Lue keskustelun säännöt.
Liian pelottava lapsi
17.09.2019 |
Liian pelottava lapsi -dokkari tulee tänän iltana tv:stä. Kyseistä dokumenttia en ole nähnyt, mutta ohjelman esittelyssä äiti toivoo, että muut hyväksyisivät hänen väkivaltaisen lapsensa. Tottahan on, ettei lapsi itselleen voi mitään, mutta miksi muiden lasten pitäisi altistua väkivallelle ja kiusaamiselle vain siksi, että toinen on sairas?
Oma veljeni on monisairas ja hänellä on mm. tourette. Veli on väkivaltainen ja arvaamaton ja koko lapsuus meni pelätessä ja kirjaimellisesti hakattuna. Tukitoimia kyllä oli, mutta jatkuva viesti sekä sairaanhoidolta että vanhemmilta meille sisaruksille oli, että teidän pitää vain jaksaa kun veli on sairas eikä voi sille mitään. Yritä siinä sitten ymmärtää kun pelkäät milloin toinen taas hyökkää kimppuun aivan yhtäkkiä. Ainoat mukavat muistot lapsuudesta on ajoilta kun veli oli pätkiä laitoshoidossa. Silloin ei tarvinnut pelätä.
Jos sisaruksetkaan ei tällaista jaksa, niin miten pitäisi luokkakavereiden jaksaa? Jokaisella lapsella on oikeus olla kokematta väkivaltaa kenenkään taholta. Koulun pitäisi olla turvallinen paikka, eikä siellä pitäisi pelätä luokkakaveria. Jos siihen päälle vielä otetaan opettajan ja sairaan lapsen vanhempien syyllistäminen, ettei haluta olla kaveri tyypille, joka on väkivaltainen, niin tilanne on todella epäreilu lapselle.
Omien kokemusten pohjalta olen omille lapsilleni opettanut, että ketään ei saa kiusata, mutta kaikkien kaveri ei todellakaan tarvitse olla. Jos joku on väkivaltainen sitä ei tarvitse sietää. Oli tämä väkivaltainen tyyppi kuinka sairas tahansa. Ja väkivalta on aina rikos!
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne erityislapset ei yleensä mätki ketään, jos niiden annetaan olla rauhassa. Mutta kun niitä ensin tönitään ja tökitään harpilla ja pilkataan puhetyyliä, niiltä palaa hermo ihan siinä kuin muiltakin. Opettakaa niille omille pikkukullannupuillenne, etteiät kiusaa erityislapsia, niin erityislapset eivät ole heitä kohtaan agressiivisia.
Tämä!
Tätähän ei nämä "ei minun kullannuppuni"-äitylit usko.
Ei vaikka kohta on sen tuhat tutkimusta, jotka kertoo että jo päiväkoti-ikäiset harrastaa sosiaalista / psyykkistä kiusaamista, ja jota ei päiväkodin aikuisilla ole edes mahdollisuutta huomata useinkaan. Tuolta ei erityislapset yleensä pysty puolustautumaan ja nimenomaan ovat tyypillisiä kohteita. Lisäksi vielä se fyysinen kiusaaminen.
Nämä kullannuput on vielä tyypillisesti opetettu että on vain yksi tapa tehdä asiat oikein ja vain tietynlainen elämä on hienoa, vain tietynlaiset ihmiset ovat hyviä; joten kyllä bongaavat kaiken vähänkin poikkeavan, "vääränlaisen" ja jaksavat tärkeänä muistuttaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen samaa mieltä. Tuntuu tietysti pahalta sen sairaan lapsen puolesta, mutta en aio omaa lastani pakottaa olemaan väkivaltaisen ja oikukkaan lapsen kaveri. Samalla tavalla sitä terveetkin lapset ovat - jotkut ovat kavereita, jotkut ei.
Jollain on vaikeuksia muistaa ettei aikuisten maailmassakaan syyllisyyttä osoiteta sen perusteella vain toisen rähinöijän kontolle että sillä on joku dg. Aina katsotaan kokonaisuus että mitä on tapahtunut. Harvoin ne tappelut ihan itsestään alkaa. Vai kuinka moni päivittäin joutuu esim. kadulla kävellessä tappeluun ilman syytä?
Tämänkin ketjun perusteella ei voi kuin hämmästellä ihmisiä, jotka vähättelevät erityislasten tuomia hankaluuksia. On totta, että myös erityistä tukea vaativa lapsi voi olla herttainen, asiallinen ja aivan helposti kasvatettavissa oleva ihminen, ehkä kykenee aikuisena jopa käymään töissä. Mutta en voi ymmärtää, miksi kukaan tietoisesti synnyttää erityislapsia, jos älyllinen vajavaisuus on etukäteen tiedossa. Se lisää aina ongelmia ja nostaa aina häiriökäyttäytymisen ja sosiaalisten ongelmien riskiä. Pahimmassa tapauksessa joutuu oman elämänsä täysin uhraamaan sille lapselle. Tai oikeastaan ei. Pahimmassa tapauksessa ei suostu tekemään sitä, vaan sysää sen väkivaltaisen raivopään julkiseen hoitoon ja olettaa, että muiden on pakko olla sen kavereita ja aikuisten pitää sitä sietää. Jos saisin tällaisen lapsen, elämäni olisi pilalla. Koska minä en ole niin hirveä, että pakottaisin muita sietämään väkivaltaista ja hullua lastani. Hän olisi täysin minun vastuullani, kuten kuuluisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noille erityislasten vanhemmille tuntuu tosiaan olevan tärkeintä se vastuun ja syyllisyyden sysääminen muiden niskaan, eikä se lapsen hyvinvointi. Yhteiskunnan vika, päiväkodin vika, muiden lasten vika, hoitaja mitoituksen vika. Ainoat syyttömät tilanteeseen ovat vanhemmat ja lapsi. Kannattaa kuitenkin muistaa että ongelmat tulee tiedostaa ja hyväksyä jotta niitä voidaan alkaa käsittelemään.
Vai niin. Minusta näyttää siltä että sinun mielestä normaaleissa lapsissa ei voi olla mitään vikaa jossa ryhmässä on yksi erityinen. Kaikki on automaattisesti erityisen vika. Vaikka todellisuudessa se sun lapsi voi olla just sellainen perus huonosti kasvatettu tiinu-liinu.
Kuka on niin sanonut?
Vikaa on varmasti ihan kaikissa lapsissa, mutta jos yksi käyttäytyy kaikkia muita kohtaan väkivaltaisesti jatkuvasti, niin onko vika todennäköisimmin kaikkien muiden vai sen yhden ?
Ja hei erityis-äidit, haluaisin kysyä yhtä juttua. Jos teistä se teidän lapsenne on jatkuvasti se uhri, häntä kiusataan kaikkien muiden toimesta ja hän vain reagoi kuin Pavlovin koira, niin miksi haluatte pitää hänet tuollaisessa paikassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miestäni pahoinpideltiin peruskouluikäisenä alituisesti ja joutui siksi lintsaamaan koulusta. Kaksi kertaa poikajoukko oli tappaa hänet hakatessa henkihieveriin. Lasuja tehtiin mutta sossutädit totesi että samoista pojista ennestään paljon ilmoituksia eikä tilanne muutu kun ilmoitus arkistoidaan vaan muiden joukkoon. Tähänkö on tultu että aiheettomia lasuja tehdään toisista kiusalla ja kun tosi kyseessä on lasuilmoitukset vain arkistoitavia merkintöjä?
Minun täytyy sanoa käsi sydämmellä että en tahtoisi lastani ryhmään jossa on erityislapsi, vaikka tunnenkin myötätuntoa heitä ja heidän perheitään kohtaan.
Tuo integroiminen ei tule aiheuttamaan kuin ongelmia. Koko ajan ajatellaan sitä, miten erityislapsi tarvitsee sosialistamista ja ihmissuhteita ja hänen henkisestä hyvinvoinnistaan tulisi huolehtia. Kukaan ei kuitenkaan tunnu olevan ollenkaan huolissaan näiden terveiden lasten turvallisuudesta tai henkisestä hyvinvoinnista.
Minä en aikuisena tahtoisi elää pelossa, kävellä munankuorilla ja pelätä väkivaltaa. Edes aikuiset ihmiset eivät pysty välttämättä käsittelemään noita asioita. Sitä kuitenkin vaaditaan pieniltä lapsilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jollain on vaikeuksia muistaa ettei aikuisten maailmassakaan syyllisyyttä osoiteta sen perusteella vain toisen rähinöijän kontolle että sillä on joku dg. Aina katsotaan kokonaisuus että mitä on tapahtunut. Harvoin ne tappelut ihan itsestään alkaa. Vai kuinka moni päivittäin joutuu esim. kadulla kävellessä tappeluun ilman syytä?
Vierailija kirjoitti:
Minun täytyy sanoa käsi sydämmellä että en tahtoisi lastani ryhmään jossa on erityislapsi, vaikka tunnenkin myötätuntoa heitä ja heidän perheitään kohtaan.
Tuo integroiminen ei tule aiheuttamaan kuin ongelmia. Koko ajan ajatellaan sitä, miten erityislapsi tarvitsee sosialistamista ja ihmissuhteita ja hänen henkisestä hyvinvoinnistaan tulisi huolehtia. Kukaan ei kuitenkaan tunnu olevan ollenkaan huolissaan näiden terveiden lasten turvallisuudesta tai henkisestä hyvinvoinnista.
Minä en aikuisena tahtoisi elää pelossa, kävellä munankuorilla ja pelätä väkivaltaa. Edes aikuiset ihmiset eivät pysty välttämättä käsittelemään noita asioita. Sitä kuitenkin vaaditaan pieniltä lapsilta.
Erityislapsia erilaisia. Kaikki eivät väkivaltaisia. Oma lapseni esim. sydänvikainen erityislapsi mutta muuten kuten muutkin lapset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että osa mielipiteistä on hyvin mustavalkoisia. Tosiaanko joku erityislapsen vanhempi on sitä mieltä, että erityislapset eivät koskaan voi esim. käyttäytyä aggressiivisesti ilman, että syy on jonkun toisen? Entä tosiaanko ei-erityisten vanhemmat ovat sitä mieltä, että "normilapset" eivät missään olosuhteissa provosoi tai kiusaa erityisiä?
Nyt taas sitten vähän valoja päälle. Varmasti näistä molempia tapahtuu, lapset ovat erilaisia - olipa diagnoosia tai ei. Väkivalta ei koskaan ole oikein, mutta sen sijaan että syytellään, tulisi miettiä, millaisia keinoja näitä tilanteita varten olisi käytettävissä esim. päivähoidossa tai koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun täytyy sanoa käsi sydämmellä että en tahtoisi lastani ryhmään jossa on erityislapsi, vaikka tunnenkin myötätuntoa heitä ja heidän perheitään kohtaan.
Tuo integroiminen ei tule aiheuttamaan kuin ongelmia. Koko ajan ajatellaan sitä, miten erityislapsi tarvitsee sosialistamista ja ihmissuhteita ja hänen henkisestä hyvinvoinnistaan tulisi huolehtia. Kukaan ei kuitenkaan tunnu olevan ollenkaan huolissaan näiden terveiden lasten turvallisuudesta tai henkisestä hyvinvoinnista.
Minä en aikuisena tahtoisi elää pelossa, kävellä munankuorilla ja pelätä väkivaltaa. Edes aikuiset ihmiset eivät pysty välttämättä käsittelemään noita asioita. Sitä kuitenkin vaaditaan pieniltä lapsilta.
Erityislapsia erilaisia. Kaikki eivät väkivaltaisia. Oma lapseni esim. sydänvikainen erityislapsi mutta muuten kuten muutkin lapset
No suurin osa kuitenkin varmasti tajusi että puhun nimenomaan näistä käytöshäiriöisistä varsinkin kun se on koko keskustelun aihekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidänkin lapsen tarhassa oli yksi erityispoika joka terrorisoi koko ryhmää.
Oli lyönyt yhdeltä tytöltä silmäkulman mustaksi kun tytöt olivat pelanneet lautapeliä lattialla ja sanoneet pojalle että voi tulla seuraavalla kierroksella mukaan muttei kesken pelin.
Yhtä poikaa oli lyönyt kynällä hauikseen kun olisi halunnut sen kynän mikä tällä oli.
Meidän poikaa heitti kivellä takaraivoon kun heille tuli riitaa ja poika lähti pois.
Töniminen, potkiminen ja muksiminen oli joka päiväistä. Sitten tuo onneksi katosi, hoitopaikka vaihtui kuulemma.
Mitä iloa on mustamaalata LAPSIA? Hyvin epärakentavaa. Sen sijaan voisit puhua hoitajamitoituksesta yms. Mutta haluat haukkua lasta.
Mitähän mustamaalaamista tuossa oli? Vai onko nyt niin, ettei erityislasten harjoittamasta väkivallasta saa edes puhua?
Miksi puhuisin hoitajamitoituksesta, kun tuossa omassa tapauksessani ei siitä ollut kyse. Yksi hoitaja oli nimenomaan lähes tauotta tarkkailemassa tuota yhtä poikaa kun muut huolehtivat äärirajoillaan sitten lopusta ryhmästä ja nuo "napsahdukset" tapahtuivat aina sekunneissa.
Tuollaiset lapset eivät minusta kuulu normaaliryhmiin, koska vaarantavat muiden turvallisuuden.
"Muut huolehtivat äärirajoillaan lopusta ryhmästä" ja sinusta kyse ei ole hoitajamitoituksesta...
Mikäs se realistinen ratkaisu sinusta on? Viedäänkö se erityislapsi piikille? Vai kustantaako yhteiskunta sille pehmustetun päiväkotisellin oman hoitajan kanssa? Vai haluatko vaan kauhistella ja haukkua lasta?
Jos ei yhteiskunnalla ole paikkaa jossa hoitaa erityislasta, niin erityislapsen vanhempi hoitaa itse. Kyllä. Jäät pois töistä ja hoidat itse sen muita piinaavan lapsen.
Sellainen ruudinkeksijä siellä..
Ai että vanhemmat opettaa esim. matikkaa ja biologiaa. Ja elää sosdun varassa kun mitään kotihoidontukia ei 7-vuotiaasta tuu eikä palkkaakaan 18 vuoteen. Lopputuloksena täysin syrjäytynyt lapsi.Että sellaset ongelmanratkaisutaidot siellä.
Kotikoulussa olevat lapset itse asiassa oppivat yleensä nopeammin. Kun aikaa ei mene hukkaan kaikkeen siihen sättäämiseen mihin koulukoulussa ja kaikki opettelu voidaan tehdä sen yhden lapsen (tai muutaman lapsen) yksilöllinen oppimistapa ja vireystila ja rytmit huomioiden.
Jos ei katso olevansa kykenevä opettamaan peruskoulun oppimäärää, siis noin tietopuolisesti, on parempi jättää lapset tekemättä. Koska on niin ilmeisen heikkolahjainen.
Jenkeissä kotikoulu on hyvin yleistä. Ne lapset pärjäävät yhteiskunnassa vähintään yhtä hyvin kuin julkisissa kouluissa olleet. Yksityiskoulut sitten tietysti asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidänkin lapsen tarhassa oli yksi erityispoika joka terrorisoi koko ryhmää.
Oli lyönyt yhdeltä tytöltä silmäkulman mustaksi kun tytöt olivat pelanneet lautapeliä lattialla ja sanoneet pojalle että voi tulla seuraavalla kierroksella mukaan muttei kesken pelin.
Yhtä poikaa oli lyönyt kynällä hauikseen kun olisi halunnut sen kynän mikä tällä oli.
Meidän poikaa heitti kivellä takaraivoon kun heille tuli riitaa ja poika lähti pois.
Töniminen, potkiminen ja muksiminen oli joka päiväistä. Sitten tuo onneksi katosi, hoitopaikka vaihtui kuulemma.
Mitä iloa on mustamaalata LAPSIA? Hyvin epärakentavaa. Sen sijaan voisit puhua hoitajamitoituksesta yms. Mutta haluat haukkua lasta.
Mitähän mustamaalaamista tuossa oli? Vai onko nyt niin, ettei erityislasten harjoittamasta väkivallasta saa edes puhua?
Miksi puhuisin hoitajamitoituksesta, kun tuossa omassa tapauksessani ei siitä ollut kyse. Yksi hoitaja oli nimenomaan lähes tauotta tarkkailemassa tuota yhtä poikaa kun muut huolehtivat äärirajoillaan sitten lopusta ryhmästä ja nuo "napsahdukset" tapahtuivat aina sekunneissa.
Tuollaiset lapset eivät minusta kuulu normaaliryhmiin, koska vaarantavat muiden turvallisuuden.
"Muut huolehtivat äärirajoillaan lopusta ryhmästä" ja sinusta kyse ei ole hoitajamitoituksesta...
Mikäs se realistinen ratkaisu sinusta on? Viedäänkö se erityislapsi piikille? Vai kustantaako yhteiskunta sille pehmustetun päiväkotisellin oman hoitajan kanssa? Vai haluatko vaan kauhistella ja haukkua lasta?
Jos ei yhteiskunnalla ole paikkaa jossa hoitaa erityislasta, niin erityislapsen vanhempi hoitaa itse. Kyllä. Jäät pois töistä ja hoidat itse sen muita piinaavan lapsen.
Sellainen ruudinkeksijä siellä..
Ai että vanhemmat opettaa esim. matikkaa ja biologiaa. Ja elää sosdun varassa kun mitään kotihoidontukia ei 7-vuotiaasta tuu eikä palkkaakaan 18 vuoteen. Lopputuloksena täysin syrjäytynyt lapsi.Että sellaset ongelmanratkaisutaidot siellä.
Kotikoulussa olevat lapset itse asiassa oppivat yleensä nopeammin. Kun aikaa ei mene hukkaan kaikkeen siihen sättäämiseen mihin koulukoulussa ja kaikki opettelu voidaan tehdä sen yhden lapsen (tai muutaman lapsen) yksilöllinen oppimistapa ja vireystila ja rytmit huomioiden.
Jos ei katso olevansa kykenevä opettamaan peruskoulun oppimäärää, siis noin tietopuolisesti, on parempi jättää lapset tekemättä. Koska on niin ilmeisen heikkolahjainen.
Jenkeissä kotikoulu on hyvin yleistä. Ne lapset pärjäävät yhteiskunnassa vähintään yhtä hyvin kuin julkisissa kouluissa olleet. Yksityiskoulut sitten tietysti asia erikseen.
Luepas Tara Westoverin (olikohan sukunimi tuo) kirja Opintiellä. Kirkastuu, ettei se kotikoulu siellä jenkkilässäkään aina niin erinomainen ole.
Kotikoululaisia on suomessa melko vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämänkin ketjun perusteella ei voi kuin hämmästellä ihmisiä, jotka vähättelevät erityislasten tuomia hankaluuksia. On totta, että myös erityistä tukea vaativa lapsi voi olla herttainen, asiallinen ja aivan helposti kasvatettavissa oleva ihminen, ehkä kykenee aikuisena jopa käymään töissä. Mutta en voi ymmärtää, miksi kukaan tietoisesti synnyttää erityislapsia, jos älyllinen vajavaisuus on etukäteen tiedossa. Se lisää aina ongelmia ja nostaa aina häiriökäyttäytymisen ja sosiaalisten ongelmien riskiä. Pahimmassa tapauksessa joutuu oman elämänsä täysin uhraamaan sille lapselle. Tai oikeastaan ei. Pahimmassa tapauksessa ei suostu tekemään sitä, vaan sysää sen väkivaltaisen raivopään julkiseen hoitoon ja olettaa, että muiden on pakko olla sen kavereita ja aikuisten pitää sitä sietää. Jos saisin tällaisen lapsen, elämäni olisi pilalla. Koska minä en ole niin hirveä, että pakottaisin muita sietämään väkivaltaista ja hullua lastani. Hän olisi täysin minun vastuullani, kuten kuuluisi.
Autismi ja adhd ei liity älylliseen vajavaisuuteeen. Päinvastoin.
Tossa perheessä koira äiti ja poika on hukanneet painon hallintansa
Tämä touhu on mennyt ihan hirveäksi. Tuo integrointi oli jo ideana ihan tuhoon tuomittu ja nyt näemme seuraukset.
Meidän pojan tarhassa on samanikäinen poika jota hoitajat joutuvat "eristämään" suojellakseen muita lapsia. On ollut lyömistä, potkimista, puremista, tavaroiden rikkomista/viskomista jne. Oma lapseni ei ole onneksi vielä loukkaantunut, mutta muutama muu lapsi on. Kerran kun menin hakemaan omaa lastani tarhasta tällä oli sellainen raivokohtaus päällä että kaksi hoitajaa joutui pitelemään häntä. Ja jotkut kuittaavat tällaiset tuolla "Kaikki lapsethan joskus tönivät toisiaan"-lausahduksella. Uskomatonta..
Me etsimme tällä hetkellä uutta hoitopaikkaa tuon pojan takia, mutta se on pk-seudulla välillä vaikeaa.
Ja mitä olen muilta vanhemmilta kuullut niin ovat ottaneet yhteyttä viranomaisiin ja päiväkodinjohtoon, mutta he nostavat vain kätensä pystyyn.
Täällä ei tehdä mitään muuta kuin syyllistetä erityislapsia ja näiden vanhempia. On varmaan kiva kun on se täydellinen lapsi niin voi haukkua kaikki vähänkin erilaiset. Minunki lasta on syytetty koko ajan tarhassa ja koulussa vaikka syy on näissä täydellisissä kulta-nupuissa. Hoitajatkin ja opettajat menevät aina toisten puolelle vaikka lapseni sanoisi ettei aloittanut.
Ja olisiko teistä kivaa olla koko ajan yksin vaan siksi että ootte vähän erilaisia?
Ennen vanhaan näitä olisi napautettu vasaralla otsalohkoon.
Vierailija kirjoitti:
Aikuiset kuvitelkaa itse, että työpaikallanne teitä lyötäisiin, raavittaisiin ja potkittaisiin, pomo sanoisi vaan, että pitää ymmärtää. Mun lapsen luokalla oli pari tämmöistä tapausta koko peruskoulun kun niitä tarkkiksia ei enään ole ja lapsi sanoi keväällä, että 9v apinatarha ohi, kiitos.
Niinpä. Joillekin meistä se koulu on työpaikka ja väkivaltaa kohtaamme oppilaiden taholta viikottain. Itsepähän toki olen ammattini valinnut. Päivinä, jolloin olen saanut nyrkistä vatsaan, minua on potkittu sääriin ja syljetty silmille, mietin kyllä valintani mielekkyyttä.
Vai niin. Minusta näyttää siltä että sinun mielestä normaaleissa lapsissa ei voi olla mitään vikaa jossa ryhmässä on yksi erityinen. Kaikki on automaattisesti erityisen vika. Vaikka todellisuudessa se sun lapsi voi olla just sellainen perus huonosti kasvatettu tiinu-liinu.