Lue keskustelun säännöt.
Millä ”jaksaa” miehen vanhempia jotka on ihan erilaisia kuin itse.
18.09.2019 |
En kertakaikkiaan tahdo ymmärtää heitä. Meillä lapsuudenkodissa seurattiin aikaa, tehtiin aina uusia juttuja, luettiin lehtiä ja kirjoja, kokeiltiin uusia reseptejä jne.
Miehen äiti laittaa sitä ruokaa, jota oppi 16-vuotiaana talouskoulussa laittamaan ja ikinä, siis ikinä ei kokeilla mitään uutta. Kumpikaan ei lue mitään. Ei mitään. Alussa idioottina ostin esim joululahjakirjat kuten omille vanhemmille. He käänteli kuin eivät tajuaisi mitä ne edes on. Eikä ollut mitään ihmeellistä filosofiaa, ihan helppolukuisia elämäkertoja jne.
Millä löytää nyt jotenkin jokin väylä olla, kun olen kuin Marsissa siellä anoppilassa, enkä tajua heitä yhtään.
Ainoat puheenaiheet on sää ja koirat. Koirista sentään tykkäämme kaikki.
Kommentit (30)
Opettelet ymmärtämään erilaisuutta ja puhutte koirista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai sinun ole pakko siellä aikaa viettää?
Anna niitten pyöriä siellä nurkissaan niin kuin ovat kymmeniä vuosia tehneet. Vanhat ihmiset ei todellakaan enää opi, eikä haluakaan, oppia mitään uutta. Miehesi voi käydä morjestelemassa omia vanhempiaan.
Vierailija kirjoitti:
Viekää appivanhemmat ravintolaan syömään, niin ainakin joutuvat ottamaan jotain uutta ruokaa.
Yritetty on. Kolme vuotta sitten appi joutui syömään riisiä, eikä ollut perunaa, mitä vieläkin kauhistelee. 😂 Ja sitten heitä ahdistaa hirveästi se rahanmeno. Mutta on he sentään lähteneet. On sekin jotain, siis että liikkuvat sieltä mukavuusalueeltaan rohkeasti.
Ja eihän heidän sinällään twrvitse muuttua. Itse vaan kuolen siihen tylsyyteen siellä heillä käydessä, kun olen ihan erityyppinen ihminen ja tottunut erilaiseen tyyliin.
Onneksi mies ei ole tullut vanhempiinsa. Tai ehkä hän on vastareaktio.
Ap
Siis jos sinä olet kokeilunahluinen ja avoin uudelle, niin miksi se miehen perheen erilainen elämä ei kelpaa sinulle uutena kokemuksena? Et sinä ole siellä 30 vuotta syönyt samaa ruokaa, sehän on kaikkine muinaisresepteineen sinulle varmasti jotain todella eksoottista.
Eikö koko se elämä anoppilassa ole uudenlainen juttu, jollaiseen olet jo lapsuudenkodissa tottunut?
Ehkä appivanhemmillasi on raskasta sinun seurassasi? Ajattele asiaa myös siltä kannalta. Molempien tulee joustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis jos sinä olet kokeilunahluinen ja avoin uudelle, niin miksi se miehen perheen erilainen elämä ei kelpaa sinulle uutena kokemuksena? Et sinä ole siellä 30 vuotta syönyt samaa ruokaa, sehän on kaikkine muinaisresepteineen sinulle varmasti jotain todella eksoottista.
Eikö koko se elämä anoppilassa ole uudenlainen juttu, jollaiseen olet jo lapsuudenkodissa tottunut?
No näin olen yrittänyt ajatella.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ehkä appivanhemmillasi on raskasta sinun seurassasi? Ajattele asiaa myös siltä kannalta. Molempien tulee joustaa.
Miksi heillä olisi raskasta? Istua nökötän kiltisti, kehun taas ne samat ruoat ja katselen albumista koirakuvia. Ja keskustelen säästä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän sitä sanotaan, että sukuaan ei voi valita. Kaikkien kanssa ei vain ole samalla aallonpituudella tai tule niin hyvin toimeen. Se täytyy vain itse ratkaista, kuinka paljon haluaa viettää aikaansa heidän kanssaan.
Helsinkiläisenä en ehkä tajua koko sääjuttua ollenkaan. Kun ei se silleen täällä merkitse mitään. Tiedän aina että miehelle soittaa joku hänen sukulaisensa, kun puhelutkin käsittelee aina vain säätä. Siis vaikka kuinka kauan jauhetaan siitä säästä. Se on vähän kuin jokin sketsi suorastaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon varmaan tosi yksinkertainen, kun en ymmärrä mitä jaksamista tuollaisessa on. Kaikki minun sukulaiset on tuollaisia. "Matkustelu" tarkoittaa sukulaisvierailua Kiikoisiin. Ja siellä käydään joka vuosi samat nähtävyydet läpi, ja otetaan samat kuvat samoissa kohdissa. Ja käydään samassa ravintolassa, jossa tilataan sama ateria. Auta armias jos reseptiä on jossain kohtaa menty muuttamaan! Siitä meinaan puhutaan vielä vuosien jälkeenkin.
Tunnen tosi vaikeita ja väkivaltaisiakin ihmisiä, että tuommoiset ihmiset ovat minusta aivan ihania, ja haluaisin vain kutoa heille lämpimiä kotisukkia sinne kotitakan ääreen (harmi etten osaa kutoa).
Vierailija kirjoitti:
Oon varmaan tosi yksinkertainen, kun en ymmärrä mitä jaksamista tuollaisessa on. Kaikki minun sukulaiset on tuollaisia. "Matkustelu" tarkoittaa sukulaisvierailua Kiikoisiin. Ja siellä käydään joka vuosi samat nähtävyydet läpi, ja otetaan samat kuvat samoissa kohdissa. Ja käydään samassa ravintolassa, jossa tilataan sama ateria. Auta armias jos reseptiä on jossain kohtaa menty muuttamaan! Siitä meinaan puhutaan vielä vuosien jälkeenkin.
Tunnen tosi vaikeita ja väkivaltaisiakin ihmisiä, että tuommoiset ihmiset ovat minusta aivan ihania, ja haluaisin vain kutoa heille lämpimiä kotisukkia sinne kotitakan ääreen (harmi etten osaa kutoa).
Minä en ole ikinä tavannut tällaisia ihmisiä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tällaiset appivanhemmat. Tuo sääinnostus ja kommentit riisistä perunaan mieltyneeltä apelta voisivat olla minun kynästä. Eivät ole koskaan lukeneet kirjoja. Kansakoulun käyneet 40-50-luvulla. MUTTA hyväsydämisimmät ihmiset joita maa päällään kantaa. Ihmiselämän viisautta löytyy todella paljon heiltä, vaikka kirjaviisautta eivät olekaan saaneet. He ovat aina positiivisia ja optimisteja, ikuisesti sinnikkäitä vaikka heilläkin on vastoinkäymisiä ollut. Näistä syistä olen anoppilassa todella hyvin viihtynyt, vaikka kiinnostuksen kohteet ovat meillä ihan eri planeetoilta. Itse olen kaupunkilainen tieteilijä ja aika teoreettisesti suuntautunut ihminen ja myös epäkäytännöllinen.
Mies tapaa omia vanhempiaan. Miksi heidän ja sinun pitäisi viettää aikaa keskenään. Lyhyt vierailu riittää, jos on ihan pakko tavata. Miksette kysy mihin liikkeeseen haluavat lahjakortin miehen kautta, ettei osta turhaan mitään ylimääräistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän keskustella kaupunkilaisminiän kanssa saksalaisten ja ranskalaisten filosofien eroista nykyisessä kulttuurisessa ekosysteemissa tarkasteltuna, mutta hän kykenee keskustelemaan vain siitä, kuka laittaa parhaat geelikynnet.
Sää ei todellakaan merkitse Helsingissä mitään, koska siellä kaupunki pysähtyy aina, kun sataa tai on pakkasta tai liian kuuma. Junat, bussit ja metro jäävät jumiin kelillä kuin kelillä. Maalla pitää ulkoilla ulkona, Helsingissä ulkoiluun on kauppakeskuksia.
Keskustelet säästä ja koirista ja syöt perunaa silloin, kun olet käymässä. Talossa talon tavalla.
Jaksat samalla tavalla kuin muitakin ihmisiä (esim työkavereitasi), jotka ovat erilaisia kuin sinä. Tuskin sä vietät appivanhempiesi kanssa kovinkaan montaa tuntia päivässä. Ja samalla tavalla kuin jaksat omia vanhempiasi sitten, kun he joka kerta käydessäsi kertovat täsmälleen samat asiat, koska eivät enää muista, että kertoivat ne jo edelliselläkin kerralla (tai tunti sitten).
Vierailija kirjoitti:
Yritän keskustella kaupunkilaisminiän kanssa saksalaisten ja ranskalaisten filosofien eroista nykyisessä kulttuurisessa ekosysteemissa tarkasteltuna, mutta hän kykenee keskustelemaan vain siitä, kuka laittaa parhaat geelikynnet.
Sää ei todellakaan merkitse Helsingissä mitään, koska siellä kaupunki pysähtyy aina, kun sataa tai on pakkasta tai liian kuuma. Junat, bussit ja metro jäävät jumiin kelillä kuin kelillä. Maalla pitää ulkoilla ulkona, Helsingissä ulkoiluun on kauppakeskuksia.
Olen asunut metron varressa koko sen elinajan eli vuodesta 1984. Se on pydähtynyt tasan kolmesti. Yksi kerta johtui säästä. Muuten sikaluotettava. Koska meillä on kaksi koiraa, ulkoilen vähintään kaksi tuntia päivässä. Ja koska mulla on vanha akateeminen saksalainen suku ja itselläni korkeakoulututkinto, voin keskustella saksalaisista filosofeista kanssasi ihan saksaksi.😂
Ihanaa, kun jollain muullakin on samankaltainen kokemus anoppilasta kuin minulla! Muuten olen tietysti pahoillani, iso menetyshän tämä on. Minun appivanhempani ovat vihoviimeisiä juntteja, jotka eivät ymmärrä nykymenosta mitään. Yhteisiä puheenaiheita ei juuri ole. Siellä joutuu kuuntelemaan heidän tympeäää monologia puutarhakasveista ja pienviljelystä.
Vierailija kirjoitti:
Jaksat samalla tavalla kuin muitakin ihmisiä (esim työkavereitasi), jotka ovat erilaisia kuin sinä. Tuskin sä vietät appivanhempiesi kanssa kovinkaan montaa tuntia päivässä. Ja samalla tavalla kuin jaksat omia vanhempiasi sitten, kun he joka kerta käydessäsi kertovat täsmälleen samat asiat, koska eivät enää muista, että kertoivat ne jo edelliselläkin kerralla (tai tunti sitten).
Työkaverit nyt yleensä on koko lailla samanlaisia kuin itse on.
Omat vanhempani on paljon paljon vanhempia joten jos he alkaa unohdella tai jauhaa samaa, sen voi sitten pannakin jo vanhuuden tiliin.
Ap
Viekää appivanhemmat ravintolaan syömään, niin ainakin joutuvat ottamaan jotain uutta ruokaa.