) tulee joku vaiva, esim nivelkuluma tms, mikä estää lenkkeilyn ja kuin varkain alkaa kiloja kertyä kun ruokahalu säilyy ennallaan.
Vierailija kirjoitti:
Onnea, hieno juttu että teitäkin löytyy :)
Toivottavasti tosiaan ymmärrät, että olet onnekas etkä halveksu meitä plösöjä, joille liikunta on yksi veetumainen velvollisuus muiden joukossa ja syöminen parasta maailmassa.
Itse painoin kesän jälkeen ennätyskilot. Vaihdoin ruokavaliota ja nyt on kuukaudessa pudonnut 6kg. Tavoite on vuoden loppuun mennessä 8kg vielä pois.
Lisäsinkö liikuntaa?
En.
Liikuinko ennestään?
En.
Onko mitään varmuutta siitä jatkuuko painon putoaminen?
Ei.
Otanko siitä stressiä?
En.
Olenko kaivannut entisiä herkkuja? Joskus. Tosin kevyempikin ruoka on maistunut uskomattoman hyvälle.
Onko tämä ruokavalion muutos pysyvä?
En tiedä. Toivotaan. Viimeistään jouluna annan itselleni luvan herkutella. Kohtuudella.
Mä oon aina kans pystynyt syömään mitä vaan ja vaikka miten paljon enkä oo ikinä pahemmin liikkunut ja silti en oo lihava.. mutta en oo kyllä kovin hyvässä kunnossa vaikka laiha oonki
Vierailija kirjoitti:
Ei minunkaan ole ennen pitänyt. Tilanne muuttui tuossa pari kolme vuotta sitten.
N51
Sama täällä ja nyt on vaikeeta koska on tottunut syömään mitä vaan ja koska vaan. Paino pysyy kurissa kun syö terveellisesti, kaikki hyvä jää vyötärölle.
N52
Onnea, hieno juttu että teitäkin löytyy :)
Toivottavasti tosiaan ymmärrät, että olet onnekas etkä halveksu meitä plösöjä, joille liikunta on yksi veetumainen velvollisuus muiden joukossa ja syöminen parasta maailmassa.