Lue keskustelun säännöt.
Kun kyyneleet eivät meinaa loppua...
31.05.2006 |
Olen todella huonolla omallatunnolla varustettu yksinhuoltaja. Kaiken pitäisi olla päällisin puolin ihan hyvin, hoidan lapsen, hymyilen ja näytän onnelliselta ihmiseltä ulkopuolisille. Ongelma vaan on se, että mä en ole onnellinen.
Takana monta suhdetta, jotka lähes kaikki päätyneet siihen, että mies on ollut uskoton. Viimeisin, eli lapsen isä¿ elämäni rakkaus, jonka vuoksi olisin ollut valmis tekemään ihan mitä tahansa, piti seksisuhdetta kaverinsa kanssa koko meidän suhteen ajan. Kuulin siitä viime kesänä, jonka seurauksena jätin hänet. Se oli kova kolaus muutenkin huonolle itsetunnolleni, enkä tiennyt miten siitä selviäisin. No en ole selvinnytkään¿ edelleenkin exä käy täällä luonani muutenkin kuin lapsen takia. Pelkään päästää miehiä lähelleni, kun pelkään että mua taas sattuu. Se on käynyt jo liian monta kertaa, eikä mun sydän kestä enää kertaakaan. Mä ajattelen, että en kelpaa mihinkään muuhun miehille kun panopuuksi, se taitaa olle ainut asia missä olen ns. " hyvä" ja siksi nyt haluaisinkin itselleni pelkän seksisuhteen, jonkun muun kuin exäni kanssa. Tai oikeastaan uskottelen itselleni näin, pelkoni takia, joka ei ota hellittääkseen. Todellisuudessa sydämeni huutaa rakkautta, hellyyttä ja toisen ihmisen läsnäoloa. Tämä yksinäisyys tekee mut hulluksi.
En vain näytä ulkopuolelle omaa ahdistustani. Mä esitän omalle mutsillekin, että kaikki on hyvin ja mä olen onnellinen, mutta mä olen tällä hetkellä kaikkea muuta. Mä olen niin syvällä itsesäälissäkin jo, että oikein itseänikin hirvittää. Mä en näe juurikaan mitään positiivista missään ja mä poden monista omista ajatuksistani ihan älyttömän huonoa omaatuntoa (mm. mietin lähes päivittäin, olisinko onnellisempi, jos minulla ei olisi lasta) Mä vihaan itseäni ja mietin tosissaan omaa merkitystäni tässä elämässä... sitä ei tunnu olevan.
Mä en osaa nauttia edes maailman ihanimmasta lapsesta nykyään. Mä olen vaan niin väsynyt kaikkeen (lapsen uhmaikä ei ainakaan helpota tilannettani) ja väkisin yritän päivän aikana käyttää sitä edes hetken ulkona. Himassa ollessani mä en enää päivisin juurikaan muuta tee, kun tuijotan ikkunasta pihalle ja itken. Mietin mikä mun elämässä meni niin helvetin pieleen. Viikonloppuna oli taas pari päivää kun pidin kyyneleet sisälläni... koska olin mutsilla, enkä sille halua näyttää mun tuskaa, kun ei se sitä kuitenkaan ymmärtäisi. Mä kattelen kämppää ja ajattelen, että jotain pitäis varmaan siivotakin, mutta mua ei pätkääkään kiinnosta. Mulle on ihan sama miten paljon tänne kertyy viikon aikana paskaa. Torstaina yritän taas väkisin saada itsestäni sen verran irti, että kämppä näyttää jokseenkin hyvältä kun mutsi tulee meidät hakemaan viikonlopuksi luokseen, jotta mun ei tarvitsis istua aina yksin kotona. Mä pidän kulissia jatkuvasti omasta elämästäni yllä, enkä helvetti soikoon haluais myöntää sitä, että mä tosiaan olen ihan paskana. Mä en jaksa hymyillä enää vain toisten vuoksi!!!
Kiitos kun jaksoit luka vuodatustani... en oikein tiennyt minne muuallekaan tuntemuksianiolisin purkanut.
Kommentit (17)
Ansaitset parempaa, mutta kukaan ei anna sitä ellet itse vaadi ja ymmärrä olevasi enemmän arvoinen. Tämän ymmärtäminen voi vaatia ammattiapua. Been there, done that. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sun pitäis tuosta jollekin puhua. Ihan oikeasti. Tai kirjoittaa, netissäkin on auttavia tahoja, esim. tukinet (löytyy varmaan hakukoneella).
Voimia!!
Toivoa paremmasta on vielä paljon, mutta sinulla on selvästi nyt elämäntilanteestasi johtuen kriisi päällä. Sinulla on paljon työstettävää ennen kuin voita jatkaa elämääsi ja tulla taas onneliseksi. Hae apua heti, lupaathan! Soita alkuun johonkin kriisi tai tukipuhelimeen tai mieluummin ota yhteyttä paikkakuntasi mielenterveys tms toimistoon tai vaikka vain terveyskeskus lääkärille, jonka kautta saat lähetteen oikeaan osoiteeseen. Tilanteesi on vakava, muttei toivoton. Tarvitset apua löytääksesi suunnan uudelleen ja käsitellääksesi kaikkia menetyksiäsi. Kulissin ylläpitäminen vaatii liikaa voimia joita sinulla ei enää ole.
Lupaathan itsesi ja lapsesi vuoksi hakea suruusi apua! Voimia ja rakkautta sinulle lähetän!!
Psykologia olen miettinyt, mutta jotenkin tuntuu niin vastenmieliseltä lähteä itkemään vieraan ihmisen eteen asioista, jotka kuitenkin ovat niin mitättömiä toisten ihmisten murheisiin verrattuna. Minulla ja lapsella on sentään terveys jäljellä.
Itselleni huono itsetunto ja sen seuraukset kyllä tuntuvat isoilta, mutta en edes tiedä mistä aloittaisin, jos jonnekin puhumaan lähtisin :(
Ap
Tiedän miltä sinusta tuntuu vaikka ehkä et usko sitä.
T. Kohtalonkaveri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyykin tutustua paremmin sivujen sisältöön... jos vaikka aloittaisi sieltä hakemaan apua ja etsimään ratkaisua tilanteen helpottamiseksi.
Ap
mutta olin samantapaisessa tilanteessa. Lapseni isä petti minua todella usein ja viimeisellä kerralla hänellä oli suhde minun " ystäväni" kanssa. Minunkin itsetuntoni oli kadonnut olemattomiin.
Päätin, että en ota häntä enää takaisin. Päätin myös, että minua ei enää kukaan tallo jalkoihinsa. Ja olen elänyt jo kaksi ja puoli vuotta ilman fyysistä kosketusta. Tunnustan, että välillä tekisi mieli seksiä. Kaikkein parasta tässä kuitenkin on se, että olen nyt onnellisempi kuin koskaan. Rakastan lastani ja olen saanut oman elämäni järjestykseen eli katson, että pieni irtiotto miehistä on auttanut. Ehkä jonain päivänä uskallan luottaa taas, mutta tällähetkellä lapseni on kaikkein tärkein ja minä myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ex tulee hakemaan seksiä sinulta älä anna. Kokoa itsesi vaikka ensin tässä asiassa ja tee selväksi, että et ole hänelle alistuva raukka, vaan itsenäinen ja oman arvonsa tunteva ihminen.
haluaa lisätä vielä, että minullakin ex kävi vinkumassa seksiä ja käy (ikävä kyllä) välillä vieläkin. Nykyisin olen jo vahvempi ja osaan kieltäytyä. Et pääse irti jos et lopeta fyysistä kontaktiasi ex:ään. Eikä ex:äsi tule koskaan arvostamaan sinua teit niin tai näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos menet vielä jollekin ammatti-ihmiselle puhumaan asioista rehellisesti, niin asiat lähtee selviämään. Itse olen kärsinyt valtavasta väsymyksestä ja masennuksesta kahden lapseni syntymien jälkeen. Minulle on ollut todella suuri kynnys hakea apua ja tunnustaa itselleni saatika muille, etten pysty kaikkeen enkä jaksa kaikkea. Mutta ei minun tarvikaan! Ja kun asioista on puhunut avoimesti, olen saanut kuulla, että monilla on samoja fiiliksiä tai ainakin monet ymmärtävät todella hienosti ja kannustavat.
Pointtini oli siis se, että uskaltaudu puhumaan jollekin, kyllä ihmiset ymmärtävät todella rankan tilanteesi. Et ole mitenkään heikko, vaikka apua haetkin.
Olet selvästi masentunut. Soita mielenterveystoimistoon.
Mietityttää tuo sinun pettäjäkierre. Onko oma isäsi ollut samaa tyyppiä? Useinhan sitä tietämättään etsii miehestä samoja piirteitä kuin omassa isässä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin paljon häntä rakastin/rakastan edelleenkin ihan liikaa.
Exä pitää minua otteessaan kauniilla sanoilla ja sillä että sunnuntainakin puhui taas yhteisestä tulevaisuudesta sekä " rakkaudesta" minua kohtaan. Sitä en kyllä hänen kanssaan enää halua, en ikinä pystyisi luottamaan häneen.
Puhuu kauniita, jotta avaisin taas haarat ja minähän teen työtä käskettyä. Näin saan kaipaamaani hellyyttä edes sen kerran kun se tänne tulee... vaikkakin ottaisin sen hellyyden mielummin joltain muulta, joka oikeasti rakastaisi. Tämä mies on taitavin tapaamani ihminen manipuloimaan ihmisiä ja saamaan kaiken haluamansa.
Lapsen hoidossa exä ei auta lainkaan. Lapsi oli sunnuntaina ensimmäistä kertaa kahdestaan isän kanssa, kun " pakotin" miehen hakemaan lapsen luokseen edes pariksi tunniksi. Viikonloppuisin ei ota lasta hoitoon, olen aina kiinni lapsessa. Tosin äitini auttaa paljon viikonloppuisin ja silloin pääsen välillä tuulettumaan jos sitä haluan.
Oma isäni on ollut uskollinen ja elävät äitini kanssa onnellisesti naimisissa.
ap
En osaa pitää miestä tyytyväisenä, teen sitten mitä tahansa. Aina ne löytää jonkun paremman ja minä olen kotona se tuttu ja turvallinen, jonka luokse on kiva palata seikkailuiltaan.
Ulkonäössä tuskin on vikaa. Kauniiksi minua on usein sanottu ja kerään kyllä miehiltä katseita, mutta itse on vaan vaikea nähdä tässä kropassa ja naamassa mitään hyvää, kun lopputulos on aina se, että olen yksin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen myös kauniiksi sanottu ja lopulta kävi korpeamaan se, että ravintoloissa aina pelataan ulkonäöllä. Sitten löysinkin elämäni miehen ja elämänkumppanini netistä. Mies on kunnollinen ja meillä on todella hyvä suhde, kestänyt talon rakentamiset ja kahden lapsen syntymäkriisit. Ollaan oltu yhdessä 7 vuotta ja hyvin pyyhkii. Meillä on kaikki nyt niin kohdallaan kuin voi olla: ihana perhe, koti, molemmilla työtä ja rahatilanne hyvä, olemme terveitä.
Kyllä sinullekin on varattu hyvä mies jossakin.
Vuosien varrella se on poljettu niin alas, etten tosiaan tiedä voiko tästä enää alemmaksi mennä, jos voi, niin sitä en haluaisi enää kokea.
Kun se olisikin niin helppoa, että vain päättäisi alkaa arvostamaan itseään ja ajattelisi ansaitsevansa parempaa. Oma mieli kun ei vain toimi niin yksinkertaisesti.
Enkä tosiaan osaa itse käsitellä kaikkia kokemiani asioita. Tässä pettämisiäkin miettineenä olen lopulta alkanut syyttämään tapahtumista itseäni, vaikka miehien valintahan se on ollut. Otan kaiken omille niskoilleni ja vakuutun pikku hiljaa siitä, että olen täys paska ihminen, kuten olen monesti saanut sitä viimeisessä suhteessa kuullakin.
Apua kai tässä tosiaan on haettava, kiitos kaikille.
Ap
Silmät ei meinaa pysyä auki enkä mitään jaksaisi tehdä.
Eilen keskustelin exän kanssa siitä pettämisestä. Vuoden ajan hän on kieltänyt kaiken (exän paras kaveri kertoi minulle asiasta ja sain tunnustuksen kyseiseltä naiseltakin) ja sanonut vain muiden valehtelevan.
Viimeinkin sain hänestä jotain irti... myönsi pettäneensä ja syyksi sanoi: " sua mä olen kokoajan rakastanu ja yrittäny saada hommaa toimimaan, takas sain vaan jatkuvaa vittuilua, komentelua ja muuta paskaa niskaani." Seksiäkään ei saanut tarpeeksi... vaikka meillä ei koskaan ollut yli viikon paussia siinäkään asiassa. Vauvan hoidon lomassa ja hormoonien myllerryksessä minua ei seksi kyllä pätkääkään kiinnostanut, mutta silti annoin, jotta toisen ei koskaan tarvitsisi muualta sitä lähteä hakemaankaan. Exä ei vaan ymmärtänyt miten väsynyt olin yövalvomisista ym. kun yksin hoidin lapsen alusta asti.
Kysyin myös miksi oli kanssani, jos elämä tuntui niin pahalta... minussa oli kuulemma jotain eläämää suurempaa.
Nyt MINÄ olen sitten syyllinen siihen, että hän piti seksisuhdetta koko suhteemme ajan toisen naisen kanssa. Minä sain sen aikaan ja olin suhteessa se paskiainen.
No nyt kyllä toivotin exän helvettiin elämästäni... toki lapsen elämässä saa olla. Ei tarvitsisi enää kuin pystyä pysymään päätöksessäni ja kestää tämä kaikki paska yksin. Eikä exä nyt edes ymmärrä mistä olen hänelle raivoissani.
Ap
Kerro seuraavan kerran vaikka lapsesi neuvolassa omasta ahdistuksestasi tai varaa aika suoraan terveyskeskuspsykologille. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa että se kannattaa.
Voimia.