Lue keskustelun säännöt.
Liian pelottava lapsi
17.09.2019 |
Liian pelottava lapsi -dokkari tulee tänän iltana tv:stä. Kyseistä dokumenttia en ole nähnyt, mutta ohjelman esittelyssä äiti toivoo, että muut hyväksyisivät hänen väkivaltaisen lapsensa. Tottahan on, ettei lapsi itselleen voi mitään, mutta miksi muiden lasten pitäisi altistua väkivallelle ja kiusaamiselle vain siksi, että toinen on sairas?
Oma veljeni on monisairas ja hänellä on mm. tourette. Veli on väkivaltainen ja arvaamaton ja koko lapsuus meni pelätessä ja kirjaimellisesti hakattuna. Tukitoimia kyllä oli, mutta jatkuva viesti sekä sairaanhoidolta että vanhemmilta meille sisaruksille oli, että teidän pitää vain jaksaa kun veli on sairas eikä voi sille mitään. Yritä siinä sitten ymmärtää kun pelkäät milloin toinen taas hyökkää kimppuun aivan yhtäkkiä. Ainoat mukavat muistot lapsuudesta on ajoilta kun veli oli pätkiä laitoshoidossa. Silloin ei tarvinnut pelätä.
Jos sisaruksetkaan ei tällaista jaksa, niin miten pitäisi luokkakavereiden jaksaa? Jokaisella lapsella on oikeus olla kokematta väkivaltaa kenenkään taholta. Koulun pitäisi olla turvallinen paikka, eikä siellä pitäisi pelätä luokkakaveria. Jos siihen päälle vielä otetaan opettajan ja sairaan lapsen vanhempien syyllistäminen, ettei haluta olla kaveri tyypille, joka on väkivaltainen, niin tilanne on todella epäreilu lapselle.
Omien kokemusten pohjalta olen omille lapsilleni opettanut, että ketään ei saa kiusata, mutta kaikkien kaveri ei todellakaan tarvitse olla. Jos joku on väkivaltainen sitä ei tarvitse sietää. Oli tämä väkivaltainen tyyppi kuinka sairas tahansa. Ja väkivalta on aina rikos!
Kommentit (101)
Minulla ei ole (ainakaan vielä) lapsia, mutta tästä tuli mieleen ikäviä muistoja muutaman vuoden takaa. Tein opiskeluaikana muutamia sijaisuuksia kouluissa ja muistan lähtemättömästi yhden tokaluokkalaisen pojan ja hänen terrorinsa vaikutuksen koko luokkaan. Oppilas ei kuunnellut mitään kieltoja, vaan nautti koetellessaan muiden rajoja. Kasvoilla oli aina maaninen virnistys, kun hän nosti kätensä lyödäkseen jotakuta. Poika oli jatkuvasti jonkun toisen oppilaan kimpussa ja sain itsekin osani hänen väkivaltaisuudestaan. Kerran hän löi minua aivan yhtäkkiä saksilla käsivarteen, ja kun toisen kerran olin kyykyssä toisen oppilaan luona, tämä poika tuli paikalle ja löi minua kovakantisella kirjalla päähän. Korva soi sen jälkeen aika pitkään ja huimasi, mutta tunti oli pakko vetää loppuun asti.
Minusta ei tullut varhaiskasvatuksen opettajaa, mutta aina välillä pohdin, kuinka moni ope joutuu päivittäin sietämään vastaavanlaista käytöstä. Voin vain kuvitella, kuinka stressaavaa pelkäämään joutuminen on myös tällaisten lasten luokkakavereille, kun opettajan roolissa olevan aikuisenkin oli vaikea kestää tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen aihe. Lapseni päiväkodissa on lapsi, jolla on käytöshäiriöitä. Me muut vanhemmat emme saa mitään tietoja lapsen diagnooseista. Meille vain sanotaan, että pitää ymmärtää. Lapsille puolestaan sanotaan, että pitää olla tämänkin kaveri. Itsellä alkaa jo tympäistä kun monta kertaa viikossa tämä kyseinen lapsi on lyönyt, purrut, nakannut kivellä ym. nuorempaa lastamme. Kaikkia näitä tapauksia ei varmasti meille olisi edes kerrottu, jos vanhempi lapsistamme ei näistä meille aina raportoisi.
Niin, tämä on sitä surullisen kuuluisaa "integraatiota"eli suomeksi:on halvempaa laittaa erityslapset normiryhmiin kuin että olisi pienryhmiä heille erikseen, JOSSA HE ITSE SAISIVAT PARHAAN MAHDOLLISEN TUEN. Kaikki kärsivät. Mutta säästöhän tulee jo siinä kun "jokaisella oikeus lähipäiväkotiin" eli tule kunnalle lapsen taksikyytejä maksettavaksi mikäli pienryhmä sijaitsisi toisaalla. Kuten ennenvanhaan olikin, ei joka päiväkodissa ollut pienrymää vaan niitä oli siellä täällä.
Kaikkien vanhempien, niin erityislasten kuin muidenkin, on noustava barrikaadeilla. Kukaan ei hyödy siitä (paitsi siis kunta säästämillään rahoilla) -että tuen tarpeiset lapset oireilevat entisestään ja muut siinä ylisuuressa ryhmässä jäävät luonnollisesti alakynteen ja saavat huonompaa hoitoa/opetusta koska tuentarpeinen lapsimvie parhaillaan useamman lapsen huomion.Ei erityislapset koskaan saaneet sitä tarvitsemaansa tuke niihin erityisryhmiinkään. Niistä suurin osa osa lapsivarastoja, joissa ei edes yritetty opettaa mitään sisältöjä ja joiss anollatoleranssi väkivaltaan ja kiusaamiseen tarkoitti sitä,että kun lapsi oli jo saanut turpaansa, alettiiin miettiä, ettei niin olisi saanut käydä. Niistä ei koskaan tullut ulos veronmaksajia.
Suuri osa erityislapsista ei tarvitsisi mitään kallista erityisresurssia, eikä mitään sellaisia opetusmenetelmiä, jotka eivät vallan hyvin sopisi myös tavallisemmille lapsille. Kaikki, mitä he tarvitsisivat, olisi tosiaan vähän vaivannäköä ottaa selvää moderneista opetusmenetelmistä ja halua ottaa jokainen lapsi sellaisena kuin on paktotamatta samaan muottiin. Tämä kun toteutuisi, 90% näistä lapsista ei enää olisi agressiivisia tai levottomia.
Olen käynyt kouluni 80-luvulla pienessä maalaiskoulussa, jossa samassa luokassa olivat sekaisin erityislapset ja tavallisemmat lapset monta luokka-astetta yhdessä. Lähes joka ikäluokassa oli joku vähän ongelmallisempi, mutta kun luokkakoko oli kuitenkin pieni, saattoi sekä opettaja että oppilaat oppia ymmärtämään tätä vaativampaa oppilasta. Me oppilaat neuvoimme sijaisopettajaa mitä pitää tehdä kun Janne paukuttaa päätään pulpetin kanteen tai kun Tomi saa raivarin. Ja nämä vaativammat oppilaat olivat aivan täysiä luokan ja kaveriporukan jäseniä, eivät lainkaan hyljeksittyjä. Opettajan metodit saattoivat olla nykypäivänä kyseenalaisia (esimerkiksi kiinnipitämistä oli), mutta se oli turvallisempaa myös vaativalle oppilaalle itselleen. "Tomi" myös oli pyytänyt luokan vanhinta, vahvinta poikaa pitämään itseään kiinni raivokohtauksen tullessa. Ja tämä poika vahti Tomia kuin isoveli konsanaan ja huolehti ettei Tomi pääsisi loukkaamaan itseään eikä muita.
Tiedän, että näistä kaikista ongelmatapauksista on tullut ihan kelvollisia yhteiskunnan jäseniä. Viime keväänä eräs piti koskettavan puheen luokkakokoontumisessa, käsitellen myös tätä asiaa omien lastensa kautta, joiden koulumaailmasta puuttuu kokonaan tällainen asenne, että käsitellään ongelmia yhdessä. Aina ongelma on jonkun kaukaisen instanssin asia ja ainoastaan instansseilla on oikeuksia ja velvollisuuksia.
Muistan kyllä pelänneeni "Tomia" toisinaan, mutta isompien huolenpito toi turvaa luokkaan ja toisaalta opittiin kaikki paljon yksilöllisyydestä ja yhteisöllisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan monen erityislapsen vanhemmillakin joku ”vika”. He eivät sitä itse huomaa ja miten sitten osaavat kasvattaa omaa ”tukea” tarvitsevaa lastaan?
Tuossa naapurissa on tällainen perhe. Aikuisetkaan eivät siis ole ihan Ok ja he ihmettelevät kun heidän lapsiaan ei kestä kukaan?
Oma poika ei kestänyt leikkiä ko pojan kanssa kun poika huusi täysiä pojan korvaan yms
Kaikilla ihmisillä on joku "vika". Joku on tyhmä, joku ruma, joku metelöivä, ärsyttävä, hidas....
Kaikkien kanssa pitäis silti tulla toimeen ilman eristämistä.
Ei pitäisi. Jos joku on väkivaltainen, niin ei tarvitse olla tekemisissä.
Lapseni olleet reilun viikon uudessa päiväkodissa ja molempia lapsiani ehditty sinä aikana pahoinpidellä muiden lasten toimesta. Tarhatäti ei ole ehtinyt omien sanojensa mukaan puuttua vaikka toista lapsistani lyöty useamman kerran esineellä kasvoihin ja toista hakattu pitkävartisella puuharjalla useita kertoja selkään. Vasta kun kysytty lapsissa näkyvistä jäljistä ollaan kerrottu tapahtuneesta jota ei selkeästi haluttu vanhempien tietoon
Vau. Näitä väkivallan puollustelijoita. Olisitteko noin kärkkäitä syyttelemään muita lapsen väkivaltaisuudesta jos lapsenne olisi sillä saama puolella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hain lapsilleni päiväkotipaikkaa. Päiväkodista soitettiin hakuun liittyen ja kysyttiin purevatko lapseni muita ihmisiä. Eivät todellakaan pure muita mutta kävi kyllä mielessä että siellä tainnut tarhassa olla muilla puremistapauksia
"Totta vitussa saatanan paskaperse."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun naapurissani asuu pelottava aikuinen lapsi vanhempiensa kanssa (kehitysvammainen). Tämä on tosiaan isokokoinen mies, mutta ihan lapsen tasolla. Äitinsä varsinkin on usein mustelmilla tai ontuu, kun poika on saanut pikku raivokohtauksen. Lisäksi hän on valitettavasti pidäkkeettömän seksuaalinen ja minuun ihastunut. Harkitsen muuttoa pois koko alueelta tämän takia, että oikeasti pelkään että se joskus vahingoittaa minua.
Meillä sukulaislapset tuli lapseni synttäreille. Yhdellä heidän lapsista puremajälkiä kun yksi perheen lapsista (3v) oli purrut. Kesken juhlien toinenkin heidän lapsistaan (5v) yltyi puremaan muita. Ja lapsi vain nauroi sen tehtyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Youtubessa on dokumentti perheestä, jossa autistinen raivokohtauksia saava poika. Äiti + sisarukset muuttivat toiseen taloon, isä jäi pojan kanssa vanhaan taloon asumaan kaksin. Perhe ei siis hajonnut eikä tullut avioeroa, vaan pojan raivareiden ja sisarusten hyvinvoinnin takia näin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sukulaislapset tuli lapseni synttäreille. Yhdellä heidän lapsista puremajälkiä kun yksi perheen lapsista (3v) oli purrut. Kesken juhlien toinenkin heidän lapsistaan (5v) yltyi puremaan muita. Ja lapsi vain nauroi sen tehtyä
Miten liittyy aiheeseen? Oliko lapsi siis vammainen jotenkin vai muuten vain huonokäytöksinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sukulaislapset tuli lapseni synttäreille. Yhdellä heidän lapsista puremajälkiä kun yksi perheen lapsista (3v) oli purrut. Kesken juhlien toinenkin heidän lapsistaan (5v) yltyi puremaan muita. Ja lapsi vain nauroi sen tehtyä
Miten liittyy aiheeseen? Oliko lapsi siis vammainen jotenkin vai muuten vain huonokäytöksinen?
Se jos kesken juhlien 5v lapsi puree toisia ja nauraa päälle
Vierailija kirjoitti:
Ne erityislapset ei yleensä mätki ketään, jos niiden annetaan olla rauhassa. Mutta kun niitä ensin tönitään ja tökitään harpilla ja pilkataan puhetyyliä, niiltä palaa hermo ihan siinä kuin muiltakin. Opettakaa niille omille pikkukullannupuillenne, etteiät kiusaa erityislapsia, niin erityislapset eivät ole heitä kohtaan agressiivisia.
Erityislapsi on helppo syntipukki. Ei osaa yleensä kertoa miten asiat ovat oikeasti menneet. Toinen lapsi kertoo oman versionsa ja kaikki uskovat. Aina välillä kuulin kuinka lapseni oli kiusannut jotain toista. Kerran lapseni nenästä tuli verta, koska hän oli ”kaatunut”. Samassa päiväkodissa oleva toinen lapseni kuitenkin kertoi minulle, että toiset lapset tönivät häntä tahallaan.
Kotona Sisaruksensa saa ärsyttää häntä todella pitkään, ennen kun hän alkaa pitämään puoliaan ja tönäisee tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun adhd- tyttärelläni oli kokeilu toisessa koulussa, normaalissa luokassa opettaja laittoi kyselyn lyökö tai pureeko tyttö. Vastasin ettei todellakaan, päin vastoin on hyvin huomaamaton kiltti lapsi. Mikä on petollista sillä näyttää siltä kuin kuuntelisi muttei jälkeenpäin muista mitään mistä puhuttu...
No kuitenkin, kun meillä myöhemmin oli palaveri opettajan kanssa kertoi sressaantuneen oloisena että edelinen vastaava kokeilu päättyi kun oppilas puri toisia ja heitteli tavaroita, että hän ei mielellään tälläisiin ihmiskokeisiin enää ryhtyisi ... Omasta tyttärestäni oli kuitenkin vain hyvä sanottavaa, koulunkäynti toki takkusi mutta ongelmia tyttö ei aiheuttanut ja oli pidetty luokkakaverienkin keskuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen aihe. Lapseni päiväkodissa on lapsi, jolla on käytöshäiriöitä. Me muut vanhemmat emme saa mitään tietoja lapsen diagnooseista. Meille vain sanotaan, että pitää ymmärtää. Lapsille puolestaan sanotaan, että pitää olla tämänkin kaveri. Itsellä alkaa jo tympäistä kun monta kertaa viikossa tämä kyseinen lapsi on lyönyt, purrut, nakannut kivellä ym. nuorempaa lastamme. Kaikkia näitä tapauksia ei varmasti meille olisi edes kerrottu, jos vanhempi lapsistamme ei näistä meille aina raportoisi.
Kenenkään diagnoosit ei teille kuulu.
Ihmeellisiä ovat ihmiset jotka ei tajua tätä asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muiden lasten pitäisi sietää jatkuvaa väkivaltaa vain koska se pahoinpitelijä on erityislapsi ja pahoittaa mielensä mikäli kukaan ei suostu olemaan tämän hakattavana? Missä järki?
Ootko ikinä huomannut millaista lapsiporukassa on??? Tönivät toisiaan ja kiusaavat kun aikuinen ei huomaa. Täysin normaalit lapset. Turha kuvitella että ongelma poistuu erikoislapset poistamalla.
No ei se nyt ihan noin mene. Lapsille tulee opettaa pienestä saakka, että ihmisten väliseen kanssakäymiseen ei kuulu satuttaminen. Jos taaperoikäiset tyrkkivät toisiaan tai ottavat leluja kädestä, ei se tarkoita että isompien lasten samanlainen käytös on enää hyväksyttävää.
Terv lasten psyk. sairaanhoitaja
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen aihe. Lapseni päiväkodissa on lapsi, jolla on käytöshäiriöitä. Me muut vanhemmat emme saa mitään tietoja lapsen diagnooseista. Meille vain sanotaan, että pitää ymmärtää. Lapsille puolestaan sanotaan, että pitää olla tämänkin kaveri. Itsellä alkaa jo tympäistä kun monta kertaa viikossa tämä kyseinen lapsi on lyönyt, purrut, nakannut kivellä ym. nuorempaa lastamme. Kaikkia näitä tapauksia ei varmasti meille olisi edes kerrottu, jos vanhempi lapsistamme ei näistä meille aina raportoisi.
No muiden lasten diagnoosit ei kuulu ulkopuolisille.
Meillä oli väkivaltainen lapsi pari vuotta takaperin esikoulussa. Hänellä oli avustajakin, mutta kyllä niitä tilanteita silti oli joka päivälle. Ohjeistettiin lapsia että jos ei halua jatkaa leikissä, saa tulla pois, aikuiselle pitää tulla sanomaan jos on jotain kärhämää (ts saattoi saada raivarit jos hänen kanssaan ei leikitty > väkivalta). Jos alkaa tapahtua esimerkiksi ulkona pihaleikin aikana (suuttuu kun jäi hipaksi > väkivalta) juokse aikuisen selän taakse jne. Kokoajan aikuisen täytyi olla valmiudessa kun mikä tahansa saattoi laukaista tilanteen.
Vanhemmille kerrottiin kolhut. Jos oli jotain suurempaa/alkoi olla jatkuvaa niin kehotettiin tekemään lasu.
Valitettavasti näistä käytöshäiriöisestä ei oteta missään koppia tuossa iässä.
Sanokaa lapsille että ei tarvitse leikkiä jos ei halua ja aina vaaratilanteessa aikuisen luokse.
VAATIKAA saada tietää, VAATIKAA lisää henkilökuntaa, ei riitä että valitatte päiväkotiin tai edes esimiehelle. Kertokaa huolenne mahdollisimman ylös.
T. Lastenhoitaja
Meidänkin lapsen tarhassa oli yksi erityispoika joka terrorisoi koko ryhmää.
Oli lyönyt yhdeltä tytöltä silmäkulman mustaksi kun tytöt olivat pelanneet lautapeliä lattialla ja sanoneet pojalle että voi tulla seuraavalla kierroksella mukaan muttei kesken pelin.
Yhtä poikaa oli lyönyt kynällä hauikseen kun olisi halunnut sen kynän mikä tällä oli.
Meidän poikaa heitti kivellä takaraivoon kun heille tuli riitaa ja poika lähti pois.
Töniminen, potkiminen ja muksiminen oli joka päiväistä. Sitten tuo onneksi katosi, hoitopaikka vaihtui kuulemma.
Vierailija kirjoitti:
Meidänkin lapsen tarhassa oli yksi erityispoika joka terrorisoi koko ryhmää.
Oli lyönyt yhdeltä tytöltä silmäkulman mustaksi kun tytöt olivat pelanneet lautapeliä lattialla ja sanoneet pojalle että voi tulla seuraavalla kierroksella mukaan muttei kesken pelin.
Yhtä poikaa oli lyönyt kynällä hauikseen kun olisi halunnut sen kynän mikä tällä oli.
Meidän poikaa heitti kivellä takaraivoon kun heille tuli riitaa ja poika lähti pois.
Töniminen, potkiminen ja muksiminen oli joka päiväistä. Sitten tuo onneksi katosi, hoitopaikka vaihtui kuulemma.
Mitä iloa on mustamaalata LAPSIA? Hyvin epärakentavaa. Sen sijaan voisit puhua hoitajamitoituksesta yms. Mutta haluat haukkua lasta.
Vastaat oikeasti noin thrediin jonka aihe on osittain se kun erityislapsi mätkii muita ilman syytä erityisyydensä vuoksi?
Ei näin. Juurihan täällä on valitettu sitä, miten näitä väkivaltaan taipuvaisia erityislapsia vältellään ja näin ollen eristetään ryhmästä.