Olen töissä ja lapsi soitti itkien bussipysäkiltä että missä bussi ja hän jäätyy. Oli myöhästynyt TAAS

Miksi sille pitää laittaa kaikki valmiiksi? Ei kai se lapsi mitään opi kun äiti laittaa repun ja vaatteet ja kaiken nenän eteen.

Vierailija kirjoitti:

Mies oli  aamuisin tytön kanssa vielä viime vuonna, tänä vuonna päätimme että saa opetella lähtemään omin nokkineen. Laitan illalla vaatteet ja repun valmiiksi sekä  aamulla, ennen töihin lähtöäni vanhaan puhelimeeni hälytyksen, joka antaa 15 min aikaa siirtyä ulos ja pysäkille. Ei auta.

- Bussikortti jäi (Miksi se on otettu pois repun taskusta?)

- Reppu jäi

- Sukkia ei löytynyt

- Piti käydä vessassa (eli pissata ja istua sen jälkeen 20 min kännykkä kädessä pytyllä)

Tyttö täyttää ensi kuussa 12, ei tunne kelloa eikä saa itseään ajoissa  linja-autoon !

Ap

Mitä ihmettä? Onko siis oikeasti kehitysvammainen vai onko vanhemmat vain tehneet kaiken valmiiksi niin ettei ole saanut opetella normaaleja arjen asioita? Eikö kello pidä opetella jo ekaluokalla? Ei tuon ikäisen enää pidä hukata reppua ja bussikorttia, ymmärtäisin rutiineja opettelevalta 7-vuotiaalta mutta 12-vuotiaidenhan pitäisi pärjätä jo täysin omillaan. 

Ne joilla ei itsellään ole erityislasta eivät ymmärrä millaista tervanjuontia arki on . Lapsi ei opi kelloa, ei opi käyttämään rahaa, ei opi pukemaan säänmukaisia vaatteita, ei muista syödä eikä pysty keskittymään kunnolla edes lääkkeiden kanssa.. Meillä on kaunis, tavalliselta näyttävä 14v tyttö joka saattaa bussia vaihtaessa hytistä sen 40 min pysäkillä sillä ei tunne kelloa, eikä voi näin ollen käydä odotellessa vaikka henkkamaukassa. Kahvilassakaan ei voi käydä limpparilla,  sillä  ei osaa maksaa ellei joku ole vieressä kannustamassa "Anna nyt se vitosen seteli myyjälle". Talvella saattaa olla hanskat kotona ja ne reppuun laittamani varahanskatkin kateissa. Koulukirjat jäävät säännöllisesti kotiin, samoin välillä koko reppu.

Ja kaikkeen tulee vastauksena teinin ylimielisellä sävyllä " ei vi"u kiinnosta".

Sikiöseulonnat. Ei nyt tätä tilannetta enää ratkaise, mutta tulevaisuudessa suosittelen.

Minä olen vieläkin tuommoinen, vaikka olen jo 50 v 😆

Onneksi on joustavat työajat.

Sitä vaan unohtuu miettimään ja haaveilemaan eikä huomaa ajan kuluvan hirmuista vauhtia.

Sen olen oppinut, että aikataulut eivät ole mun juttu. Elämä on helpompaa kun tajuaa puutteensa eikä yritä välisellä olla parempi kuin mihin kyvyt riittää.

Onneksi nykymaailmassa on tilaa haaveilijoillekin.

AP:lle antaisin sellaisen neuvon, että laittaa monta hälytystä lapsen puhelimeen.

-nyt syö aamupala

-nyt aamupala pitää olla syöty

- vaatteet päälle

- Kengät jalkaan

- nyt ovesta ulos

Ne monet hälytykset keskeyttävät haaveilut ja myöhästymisriski pienenee.

Kuulostaa ihan AD(H)D:lta

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vieläkin tuommoinen, vaikka olen jo 50 v 😆

Onneksi on joustavat työajat.

Sitä vaan unohtuu miettimään ja haaveilemaan eikä huomaa ajan kuluvan hirmuista vauhtia.

Sen olen oppinut, että aikataulut eivät ole mun juttu. Elämä on helpompaa kun tajuaa puutteensa eikä yritä välisellä olla parempi kuin mihin kyvyt riittää.

Onneksi nykymaailmassa on tilaa haaveilijoillekin.

AP:lle antaisin sellaisen neuvon, että laittaa monta hälytystä lapsen puhelimeen.

-nyt syö aamupala

-nyt aamupala pitää olla syöty

- vaatteet päälle

- Kengät jalkaan

- nyt ovesta ulos

Ne monet hälytykset keskeyttävät haaveilut ja myöhästymisriski pienenee.

Sä varmaan osaat kellon, ainakin pääpiirteittäin? Iso viisari suoraan ylhäällä ja pienempi yhdeksän kohdalla, silloin Maijan 50v. pitää lähteä.

Onko lapsi vajaa jos ei osaa kelloa vai onko äiti vajaa jos ei ole opettanut kelloa? 11 vuotiaana pitäisi jo osata herranjestas.

Ihmetyttää nämä ”miten ei voi tuntea kelloa”-jankkaajat. Kyllä sitä kelloa voi osata lukea ja olla silti ihan ajantajuton. Tai voi ollahahmotushäiriö juuri tässä asiassa olematta silti mikään debiili.

Olin itse ala-asteella ihan samanlainen. Yksinhuoltajan as-piirteinen lapsi uudessa kaupungissa ja koulussa, kotona harvoin ketään kotona. Kouluun meno pelotti enkä matkalla yhtään hahmottanut paljonko vielä on aikaa jäljellä. Tunsin oloni varmaan aika turvattomaksi. Ei siihen auttanut eikä tilannetta parantanut että ”itse on pärjättävä ja kärsittävä seuraukset”. Kärsin juu ja se vain vaikeutti aamutoimia.

Näen vieläkin painajaisia siitä, että pitäisi lähteä kouluun, vilkaisen hetkeksi muualle ja onkin kulunut tunti

Vierailija kirjoitti:

Miksi sille pitää laittaa kaikki valmiiksi? Ei kai se lapsi mitään opi kun äiti laittaa repun ja vaatteet ja kaiken nenän eteen.

Kerroit ap , että hän on erityislapsi. Olette todenneet ,ettei opi tiettyjä asioita. Kuvittele itse miten turvaton olo sinulla olisi , jos itse olisit samanlainen. Elikkä lapsi tarvitsee tukea koulumatkoilleen Ja sillä siisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soita sille vmarttia ennen

Ei joka paikkaan pidä mennä perässä. Jos myöhästyy itse kärsii seuraukset ja ehkä oppii. Jos ei osaa laittaa  riittävästi vaatteita itse kärsii seuraukset ja ehkä oppii. Nuo on sitä elävää oppimateriaalia, joita ei pidä ohittaa vaan antaa lapsen ottaa opikseen. 

Sinä varmaan myös heität lapsen uima-altaaseen - oppii uimaan tai kärsii seuraukset. Toivottavasti sinulle ei ole lapsia

Vierailija kirjoitti:

Tällainen perusasia: olette varmaan jollain perhe sovelluksella konkreettisesti estäneet sen, että aamulla ei käytetä puhelimesta mitään viihdesovelluksia, pelejä, tai muuta sellaista?

Sitä ei voi jättää pelkän keskustelun varaan, vaan se pitää ihan oikeasti estää. Jos ette sitä vielä ole tehneet, niin nyt kiireesti.

TÄMÄ.

Varsinkin jos kyseessä add/adhd, puhelimen sovellukset vie täysin mukanaan ja häiritsee keskittymistä muuhun elämään, pelaamisen lopettamisen jälkeenkin. Eli jos aamulla tunnin vaikka pelaa voi olla vielä se ns koukuttunut olo päällä monta tuntia eikä keskittyminen mihinkään onnistu. T.adhd

Ap:n aloitus oli aika provosoiva ja kommentit sitä luokkaa myös. Tiedän omasta lapsuudestani ja oman lapseni takia, että tuo voi olla ja on oikeasti iha todellinen ongelma. Lapsi voi oikein hyvin osata kellon ja vaikka laskea binääreillä ja taitaa vaikka mitä, mutta jos ajan hahmottaminen ja siirtymätilanteet ovat vaikeita, ne ei helposti sillä, että lapsi jätetään pulaan tai syytetään vanhempaa. Lapsi ei opi mitään muuta kuin sen, että hän on huono eikä osaa ja se ei ole hyvä oppi se. Eikä se välttämättä tuota mitään tulosta. Päinvastoin.

Lapsen kanssa kannattaa ennakoida mahdollisimman paljon ja ottaa timetimerit, kännyyn hälytykset, munakello ja arjen strukturointikortit käyttöön. Illalla katsotaan vaatteet ja reppu valmiiksi. Aamulla on lista jota noudatetaan kun tietty laite pirahtaa. Kun puhelimen hälytys soi mennään pukemaan ulkovaatteita, reilusti aikaa tähän. Toinen hälytys-> ulos. Muut toimet voi ajasta time timereilla ja munakellolla. Puhelinta tai TV:tä ei saa aamuisin räpeltää. Reilusti ajoissa herätys. 1-1,5h ennen lähtöä.

Tsemppiä ap ja muut voi vähän miettiä, mitä laukoo, kun ei selvästi tiedä mistään erityislasten asioista mitään.

Tiedän miksi myöhästyy. Tuijottaa luuriaan ja pelaa niitä pelejä eikä keskity mihinkään muuhun. Noita lapsia vinkuu joka päivä pysäkeillä, kun tuijottaa sitä peliä luurista eikä keskity mihinkään muuhun. Käveleekin se lärvi ruudussa.

Vierailija kirjoitti:

Sikiöseulonnat. Ei nyt tätä tilannetta enää ratkaise, mutta tulevaisuudessa suosittelen.

Imbecilli, näitä erityislapsia joista tulee erityisaikuisia on aina ollut. Sinunkin täydellisestä suvusta varmaan löytyy jos kykenet analysoimaan vähääkään. Sikiöseulonnat nyt mitään auta jos esm. happivaje tulee synnytyksessä.

Vanhempainkokouksessa päiväkodissa 90 luvulla yksi isistä kertoi että ei vieläkään 40 v oikeen kelloa osannut.

Mukava, muuten kykenevä, erittäin sosiaalinen ihminen. Töissä kävi myös.

Muistan tämän hyvin koska en ollut aiemmin kuullut ettei aikuinen nyt kelloa osaisi.

Oletteko harkinneet sitä, että ehkä lapsella onkin liikaa aikaa aamutoimiinsa?

Mä olen fiksu ja terve aikuinen, mutta taipuvainen vitkasteluun. Sen takia sitten tulee välillä kiire lähteä, kun ensin ajattelee että "ehtiihän tässä vaikka lukea vielä Hesarin", ja hups sitten onkin hoppu.

Jos arkena ei ehdi treenata yhdessä, sitten on varmaan pakko kuivaharjoitella ja kellottaa aamun toiminta viikonloppuna. Tunnistakaa vaaranpaikat (ei kännykkäpelejä ym., ei etenkään vessaan) ja totuttakaa lapsi siihen, että aamu ei ole niiden aikaa, piste. Tähtitarroja tai mitä ikinä käyttöön tarpeen mukaan. Kärsivällisesti myös selitetään lapselle, että kun tämä opetellaan kunnolla, sitten ei tarvitse enää palella pysäkillä ja myöhästyä koulusta.

Ja jos ei ole testattu, niin todellakin toiminnanohjaukseen liittyvät ongelmat kannattaa selvittää ja ottaa nyt kouluterkkariin viimeistään yhteyttä. Hoituuko asiat muuten itsenäisesti, esim läksyt ja muut, vai onko vain aamut ongelma? Nukkuuhan tarpeeksi, moni lapsi saattaa tarvita selvästi yli kymmenen tuntia unta?

Vierailija kirjoitti:

Ne joilla ei itsellään ole erityislasta eivät ymmärrä millaista tervanjuontia arki on . Lapsi ei opi kelloa, ei opi käyttämään rahaa, ei opi pukemaan säänmukaisia vaatteita, ei muista syödä eikä pysty keskittymään kunnolla edes lääkkeiden kanssa.. Meillä on kaunis, tavalliselta näyttävä 14v tyttö joka saattaa bussia vaihtaessa hytistä sen 40 min pysäkillä sillä ei tunne kelloa, eikä voi näin ollen käydä odotellessa vaikka henkkamaukassa. Kahvilassakaan ei voi käydä limpparilla,  sillä  ei osaa maksaa ellei joku ole vieressä kannustamassa "Anna nyt se vitosen seteli myyjälle". Talvella saattaa olla hanskat kotona ja ne reppuun laittamani varahanskatkin kateissa. Koulukirjat jäävät säännöllisesti kotiin, samoin välillä koko reppu.

Ja kaikkeen tulee vastauksena teinin ylimielisellä sävyllä " ei vi"u kiinnosta".

Kiitos kirjottamastasi.

Toi teinin änkyryys on puolustusmekanismi. Varmasti ihan hirveetä joka päivä epäonnistua asioissa mikä muilta samanikäisiltä tapahtuu automaattisesti.

Tsemppiä teille. Täytyis löytää se ala missä on lahjakas, että myös niitä kehuja tulis.

Miksi kirjoitatte noin vihaiseen sävyyn omista/muiden lapsista? Ihan kuin tuon ikäiset lapset olisivat vaikeita "tahallaan". Tietysti pitää oppia toimimaan aikataulujen jne. mukaan, mutta todennäköisesti jätätte kauaskantoiset haavat lapsiin, jos tiuskitte ja syyllistätte silloin kun vahinko on jo tapahtunut ja lapsi on itsekin tilanteesta aidosti hädissään.

Itse ymmärsin otsikon niin, että kyse oli bussin myöhästymisestä; järkytti lukea, että kyse olikin lapsesta, ja siitä kirjoitettiin tuohon sävyyn.

Anna kunnon sanktio myöhästymisestä. Toimi ainakin meillä toimi vanha kunnon nurkkarangaistus. Kun vanhemmat ovat kotona, pitää tytön seisoa nurkassa yhtä monta minuuttia kuin myöhästyi.

Nurkassa seistään kasvot seinää kohden, liikkumatta ja hiljaa paikallaan. Kesken rangaistuksen ei pääse pois millään syyllä. Liikkumisesta tai puhumisesta aika alkaa alusta. Sen on tylsää ja niin on tarkoitus. Muutaman pitkän nurkkaarangaistuksen jälkeen valitsee kouluun ajoissa lähtemisen.

Eka rangaistus voi olla hankala alkaa. Yrittää karata, mutta se kyllä sujuu, kun aina palautatte nurkkaan ja ette anna pariksi. Meiltäkin meni ekana kertana koko ilta, mutta muu ei auttanut.