Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmeessä kukaan ostaa uutta autoa?
18.09.2019 |
Sen arvohan laskee heti, kun ajaa kaupasta ulos. Järkevä ostaisi käytettynä auton, joka on luotettava ja sijottaisi siihen hyvään huolessapitoon rahat, pysyisi silti vuosikymmeniä plussalla ja alla olisi hyvä ka toimiva auto.
Kommentit (24)
On monta tapaa olla järkevä autoilija. Sellainenkin, että ostaa auton uutena, pitää siitä hyvää huolta ja käyttää ”loppuun”.
Jos ostaa 17 000 euron auton ja käyttää sitä 15 vuotta, jonka jälkeen myy 2000 eurolla, ostohinnan osuudeksi per vuosi jää tonni. Tai jos ajaa suoraan paaliin, nousee vuosihinta vain n. 140 eurolla.
Tuo tarkoittaa alle sata euroa kuukaudessa.
Käytetyissä on aina riskinsä ja silloin joutuu helposti tyytymään sellaiseen mikä on jollekin toiselle ollut nappivalinta, mutta itselle kompromissi. Eikä se käytetyn kauppaajakaan hyvää halvalla armosta myy vaan koettaa vedättää hinnan mahdollisimman ylös ja liikkeen/jobbarin kautta kierrätettynä siinä on vielä välittäjän voitto ja kulut mukana hinnassa.
Laskennallisella arvonalenemalla ei ole merkitystä jos ostaa uutena ja pitää loppuun saakka.
Erityisen hyvin tämä malli sopii suhteellisen vähän autoileville, jolloin auto pysyy hyväkuntoisena ja siis vähillä korjauskuluilla ja huoltokerroilla koko ikänsä luotettavasti palvelevana. 10 000 km/v, niin 15-vuotias on vasta 150 000 km ajettu, jolloin se on vielä hyväkuntoinen ja jälleenmyyntiarvoinenkin. 15 000 km vuotuisilla ajomäärillä saadaan mittariin 225 tkm, joka tuon luokan autolla on vielä käyttökelpoisuuden puitteissa ja sen saa myytyä sillä vakiotonnilla, joka on normikuntoisen vanhan auton perushintataso. Hyvin pidetty nykyauto kyllä kestää 300 tkm, mutta sitten alkaa tulla jo reilummin korjattavaa sinne sun tänne.
Toinen taktiikka on ostaa melko vanhoja käytettyjä viiden-kuuden tonnin autoja ja vaihtaa niitä kolmen vuoden välein, jolloin käytännössä jyvitetty ostohinta on ihan samaa luokkaa kuin edellisessä. Mutta nyt pääsee aina ajamaan vanhoilla ja kuluneilla, joissa riittää korjailtavaa.
Kolmas taktiikka on ostaa tonnin rotiskoita, jolloin kannattaa varautua siihen, että autoja laukeaa korjauskannattamattomaan kuntoon täysin satunnaisesti, vaikkapa kerran vuodessa, jolloin romuttamon porukat tulevat tutuiksi. Taas kerran sama vuosihinta, päälle stressiä. Sopii autonasentajalle ja harrastuneelle, joka tykkää haalia varaosia romuttamoista ja kiinannettikaupoista sekä puuhata näpit rasvassa ja rystyset verillä illat ja viikonloput.
Ehkä tyhmintä on ostaa niitä 3-5 vuotta vanhoja 120 000 ajettuja ”suurimman arvonaleneman kohdanneita” entisiä leasing-, työsuhde- ja paljon ajavien autoja, pitää niitä viisi vuotta ja vaihtaa taas samanlaiseen tuoreempaan. Uuden auton huolettomuus meni jo, katsastukset joka vuosi ja arvo alenee edelleen ihan samassa suhteessa. Ostettaessa maksaa ylihintaa ja vaihtaessa ei saa täyttä kompensaatiota, koska nämä kaupat usein liikkeen kanssa vaihtohyvityksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska voin.
Olen ostanut kaikki autoni aina käteisellä. Aikaisemmin 1000-5000e hintaisia, joilla olen vähintään 5 vuotta ajanut. Sitten sain perintöä ja ostin elämäni ensimmäisen uuden auton. Ostin myös sijoitusasunnon ja loput rahastoihin/osakkeisiin.
Mulla on 20v. vanha auto, joka on hyvin pidetty eikä ole neljään omistusvuoteeni jättänyt tielle. Olen tyytyväinen
Kyllä sen 3-6 vuotiaan autonkin arvo tippuu lähes samaa tahtia kuin 0-3 vuotiaankin. Ja siihen vanhempaan joutuu jo uusimaan renkaita, jakohinhnaa vaihtamaan, jne, jne. Jossain muodossa autoilusta joutuu aina maksamaan. Joko uuden auton hinnassa tai sitten käytetyn huolloissa.