Pienessä yksiössä asuvat! Oletteko tällaisia?
En pääse yli siitä miten hauskaan kommenttiin törmäsin ketjussa jossa puhuttiin suomalaisten mieltymyksestä pieniin kämppiin. Kommentissa väitettiin pienessä asunnossa viihtyvien olevan moniongelmaisia, epäsosiaalisia, ja heistä on muka kivaa asua "omassa pienessä pesässä", jossa saa rauhassa kieriskellä angsteissaan ja katsella Frendejä sängyssä.
Kommentit (14)
Jo on kummallisia väittämyksiä.
Its3 miltei vihaan tuota tv-sarjaa ja siihen usein liitettävää "lohtusuklaa, syksy ja villasukat" - komboa. (Hyi!)
En tykkää angstaamisesta koska sairastan masennusta ja tiiän, mitä se tuska aidoimmillaan on.
Asuisin laveammin, mutta aika harvoin opiskellessa on varaa valita, jos on omasta rauhastaan nauttiva introvertti.
No olen vaan pienipalkkainen eli köyhä, mutta kyllähän se tietenkin angstiseksi tekee ja ongelmiakin on kieltämättä aika monta samasta syystä johtuen. Lohduttaudun sillä, ettei isommasta neliömäärästä olisi mitään iloa koska viettää kuitenkin kaiken aikansa töissä että saa edes näiden neliöiden vuokran maksettua tässä asuntokuplakaupungissa.
Tykkään frendeistä. Teen media-alantöitä ja asun Helsingissä. Työni puolesta olen jatkuvasti tekemissä ihmisten kanssa, ja vapaa-aikanani tykkään kieriskellä omassa pesässä. Joko yksiössäni tai siirtolapuutarhamökilläni.
Ongelmia en ole havainnut, mutta eikös se niin mene, että ongelmainen ei niitä havaitse. Toistaiseksi ainakaan perheeni, miesystäväni, sukulaiseni tai ystäväni eivät ole mistään ongelmista minua hoitoon kärränneet.
Asun ahtaasti (alivuokralaisena). Ei mee mutenkaan hyvin.
Olen epäsosiaalinen ja tykkään asua yksin omassa pienessä pesässäni, mutta muuten ei päde sitten ollenkaan. En ole moniongelmainen, en angstaa silloin kun masennuksen hoito on tasapainossa ja inhoan Frendejä. Pääsyy pieneen yksiöön on kylläkin se, että minulla on vähän tavaraa enkä tarvitse isompaa asuntoa.
Asuin 7 vuotta 28 neliön yksiössä. Olen työssäkäyvä opiskelija, parisuhteessa, ja kavereita niin paljon ettei kaikkia ehdi näkemään riittävästi. Olen suvun kanssa paljon tekemisissiä, 2 rakasta harrastusta. Matkustelen kotimaassa ja ulkomailla, en viihdy kotona kovin kauaa kerrallaan. Yksin varsinkaan. Ei mielenterveysongelmia.
Joillain okt-hulluilla on taipumus kuvitella, että kaikki haaveilevat isosta talosta metsän keskellä, ja ne jotka eivät haaveile ovat mielenterveyspotilaita. Itselleni se olisi painajainen. Tykkään siitä kun on vähän neliöitä keskeisellä paikalla (lue: keskustassa).
Miten sen nyt ottaa.. olen eläessäni nähnyt ehkä 4 jaksoa frendejä.
Otin ekan kämpän minkä eron jälkeen sain, oli 13 neliötä. Tykkään katsella Frendejä joo, mutta parvisängystä vaikeaa ja mieluummin asuisin isommassa kämpässä.
Frendit on niin huono sarja että miksi sitä pitäisi katsoa vaikka asuisi kartanossa.
Vierailija kirjoitti:
Frendit on niin huono sarja että miksi sitä pitäisi katsoa vaikka asuisi kartanossa.
Miksi se on huono?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Frendit on niin huono sarja että miksi sitä pitäisi katsoa vaikka asuisi kartanossa.
Miksi se on huono?
Sellaista valmiiksi naurettua teinihuumoria ja omaan makuun liian lässyt näyttelijät.
Introvertti ja ujokin olen hieman, muuten en allekirjoita väitettäsi laisinkaan. Asun tässä tässä yksiössä sen aikaa, kun etsin tilavampaa asuntoa. Ei tuollaiset hölmöt yleistykset pidä lainkaan paikkaansa, ne kannattaa jättää omaan arvoonsa.
Voi kiesus. Yleistäminen rulettaa. Mielenterveyspotilaiden diagnosointi on helppoa: määräytyy asuineliöiden mukaan.